Hanna

Olen nainen, äiti, vaimo, isosisko, täti, kummitäti, emäntä, informaatioteknologian tradenomi (sekä yo, että merkonomi) ja talouspäällikkö. Ainakin. Olen yksityisyrittäjän tytär ja työskentelen perheyrityksessämme. Olen syntynyt vuonna 1981 Helsingissä ja asunut aina pääkaupunkiseudulla. Asumme reilu 90-neliöisessä rivitaloasunnossa, jonka olemme laittaneet uuteen uskoon lähes jokaiselta neliöltä. Kun hankimme asunnon vuonna 2010 meitä oli vain kaksi. Mieheni olikin vitsikkäästi ajatellut, että asunnon neljästä huoneesta hän tekee helposti yhdestä pelihuoneen itselleen. O kuitenkin ilmoitti tulostaan saman vuoden heinäkuussa, jolloin pelihuoneesta tuli lastenhuone ennenkuin se edes pelihuoneeksi muotoutui. Tasaisin väliajoin karkaamme kaupungin hälyä pakoon mökillemme Kuusamoon.

Olen kirjoittanut tätä blogia vuodesta 2013 ja sen lisäksi harrastuksiini laskisin valokuvauksen ja käsityöt. Rakastan DIY-juttuja - askartelua, ompelua, virkkausta, kierrätystä, leivontaa, kakkujen koristelua, kasveja ja niin edelleen! Hullaannun lastenvaatteista, rakastan itse tekemistä, fiilistelen kaikkea kaunista, innostun helposti, tartun toimeen ja sanon suoraan, jos jokin asia ei miellytä.

Naimisiinmenoa ei varsinaisesti suunniteltu ja kun esikoisen syntymän jälkeen ehdotin miehelle: "mitäs jos sanotaan ristiäisissä myös tahdon?" niin se myös tehtiin. Osa ristiäisvieraista yllättyi todenteolla, kun juhla alkoikin Mendelssohnilla. Vihkimisestä tiesivät vain sisarukset ja vanhemmat. Esikoisemme O syntyi maaliskuussa 2011 ja kuopuksemme D näki päivänvalon elokuussa 2013.



Blogissani on paljon kuvia, mutta aika vähän kuvissani esiintyy ihmiset. Lasten kuvien osalta olen tehnyt periaatepäätöksen jo ennen O:n syntymää. Lasten kuvia en jaa missään internetissä. En lisää niitä edes henkilökohtaiselle facebook-tililleni. Päätimme mieheni kanssa, että lapset saavat itse joskus myöhemmin päättää siitä, mitä heistä löytyy internetin ihmeellisestä maailmasta.

Päätöksen takana pysyminen vaatii välillä todella kovia hermoja, ja muutaman kerran olen omaa rajaani hieman venyttänytkin. Joistain kirjoituksistani saattaa löytyä kuvia, joissa lapseni ovat, mutta he eivät ole ollenkaan tunnistettavissa. Sen verran annan itselleni anteeksi :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Risuja vai ruusuja? Kiitos kommentistasi!