lauantai 22. heinäkuuta 2017

Tyttö on kotona.

Maanantaina veimme pojat ja koirat hoitoon vanhemmilleni ja tulimme miehen kanssa kahdestaan kotiin. Oli outoa olla kotona kahdestaan, sillä en edes muista koska viimeksi olisimme olleet. Pakkasin sairaalakassin, saunoimme ja katsoimme elokuvaa - tunnelma oli selvästi odottava. Pelkäsin etten saisi nukutuksi tuona yönä, mutta toisin kävi ja nukuin ihan normaalisti. Kello soi aamulla vähän ennen kuutta ja heti ensimmäisenä asiana työlistallani oli pukea tukisukat jalkaan, siis jo ennen kuin nousin sängystä. Kunhan olin äheltänyt sukat jalkaan ja mieskin jo herännyt, pesin hampaat ja kiiruhdin juomaan vielä lasillisen mehua. Leikkausohjeissa sanottiin, että ennen kuutta saisin juoda 1-2 lasillista vettä, kirkasta mehua, kahvia tai teetä. Mies söi aamupalaa ja minä vielä pakkasin viimeisiä tavaroita mukaan. Kävin läpi uudelleen ja uudelleen mitä minulla on mukana ja toivoin koko ajan, että emme joutuisi kovasti laitoksella odottamaan. Olin henkisesti yrittänyt valmistautua siihen, että pahimmassa tapauksessa leikkaus tehtäisiin vasta iltapäivällä, koska sekin oli mahdollista.

Puoli seitsemältä istuimme autoon ja lähdimme ajamaan kohti Kätilöopiston sairaalaa. Lapsivuodeosastolla meidät otti vastaan aivan ihana kätilö, joka oli mukanamme koko leikkauksen ja heräämöajan aina sinne asti kun tulimme takaisin osastolle - yhtä perheenjäsentä rikkaampana. Tyttö syntyi 18.7. ja kotiin pääsimme 20.7. Nyt uutta elämää on ehtinyt hetken ihmetellä kotoa käsin ja ihana huomata kuinka kaikki tosiaan tulee niin selkärangasta. Selvästi vielä enemmän kuin edellisellä kerralla. Tarkemman synnytyskertomuksen kirjoitan kunhan maltan istua hieman pidempään tietokoneen äärellä :)

Meillä on kaikki hyvin!

4 kommenttia:

  1. Onnea hurjasti koko perheelle - kiva kuulla, että teillä on kaikki hyvin! Varmasti jännittävää tuo odottelu <3

    VastaaPoista
  2. Olenkin useamman kerran katsellut koska kirjoitat uudesta tulokkaasta.
    Onnittelut tyttövauvasta teille kaikille.
    Hyvä kun kaikki sujui hyvin. Eipä kauan pitäneet osastolla. Äkkiä ne passittavat kotiin, eipä ne siellä nykyään pidä ton pidempään.
    Hyvää vointia sinulle ja pienelle perheenjäsenelle.

    VastaaPoista

Risuja vai ruusuja? Kiitos kommentistasi!