lauantai 10. kesäkuuta 2017

Synnytystapa: suunniteltu sektio.

Kummatkin aiemmat synnytykseni ovat käynnistyneet spontaanisti supistuksilla ja mielestäni edenneet hyvin oppikirjamaisesti aina avautumisvaiheen loppuun asti. Avautumiseen meni selvästi enemmän aikaa ensimmäisellä kerralla, mutta tilanne eteni koko ajan ja toisella kerralla oltiin täysin auki jo todella paljon nopeammin. Oppikirjamaisuus unohdettiin kummallakin kerralla sitten tähän pisteeseen ja nyt minulla on kokemuksena kaksi itse asiassa hyvin samanlaista synnytystä. Avautua osataan ja sen kivun kestin suhteellisen helposti, mutta siihen se homma onkin sitten tyssännyt. Synnytys ei ole minulla edennyt koskaan tuosta eteenpäin ja vauvat eivät ole laskeutuneet tarjontavirheen vuoksi. Synnytykset on todettu pysähtyneiksi ja lapsivuodeosastolle on menty leikkaussalin ja heräämön kautta.

Nyt takana on siis kaksi sektiota eikä yhtään alatiesynnytystä ja kolmas tulee syntymään suunnitellulla sektiolla. Ensimmäiseen synnytykseen en valmistautunut juurikaan. Joka tuutista toitotettiin, että pitäisi suunnitella oma synnytyksensä ja miettiä jo valmiiksi esim. musiikit mitä haluaa kuunnella missäkin synnytyksen vaiheessa. Vaikka useasti suunnitelmallinen olenkin, pidin ja pidän edelleen synnytyksen suunnittelua tarpeettomana ja jokseenkin ehkä jopa tyhmänä. Miksi pitäisi suunnitella jotain sellaista mistä et voi yhtään tietää, mitä se sinun kohdallasi on? Päätin olla suunnittelematta ja yrittää varautua kaikkeen. Pitää mielen avoimena ja ottaa koko synnytyskokemuksen vastaan juuri sellaisena, kuin se minulle tarjoiltaisiin. Myönnettäköön, että taisin olla valmistautunut kaikkeen paitsi siihen, että synnytys saattaisi päätyä sektioon.

hanna kommammaa bloggari selfie

Toisella kerralla kävin raskausaikana synnytystapa-arviossa, jossa päätettiin synnytystapa. Halusin edelleen kokea alatiesynnytyksen ja ajattelin, että jos sille ei estettä olisi tulisi se olemaan synnytystapani. Synnytystapa-arvion funktio jäi minulle ehkä hieman epäselväksi. Sikiö ultrattiin ymmärtääkseni asennon määrittämiseksi ja lääkäri totesi ettei näe estettä alatiesynnytykselle. Koska itsekin toivoin sitä tapaa, ei asiasta keskusteltu sen enempää. Toiseen synnytykseen valmistauduin ihan samalla tavalla kuin ensimmäiseenkin. Otetaan vastaan sellaisena kuin se annetaan, mutta tällä kertaa osasin tietysti varautua myöskin siihen, että hyvin alkanut alatiesynnytys voi päättyä myös sektioon. Olin luottavainen itseeni ja kehooni ja ajattelin, että kyllä nyt toisella kerralla tämän on pakko toimia, kunnes mitään ei taaskaan tapahtunut avautumisvaiheen jälkeen. Synnytys todettiin taas pysähtyneeksi ja jälleen kerran lapsivuodeosastolle mentiin leikkaussalin kautta.

Kummankin synnytyksen jälkeen olen saanut vahvistukseksi synnytyksen pysähtymiselle sikiön tarjontavirheen. Oletus on, että joko lantioni on "liian" kapea ei-ihan-pienille vauvoille (3735g ja 4290g) tai sitten lyhytkasvuisuudellani (olen 152cm pitkä) on merkitystä asiaan. Tai ne yhdessä ovat aiheuttaneet sen, ettei sikiölle ole yksinkertaisesti jäänyt tilaa ottaa juuri oikeaa asentoa.

Kahden sektion taustalla kolmas tulee automaattisesti syntymään suunnitellulla sektiolla ja muutaman viikon päästä on jälleen edessä synnytystapa-arvio. Tällä kerralla tapaamisella ei siis niinkään keskustella synnytystavasta, vaan päätetään vauvan syntymäpäivä. Esikoinen syntyi rv 40+2 ja kuopus rv 38+6. Kuopuksen aikaiseen lähtöön viitaten olen jo etukäteen selvittänyt neuvolalääkäriltä sitä, millä perustein päivämäärä päätetään. Kuulemma normaaliraskaudessa odotetaan, että 39 viikkoa täyttyy ja sitten leikataan. Jos synnytys kuitenkin käynnistyy ennen suunniteltua sektiopäivää tulisi minun viipymättä lähteä sairaalaan, jolloin sektio tehtäisiin päivystyksellisenä.

Synnytystapa on tällä kerralla siis hyvin samanlainen kuin jo aiemmat kokemukseni, mutta silti aivan erilainen. Tällä kerralla odotan tiettyä päivää ja kaikki on suunniteltu valmiiksi. Tällä kerralla en voi kuulostella kehoani ja tajuta synnytyksen alkaneen. Tällä kerralla en voi kellottaa supistuksia ja miettiä milloin on oikea aika lähteä sairaalaan. Oletan, että vaikka olenkin toipunut päivystyssektioista hyvin helposti, voisi tämä kolmas olla vieläkin helpompi. Tällä kerralla alla ei kuitenkaan olisi useamman tunnin supistelukärvistelyä ja kipeää odottamista. Tai mistä sitä tietää suostuuko tämä vauva siihen, että asia on hänen puolestaan päätetty vai meinaako hän itse päättää syntymäpäivänsä.

Kummastakin aiemmasta olen kirjoittanut ja julkaissut synnytyskertomukset ja jos haluat niihin vielä uppoutua, löytyy ne täältä: Rv 38+6. Onnea! Teille on syntynyt poika! ja Rv 40+2. Onnea! Teille on syntynyt poika!

Millaisia kokemuksia teillä on synnytyksistä ja oletko kokenut suunnitellun sektion?

6 kommenttia:

  1. Hyvä kun nyt tiedät etukäteen että sektio tehdään. Eipä tartte odotella jos kuitenkin vauva syntyis normitietä.
    Luin sun kertomuksen edellisistä synnytyksistä. Oli toi aikamoinen kokoarvio, melkein kilo pielessä.
    Mun ystävälleni on tehty kolme sektiota, eikä hän pitänyt yhtään pahana toipumista mistään niistä.
    Minä itse olen synnyttänyt kolme normisti, enkä pitänyt niitäkään pahana, kaikki syntyivät ns. syöksysynnytyksellä. Elikkä avautuminen ym kesti ekalla 2 tuntia, sairaalaan en tajunnut edes lähteä noin aikaisin. Jotenka siellä ehdein olemaan puolituntia kun poika tuli maailmaan.
    Keskim. kohdalla olin sairaalassa valmiina, kolmannen kohdalla tajusin lähteä kahta tuntia ennemmin ennenkuin hän syntyi.
    Hyvää vointia loppuraskauteen !!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokoarvio oli tosiaan huvittava jo silloin heti synnytyksen jälkeen ja edelleen se nostaa hymyn huulille. Ainakin tuo kerta oli kohdallani täysin turha ;) Minua vähän harmittaa, että en ole saanut kokea sitä (minun mielestä) normaalia synnytystä eli alatiesynnytystä. Eihän sitä kannata jäädä märehtimään, mutta onhan se silloin tällöin mielessä kun puuttuu se kokemus.

      Poista
  2. Minua rahoittaisi hyvin paljon tuo tieto miten synnytys tulee etenemään. Tällä kertaa et joudu heittämään arpaa vaan suunnitelma on selkeä! Itse kummatkin synnyttänyt alateitse joten minulla ei ole kokemusta suunnitellusta sektiosta. Olen kuitenkin varma, että tämä on teille oikea ratkaisu huomioon ottaen edelliset synnytykset.. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavallaan se rauhoittaakin. Tietää ainakin päivän jolloin viimeistään saa alkaa syödä normaalisti ;) Paras vaihtoehtohan tämä on, siitä ei ole epäilystäkään, mutta ehkä tässä vähän jännittää juurikin se suunnitelmallisuus :D

      Poista
  3. Mulla on tehty kaksi suunniteltua sektiota ja täytyy sanoa että on ollu helpottavaa tietää asiat etukäteen. Kellonajat, valmistautumiset, ym. Molemmat kerrat on sujuneet todella hyvin ja rauhallisesti ja toipuminen on ollu tosi nopeaa. Odottelua se on, ainakin minulla mutta rauhallista ja kivutonta :) Musta se oli hienoa järjestellä asiat yhden tietyn päivän mukaan varsinkin sitten kun oli jo lapsia kotona odottamassa ja puoliso pääsi mukaan saliin sunnitellusti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun kerroit oman kokemuksesi :) Aiemmat kiireelliset sektioni ovat olleet onneksi kuitenkin hallittuja ja puoliso on voinut olla kummassakin mukana aiemminkin. Oikeastaan eniten minua jännittää se, että jaksaako tämä vauva odottaa sinne asti kun suunniteltu päivä on käsillä vai lähteekö hän tulemaan oman suunnitelmansa mukaisesti.

      Poista

Risuja vai ruusuja? Kiitos kommentistasi!