perjantai 23. kesäkuuta 2017

Rv 34+5: tulihan se huonompikin aika sieltä.

Kunhan alkuraskauden pahoinvointi helpotti olen koko ajan odottanut sitä, milloin alkaa ne kaikki muut vaivat. Kuten olen monesti todennutkin esikoisen odotuksessa ei suuria outouksia ollut - muuta kuin se, että kaikki oli tietysti täysin uutta ja ihmeellistä. Toista odottaessa kaikki oli "pielessä". Alkuraskauden pahoinvointi kesti monta viikkoa ja kun se helpotti alkoi 24/7 närästys, joka esti synnytykseen asti. Oli raskausdiabetes, oli turvotusta, nivelsärkyä varsinkin sormissa, liitoskipuja, kokoarvioita, henkistä ja fyysistä tuskaa. You name it!

Nyt alkuraskauden pahoinvointi oli vielä edelliseen verrattuna jotain satakertaista ja olin aivan varma, että näistä yhdeksästä kuukaudesta tulee todella tuskaisia, mutta ei. Tällä kerralla luonto on päättänyt toisin. Ei radia, ei turvotusta, ei närästystä, ei liitoskipuja - ei mitään. Paitsi eilisellä neuvolakäynnillä. Nyt kaadettiin ämpärillinen kakkaa kerralla niskaan. Nyt oli virtsassa sokeria, joten lähete kolmannen kerran sokerirasitukseen tässä raskaudessa napsahti. Olin jo kieltäytymässä sokeritestistä, mutta sitten huomattiin ettei Sf-mitta kulje enää tasaisesti yläkäyrällä, vaan nyt se otti hyppäyksen reilusti sen ylle (mittaustulos oli 35cm, itseasiassa sama kuin D:stä suunnilleen samoilta viikoilta), jonka seurauksena edessä on kokoarvioultra. Neuvolatäti oli sitä mieltä, että Kättärillä voi tulla sanomista, jos pissassa on ollut sokeria ja kokoarviota halutaan korkean SF-mitan vuoksi, mutta sokerirasitusta ei ole tehty. Pakkohan se sitten on sinnekin vielä mennä. Eikä tässä vielä kaikki, näiden lisäksi sikiön sykkeet huiteli aika-ajoin yli 180, joten lisätutkimuksiin oli lähdettävä.

aamukaste ruohikko bokeh aurinko kevät syksy

Lähetteen tekemisestä ei mennyt kuin muutama tunti ja sain soiton Kättäriltä. Heinäkuun alussa olen menossa synnytystapa-arvioon, jossa päätetään sektiopäivä, joten kokoarvion voi tehdä siinä samassa. Sykkeiden sanoivat olevan vielä normaalin rajoissa, kun eivät koko aikaa olleet vain korkeita, mutta kehoittivat saapumaan päivystykseen, jotta saadaan pidempi sykekäyrä piirrettyä ja arvioitua. Makasin käyrillä 45min. ja onneksi kaikki oli kunnossa. Sykkeet pysyivät normaalina koko ajan eikä hyppäyksiä yli 180:n ollut. Kertoivat, että normaalia on jos sykkeet silloin tällöin käy korkeallakin ja veikkasivat sikiön touhottavan kovasti jotain juuri silloin neuvolassa. Tosin liikkeitä ei juurikaan silloin tuntunut.

Sitten on vielä tuo sokerirasitus. Varasin ajan heti ja voitteko kuvitella, että ensimmäinen vapaa aika Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla löytyi vasta parin viikon päästä? Mietin tässä vaan, että onko se enää sitten edes kovin tarpeellista.. Silloin eletään jo raskausviikkoa 37 ja sektiopäiväkin on jo päätetty. Taidan keskustella asiasta vielä tarkemmin siellä kokoarviossa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Risuja vai ruusuja? Kiitos kommentistasi!