keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Kruunuvuori kutsuu valokuvaajia.

Kruunuvuoren autiotalot on tuttuja minulle jostain aikuisuuden kynnykseltä. Olen asunut Kruunuvuoren lähistöllä lapsuuteni sekä nuoruuteni ja lapsuudenkotini on samalla suunnalla edelleen, sillä vanhempani asuvat alueella vielä tänäkin päivänä. Muistan kun joskus kaveriporukalla kiersimme alueen autiotaloja ja kerroimme toisillemme kummitustarinoita - olimme ehkä juuri ja juuri täysi-ikäisiä.

Sen jälkeen alueelle ei vain ole tullut mentyä, ennen kuin nyt. Alkuvuodesta osallistuin valokuvauskurssille ja yksi tähän kurssiin kuuluvista ohjelmanumeroista oli valokuvausretki Kruunuvuoreen. Retki oli ajoitettu jo paljon aikaisemmaksi, mutta opettajamme sairastuttua siirsimme retken pidemmälle kevääseen. Metsä on aika haasteellinen kuvausympäristö sekä pilvisellä, että aurinkoisella säällä. Pilvisenä päivänä tuntuu ettei valoa saa mistään, kuvat ovat tasavärisiä ja jopa synkkiä, kun taas aurinkoisella säällä varjoja tulee esiin aivan mielettömästi.

Tällä reissulla keskityimme enemmänkin luonnon kuvaamiseen ja autiotaloja näimme vain yhden, joka sekin oli kärsinyt tuhopolttajasta ehkä vain joitakin päiviä aiemmin. En tiedä kuinka kauan palaneen puun hajua erittyy poltetusta rakennuksesta, mutta "nuotion" tuoksu oli paikalla voimakasta. Ja vaikka olimmekin siellä keskellä kirkasta päivää oli tunnelmassa kuitenkin jotain aavemaista. Palaneet puut nitisivät, paukkuivat ja raksahtelivat ilmeisesti auringon lämmittäessä puun palanutta pintaa.

Tänne on pakko mennä uudestaankin. Pakataan reppuun eväät mukaan ja lähdetään tutkimaan seutua lasten kanssa.

kruunuvuori valokuvauskurssi kruunuvuorenlampi

kruunuvuori valokuvauskurssi autiotalo poltettu 2017

kruunuvuori valokuvauskurssi autiotalo poltettu 2017

kruunuvuori valokuvauskurssi autiotalo poltettu 2017

kruunuvuori valokuvauskurssi autiotalo poltettu 2017

kruunuvuori valokuvauskurssi autiotalo poltettu 2017

6 kommenttia:

  1. Kruunuvuori vaikuttaa kiehtovalta alueelta! Haluaisin ehdottomasti käydä tuolla kuvailemassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi vaan kun niin moni huvila on sieltä jo hävinnyt ettei nähtävää sen osalta kamalasti ole, mutta luontokin on siellä hyvin kaunista.

      Poista
  2. Miten odotus Sinulla on mennyt, kun monen vuoden jälkeen kolmas sai luvan tulla? Miten henkinen puoli on molemmilla valmistautunut tilanteeseen?

    Olen siis seurannut blogiasi vuoden verran ja muistan postauksesi aiheesta.

    Täällä mietinnässä sama aihe, se kolmas on mielessä usein mahdollisuutena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin on mennyt, kiitos kysymästä ;) henkinen valmistautuminen oli tällä kerralla ehkä suurimman haasteen takana, mutta kun siinäkin on muistanut antaa itselleen ja toiselle aikaa, niin ei se suurta ongelmaa ole tuottanut. Tällä hetkellä kun miettii mennyttä raskaus aikaa on tämä kuitenkin ollut kaikesta huolimatta sekä henkisesti, että fyysiset ainakin tähän mennessä helpoin.

      Poista
  3. Oi, on varmasti ollut jännää kuvata tuota ympäristöä :D Minulle monet valokuvaajat ovat aina sanoneet, että kannattaisi välttää kovassa auringonpaisteessa kuvaamista juuri varjojen takia. Mutta aina se ei ole mahdollisa, joskus on kuvattava vaikka varjot aiheuttavat paljon kontrastia. Mitä vinkkejä te saitte tällaisiin tilanteisiin..?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä on todella vaikea selittää näin sanoin, mutta yritetään :D Saimme vinkin olla tuijottamatta niinkään kameran "valonmäärämittaria" (en nyt just muista mikä sen oikea nimi on) vaan analysoimaan enemmänkin sitä diagrammia mikä kertoo jokaisesta kuvasta erikseen valon määrästä ja sen sijoittumisesta. Pyrkimys oli saada se olemaan niin, ettei pylväät muodostuisi diagrammin reunoille vaan kuvio muistuttaisi enemmänkin vuorta ;) ymmärsitköhän ollenkaan mitä haen takaa.. hihihihi.

      Poista

Risuja vai ruusuja? Kiitos kommentistasi!