torstai 27. huhtikuuta 2017

Putket asennettu ja kitarisa poistettu.

Tiistain agenda oli olla aamuyhdeksältä Itäkeskuksen Pikkujätissä valmiina leikkaukseen. Normaalisti vien pojat päiväkotiin 7.30, mutta nyt venytin hieman viemistä ja veimme D:n hoitoon vasta kahdeksaksi. Siitä lähdimme O:n kanssa suoraan kohti Itäkeskusta ja Pikkujätin leikkaussalia. Poikaa ei tuntunut jännittävän juuri ollenkaan, toisin kuin äitiä. Putkitushan oli meille kummallekin jo ihan tuttu juttu, mutta kitarisan poisto oli jo ihan uutta. Tiedän ja taidan muistaakin, että minulta itseltäni on kitarisa poistettu, mutta en muista asiasta juurikaan muuta kuin sen, että jäätelöä sai syödä reilusti ja luvan kanssa.

Olimme Pikkujätissä jo vähän turhankin aikaisin, mutta ajattelin että kulutetaan aikaa mielummin siellä, kuin kotona. Toisaalta sanotaanhan sitä, että aikainen on aina etulyöntiasemassa ja tällä kertaa pääsimme operaatioon jo ennen kuin aikamme edes oli. O oli erittäin reipas koko ajan. Esilääkkeet poika söi tosta noin vaan ja otti "jätskirannekkeen" (kuva alla) vastaan mielellään. Edellisellä putkituskerralla O oli nelivuotias ja silloin hän vastusti nukutusmaskin laittoa kasvoille ja jouduimme hieman väkisin painamaan maskin hänen kasvoilleen. Vaikkei tuo aiempi kokemus nyt varsinaisesti mieleeni kummittelemaan jäänyt kävi mielessäni se, että joudunko nyt vääntämään samasta asiasta pari vuotta vanhemman lapsen kanssa. Mutta edelleen O oli hirmu reipas ja kävi pyynnöstä makaamaan leikkaussalin pöydälle eikä pistänyt yhtään vastaan nukutusmaskia. O nukahti lähes heti ja poistuin salista operaation ajaksi odottamaan odotustilaan.

korvien putkitus kitarisaleikkaus pikkujätti itäkeskus jätskiranneke jäätelöranneke

Aikaa ei ollut kulunut edes 20 minuuttia, kun näin tutun lääkärin kasvot. Operaatio oli mennyt loistavasti. Korvat oli tällä kertaa olleet terveet ja puhtaat ja putket oli saatu paikalleen helposti. Kitarisa oli kuulemma kooltaan iso ja oli hyvä, että se nyt poistettiin. Verenvuotoa ei juurikaan ollut ja lääkäri uskoi helppoon toipumiseen. Pelkän putkituksen jälkeen lapsi on normaalikuntoinen seuraavana päivänä, mutta kitarisan leikkauksen jälkeen seuraa kahden päivän sairasloma ja viikon verran olisi hyvä välttää sykkeen nostamista verenvuotoriskin välttämiseksi.

Tarkkailussa O oli vajaan pari tuntia heräämisensä jälkeen ja kunhan hän kunnolla sai itsensä hereille köyhdytti poika Pikkujättiä kolmella jäätelöllä :) Lääkärin määräys oli syödä jäätelöä niin paljon kuin jaksaa ja rannekkeellahan sitä sai heräämössä syödä mielin määrin! Leikkauspäivänä ei saanut syödä tai juoda mitään kuumaa tai edes lämmintä ja karkeaa ruokaa tuli välttää. Kotona olimme jo vähän ennen puolta päivää ja poika oli lähes oma itsensä. Välillä valitti kipeää kurkkuaan ja kinusi koko ajan jäätelöä. Eilen jouduin jo lähes teippaamaan pojan kiinni sohvaan, sillä eihän tuo enää paikallaan pysy. Kurkkukivusta ei tunnu olevan tietoakaan (muistaa se sen jos siltä siitä kysyy) ja virtaa olisi taas vaikka muille jakaa. Kotona ollaan oltu kuitenkin vielä tämä päivä ja sitten aletaan palata normaaliarkeen.

pikkujätti itäkeskus kunniakirja leikkaussali leikkuri heräämö lepäämö

6 kommenttia:

  1. Hienoa, että kaikki meni hyvin! <3 Muistan itsekin tuon kun sai syödä jäätelöä niin paljon kuin ikinä jaksoi. Se oli paras palkinto kaikista.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajatella kuinka pienestä oikeasti on lapsen "onnellisuus" sillä tietyllä hetkellä kiinni ;)

      Poista
  2. Vau,upeeta kuulla, että kaikki on mennyt noin hienosti. Meillä sama edessä ensi viikolla. Tosin vain kitarisojen leikkaus. Mä oon ihan huolissani jo nyt. Kumpa meilläkin menisi yhtä hienosti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin oli tosiaan omat epäilykseni ja ehkä pelot siitä, että olisiko O jotenkin todella kipeä muutaman päivän, mutta toisin kävi ja ihan turhaan edes ajattelin asiaa. Hänestä ei ainakaan juurikaan edes ole huomannut operaatiota. Tsemppiä teidänkin operaatioon <3

      Poista
  3. Hienosti meni! Mä panikoin jo pelkästä putkituksesta, niinku sillon postasinkin. Te olitte reippaita. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai se vaan on niin, että sitä tuntematonta "pelkää".

      Poista

Risuja vai ruusuja? Kiitos kommentistasi!