tiistai 7. maaliskuuta 2017

Miten tukea itsekriittistä lasta? Katso 6 vinkkiä ja osallistu arvontaan.

// Vieraskynäpostaus yhteistyössä The FamilyBoostin kanssa //

Vanhempaa poikaamme voisi sanoa ainakin tällä hetkellä itsekriittiseksi lapseksi. O:lla on hyvin tarkka käsitys monesta asiasta miten hän haluaa ne suorittaa ja harmistuu lähes samantien, jos hän ei siinä onnistu. Lähes aina turhautuminen ja "mä-en-osaa" -ajatus purkautuu pojasta huutamisena, raivoamisena tai itkuna. Pukemisessa hyvin tyypillinen esimerkki on sellainen missä poika pukee päällysvaatteita ja laittaa hanskat ennen kenkiä. Huuto ja itkuhan siitä tulee, kun tumppukäsillä ei kenkien pukeminen onnistu. Äiti ei saa auttaa ja jos turhautuminen on jo tapahtunut on pojalle mahdotonta selittää missä järjestyksessä ne vaatteet olisi helpointa pukea. Kuin tilauksesta tähän tilanteeseen sain yhteistyöpyynnön The FamilyBoostilta ja päädyimme tekemään vieraskynäpostauksen lapsen tunnetaidoista ja varsinkin itsekriittisyydestä.

The FamilyBoost on perhepsykologista tietoa, yhteisöllisyyttä, uuden oppimista ja psykologin tukea lapsiperheiden vanhemmille perheen eri tilanteissa. The FamilyBoostin on perustanut kaksi helsinkiläistä psykologia, jotka ovat työssään lapsiperheiden kanssa huomanneet, että moni vanhempi kokee jäävänsä vanhemmuuden kysymysten kanssa yksin, eikä luotettavaa tietoa ja tukea ole aina helposti saatavilla. The FamilyBoost perustettiin tämän vuoden alussa vastaamaan juuri tähän tarpeeseen.

Pääsin kertomaan tilanteestamme ja keskustelemaan aiheesta The FamilyBoostin psykologien Heidi Livingstonin ja Julia Pöyhösen kanssa. Minua askarruttavien asioiden pohjalta he kirjoittivat alla olevan kuuden vinkin listan itsekriittisen lapsen tukemisesta ja uskon, että tämä aihe koskettaa meidän perheen lisäksi montaa  muutakin lapsiperhettä.

familyboost tunneboosti itsekriittinen lapsi arvonta miten tukea 6 kuusi vinkkiä vieraskynä

Onko sinun perheessäsi herkkä tai itsekriittinen lapsi? Saavatko pettymykset aikaan valtavan tunneryöpyn? Kokeeko lapsi itsensä maailman huonoimmaksi, jos epäonnistuu jossakin näennäisesti pienessä asiassa?

Tunteidensäätelyn oppiminen on monimutkainen prosessi, jota lapsi harjoittelee vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Pettymyksen tunteet ovat erityisen vaikeita tunteita säädellä, sillä ne ikään kuin vaarantavat hetkellisesti lapsen käsityksen itsestään (“olenko sittenkin huono ja tyhmä?”). Tässä tekstissä on vanhemmalle muistisääntöjä, joiden noudattaminen tekee arjesta itsekriittisen lapsen kanssa himpun verran helpompaa.

1. Ymmärrä, miksi pettymysten sietäminen on niin vaikeaa
Alle kouluikäiselle lapselle on vielä hyvin tyypillistä mustavalkoinen, “kaikki tai ei mitään”-ajattelu. Lapsella on vielä melko kaikkivoipainen kuva itsestään (“mä oon maailman paras!”). Toisaalta mustavalkoinen ajattelu näkyy myös pettymysten kohdalla: Lapsi saattaa esimerkiksi ajatella, että koska minun mielestä piirrustukseni epäonnistui, olen maailman huonoin piirtämään. Tai koska kengät menivät vääriin jalkoihin, olen aivan surkea. 
Kun pettymyksiä ajattelee tästä näkökulmasta, ei ole ihmekään, että pettymysten sietäminen vaatii niin paljon harjoittelua. Lapsi ei osaa siinä hetkessä laittaa asioita perspektiiviin, vaan kenkien vääriin jalkoihin meneminen todellakin tuntuu maailmanlopulta. Itsekriittiselle lapselle epäonnistumiset ovat ikävä muistutus siitä, että hän ei olekaan täydellinen eikä aina onnistu niin hyvin kuin haluaisi. 
Vanhemman on hyvä pitää mielessä, että vaikka pettymykset aiheuttaisivat lapsessa voimakkaan tunnekuohunnan, niiden kokeminen ei ole vaarallisia. Lapsi oppii pikkuhiljaa kasvaessaan sietämään pettymyksiä paremmin samalla kun hän oppii muitakin tunnetaitoja. 
2. Tue lapsen myönteistä sisäistä puhetta
Sisäinen puhe tarkoittaa ajatuksiamme eli niitä asioita, joita sanomme itsellemme ja joiden avulla ohjaamme toimintaamme. Myönteinen ja rakentava sisäinen puhe on tärkeä tunteidensäätelykeino. Esimerkki: Unohdan laittaa lisää rahaa mittariin ja saan parkkisakon. Sen sijaan, että soimaisin itseäni kohtuuttomasti ja ajattelisin olevani maailman huonoin ja hajamielisin tyyppi, sanonkin itselleni “Kylläpä harmittaa, että kävi näin. Ei kai auta kuin maksaa tämä sakko ja siirtyä sitten eteenpäin”. 
Itsekriittisen lapsen sisäinen puhe värittyy herkästi negatiiviseksi erityisesti pettymyksen hetkellä. Lapsi saattaa olla todella ankara ja syyttää itseään (sanoa esimerkiksi “olen tyhmä” tai “olen huono”) tai syyttää kaikesta muita ja olla todella vihainen epäonnistuessaan (“Miksi sä teit noin? Tämä on kaikki sinun syytäsi!”). 
Vanhempana sinun puheesi tuo toisen äänen lapsen sisäisen puheen rinnalle. Ole puheessasi rakentava ja myönteinen. Aikuisena näet pettymykset paremmin perspektiivissä: epäonnistuminen ei määritä lasta, toisin kuin lapsesta ehkä sillä hetkellä tuntuu. “Onpa kurjaa, että tämä ei mennyt niin kuin ajattelit, mutta onneksi voit kokeilla uudelleen”, “Olet tosi taitava ja ihana tyyppi, vaikka et nyt heti ensi yrittämällä tässä asiassa onnistunutkaan” “Tiedätkö, ihailen enemmän sitä, että yrittää uudestaan jotakin mikä meni pieleen, kuin sitä että osaa kaiken heti”. 
3. Ota lapsen tunne vastaan ja viestitä, että olet hänen puolellaan
Ota aina tunne tosissaan. Tarjoa hoivaa ja lohdutusta, vaikka lapsen reaktio tuntuisi tilanteeseen nähden ylimitoitetulta. Ole vieressä, hengittele syvään ja näytä lapselle, että olet hänen puolellaan ja ymmärrät hänen pettymyksensä. Sinun ei tarvitse antaa periksi tai ratkaista asiaa niin, että pettymyksen aihe poistuu. Riittää, että lohdutat: “Voi kurja, kun kävi näin“. Lapsella on turvallinen olo, kun vanhempi lohduttaa häntä ja tsemppaa sitten yrittämään uudestaan.
4. Sanoita ja ennakoi
Moni itsekriittinen lapsi on tarkka rutiineista ja hänelle on tärkeää tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Pidä rutiinit ennakoitavina ja kerro lapselle etukäteen tulevista muutoksista. Näin lapsella säilyy hallinnantunne omasta elämästään. 
Voimakkaat tunnekuohut saavat lapsen hetkellisesti pulaan itsensä kanssa. Sanoittamalla tilanteita ja lapsen kokemia tunteita ja pysymällä rauhallisena jäsennät lapselle hänen kokemaansa tunnemyllerrystä. “Näen, että sua harmittaa tosi paljon ja taidat olla aika pettynyt, mutta pettymys on tunne, joka menee pian ohi”. Kun lapsi on riittävän rauhallinen, yrittäkää yhdessä ymmärtää, mistä hänen tunteensa johtuu. Hän ei olekaan maailman huonoin, vaan hän pettyi kun ei saanut kenkiä ensi yrittämällä jalkaansa. 
Ennakoi ja auta lasta varautumaan pettymyksiin. Jos esimerkiksi näet, että lapsi yrittää tehdä jotakin, mikä saattaa hyvin johtaa pettymykseen, voit sanoittaa lapselle tilannetta: “Näyttääpä tuo aika haastavalta! Sano vaan, jos tarvitset apua, niin voidaan yrittää yhdessä!”, “Oot kyllä hurjan sinnikäs, kun yrität tehdä tuota noin, vaikka se on tosi vaikeeta”. 
Jos lapsi asettaa itse tavoiterimansa huippukorkealle ja sitten epäonnistuu, lohduta lasta ja tuo esille realistista näkökulmaa: “Mä huomaan, että sua harmittaa, jos et heti hoksaa, miten tämä tehtävä tehdään. Tämä onkin aika vaikea! Sulle taitaa olla aika tärkeää, että tämä tehtävä menee juuri niin kuin olet ajatellut”, “Mun mielestä sä oot tosi taitava ja on kiva, kun jaksat harjoitella sellaistakin, mitä et vielä ihan osaa”. 
5. Tue lapsen itsetuntoa
Itsekriittinen lapsi ei todellakaan päästä itseään helpolla. Ajattele vanhanaikaista vaakaa: negatiiviset itseen liittyvät ajatukset (“olen huono”, “en osannut tätäkään”) ovat painavampia kuin vastaavat myönteiset ajatukset (“olen ihan riittävän hyvä”, “onnistuinpa hyvin”). Kun lapsi ajattelee herkästi itseään kielteisessä valossa, hän tarvii ympäristöltä (vanhemmilta ja muilta aikuisilta) erityisen paljon myönteistä palautetta. Kun näet lapsesi lempeästi ja hyväksyvästi kaikkine puolineen, myös lapsen on mahdollista oppia näkemään itsensä näin. Ei tarvitse onnistua kaikessa, jotta voi kokea olevansa hyvä.
Lohduta lasta, kun hän on surullinen tai allapäin, usko lapseesi ja tsemppaa häntä yrittämään uudestaan, kehu lastasi aina kun siihen on aihetta ja vietä lapsen kanssa sellaista yhteistä aikaa, joka ei sisällä suoriutumista vaativaa tekemistä. Näillä eväillä tuet tehokkaasti itsekriittisen lapsen itsetuntoa. 
Itsekriittisen lapsen on usein vaikea ottaa vanhemmalta vastaan suoraa opetusta. Lapsi saattaa mieluummin kieltäytyä uuden asian kokeilemisesta kuin antautua opetettavaksi. Viestitä lapselle, että olet hänen kanssaan samassa tiimissä, et hänen yläpuolellaan. “Tämä onkin aika monimutkainen juttu. Mitäköhän keksisimme yhdessä, jotta saisimme tämän tehtyä?” Kehu lastasi yrittämisestä ja tarjoa lapselle mahdollisuus onnistua antamalla hänen tehdä itsenäisesti hänen kehitystasolleen riittävän haastavia asioita 
6. Näytä mallia
Tiedosta esimerkin voima! Miten itse suhtaudut epäonnistumisiin? Yritä erottaa tekemäsi virheet sinusta ihmisenä. Vaikka mokaa, ei tarkoita, että olisi kokonaan huono. Toisaalta, mokailu ei ole vaarallista! Sitä sattuu kaikille. Kun annat itsellesi hyvillä mielin uuden mahdollisuuden yrittää, mallinnat samalla myös lapselle tällaista tapaa toimia. Älä hauku itseäsi epäonnistuessasi: Olen tyhmä kun en tajunnut tuota”. Voit puhua tunteistasi, mutta älä laajenna puhetta koskemaan itseäsi kokonaisvaltaisemmin: “Kylläpä harmittaa, että epäonnistuin, mutta ensi kerralla tiedän mitä tehdä”.

Aivan kuten ei muitakaan piirteitä, itsekriittisyyttä ei voi arvottaa hyväksi tai huonoksi piirteeksi. Mistä tahansa piirteestä sitten puhuttiinkaan, kun se on ylikorostunut tai voimakas, se aiheuttaa lapselle ja ympäristölle päänvaivaa. Sen vuoksi on vanhempana hyvä pysähtyä miettimään, miten tukea itsekriittisen lapsen tunnetaitoja ja itsetuntoa.

Et ehkä voi muuttaa näitä piirteitä lapsessasi, minkä vuoksi ne on tärkeä hyväksyä. Voitkin miettiä, mitä hyötyä itsekriittisyydestä, itsekontrollista tai tarkkuudesta voisi lapsellesi olla. Tunnistatko itsessäsi samanlaisia piirteitä? Miten olet niiden kanssa pärjännyt?

****************

Teille, arvon lukijat sain luvan arpoa vapaavalintaisen boostin The FamilyBoostin valikoimasta ja valitsin boostiksi TunneBoostin (arvo 99€). Jos esimerkiksi lapsesi käytöstä hallitsevat voimakkaat tunnereaktiot on tämä 8 viikon mittainen verkkokurssi juuri sinua varten. Arvonnan voittaja pääsee osallistumaan 17.3.2017 alkavalle kurssille ja voittajan sähköpostiosoitteen luovutan The FamilyBoostille kurssi-ilmoitusta koskevaa yhteydenottoa varten.

Arvonta alkaa nyt ja osallistua voit aina 12.3.2017 klo 23.59 asti, arvonnassa olet mukana kommentoimalla tätä blogipostausta. Jos haluat tuplata mahdollisuutesi voittoon, saat toisen arvan tykkäämällä kommammaa -blogin facebook sivusta. Kerrothan kommentissasi monellako arvalla olet mukana ja muistathan jättää kommenttiin sähköpostiosoitteesi mahdollista yhteydenottoa varten.

20 kommenttia:

  1. Kahdella arvalla mukana arvonnassa :)
    annikajokinen95@gmail.com

    VastaaPoista
  2. Hyvä kirjoitus ja mielenkiintoinen aihe. Mukana arvonnassa 1 arvalla. munpoikanimun@gmail.com

    VastaaPoista
  3. Mukana arvonnassa! lottasavo@hotmail.fi

    VastaaPoista
  4. Olipas mielenkiintoinen kirjoitus! Meilläkin asuu yksi hyvin itsekriittinen nuori herra! Mielellään ei piirtäisi mitään kun kutsuu itseään huonoksi piirtäjäksi, pukisi itse mutta epäonnistuu ja turhautuu jne. <3

    VastaaPoista
  5. Ihan hyvä juttu, mutta entäs huumori? Oma lapseni on juuri tällainen, todella kriittinen. Itse olen huomannut, että tilanteesta selvitään huumorilla. Jos se kenkä ei ole mennyt tumput käsissä jalkaan, keksitään joku hassu juttu "senkin vempula kenkä kun ei tottele". Leikin vaikka että kenkä yrittää karata tai piiloutua kainaloon. Tai jos pipo on mennyt väärin päin, niin mennään peilistä katsomaan miltä näyttää. Pipo on ihan hassusti ja naamalleni voidaan laittaa hassut ilmeet. Naurun jälkeen on aina helppo aloittaa alusta ja katsoa missä järjestyksessä ne kengät puettiinkaan ja miten päin se pipo tuleekaan. Tosi usein sanotaan myös "Ei haittaa". En tiedä onko tämä väärä tapa, mutta itselleni se luonnollisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huumoria on meilläkin kokeiltu. Joskus se onnistuu ja toisinaan ei, useimmiten kuitenkin ei. Meillä tämä kriittisempi tapaus kun yleensä suuttuu entisestään, jos yrittää huumoripläjäyksellä päästä tilanteessa eteenpäin ;)

      Poista
  6. Tässä on monta hyvää vinkkiä, moni hyvinkin tuttuja. Itselläni meinaa käydä niin, että vaikka teoriassa tiedän, kuinka viisas äiti toimisi, en kuitenkaan tositilanteessa niitä osaa toteuttaa.


    Itsetuntokysymys on tosi vaikea. Minulla on itselläni vielä aikuisenakin aika kehno itsetunto. Kuinka minä kykenen kasvattamaan lapsistani sellaisia, joilla itsetunto olisi hyvä? Pystynkö olemaan hyvä esimerkki? Toisaalta olen huomannut, että minun itseni on tsempattava niistä kuopista ylös lasten takia. Ilman lapsia jäisin märehtimään itsesäälissä varmaan paljon nykyistä enemmän.

    annaeveliinanen(at)gmail.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kans olen huomannut, että on vähän peiliin katsomisen paikka tuossa kriittisyydessä. Eihän lapset ole vanhempiensa kopioita ja vaikka ovatkin yksilöitä, uskon että geeneillä on varmasti paljon vaikutusta. Minä olen myöskin hyvin itsekriittininen. En tiedä onko se näkynyt lapsuudessani niinkään, mutta vanhemmiten varsinkin kädentöissä olen hyvin tarkka ja vaikken voi sanoa suuttuvani (koska osaan tietysti aivan toisella tavalla käsitellä tunteitani näin aikuisena) moni asia harmittaa minua todella paljon, jos lopputulos ei ole prikuulleen se, mitä olin ajatellut.

      Poista
  7. Ja unohdin edelliseen laittaa, että kahdella arvalla mukana! annaeveliinanen taas. :)

    VastaaPoista
  8. Hyvin koostettu tärkeästä aiheesta.

    VastaaPoista
  9. Kahdella arvalla mukana. :)
    viivyvierellain@outlook.com

    VastaaPoista
  10. Kiinnostavaa luettavaa.
    Yhdellä arvalla mukana arvonnassa.
    Ulpu

    rituha@hotmail.com

    VastaaPoista

Risuja vai ruusuja? Kiitos kommentistasi!