tiistai 21. maaliskuuta 2017

Koira sairastaa.

Kyllähän voi pieni koira laittaa koko muun perheen rytmin aivan sekaisin! Keskiviikkona oli meidän nuoremman koiran hammaslääkäri. Däniltä poistettiin hammaskiveä ja muutama hammaskin jäi sille matkalle. Däni on kohta seitsemänvuotias kääpiösnautseri uros, joka ei ole koskaan kipeä. Hammaslääkärikin piti olla jo paljon aiemmin, mutta jotenkin sitä muka ei saanut aikaiseksi. Tässä kohtaa on kyllä tällä omistajalla peiliinkatsomisen paikka! Tämä taisi olla Dänille toinen kerta koskaan lääkärissä.

Toimenpide meni hyvin ja vaikkakin koko keskiviikko menikin koiralta lääkehöyryissä oli hän jo paljon parempi torstaina. Oli kiinnostunut ruoasta ja selvästi paranemaan päin kunnes torstai-iltana alkoi oksentaminen. Mikään ei pysynyt sisällä ja kun koira oli todella levoton ja oksensi useasti, niin lähdin viemään sitä päivystykseen torstai-perjantai välisenä yönä. Oletus oli, että tulehduskipulääke oli ärsyttänyt vatsaa ja siitä oksennus aiheutui. Däni sai pistoksena pahoinvoinnin estolääkettä ja uuden kipulääkkeen.

kääpiösnautseri pippuri-suola uros käppänä

Perjantaina tilanne oli rauhoittunut sen verran, että oksentelua ei ollut ja vesi pysyi sisällä, mutta koska iltakuuteen mennessä koira ei suostunut vieläkään syömään mitään soitin lääkäriin kysyäkseni neuvoa. Neuvoivat hankkimaan täydennysrehua (heiltä tai apteekista) ja antamaan sitä alkuun, jotta syöminen saataisiin käyntiin. Näin tehtiin ja lauantaina jo koira maistoi pieniä paloja leikkelettä, nakkia ja kananmunaa. Sunnuntaina koira oli selvästi nälkäinen ja söikin paremmalla ruokahalulla, mutta takapakkia otettiin taas reilusti maanantaina aamuyöstä. Nyt se sitten oksensi sekä ripuloi. Juuri kun olin uskaltanut vähän huokaista helpotuksesta, niin taas aloitettiin alusta. Ei muuta kuin maanantaiaamun aikataulu uusiksi - lapset puolituntia normaalia aiemmin päiväkotiin ja lääkäriin Dänin kanssa. Pari tuntia vierähti Tammiston Evidensiassa tuloksena, että verinäytteet oli puhtaat pientä CRP:n nousua lukuunottamatta. Nyt kotiuduttiin antibiootin, ripulilääkkeen ja pahoinvointilääkkeen kanssa.

Olo selvästi jo kohentui. Vein koiran kotiin, seurasin sitä hetken ja kiiruhdin töihin. Jännityksellä palasin kotiin katsomaan millaiseen kuntoon koira olisi saanut kotimme. Yllätyksekseni en löytänyt muuta kuin yhdet pissat sisältä ja koiran ruokahalukin oli selvästi palautumassa. Kohta on viikko "sairastettu" tuon koiran kanssa, joten alkaiskohan se kohta jo paranemaan.

2 kommenttia:

  1. Voi että! Vaikeaa kun toinen ei osaa kertoa miltä tuntuu.. <3 Toivottavasti olisi nyt jo paranemaan päin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt alkaa selvästi koira olla jo oma itsensä, onneksi! Sehän kun noiden eläimien sairastamisessa onkin pahinta, kun eihän ne osaa kertoa mihin sattuu ja kuinka paljon.

      Poista

Risuja vai ruusuja? Kiitos kommentistasi!