tiistai 31. tammikuuta 2017

Minulla on greippi mahassa.

Moni pidempään seurannut varmasti huomasi tämän naisen hiljaisuuden, kun marraskuu vaihtui joulukuuksi. Julkaisutahtini on keskimäärin ollut joka toinen päivä ja sitten tuli hetki, että uutta tekstiä sain julkaisuun asti ehkä kerran viikossa.

Hirvittävä väsymys yhdistettynä jäätävään päänsärkyyn vei voimat. Särkylääkkeet eivät tehonneet, ruoka ei maistunut, tuli huono olo ja mikään uni ei riittänyt. Ja toisaalta päänsärky vei ruokahalua ja syömättömyys taas aiheutti päänsärkyä. Aikamoisen oranapyörän sain ystäväkseni heti joulukuun alkupuolella. Tarvitsisin 10 tuntia yössä unta ja arkena saan juuri ja juuri kahdeksan, niin voitte kuvitella millaista univelkaa kuron kasaan viikonloppuisin. Syy äkilliselle kunnon romahtamiselle löytyi ja pikkuhiljaa alan löytää itseni takaisin niihin kuuluisiin elävien kirjoihin. Univelkaa ei ole enää niin paljon ja päänsärytkin alkavat selvästi hellittää. Syömisen kanssa on vähän niin ja näin, mutta kunhan edes jotain saan alas, niin jaksan kyllä.

greippi mahassa pixabay auntmasako raskaus toinen kolmannes

Mitä nämä vaivat nyt sitten ovat ja mistä ne johtuvat - nämähän on niitä hyvinkin perinteisiä alkuraskauden olotiloja :D Kaikesta tapahtuneesta ja täälläkin kertomistani vanhempien välisistä ristiriidoista huolimatta täällä siis odotellaan vauva numero kolmosta. Raskaustesti näytti positiivista marraskuun viimeisenä viikonloppuna, juuri sopivasti viikkoa ennen aikuisten pikkujouluja joita olin rehellisesti sanoen odottanut myös muutaman viinilasillisen vuoksi. Sanotaan, että raskauden toiselle kolmannekselle siirryttäessä kohtu on noin greipin kokoinen ja tavalliset housut alkavat useaa odottajaa viimeistään tässä vaiheessa puristaa. Minä olen nyt siellä toisella kolmanneksella.

Olen kahdella aiemmallakin kerralla voinut huonosti alkuraskauden ajan, mutta tuntuu, että se taitaa pahentua aina kerta kerralta. Esikoisen odotus aiheutti vain muutaman viikon etovaa oloa ja loppuraskauden sain olla aika rauhassa - jopa päänsärkyni loppuivat kun raskaaksi tulin. Kuopuksesta voin huonosti lähes yhdeksän viikkoa. En oksentanut, mutta etoi ja ällötti. Väsytti ja harva ruoka maistui, päänsäryt tuli takaisin ja vaivasivat aika ajoin. Närästyskin oli mukana lähes alusta lähtien pahentuen koko raskauden ajan ja päättyi vasta synnytykseen. Sen jälkeen ei ole närästänyt kertaakaan.

Nyt kolmannella kerralla pahoinvointi on ollut vieläkin rajumpaa, kuitenkin niin, ettei oksentamaan ole tarvinnut ruveta. Onneksi! Ruoka on maistunut vieläkin huonommin ja vain pieniä annoksia kerrallaan voi syödä. Lämmin ruoka ei ole houkuttanut kohta kahteen kuukauteen ja kun mikään lämpimäksi ruoaksi tarkoitettu ei ole hyvää kylmänä, niin olen tyytynyt lähinnä salaatteihin ja sen sellaisiin, jotka sopii syödä kylmänä. Tuntuu että huono syöminen yhdistettynä hirvittävään väsymykseen aiheuttaa sekä huonoa oloa, että päänsärkyä.

En uskalla vielä iloita, mutta nyt on jo useamman päivän ollut parempi ja pirteämpi olo. Unta tarvitsen edelleen paljon, mutta huonoa oloa ei ole enää oikeastaan matkassa mukana. Ruoka ei vieläkään uppoa samalla tahdilla ja jo nyt huomaan, etten pysty syömään läheskään yhtä suuria annoksia, kuin ennen raskautta. Tosin se voi olla vaan hyväkin asia ;)

Laskettu aika on heinäkuun lopulla, mutta koska kummatkin pojat ovat syntyneet sektiolla, niin sillä tavalla tämäkin tulee syntymään. Blogiin tulee varmasti nyt mukaan myöskin odotusaikaa ja vauva-asioita, mutta pyrin pyhästi siihen, ettei tämä pelkästään sellaiseksi muuttuisi. Haluan edelleen kirjoittaa ja keskittyä niihin asioihin millä tämä blogi on mennyt eteenpäin jo muutaman vuoden - perusperhe-elämää ja äidin harrastuksia.

28 kommenttia:

  1. Paljon onnea ja toivotaan, että olo siitä kohenee. :)

    VastaaPoista
  2. Jee!! Miten ihania uutisia <3<3 Hurjan paljon onnea! Olenkin miettinyt miksi emme ole saaneet lukea teidän kuulumisia ihan yhtä tiheään tahtiin kuin aiemmin! ;)

    VastaaPoista
  3. Oi oi oiiii, kuinka ihania uutisia ❤ Ihan hirmuisesti onnea. ❤
    Toivotaan että huono olo jää nyt vallan pois. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Eiköhän se tästä pikkuhiljaa ala oikeasti helpottamaan.

      Poista
  4. Oijoi, paljon onnea! Muistan sun aiemmat kirjoitukset aiheesta ja ihana kuulla, että olette ilmeisesti löytäneet asiassa sovun! Onnea! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 kiitos, sopu löytyi ajan kanssa. Tosin aikamoisena yllätyksenä tämä tuli kummallekin ja sitten vasta kunnolla jouduttiin käsittelemään asia.

      Poista
  5. Onnea! Mulla olis nyt ne pikkuiset vaatteet pakattuna, laitanko tulemaan ne takaisin sulle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, kiitos! Älä sentään :D Meinaan miettiä vaateasioita vasta myöhemmin, oletettavasti kun aikaa vielä on :)

      Poista
    2. et huomaakaan kun oon livauttanut ne takaisin sulle, koska meillehän ei enää tuu vauvaa ;)

      Poista
  6. Onneksi olkoon! Kiva kun saa sitten lukea odotusajasta :)
    http://westendmum.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Eiköhän sitä odotusaikaakin väkisin tule tänne. Sitä perusarkea kun sekin kohta on täysillä ;)

      Poista
  7. Voi miten ihanaa! Paljon onnea ❤
    On se kumma miten raskausaika kurittaa, mutta nopeasti se menee -- välillä vähän liiankin nopeasti! Parempaa vointia siis toivottelen ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Nyt aletaan selvästi päästä siihen vaiheeseen että on jo suhteellisen hyvä olla ja vatsakaan ei ole kuitenkaan vielä tiellä. Se on totta, että aika menee kyllä aivan varmasti kuin siivillä.

      Poista
  8. Oi, onnea! Jos haluat kertoa, niin olisi mielenkiintoista tietää, miten kuitenkin päädyitte kolmanteen lapseen. Minä olen halunnut kolmatta lasta pitkään, mutta mies ei edelleenkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :D Mä niin tiesin, että joku tätä kysyy kuitenkin. Lyhyesti voin todeta tämän olleen viime kädessä mieheni päätös ja pakkohan sen oli olla, kun en minä sitä ehkäisyä (kumia) olisi voinut pois jättää. Loppuun asti hän ei tainnut asiaa ajatella ja kun kysyin päätöksestä hän totesi kaiken olevan tällä hetkellä hyvin ja että kysy sitten jos asiat muuttuu. Asiahan muuttuikin aika pian ja vaikka tietenkin tiesimme tämän olevan mahdollista ilman ehkäisyä, niin ei siihen osannut siltikään uskoa - meistä kumpikaan. Kuopuksemme kun antoi odottaa itseään vuoden verran, ja nyt peitto heilui ehkä kaksi kertaa kuussa. Mutta ehkä sillä tosiaan on merkitystä, että yrittämällä ei lasta tule. Ne tulee jos on tullakseen.

      Kyllä meillä lensi tanatukeleet ensimmäisen viikon verran testin jälkeen. Minä realistina yritin puhua myös kahdesta vaihtoehdosta, pidetäänkö vai ollaanko pitämättä. Tämä ei kuitenkaan loppujen lopuksi ollut edes keskustelun aiheena. Mies totesi, että pakkohan se on hyväksyä ja antaa aikaa asialle.

      Kirjoitan asiasta oman postauksensa, jos vaan saan mieheltä luvan avata asiaa vielä tässäkin vaiheessa.

      Poista
  9. Ihania uutisia.......toivotaan että olotila kohentuisi. Yleensä se on alkukuukaudet niitä huonoja.
    Jaksamista edelleenkin, sekä iloitaan !!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä sitä kohta alkaa jo uskoa siihen, että alun pahat olot on tiessään. Nyt vaan sitten odotellaan "kauhulla" närästystä ;) No ei vaan, yritetään nauttia tietysti.

      Poista
  10. Onnea odotukseen♥ Toivottavasti se olo siellä pian paranisi!

    VastaaPoista
  11. Onnea odotukseen ja parempaa oloa! ❤

    VastaaPoista

Risuja vai ruusuja? Kiitos kommentistasi!