tiistai 31. tammikuuta 2017

Minulla on greippi mahassa.

Moni pidempään seurannut varmasti huomasi tämän naisen hiljaisuuden, kun marraskuu vaihtui joulukuuksi. Julkaisutahtini on keskimäärin ollut joka toinen päivä ja sitten tuli hetki, että uutta tekstiä sain julkaisuun asti ehkä kerran viikossa.

Hirvittävä väsymys yhdistettynä jäätävään päänsärkyyn vei voimat. Särkylääkkeet eivät tehonneet, ruoka ei maistunut, tuli huono olo ja mikään uni ei riittänyt. Ja toisaalta päänsärky vei ruokahalua ja syömättömyys taas aiheutti päänsärkyä. Aikamoisen oranapyörän sain ystäväkseni heti joulukuun alkupuolella. Tarvitsisin 10 tuntia yössä unta ja arkena saan juuri ja juuri kahdeksan, niin voitte kuvitella millaista univelkaa kuron kasaan viikonloppuisin. Syy äkilliselle kunnon romahtamiselle löytyi ja pikkuhiljaa alan löytää itseni takaisin niihin kuuluisiin elävien kirjoihin. Univelkaa ei ole enää niin paljon ja päänsärytkin alkavat selvästi hellittää. Syömisen kanssa on vähän niin ja näin, mutta kunhan edes jotain saan alas, niin jaksan kyllä.

greippi mahassa pixabay auntmasako raskaus toinen kolmannes

Mitä nämä vaivat nyt sitten ovat ja mistä ne johtuvat - nämähän on niitä hyvinkin perinteisiä alkuraskauden olotiloja :D Kaikesta tapahtuneesta ja täälläkin kertomistani vanhempien välisistä ristiriidoista huolimatta täällä siis odotellaan vauva numero kolmosta. Raskaustesti näytti positiivista marraskuun viimeisenä viikonloppuna, juuri sopivasti viikkoa ennen aikuisten pikkujouluja joita olin rehellisesti sanoen odottanut myös muutaman viinilasillisen vuoksi. Sanotaan, että raskauden toiselle kolmannekselle siirryttäessä kohtu on noin greipin kokoinen ja tavalliset housut alkavat useaa odottajaa viimeistään tässä vaiheessa puristaa. Minä olen nyt siellä toisella kolmanneksella.

Olen kahdella aiemmallakin kerralla voinut huonosti alkuraskauden ajan, mutta tuntuu, että se taitaa pahentua aina kerta kerralta. Esikoisen odotus aiheutti vain muutaman viikon etovaa oloa ja loppuraskauden sain olla aika rauhassa - jopa päänsärkyni loppuivat kun raskaaksi tulin. Kuopuksesta voin huonosti lähes yhdeksän viikkoa. En oksentanut, mutta etoi ja ällötti. Väsytti ja harva ruoka maistui, päänsäryt tuli takaisin ja vaivasivat aika ajoin. Närästyskin oli mukana lähes alusta lähtien pahentuen koko raskauden ajan ja päättyi vasta synnytykseen. Sen jälkeen ei ole närästänyt kertaakaan.

Nyt kolmannella kerralla pahoinvointi on ollut vieläkin rajumpaa, kuitenkin niin, ettei oksentamaan ole tarvinnut ruveta. Onneksi! Ruoka on maistunut vieläkin huonommin ja vain pieniä annoksia kerrallaan voi syödä. Lämmin ruoka ei ole houkuttanut kohta kahteen kuukauteen ja kun mikään lämpimäksi ruoaksi tarkoitettu ei ole hyvää kylmänä, niin olen tyytynyt lähinnä salaatteihin ja sen sellaisiin, jotka sopii syödä kylmänä. Tuntuu että huono syöminen yhdistettynä hirvittävään väsymykseen aiheuttaa sekä huonoa oloa, että päänsärkyä.

En uskalla vielä iloita, mutta nyt on jo useamman päivän ollut parempi ja pirteämpi olo. Unta tarvitsen edelleen paljon, mutta huonoa oloa ei ole enää oikeastaan matkassa mukana. Ruoka ei vieläkään uppoa samalla tahdilla ja jo nyt huomaan, etten pysty syömään läheskään yhtä suuria annoksia, kuin ennen raskautta. Tosin se voi olla vaan hyväkin asia ;)

Laskettu aika on heinäkuun lopulla, mutta koska kummatkin pojat ovat syntyneet sektiolla, niin sillä tavalla tämäkin tulee syntymään. Blogiin tulee varmasti nyt mukaan myöskin odotusaikaa ja vauva-asioita, mutta pyrin pyhästi siihen, ettei tämä pelkästään sellaiseksi muuttuisi. Haluan edelleen kirjoittaa ja keskittyä niihin asioihin millä tämä blogi on mennyt eteenpäin jo muutaman vuoden - perusperhe-elämää ja äidin harrastuksia.

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

me&i SS17 - julkaisupäivän kutsut.

Jos joku asia on nykyään vakiintunut käytäntö elämässäni, niin se on me&i -vaatekutsut. Aikoinaan ystäväni tutustutti minut merkkiin emännöimällä vaatekutsut. Jos en ihan väärässä ole vuosi oli 2012 (korjatkaa ihmeessä, jos olen väärässä) ja kyseessä oli syksymallisto. Mistä uskon tietäväni tämän vielä tänäkin päivänä? No siitä, että silloin ihastuin aivan järkyttävästi punaisiin haaremimallisiin housuihin, joissa oli iso tasku toisen reiden päällä ja taskusta "hyppäsi" nalle esiin. Piheys iski, enkä silloin ostanut niitä housuja. Kaivelemaan ne jäivät sen verran, että loppujen lopuksi ostin ne ehkä vuotta myöhemmin käytettynä. Silloin ne palvelivat korkeiden resoreidensa ansiosta todella pitkään O:ta ja nyt myöhemmin ne on olleet jo muutaman vuoden D:n vaatekaapissa jatkuvassa käytössä. D:lle ne menevät edelleen.






Ystäväni kenen luona olin silloin kutsuilla ja tutustumassa merkkiin innostui merkistä niin paljon, että lähti itsekin myyntihommaan mukaan. Siitä lähtien minulla on ollut luottomeandimyyjä, josta en luovu! Kutsuillani on usein aina sama porukka vieraana ja on hienoa huomata kuinka ystäväni tietää jo tasan tarkkaan mitkä on niitä vaatteita mistä meistä kukakin tykkää ja mitä varmasti tulemme tilaamaan.

Usein malliston kuvia katsomalla löydän enemmän kiinnostavia vaatteita itselleni, kuin lapsille ja niin kävi tälläkin kertaa. Lähes yhtä usein myös käy niin, että livenä kiinnostunkin aivan eri vaatteista kuin kuvissa ja nyt kevään malliston kanssa kävi niin, että itse asiassa yhtäkkiä löysin paljon enemmän mielenkiintoisia kuoseja lapsille.

Naisten avausmallisto oli itseasiassa aika tummanpuhuva, eikä yhtään niin värikäs, kun olisin ehkä toivonut. Kevään aikana mallistoon tulee lisäyksiä ja uskon, että värikkäämmät vaatekappaleet tulevat mukaan kunhan päästään lähemmäs kesää. Lasten mallisto oli taas taatun värikästä. Yksi ehkä suurimmista syistä miksi tykkään meandin vaatteista on juurikin heidän rehelliset ja kunnolliset värit lasten vaatteissa, eikä niitä ole suoraan kategorisoitu sinisiin ja punaisiin väreihin.

Kuulemani mukaan uutuuksia mallistoon tulee taas tasaiseen tahtiin koko kevään, joten seuraavatkin kutsut tuli buukattua saman tien.









maanantai 23. tammikuuta 2017

Valokuvauskurssilla.

Yksi viime vuoden TO DO -listan asioista omalla kohdallani oli mennä valokuvauskurssille. Olen  jo monta vuotta halunnut päästä kurssille oppimaan vielä lisää ja kuulemaan joltain oikeasti ammattilaiselta vinkkejä kuvaamiseen. Useasti homma on tainnut tyssätä omalla kohdallani siihen, etten ole löytänyt sellaista kurssia, jota joku tuttu olisi voinut suositella tai sitten ihan omaan saamattomuuteen.

valokuvauskurssi omena veteen pisarat pysähtynyt liike käsivaralta ilman jalustaa

valokuvauskurssi omena veteen pisarat pysähtynyt liike jalusta

valokuvauskurssi omena veteen pisarat pysähtynyt liike jalusta

Ystäväni suositteli yhtä valokuvauskurssia viime keväänä ja tämä sai minut vihdoin vakuuttumaan. Otin kurssin järjestäjään yhteyttä ja kerroin hieman kamerastani, objektiiveistani ja tavastani kuvata, sekä kysyin näkisikö hän järkeväksi minun mennä edelleen kuitenkin alkeiskurssille vai uskoisiko hän minun omaavan jo sen verran tietoa ja taitoa, että pärjäisin jatkokurssilla.

Minulle suositeltiin ehdottomasti jatkokurssia ja syksyn kurssille ilmoitinkin itseni. Harmikseni kurssia ei kuitenkaan järjestetty, koska minimiosallistuja määrä ei tullut täyteen. Jäin siis odottamaan tammikuuta, jolloin uusi kurssi järjestettäisiin. Nyt osallistujia oli tarpeeksi ja kymmenen kerran kurssista kaksi opetuskertaa on jo takana. Viime viikolla aiheena oli liike sekä sen pysäyttäminen ja tänään on luvassa yksi itseäni kiinnostavimmista aiheista: makrokuvaus.

lauantai 21. tammikuuta 2017

Makrotex: ruoka-aine.

Haen aina maanantaiaamuisin työmatkallani lähikaupasta toimistolle hedelmiä. Tämän viikon maanantaina hyllyssä olevat vihreät omenat oli todella herkullisen näköisiä, joten ostin niitä. En yleensä kovinkaan syö omenoita, mutta näitä on nyt mennyt jo useampi tämän viikon aikana. Ovat mielettömän maukkaita ja meheviä!

omena makrotex haaste

omena makrotex haaste

Kamera kulkee harvoin mukanani töissä, joten kuvat otin tällä kertaa puhelimella. Lisää haasteeseen osallistujien kuvia löydät Pienen Linnun -blogista.

Pieni Lintu - MakroTex challenge

torstai 19. tammikuuta 2017

Esikouluikäinen.

Kuusi vuotta sitten odotin malttamattomana uuden elämän alkua. Ajattelen, että ihmisen peruselinkaareen kuuluu syntymän jälkeen virstanpylväitä, joista toiset on vähän isompia ja toiset vähän pienempiä. Päiväkoti, peruskoulu, jatko-opinnot, täysi-ikäisyys. Sen jälkeen ehkä kihlautuminen, avioliitto, perhe ja niin edelleen. Siltikään en voinut kuvitella silloin kuusi vuotta sitten sitä hetkeä, kun koulutaival alkaisia olla omalla jälkeläisellä lähellä.

Päiväkodin varhaiskasvatuskeskustelussa marraskuun lopulla puhuin O:n lastentarhanopettajan kanssa esikoulun aloituksesta ja kysyin miten tuo aloitus menee. Kuulin, että esikouluun täytyy nykyään hakea ja että asiasta tulisi ajoissa kirje kotiin. Okei, hyvä juttu. Eskarin aloitus on edessä elokuussa, joten tässähän on vielä hyvin aikaa.

Juuri ennen joulua tuli O:lle postitse kirje Vantaan kaupungilta. Esiopetukseen ilmoittautuminen lukuvuodelle 2017-2018 luki isoilla kirjaimilla paperin ylälaidassa. Mitääh!! Nyt jo!? Kyllä vain ;) Tammikuun yhdeksäntenä päivänä alkoi haku ja hetihän se oli tehtävä pois alta. Hakemuksen pääsi täyttämään sähköisesti kaupungin sivuilla, mutta sen olisi voinut myös pyytää paperisena päiväkodilta ja palauttaa sinne täytettynä. Lomakkeeseen piti tosiaan laittaa kaksi vaihtoehtoa mihin hakee esikouluun. 

Aika iso poika tuo taitaa jo olla - hampaat harvenee suusta ja koulutaivalkin on enää vain hetken päässä :)

tiistai 17. tammikuuta 2017

"Äitiii! Nyt mulla heiluu IHAN OIKEESTI hammas!!"

Meidän esikoinen on nyt viimeisen vuoden ajan tasaiseen tahtiin kertonut kuinka tämä ja tämä hammas hänen suustaan heiluu. Joskus viime kevään aikana se alkoi, kun O:n silloisen parhaan kaverin hampaat alkoi vaihtumaan. Ihan ei ole hallussa tuo hampaiden vaihtuminen, koska kirkkain silmin poika on koittanut meille aikuisille väittää sitäkin, että poskihampaat heiluu.

Useasti olen kuullut kotona huudahduksen heiluvista hampaista ja useamman ensimmäisen kerran jälkeen en jaksanut enää niin innostua, vaan sanoin etten usko sinua ;) Toisinaan O väitti hampaiden heiluvan, mutta ei kuitenkaan antanut meidän vanhempien tarkastaa tilannetta. Siitähän sen tiesi, ettei ne oikeasti heilu. Joskus joulukuun alkupuolella oli pojalla sellainen toisenlainen ääni kellossa, kun hän eteisen peilin edestä huusi: "Äitiii, tuu kattoo tänne!". Menin ja poikahan hymyili kuin naantalin aurinko ja ilmoitti että mulla heiluu nyt IHAN OIKEESTI hammas!!

Sitä sai kokeilla ja katsoa ja muutaman seuraavan päivän aikana pojan löysi usein peilin edestä tutkimasta heiluvaa hammastaan. Joulun ja uuden vuoden välipäivinä sitten tuli se hetki, kun hammas irtosi. Tyhjä kolo jäi eteen ja onhan se aika komea näky. Viikko sitten irtosi jo toinen hammas. Sekin heilui jo hyvän tovin ja oli irronnut päiväkodissa. Nyt pojalla on kahden hampaan kokoinen kolo keskellä alhaalla ja uudet hampaat jo pilkottaa ikenestä. Vuosi sitten käytiin hammastarkastuksessa ja silloin sanottiin, että seuraavan kerran pitäisi tulla, kun hampaat alkaa vaihtua.


Meillä lapsille kerrotaan satuja hammaspeikoista. Ne on niitä, jotka nakertavat itselleen hampaisiin kolon, jos ei muista harjata hampaita aamuin illoin. Irtilähteneet hampaat laitetaan tyynyn alle ja sieltä hammaskeiju voi käydä hakemassa ne omaan talteensa. Ei olla varsinaisesti tehty tarkkaa suunnitelmaa tästä hammaskeiju tarinasta miehen kanssa, niin nyt sitten ilmeisesti kävi niin, että ollaan selitetty vähän ristiin. Mies oli kuulemma selittänyt, että hammaskeiju tuo hampaan tilalle rahaa, kun minä taas sanoin, että hammaskeiju voi jättää tyynyn alle mitä vaan.

Millaisia hammaskeiju tai -peikko tarinoita teillä on ollut käytössä?

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Muistellaan vielä kerran vuotta 2016.

Kaksi kuvaa jokaiselle viime vuoden kuukaudelle. 24 kuvaa - 24 luetuinta kirjoitusta viime vuodelta.

kommammaa vuosi 2016 blogivuosi kollaasi

Kollaasia katsomalla voin ensimmäisenä todeta, että käsillä on taas tullut tehtyä. Lähes jokatoisessa kuvassa on joku DIY-projekti. Tein takkeja, tossuja, hupparin, lappuleluja ja mekkoja. Sen lisäksi mies sai hääpäivälahjaksi vähän tuunatut bokserit ja sisko synttärilahjaksi säärystimet. Yksi vetoketjulelukin valmistui ja Jujunan kanssa yhteistyössä tuli kokeiltua bokserikaavaa. Eikä tässä tietenkään ole edes ne kaikki vuoden sisään mahtuneet käsityöni.

Täysin ymmärrettävää, mutta silti aika oivaltavaa on tajuta, että siihen miksi luettujen postauksien joukkoon on suurin osa käsitöistä löytänyt on syy. Uskon sen syyn olevan yksinkertaisesti se, että lähes jokaisen käsityöpostauksen jaan muutamaankin erilaiseen käsityöaiheiseen ryhmään facebookissa.

400 kirjoitusta tuli täyteen viime keväänä ja sen kunniaksi oli ensimmäinen arvonta. Nyt kirjoituksia on plakkarissa jo yli 600. Kävin useampanakin päivänä Lapsimessuilla ja se oli ensimmäinen tapahtuma missä olin paikalla julkisesti bloggarina. Saippuakuplia puhallettiin, tutista päästiin eroon, vaipoista luovuttiin ja potta kierrettiin kaukaa. Pääsiäisenä käytiin risteilyllä ja kahdet lähipiirin ristiäisetkin mahtui vuoden juhlintaan. Synttäreitä juhlittiin monet kerrat ja kesällä purjehdittiin. Meandin ja NOSHin vaatteita ehdittiin ihastella meillä useammillakin vaatekutsuilla. Vuoden kohokohta oli varmaankin lokakuinen Kanarianreissu.

maanantai 2. tammikuuta 2017

Joulukuun onnelliset.

ilo onni kuukauden onnelliset onnellisuus hyvä mieli postaussarja blogi

Vuosi sitten tammikuussa päätin kirjata kerran kuussa vuoden ajan ylös aina kuukauden onnellisimmat asiat. Asioiden ei tarvinnut olla suuria - ajatuksena vain saada kaikki pienetkin asiat näkyviin ja ihmisten huulille. Negatiivisista asioista jaksetaan vouhottaa enemmän kuin tarpeeksi ja harvoin tuodaan oikeasti niitä hyviä asioita julki. Kuka sitä nyt lähtisi onnellisuuttaan tai iloisuuttaan julki huutelemaan? Me suomalaisethan olemme juroa ja hiljaista kansaa ja jos joku vähän pitää ääntä positiivisista asioista, niin sitähän katsotaan aivan kieroon! Minä yritin vuoden ajan kiinnittää huomiota onnellisuuteen. Sanoin ääneen isommat asiat ja yritin vieläkin enemmän muistaa niitä pieniä ja ohikiitäviä onnen hetkiä. Aina se ei onnistunut ja toisinaan lista jäi hyvinkin lyhyeksi.

Tässä joulukuun ja samalla vuoden 2016 viimeinen onnelliset -postaus. Samalla päätän tämän juttusarjan. Ehkä tänä vuonna voisin julkaista kuukausittain jonkun kollaasiaiheisen postauksen.

- aikuisten pikkujoulut
- lasten pikkujoulut
- lapset ja mitä erikoisemmat tavat taitella joulutorttuja
- joulun odotus
- joulun viimeistely ja LISTAT ;)
- Vuosaaren joulupolku
- päiväkodin joulupolku
- joulu
- hammaskeiju
- sauna
- poikien ninjago leikit (mun pitää kuulemma tehdä pojille asut)
- legoja, legoja ja vielä kerran legoja
- joulukalenteri - 24 kertaa ilon ja jännityksen hymy poikien kasvoilla
- lumiukko -elokuva ja popparit
- joululoma, vaikkakin se alkoi viikkoa liian aikaisin sairaslomalla ja oikeastaan jatkui sairaslomana suurimman osan ajasta
- vuoden loppu - uuden alku. Vaikka oikeasti mikään ei varsinaisesti lopu tai uusi ala, niin silti sitä jotenkin ajattelee niin, ja se on hyvä asia.

Kaikkiin muihin vuoden 2016 onnellisiin postauksiin pääset täältä: tammikuuhelmikuumaaliskuuhuhtikuutoukokuukesäkuuheinäkuuelokuusyyskuulokakuu ja marraskuu.