lauantai 29. lokakuuta 2016

Halloweenin kurpitsalyhdyt - olethan hankkinut kurpitsankaiverruspakkauksen?

On taidettu tällä viikolla aika monessa muussakin kodissa tehdä kurpitsalyhtyjä :D

Meillä tästä alkaa muodostumaan sellainen tradition veljeni ja lasteni välille. Kolme vuotta sitten veljeni toi meidän O:lle - kummipojalleen kurpitsan ja yhdessä askartelivat lyhdyn. Seuraavana vuonna eno toi kummallekin pojalle omansa. Eilen tämä traditio sai jo kolmannen kertansa.

Alkavat nuo herrat selvästi jo harjaantua tuossa homma ja nyt koko hommaan meni paljon vähemmän aikaa kuin aiemmilla kerroilla. Toki myöskin työvälineet on kolmen vuoden aikana näillä askartelijoilla kehittyneet ja veljeni oli hankkinut nyt kurpitsankaiverruspakkauksen. Pakkauksessa mukana tuleva saha vaikutti hyvinkin pätevältä tähän hommaan!

kurpitsa halloween kurpitsan kaiverrus kurpitsalyhty

kurpitsa halloween kurpitsan kaiverrus kurpitsalyhty

kurpitsa halloween kurpitsan kaiverrus kurpitsalyhty

kurpitsa halloween kurpitsan kaiverrus kurpitsalyhty

kurpitsa halloween kurpitsan kaiverrus kurpitsalyhty

kurpitsa halloween kurpitsan kaiverrus kurpitsalyhty

perjantai 28. lokakuuta 2016

Toinen syystakki tytölle + Ikean kangasvinkki!

ikea kankaat diy takki ob ottobre 6/2014 sisustuskankaat taskullinen syystakki

Kun yhden kerran jossain onnistuu, niin onhan se tehtävä sitten toistamiseen. Siinä se on, elämäni toinen itse tehty takki. Ensimmäisen tein siskoni nuoremmalle tytölle ja itku sekä harmistushan tästä seurasi vanhemmalle tytölle. Pakkohan se oli siis tehdä hänellekin oma takki.

Tästä tuli ehkä hieman lämpimämpi, koska käytin vuorikankaana joskus saamaani vähän paksumpaa collegea. Ensimmäisestä takista minua jäi hieman kaivertamaan se, että kaula jää käyttäjältä hyvin avoimeksi ja tähän toiseen takkiin tein hupun nyt niin, että nostin sitä edestä kauluksenomaisesti. En löytänyt mitään valmista tälle pääntielle istuvaa huppua, joten vapaalla kädellä muokkasin sitä alkuperäisestä kaavasta. Huppu jäi jostain syystä vähän liian pieneksi ja vaikka se peittää pienen tytön pään, voisi se olla kuitenkin vähän syvempi.

Taskut tein kuten aiemmassakin - ohjeesta poiketen. Ohjeen mukaan taskunsuut kantataan, mutta minä leikkasin niihin muotokaitaleen vapaalla kädellä. Kiinnitin sen suoralla ompeleella oikeat puolet vastakkain paininjalan etäisyydeltä ja napsin kaareviin kohtiin saksilla aukileikkauksia. Käänsin muotokaitaleen nurjalle, silitin ja ompelin sen vielä kiinni. Taskupussit kiinnitin päälikankaaseen hunajakenno-ompeleella, joka on muuten paljon nätimpi uudessa kuin vanhassa ompelukoneessani.

Kaavana sama OB 6/2014, päälikangas Ikeasta, vuorikangas saatu toiselta käyttäjältä ja vetskari Kangaskapinasta.

Sitten se vinkki! Ainakin Vantaan Ikeassa on ennen kassoja siellä myymälän toisella laidalla poistomyyntiosasto. Siellä kaupataan halvalla kaikkia pikkuvikaisia tavaroita tai jo kukkineita viherkasveja ja taitaa siellä olla mallikappaleitakin. Sieltä voi löytää myös kankaita myynnissä (toki valmiina palana) ja vaikka nämä Ikean sisustuskankaat on muutenkin hyvin halpoja saa niitä sieltä vieläkin halvemmalla. Kannattaa siis aina käydä katsomassa sekin osasto, sieltä voi tehdä yllättäviä löytöjä!

ikea kankaat diy takki ob ottobre 6/2014 sisustuskankaat taskullinen syystakki

ikea kankaat diy takki ob ottobre 6/2014 sisustuskankaat taskullinen syystakki

ikea kankaat diy takki ob ottobre 6/2014 sisustuskankaat taskullinen syystakki huppu hupullinen hunajakenno

ikea kankaat diy takki ob ottobre 6/2014 sisustuskankaat taskullinen syystakki

torstai 27. lokakuuta 2016

Lasten suusta vol. 22 - ihmisen anatomia.

Kuopus esitteli tässä taannoin taitojaan luetella ruumiinosiaan, siinä käytiin ihmisen ulkoista anatomiaa aika karkeasti läpi ja luetteloon sisältyi lähinnä nämä suurimmat osa-alueet. Kuuntelin pojan selitystä hieman etäämmältä ja isälleenhän tuo taisi näitä luetella. Korvat, käsi, käsi, jalka, peppu, pippeli, jalkakainalo.. Hetkinen!! Mikä on jalkakainalo? Keksittekö te? Kuvan alta löytyy vastaus ;)

kile kirahvi pehmolelu ihmisen anatomia lasten suusta unilelu rakkain lelu

Sehän on polvitaive - tietenkin!

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Osaatko odottaa ilman somea?

Kivemmassa blogissa pohdittiin tappaako älypuhelin luovuutesi. Kuinka usein, kun joudut odottamaan jotain - bussia, junaa, ruokaa ravintolassa, lastasi tai mitä tahansa muuta, kaivat puhelimen käteesi ja alat selata somea? Oma vastaukseni: aina. Julkaisun ajatuksena Kivempi blogi haastoi lukijoitaan kokeilemaan seuraavan kerran olemaan kaivamatta puhelinta esiin ja olemaan vain itsensä kanssa. Ajatella ja olla. Katsella ympärilleen ja antaa ajatusten juosta. Ehkä jopa oivaltaa jotain.

Päätin tarttua haasteeseen, vaikken tiennyt koska tällainen hetki minulle tulee seuraavan kerran eteeni. Kerroin eilen kuinka meillä on hieman sairasteltu ja käyty lääkärissä. Olen ihminen, joka on lähes aina jokaisessa sovitussa tapaamisessa ajoissa ja lasten lääkäriajat sisältää aina pientä odottelua. Kuitenkin lasten kanssa liikenteessä ollessa tulee todella harvoin odotellessa kaivettua puhelinta esiin vain ajan tappamiseksi ja siksi en näitä hetkiä osannut edes laskea näihin vaadittuihin tilanteisiin.

kynttilä punainen liekki haaste ilman puhelinta odotus

Eilen puolenpäivän jälkeen alkoi paine nousta omassa korvassa vaikka olin kärsinyt vain kurkkukivusta muutaman päivän. Ennen iltaa oli pakko käydä lääkärissä yöllisen korvakivun pelossa ja juuri oikeanlainen hetki koitti. Lähdin lääkäriin siltä istumalta, kun ajan varasin ja olin paikalla taas 10 minuuttia ajoissa. Ilmoittauduin ja menin istumaan odottamaan vuoroani. Katselin ympärilleni ja sillä samalla sekunnilla, kun käsi hakeutui takin taskuun hakemaan puhelinta muistin tämän haasteen.

Taisin jopa naurahtaa ääneen - helppo hommahan tämä on! Eikä muuten ollut. Seuraavat viisi minuuttia oli tahtojen taistelua itseni kanssa. Lääkäri oli ajoissa ja keskeytti odottamiseni jo viiden minuutin jälkeen. Jos olisin odottanut koko 10 minuuttia olisin varmasti naputellut jo sormiani ja lähes stepannut paikoillani.

Omalta osaltani tämä oli ensimmäinen koe ja koska koin tämän jo vaikeahkoksi on minun pakko kokeilla tätä vielä uudestaan.

Niin ja se diagnoosi. Korvatulehdus löytyi täältäkin, joten ei muuta kuin antibioottia seuraavat seitsemän päivää napaan.

tiistai 25. lokakuuta 2016

Syysloma Kanariansaarilla - miten meni lentomatka lasten kanssa?

Viikon tauko kaikesta teki ihmeen hyvää! Reilu viikko sitten tein listan mitä kaikkea pitäisi muistaa pakata lentokoneeseen käsimatkatavaroihin. Lähes kaikilta osin allekirjoitin oman listani, mutta en täysin.

Nyt kokemuksen jälkeen listani oli mielestäni hyvinkin kaiken kattava matkustettaessa kolme- ja viisivuotiaan kanssa. Ainoa, missä oikaisin oli nuo listalla olleet vaihtovaatteet - ja onneksi niille ei edes tullut tarvetta! Kaikki muu olikin tarpeellisia, paitsi laastarit. Niitä ei tarvittu, mutta ei ne tilaakaan laukussa vieneet. Enkä oikeastaan keksinyt suuresti mitään mitä olisimme vielä kaivanneet lennolla. Ehkä jotain pientä suolaista syötävää (suolatikut, -keksit tms.) olisi voinut olla enemmän mukana, sillä lentokoneessa myytävien tuotteiden hinta oli todella korkea.

Pohdin myöskin listaa kirjoittaessani, mitä kaikkea voisin viedä turvatarkastuksen läpi ja siskoni sitten vinkkasi minulle tämän Finavian Ennen matkaa -sivun, mistä voi helposti tarkastaa mitä saa viedä turvatarkastuksen läpi ja mitä ei. Erittäin näppärää!

matkalaukku musta delsey finavia helsinki-vantaa lentokenttä mitä matkalle mukaan turvatarkastus mitä voi viedä läpi

Instagramia katsoneet, näkikin ehkä, että meidän lomamme alkoi sekä Pikkujätin, että apteekin kautta :) O:lla oli ollut jo monta viikkoa nenä välillä vähän enemmän ja välillä vähän vähemmän tukossa. Yskää silloin tällöin ja silmät turvoksissa. Ajattelin, että poika on pakko käyttää lääkärillä vielä ennen lentomatkaa, muuten en voi lähteä matkalle hyvillä mielin. Hyvä, että käytiin, sillä kummastakin korvasta löytyi tulehdus. Korvat oli jo paranemaan päin, mutta koska olimme lähdössä lentomatkalle kehotti lääkäri ottamaan antibioottikuurin korvia varten. Ihana korvalääkäri Itäkeskuksen Pikkujätistä myöskin ohjeisti hankkimaan lapsille nenäsumutetta lentomatkaa varten ja suihkauttamaan sitä yhden kerran kumpaankin sieraimeen (terveellekin lapselle) puoli tuntia ennen sekä nousua, että laskua. Sumutteella on limakalvoja supistava vaikutus ja näin se helpottaa paineentasausta, eikä korvat mene yhtä helposti ja yhtä paljon lukkoon.

Torstai oli siis O:n lääkäripäivä ja lauantaista muodostui D:n lääkäripäivä. Poika oli saanut oikein kunnon silmätulehduksen, joten ei muuta kuin silmätippareseptiä hakemaan ja taas apteekin kautta lomalle.

amorion precosa otrivin lennolle antibiootti maitohappobakteeri matkalle korvatulehdus

Vaikka muutama lisäjännitys saatiinkin sunnuntaiaamun lähtöä varten meni lento kuitenkin hyvin. Ei huutoa korvista, silmätulehdus jo talttumassa ja lapsetkin suhtkoht hyväntuulisia omia itseään. Mitä nyt pientä turhautumista oli havaittavissa reilun kuuden tunnin lennon aikana, mutta hyvin he jaksoivat.

O:n antibioottikuurista viimeiset annokset otettiin Kanarialla torstaina. Harmiksemme noin vuorokausi tämän jälkeen pojan nenä meni uudelleen tukkoon, yskä teki tuloaan takaisin ja silmät vähän rähmivät. Päänsärkyä poika valitti muutamana päivänä, enkä oikein tiennyt laittaako se kuumuuden ja ehkä vähän liian vähäisen nesteytyksen vai uuden flunssan piikkiin. Kello oli lähes yksitoista sunnuntai-iltana kun olimme kotona ja  maanantaina oli taas aikainen arkiaamu. Laukut nostettiin olohuoneeseen ja niitä avattiin vain sen verran, että tarpeellinen sekä iltaa, että aamua varten otettiin esille.

Nyt vasta aletaan pikkuhiljaa kotiutua. Arki alkoi oikein rytäkällä, kun eilen sain hakea O:n etukäteen päiväkodilta ja taas huristettiin korvalääkäriä moikkaamaan. Uudet tulehdukset - kummassakin korvassa, pahana. Uusi kuuri ja muutama päivä kotihoitoa. Kunhan suurin osa pyykeistä on pesty ja laitettu kaappiin, niin kerron lisää meidän matkasta. Sairastupa kuittaa ;)

lauantai 15. lokakuuta 2016

Naisten NOSH AW16.


Tämän syksyn naisten mallisto NOSHilla julkaistiin keskiviikkona. Toivoin todella pisaratunikasta uutta kuosia, mutta sitä ei tällä kertaa tullut. KIVA taskutunikasta tuli nyt täysin musta versio (puuteriroosan värisillä taskuilla), mutta jotenkin se ei säväyttänyt nyt tarpeeksi. Ylle olen koonnut malliston Lookbookista ne, mitkä kuvissa näyttivät siltä, että ainakin haluaisin niitä kokeilla. Lookbook oli nyt aika erilainen edellisiin verrattuna ja annoinkin edustajalle palautetta kutsuilla asiasta. Selattavuus ei ollut parhainta tässä nykyisessä versiossa ja hän kertoikin useamman antaneen samaa palautetta.

Tilasin Jeggingsit takataskuilla mustana ja HEI raitapuseron paprikan värisenä. HUMUkuosi (tuossa alhaalla oikealla) oli ihana ja siitä tehty paita sekä mekko/tunika oli ihanan mallinen, mutta mielestäni turhan harteita korostava tällaiselle vähän harteikkaammalle vartalolle. Collegetakki ja mototakit oli ihania, mutta en raaskinut  tilata. JENNA denimtunikaa en sitten edes kokeillut.

Edustajalla oli toki lastenvaatteetkin mukana, mutta nyt keskityimme näihin naisten vaatteisiin.

Syksyiset illat alkava olla sen verran pimeitä, että kutsujen kuvaaminen on todella haasteellista. Meillä ei ole kovinkaan valoa olohuoneessa, joten kuvat on tällä kertaa vain kuosikuvia.

nosh naiset naisten mallisto aw16 2016 autumn winter syksy

nosh naiset naisten mallisto aw16 2016 autumn winter syksy

nosh naiset naisten mallisto aw16 2016 autumn winter syksy

nosh naiset naisten mallisto aw16 2016 autumn winter syksy

nosh naiset naisten mallisto aw16 2016 autumn winter syksy

nosh naiset naisten mallisto aw16 2016 autumn winter syksy

nosh naiset naisten mallisto aw16 2016 autumn winter syksy

torstai 13. lokakuuta 2016

Lasten kanssa lentokoneeseen - mitä kaikkea käsimatkatavaroihin?

Toivottavasti en ole täysin vähemmistöä tässä asiassa, mutta minä pakkaan aina listan kanssa. Kirjoitan listan - yleensä vielä monella sarakkeella, jossa on siis oma listani ja lasten listat. Mieheni ei ole koskaan päässyt listalle mukaan - hän saa itse hoitaa oman tonttinsa ;)

syksy talvi syyskanerva kanervat kanerva pinkki lentokone lasten kanssa käsimatkatavarat mitä tarvitaan

Ja nyt  me olemme lähdössä ulkomaille - lentokoneella, joten kaikkea pitää ajatella vielä vähän enemmän. Esikoinen on ollut muutamia kertoja lentokoneessa, mutta kuopus ei koskaan. Ja esikoisenkin kanssa lentämisestä on jo yli kolme vuotta aikaa. Nyt siis yksi tärkeimmistä listoista on mitä pakataan mukaan käsimatkatavaroihin lentokoneeseen. Rajoituksiahan on jonkun verran, mutta ajattelin, että teen ensin listan ja mietin sitten onko siinä jotain sellaista, mitä en saisikaan koneeseen käsimatkatavaroissa viedä. Jos näin on, yritän keksiä korvaavia tuotteita tai miettiä onko kyseinen tavara edes tarpeellinen. Sanomattakin on varmasti selvää, mutta kerrattakoon, että lista on tehty lasten kanssa matkustavan näkökulmasta.
  • passit tai muut vastaavat matkustusasiakirjat
  • lentoliput
  • kopiot passeista ja lentolipuista
  • vesipullo - vaikka tyhjänä, niin ei tule ongelmia. Olen ymmärtänyt, että ainakin Suomen päässä invavessassa on tavallinen hana ja siellä voi pullon käydä täyttämässä. Tosin, haluaakohan sitä ottaa juomavettä yleisestä vessasta..
  • unilelu, riepu tai muu lapselle tärkeä juttu.
  • vaihtovaatteet - sekä lapselle, että itsellesi. Älä naura tai pyörittele silmiäsi siellä :D koskaan ei tiedä, jos vaikka se juuri kaadettu mehulasillinen hyppää syliin.
  • suklaapatukka tai joku muu nopean energian lähde, jos vaikka ruokaa joudutaankin odottamaan.
  • tietokone, täbi, älypuhelin ja TÄYDET akut (markkinoille tulleita powerbankkeja kannattaa varmaan myöskin harkita). Peleillä ja videoilla saa varmasti ajan kulumaan nopeammin.
  • piirustuspaperia ja kynä tai kyniä.
  • lastenlehti
  • käsipyyhkeitä / talouspaperia / nenäliinoja
  • kosteuspyyhkeitä (kai näitä saa viedä?)
  • purkkaa
  • huulirasva
  • muutama laastari
Mitä en ole osannut ajatella ollenkaan listaa laatiessani? Mitä sinä lisäisit listalleni?

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Lasten viikko - mitä kuuluu mihinkin päivään.

Kerroin perjantaina siitä, kuinka tällä äidillä meni hermo ja päätin omavaltaisesti kävellä päiväkodin ohjeistuksen yli. Päiväkoti on sitä mieltä, että lelupäivä voi olla joka päivä ja tämä äiti päätti, että oman lelun saa viedä vain yhtenä päivänä - maanantaina.

Kun kerran alettiin natseilemaan, niin ehkä se on parempi vetää ne natsat hihoihin (vai kauluksiinko ne nyt on tapana asettaa?) kerralla ja kunnolla. Nimittäin samalla päätettiin meidän lasten pelipäivät. Tähän mennessä täbeillä on saanut pelata joka päivä tai ainakin lähes joka päivä. Lupa pitää kysyä ja raivota pelille ei saa. Ja peli loppuu kun jompikumpi vanhemmista niin päättää. Nämä on oleet meidän säännöt ja pitkään näillä mentiin oikein hyvin. Kunnes nyt viime aikoina tuo esikoinen on alkanut todella uhmaamaan kaikkea mitä vaan voi. Pelit meni pelleilyksi, käskyjä tai kehotuksia ei kuunneltu, peli oli tyhmä tai äiti oli tyhmä. Pelille raivottiin kun se ei toimi (lue: kun poika ei osannut), täbi putosi tai lensi kaaressa. Täbi otettiin ilman lupaa ja huuto alkoi heti, jos lupaa ottaa laitetta ei tullut. Se kuuluisa "Mä haluuuu-uu-uuuuun!!" kajahti ilmoille. Päätettiin, että nyt tämä peli vihelletään poikki.

Mietin pitkään, miten esitän konkreettisesti lapsille, jotka eivät vielä lue, mitkä päivät on pelipäiviä. Tein tekstinkäsittelyohjelmalla tämän taulukon ja hain siihen kuvat netistä. Tulostin sen ja päällystin kontaktimuovilla. Nuolen takana on magneetti ja se siirretään aina aamulla osoittamaan oikeaa päivää. Silloin pojat tietävät "mikä" päivä on kyseessä ja mitä silloin saattaa olla luvassa.

poikien viikkoa lasten puuhat viikko-ohjelma karkkipäivä pelipäivä lelupäivä

Pojille myöskin selitettiin, ettei esim. pelaaminen ole automaatio ko. päivänä. Kaikki riippuu yleisestä käytöksestä ja ihan yhtä hyvin äiti tai isä voi päättää, että tänään ei pelatakaan. Edelleen täbin ottamiseen pitää pyytää lupa ja edelleen vanhemmat päättävät sen, kuinka kauan laitteella pelataan. Puhelimen hälytystä käytän välillä esittääkseni aikamääreitä lapsille. Saatan sanoa, että peliaikaa on 15minuuttia ja kun puhelimeni hälytys alkaa soida on tuo aika kulunut.

Mitä luulette, onko tämä ihan tuhoon tuomittu yritys?

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Syksyn värit - sis. arvonnan voittaja!

pihlaja pihjalanmarja syksy ruska

pensasaita ruska syksy

omenapuu omena punainen syksy

vaahtera ruska syksy

vaahtera syksy ruska väriloisto

risteyksessä ruska syksy väriloisto

Puut alkavat olla jo aika paljaita. Yritän koko ajan muistuttaa itseäni siitä, että tämä syksy on ollut tosi ihana ilmojen puolesta. Vesisateessa ei ole mitään vikaa, ja luontohan tarvitsee vettä, mutta se sotku mikä siitä aiheutuu on hermoja raastava. Pojat menivät loman jälkeen päiväkotiin heti elokuun alussa ja ovat nyt olleet siellä sen reilu kaksi kuukautta. Kuravaatteet ei ole kertaakaan tänä aikana tulleet kotiin pestäviksi ja päälläkin ne on niillä olleet varmaan kaksi kertaa. Siinä on aika hyvä hyvänilman mittari!

Katson keittiön ikkunasta ulos, ulkona ei sada, mutta on pilvessä. Seitsemän astetta lämpöä! Alkuperäinen suunnitelmamme oli lähteä tänään Suomenlinnaan, mutta taidamme jättää sen tällä kertaa väliin. Edes vähän olisin aurinkoa toivonut sille reissulle.

Pyysin teitä kertomaan mikä teidän mielestänne on syksyssä parasta ja samalla osallistuitte arvontaan. Arvonta on suoritettu ja arvonnan voittaja on Lotta kommentillaan: "Yhdellä arvalla mukana. Raikas ilma ja kynttilät on parhaita syksyssä :)" Onnea! Laitan sinulle sähköpostia ja ilmoitan sähköpostiosoitteesi palkinnon toimittajalle.

perjantai 7. lokakuuta 2016

Päiväkodin lelupäivät.

"Jes! Päiväkodissa on joka päivä lelupäivä!!" Näitä hurraa -huutoja lenteli päässäni elokuun alussa. Kesä ei ollut vielä loppu vaikka arki painoikin päälle ja ajattelin, että nyt aamulähdöt on varmasti helpompia. "Aah, ei enää tappelua lasten kanssa siitä milloin on lelupäivä ja mikä päivä se lelupäivä on. Ei enää sitä, että saan jommankumman koko ajan kiinni siitä, kun koittavat salakuljettaa milloin missäkin taskussa lelujaan hoitoon!" Hei ihan oikeasti, olen tosissani! Pahimmillaan niitä piilotettiin kalsareihin :D

leikkiauto lelu potkuauto punainen syksy päiväkoti päiväkotiarki lelupäivä omalelupäivä

Mutta kun ikinä ei voi olla tyytyväinen, eihän? Oli se vaan silloin parempi - oikeasti. En vain tiennyt sitä ennenkuin sen menetin. Niin kliseistä ja niin totta. Nyt tappelen useammin lasten kanssa leluista kuin koskaan aiemmin. Nyt nuo pojat haluaa joka päivä viedä saman lelun päiväkotiin. "Mulla oli toi eka!" tai "sulla oli toi eilen, nyt on mun vuoro." Pahinta on se, kun toinen on aamun aikana ehtinyt kääntää jo huoneen ainakin kertaalleen ympäri ja levittelemään kiitettävän määrän leluja ympäri lattiaa ja toteaa: "mulla ei oo mitään kivaa lelua, minkä voisin ottaa mukaan. Mä en voi lähteä ennen sitä."

Maanantaina palo sitten tämän äidin hihat loppuun asti. Karjuin pojille, että perrrrrr.. sentään. "Sano päiväkoti mitä tahansa, niin minä päätän tästä lähtien, että teillä on tasan tarkkaan yksi päivä viikossa jolloin te saatte viedä oman lelun päiväkotiin mukananne.. Ja se on sitten maanantai!! Yhtäkään mutinaa en kuuntele asiasta ja jos kerrankin yritätte nyt kiukutella tätä päätöstä vastaan, niin kohta ette vie edes sinä yhtenä päivänä mitään leluja mukananne!"

Huoh! Natsimutsi täällä vaan hei ;)

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Syyskuun onnelliset.

ilo onni kuukauden onnelliset onnellisuus hyvä mieli postaussarja blogi

- pienet potilaat -keräys - olethan jo osallistunut?
- timanttien jemmaus kylpyhuoneen kaappiin. Siellä ne on edelleen <3
- Ikean kankaat
- isolla osalla äideistä on sama "pahe", he unohtavat antaa D-vitamiinia lapsille
- pienen pienet porkkanat
- Pieni Karhunkierros
- parisuhdeaika - sitä meillä on oikeasti aivan liian vähän!
- lähikauppa - kallis, mutta "aina auki" ja henkilökunta jaksaa aina hymyillä!
- kasvohoito
- skeittiparkki
- siemennäkkäri *mummums-mummums*
- edelleen suolatikut!!
- Dexter
- syvälliset keskustelut kolmevuotiaan kanssa
- auton penkinlämmitin
- kahvakuulatunti lähikoululla, niin hyvä treeni, mutta aivan liian myöhäinen ajankohta minulle
- kuukuppi - vihdoinkin uskaltauduin kokeilemaan. Ihastuin ainakin vähäsen :D
- päiväkodin portissa on kyltti missä kerrotaan, ettei pihalle saa viedä koiraa ja piippua.

tiistai 4. lokakuuta 2016

Lippalakit vaihtuvat pipoihin.

Vuosi alkaa olla sen verran pitkällä, että lippalakit voi pikkuhiljaa haudata kaapin perälle ja kaivaa pipot esiin. Olen useammankin pipon vuosien varrella tehnyt pojille ja tänä syksynä sain todeta, että jokainen niistä on jäänyt pieneksi. Olen siirtänyt ja siirtänyt pipon kaavoittamista ja nyt se oli edessä vääjäämättä. Halusin leveydestä tarpeeksi napakan peruspipon, jossa on kuitenkin hieman liikaa korkeutta jolloin pipo jää vähän ruttuun. Sehän kun on nyt muotiakin ;)

trikoopipo pipo diy ompelu lasten kaksinkertainen sampsukka



Kaavan piirrossa vähän oikaisin. Piirsin mittasuhteiltaan suunnilleen oikeanlaisen kaavan, mutta selvästi liian ison. Pihinä en tahtonut heittää kangasta hukkaan, vaan tein suoraan käyttöön ajatellusta kankaasta testiversion. Uhkarohkeata - tiedän, mutta onneksi tällä kertaa onnistuin. D tahtoi itselleen monsteriautopipon, joten tämä äiti otti härkää sarvista ja leikkeli pipokappaleet suoraan tarvittavasta trikoosta. Tein pipon kaksinkertaisesta kankaasta ja sisäpuolelle valitsin sellaista jämäkangasta, jota nyt vaan ei ole tullut käytettyä.

Ompelin pipon viimeistelyä vaille valmiiksi ja testasin pojan päähän. Kolmesti tai neljästi pienensin pipoa, kunnes pipo oli oikeankokoinen ja olin lopputulokseen tyytyväinen. Sitten vielä kääntöaukko kiinni ja nyt vasta piirsin sen "virallisen" kaavan. Asettelin pipon paperin päälle, merkitsin leveyden ja korkeuden sekä vanhaa kaavaa apuna käyttäen muodon. Lisäsin vajaan sentin saumavaroja joka puolelle ja mittasin pojan päänympäryksen. Meidän lapsilla ei ole ihan pienimmät päät, joten tästä kaavasta tuli 51 senttisen kaava :D Siitä sitten pienentämällä ja suurentamalla meinasin tehdä muut koot.

Hyvin toimi ja tulihan sitä sitten surautettua parissa päivässä kahdeksan pipoa :D Näihin pipoihin en laittanut mitään käsityömerkkejä kiinni vaan leimasin jokaisen pipon sisäpuolelle tekstin sen mukaan kenen pipo se on. Esimerkkinä kuopuksen pipoon tuli lukemaan Danielin oma, äidin tekemä. Kankaat taitavat kaikki olla Sampsukasta.

maanantai 3. lokakuuta 2016

Komentaja ja käskyttäjä. *Arvontamuistutus*

Älä tee noin. Et saa. Älä tuu tänne. Mene pois. Ei niitä kenkiä. Ei saa laittaa lippistä. Et saa ottaa tota lelua. Istu siihen. Odota. Mene vessaan. Anna se mulle. Toi on MUN! 

Käskyjä meidän viisivuotiaan suusta osoitettuna suoraan pikkuveljelleen. Useampikin lausahdus voisi toki olla suoraan omasta suustani ja sehän sitten selittääkin varmasti sen, miksi tuo vanhempi näitä viljelee. Onko tämä taas jokin vaihe vai aloittaako lapset oikeasti jo näin aikaisessa vaiheessa tuon pomottamisen? O käskyttää koko ajan veljeään ja eniten se näkyy tietysti aamun lähdöissä, mutta myös muissa päivän askareissa. Yksinkertainen esimerkki on sellainen, että D kysyy minulta saisiko hän purkan ja ennenkuin ehdin vastaamaan kiiruhtaa O toteamaan ettet saa. Huutohan siitä syntyy! Olen useasti sanonut O:lle, ettei hänellä ole oikeutta käskyttää veljeään kuten itse tahtoo tai parhaaksi näkee. Se minkä takin, tai mitkä kengät tai unilelun D laittaa päälleen tai ottaa mukaansa on pelkästään äidin tai isän ja D:n välinen asia. Esikoisen on turha puuttua siihen ottamalla kantaa mitenkään, jos ainoa asia mitä hän osaa tehdä on komentaa.


Rasittavintahan tässä on tietysti se, että sen tietää aina mihin nämä kinailut päättyvät. D tekee jotain, mihin O ottaa kantaa komentamalla ja/tai käskyttämällä. D väittää tottakai vastaan, jolloin jo tästä on sanaharkka valmiina. Toinen väittää toista ja toinen toista. Yleensä kuopus on se kumpi menee fyysisyyksiin ensin ja tönäisee veljeään, koska ei osaa taistella verbaalisesti veljeään vastaan. Seuraavaksi O tulee päälle ja itkupotku on valmis.

Yleensä aina menen väliin jo sen ensimmäisen O:n komentamisen jälkeen toteamalla pojalle, ettei asia hänelle kuulu, tai, ettei hänellä ole sanavaltaa tässä asiassa. Useimmiten tapahtumat kuitenkin kulkee siltikin ylhäällä kuvatun mukaisesti tai sitten minä olen esikoisen silmissä se paha, jota vastaan hän alkaa tapella. Väittää, että hän saa sanoa mitä tahtoo, tai käskeä ketä haluaa. Useimmitenhan se päättyy siihen, että äiti on TYHMÄ ja "kaikilla" on paha mieli. Että hyvää päivänaloitusta taas minullekin.

Uhmaahan tuo on ja sitä sellaista "minä näytän kuka täällä määrää" kukkoilua. Uskon vakaasti siihen, että tämäkin on ohimenevää, mutta onko jotain tapaa, millä tehdä tästä suosta helpommin kuljettava? Miten lapsen päähän saisi iskostettua sen, että lopeta tällainen käyttäytyminen? Kun sen tietää, ettei tällä käytöksellä koskaan saa haluamaansa lopputulosta ja itse asiassa omakin suu menee mutruun, kun kaikki on toisilleen ärtyneitä.

Tänään vielä ehdit osallistua arvontaan!