perjantai 30. syyskuuta 2016

Kollaasihaaste: syyskuu.

pienilintu kollaasi kollaasihaaste haaste syyskuu

Heti meinasin ottaa tavaksi tämän kuukausittaisen kollaasin. Kuten kuukausi sitten, niin nytkin kollaasini sisältää 12 luetuinta postausta viime kuulta satunnaisessa järjestyksessä. Näistä kirjoituksista on tämän kertainen kollaasini koottu:

torstai 29. syyskuuta 2016

Lasten suusta vol. 21 - Milloin mä oon aikuinen?

"Mua pitää uskoa ku mä sanon jotain ja ku mä oikeesti tarkoitan sitä ja siks, ku mä oon aikuinen", totesi D ja katsoi merkitsevästi minua. Kuulikohan se mitä mä just sanoin, taisi olla pojan seuraava ajatus.

ruusu vaaleanpunainen nofilter

M: "Et sä oo vielä aikuinen, sä oot vasta lapsi."
D: "Mut äiti, milloin mä sit oon aikuinen?"
M: "Myöhemmin."
D: "No mut koska?"
M: nooh, sä oot nyt kolmevuotias eli 15 vuoden päästä."
D: "Ai sit mullaki on isot nännit?"
M: "No eih." ( lol )
D: "Ai miksei?"
M: "No ku vaan naisille kasvaa tissit."
D: "No mut milloin musta sitten tulee nainen."
M: "Ei susta tule, kun susta tulee mies. Pojista tulee miehiä ja tytöistä naisia."
D: "Ai tuleeks musta yhtä iso ku isästä? niinku kunnon mies?"

Iloa ja onnea torstaihin ;) Olethan muistanut jo osallistua PuruKorun ja kommammaan yhteiseen arvontaan?

tiistai 27. syyskuuta 2016

Siemennäkkäri (sis. ohje).

siemennäkkäri siemennäkkileipä näkkileipä maissijauho gluteeniton

siemennäkkäri siemennäkkileipä näkkileipä maissijauho gluteeniton


Ystäväni toi minulle ehkä vuosi sitten siemennäkkäriä. Tapasin tämän villityksen silloin ensimmäistä kertaa ja ihastuin täysin. Niin hyvää, että näkkärit taisivat hävitä tästä huushollista alta aikayksikön. Siemennäkkäri sopii hyvin leffanaposteltavaksi sellaisenaan ja onhan sen nyt vaan pakko olla terveellisempi vaihtoehto sipsille. Tai niille suolatikuille, mitä me mieheni kanssa kilpaa tuhoamme iltaisin. Suolatikkujen suhteen voisin väittää, että meillä on sanaton sopimus siitä, ettei niitä enää ahmita kaksin käsin, mutta silti joka ilta tikut etsiytyvät meidän olkkarin pöydälle ja kummankin käsi käy vuorotellen hakemassa tikkuja vietäväksi kohti suuta.

Siemennäkkäri kuuluu niihin leipomuksiin, joiden yksinkertaisesti oletin olevan suuri ja vaikeatöisiä. Tutkimatta asiaa yhtään enempää olin jo päättänyt asian olevan näin. Sitten muutama viikko sitten googletin asiaa ja totesin, että olen ollut niin väärässä!! Ehkä maailman helpoin "herkku".

2dl maissijauhoja (huom. jauhot ja tärkkelys on kaksi eri asiaa :D )
1dl auringonkukansiemeniä
0,5dl pellavansiemeniä
0,5dl seesaminsiemeniä
vajaa 1dl kurpitsansiemeniä
2,5dl kiehuvaa vettä
0,5dl oliiviöljyä
sormisuolaa maun mukaan

Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää joukkoon öljy ja vesi. Sekoita tasaiseksi massaksi. Kumoa massa leivinpaperin päälle pellille ja levitä se ohueksi levyksi. Levittäminen käy helposti nuolijalla, mutta itse käytän leivonnassa kumihanskoja ja levitän massan käsin. Viimeisenä ripottele levyn päälle sormisuolaa maun mukaan ja paista 150 asteisessa uunissa noin tunti. Nosta valmis näkkäri jäähtymään ja nauti! Tämä määrä riittää pellilliseen.

Säilyvyydestä ei ole hajuakaan, mutta tuskin tulee kenellekään ongelmaa siitä, että tämä jäisi kaappiin seisomaan :D

maanantai 26. syyskuuta 2016

Pidän syksystä, koska.. (sis. arvonnan)

..ilmat viilenee ja saa syyn pukeutua lämpimämmin
päivät on kuitenkin vielä lämpimiä, jos aurinko paistaa
hengitys höyryää aamuisin
ilma on raikasta
autossa saa käyttää penkinlämmitintä
hämärät tai jopa pimeät illat
puiden väriloisto
tuikut ja kaikki muutkin kynttilät sekä lyhdyt
callunat ja kanervat ja kaikki muutkin kylmän kasvit
talvi tulee
syysmyrskyt (kunhan saa olla sisällä ja sitä ei kestä montaa päivää :D )
kunhan syksy on alkanut saa luvan kanssa jo puhua joulusta - ainakin muutaman sanan!

purukoru kommammaa arvonta

Onko syksy sinulle se kamalin vai ihanin vuodenaika?

Vastaa kommentoimalla tätä kirjoitusta ja olet samalla mukana syötävän kauniin PuruKoru -korun arvonnassa. PuruKorut on suunniteltu vauvoille ja nimensä mukaisesti tarkoitettu pureskeltaviksi. Maisteltaviksi ja hypisteltäväksi. Korut on suunniteltu rauhoittamaan varsinkin imetyshetkiä, mutta myös tuomaan aktiviteettia vaikka rattaissa istuessa. Purukorut on hajuttomia, mauttomia, kestäviä, pestäviä, myrkyttömiä ja BPA- ja PVC-vapaata silikonia. PuruKorut on kotimaisia ja löydät ne esim. facebookista tai instagramista.

Voittaja saa valita vapaavalintaisen korun PuruKorun valikoimasta.

Voit lisätä voittomahdollisuuksiasi ja saat parhaillaan kolme arpaa mukaan arvontaan. Lisäarvan arvontaan lunastat seuraamalla blogiani, mutta pelkällä seuraamisella ei voi osallistua arvontaan. Blogiani voi seurata bloggerin lisäksi, bloglovinissa, blogipolussa, blogit.fi:ssä tai facebookissa. Instagramista löytyy lisää kuvia ja re-postaamalla arvontakuvan instassa saat vielä kolmannen arvan arvontaan mukaan. Anonyymit osallistujat - muistattehan kertoa kommentissa sähköpostiosoitteenne.

Arvonta alkaa nyt ja loppuu maanantaina 3.10. klo 23.59. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti ja voittajan yhteystiedot luovutan PuruKoruille. Palkintoa ei postiteta ulkomaille. Arvonta suoritetaan yhteistyössä PuruKorujen kanssa.

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Oman maan porkkana.

talviporkkana porkkana omasta maasta

talviporkkana porkkana omasta maasta

talviporkkana porkkana omasta maasta

Se oli sellainen heräteostos. Lähellä kassaa oli teline, missä oli montaakin eri siementä tarjolla. Paras istutuskausi oli useammalla jo mennyt ja toisilla ihan juuri niillä hetkillä ajankohtainen, joten myivät niitä vielä halvalla pois. Pakkohan se oli ostaa joku ja kokeilla. Käteen eksyi talviporkkanalajike ja vielä samana päivänä laitoin ne multaan takapihalle. 

Sadon nosto oli tässä aiemmin tällä viikolla. Kuvissa on meidän suuri satomme. Veikkaan, että muutaman viikon tai vajaan kuukauden jäi tuo kasvukausi liian lyhyeksi. Maistettiin kuitenkin ja hyviä olivat :D Ehkä ensi vuonna uudestaan.

lauantai 24. syyskuuta 2016

Pieni Karhunkierros - 19 kuvaa.

pieni karhunkierros oulanka oulangan kansallispuisto riippusilta ruska

pieni karhunkierros oulanka oulangan kansallispuisto ruska

pieni karhunkierros oulanka oulangan kansallispuisto ruska

Olin tutkinut hieman ennakkoon netistä tietoa Pienestä Karhunkierroksesta. Mistä se lähtee, kuinka kaukana lähtöpaikka on mökiltämme, mikä on arvioitu patikoimisaika, mitä matkan varrella on, palataanko samaan paikkaan mistä lähdetään ja niin edelleen. Tietoa kyllä löytyi, mutta nyt täytyy sanoa, ettei tämä nainen ihan helposti sitä löytänyt. Yritin esimerkiksi pitkäänkin löytää karttaa reitistä ja vasta useamman klikkauksen jälkeen löysin sellaisen. Siis sellaisen minkä kelpuutin :)

Useamman klikkauksen ja etsimisyrityksen tuloksena löysin lopulta itseni Metsähallituksen julkaisut -sivulta. Sinne hakuun pieni karhunkierros, niin johan alkoi homma pelittämään.

pieni karhunkierros oulanka oulangan kansallispuisto metsähallitus kartta

Eihän tuolla reitillä oikeasti mitään karttaa tarvitse. Reitti on hyvin merkitty (vihrein merkein) ja paikan päältäkin löytyy karttataulu, mutta minusta oli kiva katsoa jo etukäteen vähän mitä edessä on.

Heräsimme lauantaina normaalisti. Söimme aamupalan ja aloimme tekemään lähtöä. Pakkasimme reppuun makkarapaketin, makkaratikut, kolmioleivän, vettä, kahvia ja kaksi proteiinipatukkaa. Ajoimme Juumaan ja lähdimme patikoimaan. Ihmisiä tuntui olevan todella paljon liikenteessä, joten itsekseen ei tarvinnut kulkea. Kumpaan suuntaan reitin kulkee, sen voi päättää itse. Me emme edes miettineet asiaa, vaan jostain syystä luonnolliselta tuntui lähteä Myllykoskelta Pyöreälammen suuntaan. Onneksi lähdimme siihen suuntaan, niin saimme sen suurimman porrasryppään kulkea alaspäin.

pieni karhunkierros oulanka oulangan kansallispuisto ruska kyltti

pieni karhunkierros oulanka oulangan kansallispuisto ruska riippusilta

pieni karhunkierros oulanka oulangan kansallispuisto ruska

pieni karhunkierros oulanka oulangan kansallispuisto ruska

pieni karhunkierros oulanka oulangan kansallispuisto ruska myllykoski rakennus mökki hirsimökki

pieni karhunkierros oulanka oulangan kansallispuisto ruska pihlaja

Ilma oli kirkas ja puolipilvinen. Välillä ripotteli vähän vettä, mutta ei yhtään häiritsevästi - pelkoa kastumisesta ei ollut. Valokuvauksellisuuden näkökulmasta olisin toivonut auringonpaistetta enemmän, mutta tyytyväinen olen tähänkin. Makkarat meiltä jäi tällä kertaa syömättä, mutta kolmioleipä ja patukat tuli nautittua ja kahvit juotua koko reitin korkeimmalla paikalla.

Kokonaisuudessaan kävelyyn meni meiltä kolme ja puoli tuntia. Aktiivisuusrannekkeeni väitti, että kulutin reitillä vähän reilu 1000 kilokaloria ja askelia koko päivälle tuli lähes 24000. Pieni karhunkierros on pituudeltaan 12km.

No miten sitten oli sen ruskan laita? Ruskaa en vieläkään omasta mielestäni nähnyt kunnolla. On ehkä todettava, että Kuusamon korkeudella lehtipuita on kuitenkin sen verran vähän, ettei ruskaa paljon ole puissa. Jonkun lähteen mukaan maaruska onkin huomattavasti hienompi näillä seuduin puuruskaan verrattuna. Maa vaan oli vielä aika vihreä. Joissain paikoissa varvut punersivat jo, mutta ehkä tällä kertaa olin kuitenkin sitten liian aikaisessa.

pieni karhunkierros oulanka oulangan kansallispuisto ruska

pieni karhunkierros oulanka oulangan kansallispuisto ruska

pieni karhunkierros oulanka oulangan kansallispuisto ruska pitkospuut

pieni karhunkierros oulanka oulangan kansallispuisto ruska

pieni karhunkierros oulanka oulangan kansallispuisto ruska

pieni karhunkierros oulanka oulangan kansallispuisto ruska

pieni karhunkierros oulanka oulangan kansallispuisto ruska

pieni karhunkierros oulanka oulangan kansallispuisto ruska

pieni karhunkierros oulanka oulangan kansallispuisto ruska

perjantai 23. syyskuuta 2016

#Badmomlista - 15 äitiyteni epäkohtaa.

Yli pyykkivuorten, läpi lasikattojen blogista on lähtöisin leikkimielinen BAD MOM -haaste. Haasteen idea on lähtöisin tästä joku aika sitten ensi-iltaansa viettäneestä Bad Moms -elokuvasta, jota tosin en ole vielä itse nähnyt. Haasteen ajatuksena on listata ne oman äitiyden kamalimmat kulmakivet. Ne kompastuskohdat, joiden vuoksi voisit omasta mielestäsi vastaanottaa useammankin huonoäiti -palkinnon. Vaikka asiat ja tilanteet ovat listassani täysiä tosia, ei niitä kuitenkaan pidä ottaa turhan tosissaan ;)

batman hm tpaita pinkki badmom blogihaaste huonoäiti

15 äitiyteni epäkohtaa

  • Herkut kuuluvat lasteni ruokavalioon. Toki valvotusti, eikä niitä joka päivä saa. Esikoisen kohdalla oli vielä ihan helppoa päästä melkein kahteen ikävuoteen ilman, että lapseni edes tiesi mitä karkki on, mutta kuopuksen kohdalla oli hyvä jos päästiin vuoteen asti. Ei päästy.
  • Kuten moni muukin, niin minäkin olen ehkä turhan kiinni sosiaalisissa medioissa. Uusimpana aluevaltauksenani on instagram - mikä ihana määrä mielettömän mageita kuvia!
  • Esikoiselle tein aikoinaan muutaman kerran soseita itse, mutta luovuin kauniista ajatuksesta kokonaan, kun lapsi ei suostunut syömään niitä, vaan käytti niitä lähinnä maalina ja pöytää maalattavana pintana. Kuopuksen kohdalla en lähtenyt edes kokeilemaan.
  • Arkiaamuisin lapset katsovat Lasten areenaa samalla, kun syövät aamupalaansa. Ihan vaan, koska siten minulla on helpompi aamu.
  • Puuro on meillä aina mikrossa tehtyä. Se on helpompaa ja nopeampaa niin.
  • En edes ajatellut kestovaippojen käyttöä. Tai no kävihän se väkisinkin mielessä, kun pyörittelin ekaa kertaa äitiyspakkauksen koko sisältöä edessäni. Yhtä nopeasti, kun ajatus välähti päässäni totesin ei ikinä. En jaksa. 
  • Ahdistun jo pelkästään siitä ajatuksesta, että joskus minunkin lapset ehkä harrastavat oikeasti jotain ja minun pitäisi olla siinä toiminnassa mukana. Never!
  • Taas viime viikolla unohdin ilmoittaa lasten harrastuksiin, etteivät tule paikalle.
  • En muista edes kerran viikkoon katsoa päiväkodin ilmoitustaulua. Tosin uskallan laittaa tämän vielä uuden ja ihmeellisen päiväkotiarjen piikkiin.
  • D-vitamiinia meillä ei ole otettu purkista tai pullosta viimeiseen kahteen vuoteen.
  • Salaattia meillä syödään liian harvoin.
  • Ksylitolipastillit ja -purkat ei koskaan kulje mukanamme. Ne on kotona, eikä niitä koskaan muisteta antaa lapsille.
  • Hermostuminen esiintyy liian usein huutamisena.
  • Voiko siivota liikaa? ..Taidan siivota liikaa. Nimim. olen miettinyt mikä imuri olisi tarpeeksi "design", jotta sen voisi sijoittaa kokoaikaisesti seisomaan olohuoneeseen.
  • Olen hyvä askartelemaan yksin, mutta lasten kanssa koen sen liian vaikeaksi. Jos minulla on visio siitä, millainen lopputuloksen pitää olla, ei yksikään lapsi saa tulla sitä sotkemaan :D
Samaistuitko vai laatisitko ihan erilaisen listan? 

torstai 22. syyskuuta 2016

Lasten suusta vol. 20 - kohtelias poika.

järvimaisema pohjoinen melkein lappi syyskuu pakkasta

Pojat tuli viikonlopun mummilareissultaan kotiin ja intopiukeena siinä halailtiin.

O: "Äitii, mulla on sulle yks juttu".
M: "No kerro. Mikä juttu sulla on".
Poika väänteli ja käänteli. Nosteli käsiä naamansa eteen ja ehkä vähän ujosteli. "Jos mä kuitenkin kuiskaan sen sulle".
Laskeuduin pojan tasolle ja niin hän kuiskasi: "Sulla on äiti ihana kampaus".

Oooij, kiitos poikani! Missä välissä sinusta on noin kohtelias tullut ;D

Voitte vaan kuvitella, että se mun kampaus oli.. noh.. miltä nyt tukka voi näyttää, kun sitä ei aamulla ole mitenkään laittanut ja on istunut autossa lähes 10 tuntia? Haronut tukkaansa koko ajan ja nojaillut päätään penkkiin.

tiistai 20. syyskuuta 2016

Millainen oli minun maanantai?

Toisenlainen idea - erilainen kirjoitus. Pala sitä ihan oikeaa minun arkeani. Tervetuloa minun maanantaihin!

5:45 Herätyskello soi. Sekä minun, että mieheni herätyskellot soi kummatkin samaan aikaan. Kummankin puhelimesta on herätys asetettu hälyttämään samaan aikaan. Miksi kummallakin on oma kello soittamassa? En tiedä, niin vain on ja itse asiassa usein miehellä on vielä kelloradiokin herättämässä, mutta se harvoin ehtii soida. Kai se on ajastettu soimaan muutaman minuutin myöhemmin. Ehkä kerran tai pari on tainnut käydä niin, ettei puhelimen herätys olekaan soinut ja hän on joko meinannut nukkua tai nukkunut pommiin. Kelloradio on siis varmistushälytys. Herään parhaiten, kun menen ensimmäisenä suihkuun. Tai useimmiten kylläkin pesen vain tukan päätä alaspäin roikottamalla. Tukan kuivaus ja laitto. Sitten vasta aamupalalle.

Tänä aamuna samalla, kun olin itse vasta matkalla suihkuun tuli jo vastaan esikoinen. (Oliko pakko herätä jo?) Kehotin menemään vielä torkuttelemaan, kun aikaakin olisi vielä 45min., mutta ei pojalle kelvannut.

saippuakupla kiinniotettu meandi maatila maatilapaita vaarinpaita pingviinihousut

6:07 Kahvia kuppiin, luraus maitoa sekaan ja Skyrri eteen, taisi olla maultaan veriappelsiini. Ainiin - "hyvää huomenta!". Yleensä aamuisin luen aamukahvia litkiessä uutisia ja facebookkia. Tarkastan ehkä julkaisujonossa olevan blogikirjoituksen, julkaisen sen ja jaan esim. facebookissa.

6:28 Mies lähtee töihin. Minä vielä litkin kahvia ja pojat syö aamupalaansa samalla, kun katsovat Yle Areenasta Ryhmä Hauta.

Meikkaan ja syötän koirat. Päästän koirat ulos ja valitsen pojille vaatteet. Tarkastan tarhareput ja pakkaan tarpeelliset. Mietin miksen taaskaan voinut tehdä tätä jo illalla? Olisin säästänyt jopa muutaman minuutin ;) Hoputan poikia viimeistelemään aamupalansa ja kehotan vaihtamaan vaatteita. Tässä vaiheessa kello on lähes 7:00. Kuopus toteaa lähes joka aamu lähtevänsä yöpuvussa tarhaan, koska hän ei vaan jaksa vaihtaa vaatteitaan. Ei jaksa vai ei viitsi? Taitaa olla jälkimmäinen, koska minua jaksetaan juosta useampi minuutti karkuun nakupellenä. Yhtenäkään aamuna tuo ei vielä ole lähtenyt yöpuvussaan hoitoon.

Päästän koirat sisään ja komennan lapset hammaspyykille. Yleensä tässä vaiheessa käydään tiukkasanainen keskustelu siitä, voiko pastillin tai purkan ottaa suuhun jo ennen kuin on pessyt hampaansa. Ei voi. Se otetaan vasta harjauksen jälkeen.

Sitten omien vaatteiden vaihto ja poikien käskytys pukemaan ulkovaatteet.

7:22 Hyvänä aamuna, kuten tänään ollaan jo tähän aikaan menossa autolle. Lapset autoon, tavarat autoon, turvavyöt kiinni ja eikun menoksi. Päiväkoti on ihan vieressä, joten matka ei kestä kauaa. Hyvä jos huuru ehtii hälvetä kokonaan tuulilasista.

7:43 Kumpikin lapsi on viety omaan ryhmäänsä. Riisuttu ulkovaatteista ja laitettu tavarat paikoilleen. Puettu tossut jalkaan ja kädet pesty. Ehkä käyty myös pissalla. Tänä aamuna pojat esitteli kummatkin omassa ryhmässään hoitajille kynsilakkojaan. Mummi oli lakannut viikonlopun aikana. O:lla oli pinkit ja D:llä turkoosit. Halit, pusut ja mukavan päivän toivotukset. Nyt töihin.

8:30 Toimistolla. Auto on parkissa ja kaupassakin ehdin jo käydä. Nyt töitä.

16:00 Kotona. Mieskin on jo ehtinyt kotiin. Pojat pitää hakea päiväkodista viimeistään puolen tunnin päästä. Mies saa hakea ja minä valmistelen päivällisen loppuun. Kanankoivet on olleet uunissa jo edellisenä iltana ja nyt pitäisi niiden kaveriksi valmistaa nuudelit ja kastike.

rapinalelu lappulelu vauvalle diy ikea

16:40 Pojat ja mies on kotona. Käsipyykki ja sitten syömään. D ahmii ruokaansa hyvin ensimmäiset viisi minuuttia, jonka jälkeen hän on mielestään täysi. Lautanen on kuitenkin vielä puolillaan. Ehkä äiti laittoi pojalle liian paljon tällä kertaa lautaselle tai ehkä pojalla ei vain vielä ollut kunnolla nälkä. Aiemmin meillä oli aina kolmas maailmansota syttymässä, jos ruoka ei ollut tarjolla tasan puoli viisi. Nykyään pojat jaksaa odottaa viiteen tai parhaimmillaan jopa sen yli. Ja paremmin he syövät mitä myöhemmin ruoka on. Kunhan ei kuitenkaan liian myöhään ;) O syö lautasensa melkein tyhjäksi. Keittiön pikasiivous ja sitten kaveripariskunnalle kylään.

18:45 Kaupan kautta kotiin. Lihapullia, perunaa, maitoa ja leipää - ainakin. Huomenna syödään lihapullakastiketta perunamuussilla, mutta sen teen vasta huomenna. Tänään ei enää jaksa.

19:05 Taas kotona. Suihkuun, rasvaus, yökkärit päälle ja vähän iltapalaa. Laitan vielä pyykkikoneen pyörimään. Pojat hammaspesulle ja nukkumaan. Isä lukee tänään iltasadun, äiti luki eilen. Yritämme lukea vuorotellen, koska se on kummankin vanhemman velvollisuus ja etuoikeus. Eilen pojat nukahti iltasadun aikana (Roope-sedän joulu) ja niin tapahtui tänäänkin (joku etsivätoimistokirja). Kello on ehkä vartin yli kahdeksan.

Minä leikkaan koirien kynnet ja putsaan vanhemman koiran korvat. Kummallekin koiralle pitäisi varata aika eläinlääkäriin. Toiselle eläkeläiskoiran terveystarkastukseen ja toiselle ehkä tarkastukseen ja ainakin hammaskivenpoistoon.

21:00 Istun nojatuoliin ja otan läppärin syliin. Hörpin teetä, joka ehti jo kylmetä koirien kanssa touhutessa. Viimeistelen tätä kirjoitusta, selaan nettiä ja mietin pitäisikö vielä katsoa jotain ohjelmaa telkkarista. Maanantaisin minulla on kahvakuulatunti vielä kasista ysiin, mutta tällä kertaa jätän sen väliin. Nyt ei vaan jaksa.

22:10 Yksi jakso Dexteriä taas katsottu, ollaan ahmittu sitä heinäkuusta lähtien ja viimeinen kausi on menossa. Pakko mennä nukkumaan. Silmät ei pysy enää auki. Manaan itseäni, etten taaskaan ottanut jo valmiiksi huomista varten lasten vaatteita. Ainiin!! Se pyykkikone. Ripustan osan vaatteista kuivumaan henkareille ja loput lykkään kuivuriin. Kuivurista tulleiden vaatteiden kasa vaan kasvaa kodinhoitohuoneen pöydällä. Eihän niitä pakko ole viikata kaappiin? Voihan siitä vuoresta jokainen käydä aina aamuisin hakemassa tarpeellista päällensä? :D Kuivuri päälle, hammaspyykki ja nukkumaan.

Hyvää yötä. Huomenna taas ylös 5:45.

Millainen on sinun normaali arkipäiväsi?

maanantai 19. syyskuuta 2016

Parisuhdeviikonloppu: Kahden mökillä.

Mitä on olla vain minä? Vain Hanna. Nainen. Oma itsensä ilman äitiliitettä. Olla minä ja ehkä vähän vaimo - puoliso.

Muutamaan sanaan tiivistettynä: Liian hiljaista. Liian rauhallista. Oikeasti, vaikka kaipaan välillä - useinkin omaa rauhaa ja omaa aikaa, riittää minulle vain hetki sitä. Sitten olen taas valmis arkeen.

Pitkästä aikaa olimme mieheni kanssa muutaman päivän vain kahden. Viime kerrasta kun onkin vierähtänyt jo vuosi! Muistatteko, kun olimme risteilyllä, Viking Gracella? Ehkä se oli semmoista parisuhdeaikaa - toisen huomioonottamista, mutta myös sitä hengähdystaukoa siitä omasta hektisestä elämästä ja arjesta, jota yhdessä pyöritämme. Yritystä muistaa, että edelleen me olemme ne puolisot toisillemme. Mies ja vaimo. Kaiken sen isä- ja äitiroolin lisäksi. Meistä kumpikin on tainnut uppoutua aika tavalla äidin ja isän rooliin ja sen lisäksi ei vaan perusarjessa aina jaksa huoltaa sitä parisuhdetta. Ei jaksa muistaa toista ja joskus (minun kohdallani usein) joku hyvän huomenenkin toivottaminen on suuren ponnistelun takana. Mies sanoi, että jokainen päivä täytyy aloittaa toivottamalla toiselle hyvää huomenta. Hän on aivan oikeassa ja minä niin huomaan, että joudun todella ponnistelemaan, että saan nuo sanat itsestäni ulos. Rakastan aamuja, mutta vain kiireettömiä ja siksi ehkä en todellakaan ole arkiaamuihmisiä ;D

parisuhde kuusenhavut hämähäkinseitti kuusi havu kahden kesken mökillä

lime vesi limevesi janojuoma viipaloitu parisuhdeaika kahden kesken mökillä

Torstaina puolen päivän jälkeen istuimme autoon. Edessä taas ne samat reilut 800 kilometriä asfalttia, mutta tällä kertaa vain kahden. Monesti koen nuo koko perheen automatkat rasittaviksi. Koko ajan saat olla palvelemassa jotakuta.

"Anna kahvia. Mä haluun leipää. Missä mun karkit on. Koska ollaan perillä. Emmä tätä videoo haluu. Mun pillimehu spruittas syliin. Miks mulla ei ole mun kaikki lelut mukana. Oho, murot levis! Mä en haluu enää istua. Koira syö mun eväitä."

Tällä kertaa kukaan ei varsinaisesti vaatinut minulta mitään ja eihän sitten siihenkään vaan voi olla tyytyväinen. Nyt tuo matka tuntui aivan järjettömän pitkältä! Päivähän oli siis jo pitkällä, kun vasta pääsimme mökin pihaan. Perjantain ainoa pakollinen aktiviteetti oli kaupassakäynti. Sen jälkeen vain olimme. Laitoimme ruokaa, saunoimme, katsoimme Netflixiä ja tuhosimme aivan liian suuren määrän suolatikkuja. Olimme.

Tähän mennessä emme varmaankaan ole koskaan aiemmin olleet mökillä vain kahden ja muutenkin vasta O:n synnyttyä olemme mökkeilleet muulloinkin kun talvella. Kahden kesken mökki oli hiljainen ja rauhallinen. Ehkä jopa liian, koska oli todella vaikea päästä siihen moodiin, ettei tarvitse tehdä mitään. Ei tarvitse aikatauluttaa, eikä ajalla tai tekemisellä ole tavallaan mitään väliä. Piti vain levätä, ladata akkuja ja nauttia.

Sunnuntaiaamuna istuimme taas autoon ja suuntasimme keulan kohti etelää. Lauantaina kävimme patikoimassa pienen karhunkierroksen, mutta siitä kerron ihan oman julkaisun muodossa.

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Joulukortit.

Syyskuu on karvan verran yli puolenvälin, joten nyt voi reilusti polkasta joulun suunnittelun ja sitä kautta myöskin odotuksen käyntiin. Joulu on minulle se vuoden ehkä kaikkein suurin ja odotetuin perhejuhla. Jouluun liittyy jotain sellaista sanomatonta ja näkymätöntä taikaa, mikä saa hymyn nousemaan huulille - silloin saa luvan kanssa uskoa hömppään ja olla vähän kaheli ;) Kertoa tarinoita ja uskoa niihin.

Jos joku kysyisi minulta nyt mitä joulu merkitsee minulle joutuisin miettimään ehkä pitkäänkin vastausta. Joulun miellän aina kirkolliseksi juhlaksi, mutta minulle uskonto ei ole koskaan näytellyt suurta osaa joulun vietossa. Joulu on aina ollut minulle hyvänmielen aikaa. Nykypäivänä puhutaan paljon ilmapiiristä ja siitä millaisessa kodissa kukakin elää. Lapsuusajastani en esimerkiksi muista yhtään riitaisaa joulua. Tosin en muista varsinaisia riitoja muutenkaan, joko niitä ei ollut, tai sitten vanhemmat ynnä muut aikuiset osasivat peittää ne meiltä lapsilta. Ei sitä lapsena osannut sitä iloa, onnea ja sopuisuutta suuresti arvostaa (varsinkin kun se oli se normitila), vaan tottakai myönnän, että lapsena joulu oli aina saamisen juhlaa. Nykyään joulu on tietysti sitä iloa, onnea, yhdessäoloa, hyväntuulisuutta sekä antamisen, mutta myös saamisen iloa.

Minun jouluuni on aina kuulunut isona osana illuusio joulupukista ja lahjat. Meillä on aina pidetty pitkään joulupukin tarinaa yllä. Eihän meistä lapsista kukaan siihen valkopartaiseen, hyvinsyöneeseen punaiseen pukeutuvaan ukkoon oikeasti enää uskonut teini-ikäisenä, mutta aina meistä jokainen oli mukana, jos joku viitsi pitää tuota tarinaa yllä. Isoisälläni on aina ollut tapana koputella ruokailun loppuvaiheilla pöytään sen alapuolelta. "Kuulitteko!? Tuleekohan joulupukki!?" 

joulu joulukoriste joulupallo joulupukki

joulu joulukoriste

joulu photobooth joulukortti

Kuukauden verran olen jo harkitsevasti ajatellut joulua. Miten sen vietämme, missä sen vietämme ja millä porukalla? Kohta saan kirjoittaa poikien kanssa kirjeet joulupukille ja kasata listan toivotuista lahjoista sukulaisia ja ystäviä varten. Joulun Things To Do -listan kirjoittamisen olen jo aloittanut.

Jos joulusta lähdetään laskemaan taaksepäin, niin täytyy valmistaa ruoat, koristella koti, ostaa tai tehdä lahjat niin omalle porukalle, kuin ystäville ja sukulaisillekin. Tänä vuonna on muistettavana myös useat päiväkodin ihanat hoitajat yhden ihanan perhepäivähoitajan sijaan. Mietin myös järjestäisinkö pikkujoulujuhlan. Lapsiperhetyyppisesti ehkä brunssina vai olisiko se ehkä sittenkin aikuisten ilta? Ehkä se kauimmaisin joulusta, eli ensimmäinen mitä pitää tehdä on joulukortit. Olen jo jonkun aikaa pyöritellyt päässäni ajatusta siitä, millaisia kortteja meiltä tänä vuonna lähtisi. Askarrellaanko jotain lasten kanssa vai otetaanko perinteisemmin kuva lapsista. Tilataan valmiskortit kuvalla ja postitetaan?

Millaisia ajatuksia teillä on jo joulusta? Oletko aloittanut ajatustyön joulusta jo? Mikä on suhtautumisesi jouluun tai joulun aikaan? Onko se sinulle ihanaa aikaa vai lähinnä pakkopullaa? Kuuluuko jouluusi joulukorttien lähettäminen? Millaisia kortteja yleensä lähetät ja oletko aloittanut tämänvuotisten korttien suunnittelun/toteuttamisen jo?

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Helppoa, nopeata ja hyvää arkiruokaa.

Mikä siinä on, että arkiruoaksi halutaan aina jotain helppoa, nopeata ja hyvää? Helppo, nopea ja hyvä.. Onkohan oikeasti edes mahdollista saada kaikkia samaan mahdutettua :D Eikös se usein käy niin, että kolmesta kriteeristä aina joku pitää jättää pois, jotta kaksi muuta voidaan toteuttaa?

Olen aiemminkin tainnut kriiseillä ruoasta. Ruoka on ehkä se pahin kriiseilyn aihe minun elämän perusarjessa. Ruoka on ennenkaikkea polttoaine meidän jokaisen elämälle, mutta ainakin minulle se on niin paljon enemmänkin, etten vaan voi syödä siksi, että niin pitää tehdä pysyäkseen hengissä. Ruoka on nautinto ja tottakai sitä toivoo, että jokaisena päivänä saisi nauttia maukkaan, mutta toki myös terveellisen, ravitsevan ja helpon aterian. Haluaisin enemmänkin uhrata aikaa ruoanlaitolle, mutta en tiedä mistä sitä nipistäisin. Ja toisaalta arkena ei ehdi ja viikonloppuna ei halua viettää hellan ääressä montaa tuntia, varsinkin jos ulkona on ilma kuin parhaanakin kesäpäivänä.

lohi kylmäsavulohi lämminsavulohi voileipäkakku kalavoileipäkakku

kinkku liha kinkkuvoileipäkakku

Useimmiten meillä syödään ruoka ainakin kertaalleen jäähdytettynä. Harvoin ehdimme laittaa ruokaa työpäivän jälkeen saman päivän päivällistä varten, joten syömme päivälliseksi eilen tai toissapäivänä tehtyä ruokaa ja seuraavaa päivää varten alan laittaa ruokaa ruokailun jälkeen. Sitten taas sitä ei kukaan syö heti laitettuna, vaan se jäähdytetään ja lykätään seuraavana päivänä mikroon ennen ruokailua.

Ehkä kerran viikossa on se poikkeus, että syömme ruoan juuri valmistuneena. Tällä viikolla poikkeusruoaksi valmistui siskonmakkarakeitto. Onko siihen joku syy tai konkreettinen fakta, miksi ruoka on aina parempaa juuri tehtynä, kuin kertaalleen jäähdytettynä?

Meillä useimmiten on ruoaksi jotain seuraavista tarpeen mukaan perunalla, pastalla tai riisillä: jauhelikastike, nakkikastike, spagettikastike, kinkkuherkkusienipasta, lihamakaronilaatikko, kinkkukiusaus, kanankoivet, siskonmakkarasoppa ja pizza. Sekä tietysti kesäisin grillataan.

Nyt ystävät! Kaikki hyvät nopeat ja helpot arkiruoat jakoon, sillä minä haluan lisää ideoita meidän perheen ruokalistojen tekoon.

Kuvat: muutama viikko takaperin tein tilauksesta kaksi voileipäkakkua.

perjantai 9. syyskuuta 2016

Tein takin!

Tasaiseen tahtiin on yhdessä facebookin ompeluryhmässä ollut esillä ihmisten itsensä lapsille tekemiä takkeja. Ihan mielettömän ihania kankaita ja toteutuksia, joten pakkohan se oli sitten itsekin kokeilla. Ajattelin pitkään, että takin teko on todella vaativaa, mutta kaikkihan riippuu ihan siitä millaista takkia lähdet tekemään. Tein hyvin yksinkertaisen hupullisen syys/kevättakin trikoovuorella. Ei ylimääräisiä nauhakujia tai nauhoja. Pienet avonaiset taskut ja vetoketju.

Ikeassa on mieletön määrä ihania sisustuskankaita, jotka sopii vallan mainiosti vaikka tällaisen takin päällikankaaksi. Eihän se mitään vettä tai tuultakaan suuresti pidä, mutta ei tästä nyt ollut tarkoituskaan tulla mitään ulkoilutakkia vaan enemmänkin sellainen fiilistelytakki. Eikä muuten ole nuo kankaat hinnallla pilattuja! Aloitin vähän aikaisessa tämän takin teon, sillä synttärilanhjaksi tätä ajattelin kummitytölle, mutta takki on jo valmis (ja kelit alkaa olla just passelit tälle) ja synttärit on vasta marraskuussa. Taidan antaa takin saajalleen ihan muuten vaan. Kaava OB 6/2014, päällikangas Ikea, vuoritrikoo NOSH, resorit omasta kätköstä, vetskari Kangaskapinasta ja teksti niskaan Lidlin leimasimella.

ottobre ob takki 6/2014 ikea ompelu

ottobre ob takki 6/2014 ikea vaaleanpunainen vetoketju vetskari ompelu

ottobre nosh kommammaa takin vuori lidl leimasin

ottobre ob takki 6/2014 ikea tasku koristeommel hunajakenno ompelu

ottobre ob takki 6/2014 ikea kommammaa ompelu

ottobre ob takki 6/2014 ikea ompelu nosh trikoo

ottobre ob takki 6/2014 ikea ompelu

ottobre ob takki 6/2014 ikea ompelu

Mitäs tykkäätte? 

torstai 8. syyskuuta 2016

Timantteja äidille.

Kuopus toi päiväkodista lahjan äidille. Hän oli uurastanut. Etsinyt suurilla silmillään ja poiminut pienillä käsillään juuri tietynlaisia kiviä pieneen pussiin. Kotona hän antoi pussin äidille. Äiti sai lahjan. Timantteja poika sanoi tuoneensa ja toivoi, että ne laitettaisiin varmaan talteen, ettei ne häviä tai mikä pahinta "ettei veli löydä niitä!"

diamonds girl best friend

Timantithan ei ole mitä tahansa kiviä, joten kaivoin hänelle pienen korurasian ja sanoin, että hän voi laittaa nuo kallisarvoiset kivet sinne. Poika nosteli valkoiset ja läpikuultavat pienet timantit rasiaan ja piilotti sen korujeni sekaan.

keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Syysloma Kanariansaarilla. Vinkkejä otetaan vastaan!

Me olemme huonoja matkustamaan. Huonoja siinä mielessä, ettemme käy lähes ollenkaan ulkomaanmatkoilla. Matkustamme kyllä kotimaassa, mutta matkailusta en lähtisi puhumaan silloin kun kodin ulkopuoella vietetty aika on mökkeilyä tutussa ympäristössä ja matkustusmuoto on auto ;) Tämä vuosi jääköön kuitenkin meidän perheen historiaan sellaisena, jolloin lähdimme ensimmäistä kertaa ikinä kokonaisena perheenä ulkomaille.

Tajusin nimittäin juuri, ettemme tosiaan ole koskaan aiemmin käynyt ulkomailla. O:n ollessa puolivuotias kävin hänen ja äitini kanssa Kreetalla. Mies oli kotona. Alkuvuodesta 2012 kävimme miehen kanssa Thaimaassa häämatkalla, noin vuosi sitten vietimme parisuhdeaikaa risteilyn verran ja viime pääsiäisenä olimme 22h risteilyllä D:n kanssa, mutta O ei ollut mukana. Omien laskujeni mukaan emme ole siis käyneet edes naapurimaassamme Ruotsissa tai niin kutsutussa Etelä-Helsingissä (Viro) koko perheen voimin :)


Varasimme matkan jo alkuvuodesta, kohteena Kanariansaaret ja ajankohtana syysloma. Matkustamme Bahia Feliziin viikoksi isolla porukalla, sillä seurueeseemme kuuluu 10 aikuista ja 7 lasta. Meidän O on lapsista vanhin huimalla viiden vuoden iällään ja nuorimmat (2hlö) on karvan verran vajaa vuoden ikäisiä. Jos siis satut samalle lennolle, niin tervetuloa ;D Nohnoh, eiköhän siellä muitakin lasten kanssa matkustavia seurueita ole.

Matka on Finnmatkojen järjestämä valmismatka ja tietysti olen tarkkaillut heidän operoimiaan retkiä, aktiviteetteja ja tapahtumia. Sukeltaminen ei meidän perheestä innosta kuin yhtä ja vesipuistot koen vaikeiksi sellaisten pienten lasten kanssa, ketkä ei osaa vielä uida. Sitten on tivoli Holiday World Funpark. Mainostavat tivolin sopivan kaikenikäisille, mutta valitettavasti olen epäileväinen. Onko joku käynyt siellä? Siksi toisekseen tivoli on auki vain iltaisin (aukeaa klo 18) ja lapset on kuitenkin tottuneet menemään nukkumaan kasin aikaan. Toki lomalla voi aikatauluista joustaa ja enemmänkin mietin onko kannattavaa maksaa tivolista, jos lapset ei jaksakaan innostua enää iltasella ja homma menee helposti känkkäränkkäilyksi. Palmitos Park vaikuttaa sellaiselle mistä innostuisivat meidän tapauksessa sekä vanhemmat, että lapset.

Oletko sinä käynyt Kanariansaarilla? Mikä olisi sinun suosituksesi nähtävyyksistä tai jokin muu ehdottomasti kokemisen arvoinen juttu?

tiistai 6. syyskuuta 2016

Kerätään yhdessä pienille potilaille.

Ehkä viikko takaperin alkoi useammastakin seuraamastani blogista tulla julkaisuja bloggareiden yhteisestä Pienille potilaille keräyskampanjasta. Tiesittekö, että Kummien sivuilla voi kuka tahansa perustaa helposti digilippaan ja aloittaa keräyksen hyvän asian puolesta? En tiennyt minäkään ennen tätä.

Otin yhteyttä Kotiäidin elämää -blogia kirjoittavaan Nannaan - häneen kenen ajatuksesta tämä koko blogitiimin keräys lähti. Nanna sai idean, pohti sitä hetken ja antoi mennä. Kutsui muutaman blogin mukaan ja laittoi keräyksen pystyyn. Alkujaan otin häneen yhteyttä kysyäkseni saisinko lainata Nella-nallen kuvaa mainostaakseni postauksen verran keräystä. Tottakai saisin, mutta hän myös tarjosi minulle mahdollisuutta lähteä mukaan keräykseen. Ei sitä tarvinnut edes miettiä - tottakai olisin mukana!

nella nalle kummit lastenklinikoiden keräys digilipas blogitiimi pienille potilaille

Koskaan ei tiedä onko juuri tämä se päivä, kun mekin tarvitsemme kipeästi terveydenhuollon palveluita suuremmassa mittakaavassa ja siksi haluan olla omalta osaltani mukana auttamassa. Keräykseen pääset tästä tai sivupalkin Nella-nallea klikkaamalla. Jokainen meistä tietää, että eurokin on enemmän kuin ei mitään ja jokainen lahjoitus on hyvän tekemistä. Keräys on avoinna aina ensi vuoden helmikuun loppuun asti.

Mukana keräyksessä