sunnuntai 7. elokuuta 2016

Kolmantena päivänä se tapahtui.

Huuto, itku ja parku! Äitii! Äiiitiiiii!! Ääääiiitiiiiiiih!!!

Pojathan aloittivat tänä syksynä päiväkotiarjen. Hoidossahan nuo on olleet jo pitkään, mutta perhepäivähoitajan luona ja silloin tällöin päiväkodilla varahoidossa. Pojat sai paikan läheisestä päiväkodista, joka vasta valmistui ja maanantaina olimme ensimmäistä kertaa tutustumassa uuteen hoitopaikkaan. Tiistaina alkoi arki ja aamulla vein pojat päiväkodille ja menin itse töihin.

O sai ujouskohtauksen, oli normaalia hiljaisempi ja luuli, että jäisin hänen kanssaan leikkimään. Selitin pojalle, että äidin on mentävä töihin, mutta varmasti ryhmässä on sekä lapsia, että aikuisia ketkä leikkii kanssasi, kunhan vain pyydät. Poika sisäisti selitykseni antoi halin ja lähti leikkimään. D oli aika erilainen. Hyvä kun poika ehti antaa äidille halia ja riensi jo tutkimaan leluja. Kummallakin pojalla päivä oli mennyt hyvin.

Toisena päivänä kumpikin antoi äidille halit ja jäi hymyillen hoitoon. Kerran päivän aikana D:lle oli tullut surku, kun isää oli ollut ikävä.

espa esplanadi puisto kesällä helsinki saippuakuplia lauantai-ilta

Kolmas päivä taisi sitten olla se, kun totuus iski pientä poikaa kasvoihin kuin märkä rätti konsanaan. Sydäntäraastavan huudon saattelemana kävelin pois. Annoin halit kuten aina ennenkin ja kannustin poikaa menemään leikkimään. D ei päästänyt kaulastani irti useammankaan kehoituksen jälkeen, jolloin oli pakko irroittaa hänet väkisin. Hoitaja tuli tarjoamaan sylin pojalle ja siihen se oli jätettävä.

Olen aika usein kokenut tuon huudon, mutta lähes aina se on yhtä riipaisevaa. Tiedän, että teen oikein vain kääntämällä selkäni ja poistumalla paikalta tekemättä siitä sen suurempaa draamanäytelmää, mutta silti on aina sellainen olo, että olen paha ihminen. Tiedän, että tämäkin on ohimenevää ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa menee tämä ohi nopeastikin.

Perjantai oli jo helpompi. Poika ei halunnut päästää minusta irti ja jäädä hoitoon, mutta ei kuitenkaan jäänyt itkemäänkään perään. O on sopeutunut heti uuteen hoitoonsa ja saanut uusia kavereita. Nyt on saatu viikonlopun verran hengähdystaukoa ja uudella tarmolla lähdetään taas kohti seuraavaa viikkoa.

Miten muilla on arki lähtenyt käyntiin vai vieläkö siellä joku lomailee? 

4 kommenttia:

  1. Oih! Tiedään niin tuon tunteen <3 Meillä alkaa arki kunnolla ensi viikolla kun lapset aloittavat tutun päivähoitajan luona. Tähän asti pojat ovat olleet mummolassa hoidossa meidän loman päätyttyä. Minä toivon, että säästyisimme ylimääräisiltä kyyneleiltä tänä syksynä kun kaikki kuviot ovat tutut! Tsemppiä teidän uuteen arkeen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että tutut kuviot säästää monta kyyneltä. Viime viikko meni jo paljon paremmin ja kummankin pojan ryhmästä on tullut viestiä, että ihan kun pojat olisi aina olleet heidän toiminnassaan mukana, niin hyvin on mennyt :D

      Poista
  2. Tuttu juttu, noin yleensä se menee. Hetken kuluttua taas jäävät mielellään hoitoon. Viikonloppuna kysytään koska on maanantai ?? Kyllä se sinullakin hyvin menee, älä murehdi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helpotti se heti viikonlopun jälkeen, onneksi! Nyt pojat on jo kuin kotonaan päiväkotiin mennessään :)

      Poista

Risuja vai ruusuja? Kiitos kommentistasi!