keskiviikko 31. elokuuta 2016

Syyskuinen Kuusamo.

Olen käynyt Kuusamossa ja niillä seuduilla keskimäärin ehkä kaksi kertaa vuodessa joka vuosi koko elämäni ajan. Kuusamo ja Kuusamosta viitostietä Rukan suuntaan olevat maisemat on minulle sekä tuttuja kuin omat taskut, että täysin tuntemattomia. Vaikka en ole koskaan asunut Kuusamossa, tuntuu se silti enemmän kodilta kuin satunnaiselta ajanviettopaikalta.

Pitkään kävimme Kuusamossa vain talvella. Rukan mäet, nyppylät, mastot ja metsät on minulle kuin oma takapiha. Niin omia ja niin tuttuja. Tai ainakin ne oli tuttuja vielä viitisen vuotta sitten :) Viimeiseen viiteen vuoteen ei ole tullut kauheasti kulutettua laudan kantteja mäessä ja Rukakin on kokenut aikamoisen muutoksen siellä täällä ja tuolla tänä aikana. Kesäisen Kuusamon olen löytänyt vasta nyt lasten myötä ja kesälomaa on tullut vietettyä Kuusamossa viime vuosina huomattavasti enemmän, kuin koskaan aiemmin.

puolukka bw mustavalko pohjoinen kuusamo

bw mustavalko hirret riisitunturi kuusamo

Viime vuoden lokakuussa olin poikien kanssa syyslomalla Kuusamossa ja toivoin niin kovin, että näkisin vihdoinkin - ensimmäistä kertaa elämässäni (lähes) Lapin ruskan. Heti Kajaanin pohjoispuolella oli kuitenkin todettava, että ruska on jo ohi ja syksy pohjoisessa niin pitkällä, ettei puissa ollut enää lehtiä.

Tänä vuonna olen päättänyt korjata asian. Toki ruskan aika vaihtelee vuosittain, mutta olen ymmärtänyt, että Kuusamon ruska olisi parhaimmillaan syyskuun puolivälistä lokakuun alkuun. Pakkaamme miehen kanssa ensimmäistä kertaa ikinä toisemme kahdestaan autoon 15. päivänä torstaina puoliltapäivin ja ajamme Kuusamoon. Pidennetty viikonloppu toivottavasti valtavan kaunista ruskaa ihaillen ja toki kahdenkeskistä aikaa viettäen. Jos säät sallii, eli vettä ei vihmo vaakaan ja pystyyn ja tuule 20 metriä sekunnissa menemme kävelemään pienen karhunkierroksen.

Kaikki vinkit otetaan ilolla vastaan siitä, mitä muuta kannattaisi tehdä ruskan aikaan pohjoisessa, tai miten kannattaisi varustautua tuota vaellusta varten.

maanantai 29. elokuuta 2016

NOSH aw2016

Tämähän on jo tapa. Joka kevät ja syksy tutustutaan kahdenkin eri merkin vaatteisiin meillä kotona ja toinen niistä on kotimainen NOSH! Tänä syksynä Noshit on taas ihanan raikkaita, lempeitä, hempeitä ja kauniita. NOSHeissa parasta on se, että saman vaatteen voi valita useammassa eri värissä ja toisiksi parasta se, että myyvät myös kankaitaan pakalta. Tänä syksynä selvästi yksi kantavista väreistä Noshilla on muskotti. Tuo ehkä vähän sinapinsiemenen keltaista muistuttava väri. Kaunis väri, mutten osaa nähdä sitä itselläni ;) Olisi ehkä vain pitänyt kokeilla sitä rohkeasti päälle.

nosh noshkutsut aw2016

nosh noshkutsut aw2016

nosh noshkutsut aw2016

nosh noshkutsut aw2016

nosh noshkutsut aw2016

Reilu viikko sitten julkaistiin Noshin aw2016 ja se koostui lähes pelkästään lastenvaatteista. Muutama naisten vaatekin julkaistiin, mutta naisten syksyn päämallisto antaa vielä odottaa itseään. Taskutunikaa ei ainakaan vielä tullut Kivana, mutta Pisara on lähes sama tunika. Nyt taskut on vain siirretty sivusaumoihin. Uskoisin, että ainakin tälle kaudelle Pisara korvaa Kivan ja Kivaa ei nyt tule. Mutta minä tykkäsin Pisarastakin ja tilasin sen musta-vanilja raidallisena. Iloisena yllätyksenä oli itselleni Bunch junior -housut, jotka itseasiassa tulivat jo syksyn ennakkomallistossa tai sitten jo aiemmin. En oikeastaan tiedä. Ne oli aika lähelle haaremit ja niissä oli ihanat isot taskut sivuilla. Tilasin ne pojille.

Aiemmin en ole kertaakaan tilannut kutsuilta kankaita, mutta nyt tilasin niitäkin. Raidallinen pippuri-college oli aivan ihanaa ja kankaana sitä myydään leveältä pakalta. Tilasin musta-valkoraidallista ja vaaleansini-valkoraidallista, kumpaakin vajaan metrin ja päätin, että näistä kankaista teen jotain omille lapsille. Myrskykuosiin rakastuin, mutta jätin tällä kertaa tilaamatta siitä valmiita vaatteita tai kangasta. Ehkä se suuri kontrasti mikä kuosista ja sen nimestä tulee on se, mikä saa minut tykkäämään siitä. En vain millään ymmärrä miten niinkin seesteinen ja poutapilvinen kuosi voi olla nimeltään myrsky!? :D

Paketti odottaa jo lähikaupan smartpost -lokerossa hakijaansa. Kunhan tieto naisten päämalliston julkaisusta tulee, niin sitten taas kutsuillaan!

nosh noshkutsut aw2016 myrsky

nosh noshkutsut aw2016 myrsky

nosh noshkutsut aw2016

nosh noshkutsut aw2016

nosh noshkutsut aw2016

nosh noshkutsut aw2016

nosh noshkutsut aw2016

lauantai 27. elokuuta 2016

Kolmevuotisneuvola.

Palikoiden kasaus, viivan piirtäminen pystyyn ja vaakaan, nuoralla kävely tasajaloin ja varpaillaan, seisominen yhdellä jalalla, kaksiosaisen kehotuksen noudattaminen, nuken peittely, samanlaisten sanojen tunnistaminen, tasajalkahyppy, pituuden mittaus, painon punnitus, pallon heitto, pullon avaus ja näkö. Siitä kaikesta koostui meidän kolmevuotisneuvola.

D on reipas ja kiva kaveri. Näkö ja kasvut normaalit. Motorinen ja kielellinen kehitys hienot. Kaikki ok.

Vähän taas arasteltiin alkuun, mutta äidin sylistä suostuttiin tehtäviä tekemään. Näön testauksessa oli ehkä suurimmat haasteet ja uskon, että yhtä kuviota D "ei nähnyt" siksi, ettei hän osannut kertoa mikä se oli vaikkakin kuviot käytiin läpi yhdessä ensin. Palikka, talo, pyöreä ja sydän. Sydämen kohdalla D vastasi muutamastikin ettei tiennyt mikä se on, mutta osasi kyllä näyttää toisesta kohtaa samanlaista kuviota.

Ei huomautettavaa, mutta äiti olisi toki kiitollinen jos ainainen papupata porisisi myös tuommoisessa tilanteessa, eikä äidin tarvitsisi selittää omin sanoin sitä kuinka hyvin lapsi puhuu ja onko se vieraistakin ymmärrettävää puhetta. Loppua kohden onneksi porina lähti käyntiin eikä äiti näyttänytkään hölmöltä kertoessaan ettei tuo lapsi ole LÄHES koskaan hiljaa.

Mitat: pituus 99,3cm, paino 17,3kg ja päänympärys 51cm.

aitta maalla neuvola kolmevuotisneuvola kolme vuotta

torstai 25. elokuuta 2016

Minä en ole enää minä.

Tutipuun Lindiz julkaisi tänään rehellisen, brutaalin ja hyvin avoimen tilityksen parisuhteestaan ja sen tämän hetkisestä tilasta. Lähdin kirjoittamaan hänelle kommenttia ja hetken sormien juostua näppäimistöllä tajusin, että olin oikeastaan kirjoittanut omasta elämästäni ehkä sen raadollisimman postaukseni ikinä. Ei tällaista voi vain lätkäistä jonkun kommenttiboksiin, kun tännehän se oikeasti kuuluu.

Kyllähän minä pitkään tätä olen jo pyörittänyt mielessäni - että kirjoitanko. Kerronko julkisesti siitä missä jamassa tässä ollaan, kun ainoa kenelle oikeasti olen tähän mennessä kertonut kaiken on siskoni. Lisäsysäys tässä asiassa oli kuopuksen neuvolakäynti. Neuvolatädille olen muutaman sanan sanonut asiasta (erimielisyys lapsiluvusta) vuosi sitten, kun hän kysyi miten vanhemmilla menee keskenään. Nyt vuotta myöhemmin hän kysyi onko tilanteemme muuttumaton vai onko se muuttunut johonkin suuntaan. Kiiruhdin toteamaan, että ongelma on edelleen sama, mutta olen ymmärtänyt, että minä olen se kenen kuuluu luovuttaa. Naurahtaen totesin siihen suomalaiseen tyyliin kera kädenheilautuksen "ei tässä mitään" ja "kyyyllä tämä tästä". Huumorilla läpi tästäkin, sillä se on sopiva suojakilpi. Luulen ettei neuvolatätikään nähnyt muurini taakse ja uskoi sanani. Se taisi olla ensimmäinen tulikoe tällä uudella polullani.

kommammaa parisuhde lapsiluku hanna luopumisen tuskaa

Muutamia viikkoja sitten meillä räjähti. Mitta tuli täyteen ja jotain oli tehtävä. Meidän parisuhteessahan on tuo yksi pieniISO ongelma. Se ettei me olla yhtä mieltä lapsiluvusta. (Jos vasta nyt olet blogissani ensimmäistä kertaa, kannattaa tutustua asiaan lukemalla myöskin aiemmin postaukseni aiheesta kun kompromissiä ei ole ja kohti parempaa huomista.) Minä haluaisin olla vielä kolmannellekin äiti ja koen, että meillä olisi siihen kaikki mahdollisuudet, samalla kun mies ei halua enää ikinä-koskaan. Koska hän ei halua katkonaisia öitä. Koska hänestä tuntuu ettei hänellä ole nykyisillekään tarpeeksi aikaa. Koska meidän talous ei kestä..

Puolitoista vuotta olen halunnut ja vuosi ollaan asiasta väännetty ja käännetty. Soudettu ja huovattu. Minä haluan - vieläkin. Hän ei - edelleenkään. Minun oli pakko tehdä asialle jotain. En jaksanut enää uskoa ja luottaa parempaan huomiseen. Sellaiseen, että jokaisen tämän hetken päivän läpi menen sillä ajatuksella, että myöhemmin on parempi. "Kyllä se vielä mielensä muuttaa". Menin pohjalle ja luovutin. Sanoin sen miehellekin ja hän katsoi vierestä pahaa oloani ja kyyneleitäni. Yritti lohduttaa ja lohduttikin. Oli vaan todella vaikeaa ottaa se lohdutus vastaan häneltä. Siltä ainoalta ihmiseltä, jonka takia itseni lisäksi tunsin ja tunnen näitä tunteita. Hän kertoi kuinka pahaa hänen tekee nähdä minut siinä tilassa ja kuinka tekisi mitä vain, jotta voisi auttaa minua. Ymmärrättekö? Mitä vain? Paitsi sitä!! Totesin itsekseni, että tästä päivästä alkaa oma tieni kohti kovetetumpaa sisintä. Sitä toisenlaista minää, mikä minun on rakennettava ja saatava aikaan. Minun on pakko rakentaa tunne-elämäni ympärille muuri. Kovettaa itseni entisestään. Olla niinkuin kaikki olisi hyvin, olla kuin olisin onnellinen.

Olen aina inhonnut teeskentelijöitä ja sellaisia ihmisiä, jotka esittävät jotain mitä eivät ole. Aidot ihmiset aitoine tunteineen on parasta mitä tiedän. Itse en ole koskaan uskaltanut täysin olla se mitä olen ja minä vasta harjoittelin sitä miten sellainen ollaan. Kertalaakista käänsin kelkkani täysin. Ei ole syytä pilata tämän asian takia koko elämää tai rikkoa lasten kotia. On asioita ja ihmisiä joiden vuoksi minun on oman itseni kustannuksella uhrauduttava. Ne asiat on lapseni. Pojat joiden vuoksi tekisin mitä vain. Jokainen lapsi (sekä aikuinen) ansaitsee rakastavan kodin, jossa on rakkautta kaikkien osapuolten välillä. Siinä mielessä tämä on helppoa, sillä ei minun tarvitse teeskennellä rakastavani - se tulee luonnostaan, mutta minun pitää tarkkaan miettiä mitä teen, miksi teen ja miten teen. Milloin avaan suuni ja mistä asiasta. Täytyy vain esittää ettei tätä asiaa koskaan ollutkaan ja mikä tärkeintä - sitä ei ainakaan enää ole. Katkeroituminen on edelleen suurin pelkoni ja sitä vastaan koitan tastella kynsin ja hampain. Riitelyksi jos homma menisi pitkällä aikavälillä, olisi varmasti parempi erota, kuin olla yhdessä - lasten sekä meidän kummankin aikuisen vuoksi.

Vedän verhon eteen, asettelen muutaman kulissin rinnalleni ja hymyilen. Joku joskus lauloi – me ei olla enää me. Minä voin todennäköisesti joskus todeta "Mä en ole enää mä". Ja toivottavasti sitten voin kertoa etten enää esitä. Toivottavasti sitten olen muuttunut.

Minä ja mun hulmuava tukkani!

Anastin siskon tytön meille tässä yhtenä iltapäivänä ja annoin tytölle tehtävän. "Tässä on sulle valkoinen paita. Tää on just sun kokoa. Ootas, laitetaan tänne sisään kontaktimuovia ja tässä on sulle tekstiilitussit. Saat piirtää itsellesi ihan oman paidan."

Ja tällainen siitä tuli. Piirustus esittää kuulemma minua ja se on paras paita ikinä! Se puettiin päälle heti kotiin päästyä ja siinä nukuttiin. Aamullakaan sitä ei vaihdettu, sillä pitihän se päällä mennä päiväkotiinkin.

Ja nuo siniset viivat mitkä päästäni lähtee on kuulemma hulmuava tukkani :D ja pisteet siellä täällä on lumisadetta. Ettäs tiedätte!

lapsi piirtää valkoinen t-paita hm kangastussit ikea selfie kommammaa hanna

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Kolmevuotispaita.

Esikoinen sai puoli vuotta sitten synttärijuhlissaan pukeutua äidin tekemään viisivuotispaitaan. Kuopuksen kolmevuotisjuhlia juhlittiin sunnuntaina ja hän sai päälleen kolmospaidan. Sama hyvä Ottobren (6/2015) kaava jälleen käytössä ja nyt tein paidan trikoosta, kun aiempi O:n paita oli joustocollegea ja veljenpojan bussipaita neulosta. Hihat jätin pitkäksi ajatellen tulevaa syksyä ja talvea. Enemmän tulee puettua pojille pitkähihaisia paitoja kuin lyhythihaisia paitoja.

D oli tyytyväinen paitaansa vaikkakin hän oli sitä mieltä, että se paperista leikkaamani kolmosen sabluuna olisi pitänyt vaikka nitoa paitaan kiinni ;) Numero on toteutettu pojan lempivärillä. Tarpeeksi kirkasta oranssia löytyi miehen vanhasta työpaidasta. Raitatrikoo ja raitarasori on Noshilta.

ottobre 6/2015 ob paita raglan nosh raitakangas applikoitu numero kolme

ottobre 6/2015 ob paita raglan nosh raitakangas applikoitu numero kolme

ottobre 6/2015 ob paita raglan nosh raitakangas applikoitu numero kolme

ottobre 6/2015 ob paita raglan nosh raitakangas applikoitu numero kolme

ottobre 6/2015 ob paita raglan nosh raitakangas applikoitu numero kolme

ottobre 6/2015 ob paita raglan nosh raitakangas applikoitu numero kolme

ottobre 6/2015 ob paita raglan nosh raitakangas applikoitu numero kolme

tiistai 23. elokuuta 2016

Pitkästä aikaa: kinkkuvoileipäkakku.

Voileipäkakut olen löytänyt oikeastaan vasta joitakin vuosia sitten. Ainakaan minulla ei ole muistikuvaa siitä, että niitä olisi oikeastaan koskaan ollut meillä kotona millään juhlilla tarjolla. Koettiiinko sitten voileipäkakut työläiksi tehdä tai kalliiksi ostaa? En tiedä. 

Voileipäkakusta on itselleni tullut sellainen kahvipöydän suolainen kestosuosikki. Aikaa vieväähän tuo kakun teko on, mutta loppujen lopuksi hyvin yksinkertaista ja helppoa. Useammin olen keskittynyt makeiden kakkujen tekoon ja siksi voileipäkakut on saaneet jäädä. Tai joku muu on saanut tehdä ne puolestani.

Kuopus täyttää tänään kolme vuotta, mutta juhlimme synttäreitä jo sunnuntaina. Nämä synttärit piti olla ryhmä hau -teemaiset, mutta jostain syystä en saanut hyvästä suunnitelmasta huolimatta edes kutsukortteja tehtyä. Lopulta luovutin ja toteutin kutsumisen hyvin nykyaikaiseen tyyliin sähköpostilla. Täytekakustakaan ei tullut mitään VAU-luomusta sokerimassoineen ja pentujengifiguureineen. Muutamat vakiovieraat on jo pidemmän aikaa pyydellyt perinteisempää kermakuorutteista kakkua, joten kermalla kuorutin tällä haavaa. Ite tein - ekaa kertaa, ja sen näköinenkin siitä tuli :D Kermapursotuksesta luin tottakai vasta jälkeenpäin (kuohukerma ei olekaan se paras) ja suklaajutut tein hetken mielijohteesta kakkuun. Löysin kaapista taloussuklaata, jota sulatin mikrossa ja valutin pursotuspussiin. Malttamattomana aloitin pursotuksen vähän turhan aikaisin ja suklaa oli hieman liian valuvaa. Ensimmäistä kertaa ikinä tein myös kakkupohjat itse. Tähän mennessä olen käyttänyt vain kaupasta saatavia valmiita pohjia, koska ne on ihan hyvän makuisia ja niiden kanssa säästää aikaa ihan hirveästi.

Pohjan tein Kinuskikissan mehevän suklaakakkupohjan ohjeella. Halusin kakkuun vähän korkeutta lisää ja tein pohjan puolitoistakertaisena ja paistoin sen kahdessa vuoassa. Näin minun ei tarvinnut leikata kuin kummatkin kahtia ja neljä pohjaa oli valmiina kolmea täytekerrosta varten. Pohjasta tuli todella mehevä, jopa hieman mutakakkua muistuttava. Hyvää ja täyteläistä! Suhteellisen tuhdin pohjan kaveriksi tein täytteeksi mansikkamoussen, jossa ei ollut juuri nimeksikään sokeria. Makea pohja ja raikas täyte - ihana yhdistelmä!

Kinkkuvoileipäkakun tein hyväksihavaittua Yhteishyvän ohjetta mukaillen. Täytteen määrät on sellaisia missä usein sovellan vähän maun mukaan. Täytteen soseutin massaksi sauvasekoittimella ja kasvisfondia lurautin varmaan tuplat ohjeeseen verrattuna kostukkeeseen. Koristelin kakun kurkulla, salaatilla, herneenversoilla, minitomaateilla ja meetwurstista, palvikinkusta ja tomaatinkuoresta tehdyillä ruusuilla.

kinkkuvoileipäkakku koristeet tomaatti kinkku salaatti kurkku herneenverso

kinkkuvoileipäkakku koristeet tomaatti kinkku salaatti kurkku herneenverso

kermakakku pursotus kerma suklaa

maanantai 22. elokuuta 2016

Uusi ja ihmeellinen päiväkotiarki.


Myönnettäköön, että minä vähän pelkäsin tätä syksyä. Poikien siirtoa perhepäivähoitajalta päiväkotiin. Vaikka pojat on paljon tavanneet muita lapsia pph:n kanssa on silti päiväkodin arki varmasti aika erilaista. Ihan silleen vain neutraalisti erilaista.

Pari ekaa päivää meni ihan tosta noin vaan. O ekana päivänä vähän arasteli ja D laittoi huutokonsertin pystyyn kolmantena aamuna. Neljäs aamu oli jo parempi ja vaikkei kuopus omien sanojensa mukaan halunnut jäädä päiväkotiin jäi hän sinne kuitenkin huutamatta. Sitten tuli viikonloppu ja kaikki hengähdettiin.

Viikonlopun jälkeen kaikki oli taas hyvin. Ei ongelmia kummankaan pojan osalta. Aloituksesta on nyt kolme viikkoa ja edelleen menee hyvin. Hoitajat on ihania, muut lapset on mukavia ja vanhemmat tervehtii toisiaan, mikä on minulle hyvin tärkeää. Ja toi piha! Jos tolla piha-alueella ei lapsi kuin lapsi keksi tekemistä, niin sitten ei huvitakaan tehdä mitään. Mielettömästi mahdollisuuksia!

Pari sellaista miinupuolen asiaa kuitenkin on, mitkä oletan olevan seurausta tästä poikien arjen muutoksesta. D:n vatsa ei toimi kunnolla (luumuja poika syö onneksi mielellään) ja kummatkin pojat on alkaneet tulla taas meidän vanhempien väliin öisin. Nimim. viime yönäkin D:n sänkyyn siirtynyt mutsi.


lauantai 20. elokuuta 2016

Muumipapan halaus ja Nipsun syli.

Hei, hetkinen!! Enhän ole ollenkaan muistanut kertoa siitä, kun kävimme heinäkuun lopulla Muumimaailmassa.

muumit muumimaailma suomi kesä 2016 naantali

Sanoin jo varhaisessa vaiheessa ennen lomia miehelle, että tänä kesänä haluan toteuttaa vierailukohteena jonkun selkeästi lapsille suunnatun jutun. Vaihtoehtoina oli lähinnä TiTi-Nallen talo, Muumimaailma tai Koiramäki. Mitään näistä meidän lapset ei suurella intohimolla ole seurannut ja oikeastaan ehkä eniten TiTi-Nallea, mutta silti Muumimaailma valikoitui kohteeksemme.

Tein kustannuslaskentaa siitä, mitä vaihtoehtoja meillä olisi reissulle ja tutkin hotellien hintoja ja sitä mitä ne pitävät sisällään. Meille tuo vähän pidempienkin matkojen kulkeminen autolla ei kuitenkaan ole koskaan ollut ongelma ja kun Google Maps sanoi matka-ajaksi Vantaa-Naantali 2t ja 9min. ei tarvinnut asiaa oikeastaan enempää pohtia. Muumimaailma aukeaa kymmeneltä, joten kasilta autoon ja menoksi. Pyöritään, hyöritään, juostaan, hiivitään, nauretaan, syödään ja nautitaan sen aikaa, kun lapset jaksaa ja sitten huristetaan takaisin kotiin. Toivottavasti kera hiljaisen takapenkin ;) (ei muuten onnistunut) Koirillekaan ei tarvitse miettiä hoitopaikkaa, kun ei olla juurikaan normaalia työpäivää pidempään poissa :)

Näin tehtiin. Muumimaailma oli hieno. Lapset tykkäsi ja me aikuisetkin tykättiin. Onhan se täysin lapsille suunnattu, mutta niin sen pitääkin olla. Tämän reissun ideana olikin vain se, että lapset nauttii ja me aikuiset nautimme kun lapset nauttii. Minä näin pikavilaukselta nyt ensimmäistä kertaa Naantalin (lähinnä rannan), niin että sen muistan. Mielettömän kaunis paikka, ihania ravintoloita heti rannalla/laiturilla. Ihmisiä oli paljon, mutta sen varmasti selitti Unikeonpäivän markkinat - osuimme nimittäin tietämättämme tästä markkinaperinteestä matkustamaan Naantaliin juuri Unikeonpäivänä. Naantaliin on joskus pakko päästä veneellä, se on koettava!

O:lle iski ujous ja hän ei halunnut halata yhtäkään hahmoa. Hän mielummin piiloutui minun tai isänsä taakse, kurkki sieltä tai korkeintaan vilkutti. D oli aivan haltioissaan. Hänen lempihahmonsa on muumipappa ja Papalta hän saikin kaksi halia! D halasi myös muumimammaa, niiskuneitiä ja poliisimestaria. Nipsu istui Muumitalon portailla ja kun D meni häntä halaamaan oli se lähinnä sylissä makaamista.

naantali purvehdus purjevene venesatama

naantali purvehdus purjevene venesatama

muumit muumimaailma suomi kesä 2016 naantali

naantali purvehdus purjevene venesatama

naantali purvehdus purjevene venesatama

muumit muumimaailma suomi kesä 2016 naantali

muumit muumimaailma suomi kesä 2016 naantali

muumit muumimaailma suomi kesä 2016 naantali

muumit muumimaailma suomi kesä 2016 naantali

muumit muumimaailma suomi kesä 2016 naantali

muumit muumimaailma suomi kesä 2016 naantali

muumit muumimaailma suomi kesä 2016 naantali

muumit muumimaailma suomi kesä 2016 naantali

muumit muumimaailma suomi kesä 2016 naantali

muumit muumimaailma suomi kesä 2016 naantali

muumit muumimaailma suomi kesä 2016 naantali

perjantai 19. elokuuta 2016

Meandi AW16 - julkaisupäivän kutsut.

Vanhasta tavasta on turha poiketa, joten järjestin tälläkin kertaa Meandi -vaatemerkin syksyn malliston julkaisupäivänä kotikutsut. Ystäväni on hullaantunut ko. merkkiin jo aikaa sitten ja sai minutkin hullaannutettua muutamia vuosia sitten. Meandi vei ystäväni jopa niin mennessään, että hän ryhtyi joitakin vuosia sitten meandi-edustajaksi. Hänestä todella voi sanoa, että hän tekee työtä, jota rakastaa! Se näkyy kaikessa mitä hän tekee, kun kyse on me&i:sta. Ja onhan se nyt ihanaa kun myyjänä on tuttu ja turvallinen ystävä <3

meandi me&i miikkari aw2016 syksy

Olen oppinut sen, että osa vaatteista tullaan aina myymään loppuun heti alkukaudesta, joten jos jotain todella haluaa, on se pakko tilata heti. Kuten aina aiemminkin, olin tänäkin syksynä tehnyt jo valmiiksi "ikkunaostoksia" malliston myyntikuvista ja etsinyt niistä ne parhaimmat. Olen kuitenkin jo oppinut sen, että todella usein se mikä näyttää kuvassa ihanalta ei välttämättä ole minun päälläni niin ihana tai se mikä ei kuvassa kiinnitä huomiotani mitenkään, onkin livenä se eniten must have!

meandi me&i aw2016 kuosit lapsille

meandi me&i aw2016 kuosit lapsille

meandi me&i aw2016 kuosit lapsille

Alla oleviin lasten malliston vaatteisiin kiinnitin huomioni kuvia katsellessani. Jotenkin tuntuu, että nyt on viime syksyyn verrattuna enemmän rehellistä väriä. Murretut ja retrovärit ovat ihania, mutta niin on nämä rehelliset kunnon väritkin. Sukkapakettien hinta oli iloiseksi yllätykseksi pudonnut ja jopa kahdessa paketissa oli sukkia enemmän unisex -ajattelulla. Vaarinpaidat on ihania ja omaa silmääni miellytti talopaita. Tarjosin pojille kummallekin mahdollisuuden valita, kumman haluavat. Roadworks henley tee (4) vai house henley tee (3). Jipii!!!! kummatkin valitsivat talopaidat, äitinsä poikia :D Muurahaiset on ihania ja niitä oli nyt paljon. Mekossa, bodyssa, takissa, sukissa ja housuissa. Ants sweatjacket (2) oli ihana, mutta nyt oli pakko ajatella enemmänkin tarpeen, kuin halun mukaan. Murkkuhousutkin (5) olisi ihanat, mutta minulla kun ei ole enää vauvaa. Housuja on aina kokoon 98/104 asti ja ne vielä menisi D:lle, mutta nyt jätin ostamatta. Jos ne olisi ollut perinteiset haaremit, niin silloin olisin ostanut miettimättä.
me&i meandi miikkari aw2016 syysmallisto lasten vaatteet lapsille
Ja naisten vuoro. Suurin osa ei säväyttänyt kuvissa. Itse asiassa ainoa, minkä laitoin merkille oli long cardigan (1). Vähän viime kauden chanel -jakkua muistutta, mutta pitkä, takkimainen ja tummempi. Ihana! Ja ihana se oli livenäkin - tilasin. City dressistä (4) ajattelin heti "ei ikinä!!", mutta samantien kävi myöskin mielessä, että ihan pakko testata sitä sellaisena villinä korttina. Vedin sen päälle ja varmaan jokainen vieraista kehui minun ja mekon yhdistelmää ja täytyy kyllä myöntää, että hyvältähän se omaankin silmään näytti. Rainbow dressistä (2) tuli minulle aamutakkifiilis, mutta se taisi johtua kietaisumallista. En ole tottunut käyttämään moisia, ja narut/nyörit on minulle tuttuja vain aamutakista. Se kuitenkin yllätti positiivisesti ja lisäsin senkin tilauslomakkeelle, testataan nyt ensin vähän lisää ja mietitään sitten, onko se sellainen minkä haluan pitää.

All day skirt (3) yllätti. Kuvissa tuo ei näytä miltään, uskokaa mua! Ihan perusmusta hame. Jämäkkä kangas, isot taskut. Juuri sellainen mikä menee missä vaan ja minkä kanssa vaan. Pakkohan se oli tilata. City top (5) yllätti myös. Jos emäntäpaletissa ei olisi ollut tätä paitaa ollenkaan, olisin ostanut myöskin tämän, mutta koska sain valita emännänlahjana yhden tuotteen tietyistä tuotteista, valitsin tuon city topin ruskealla bullseye -kuosilla.

me&i meandi miikkari aw2016 syysmallisto naisten vaatteet naisille

Mitkä oli sinun suosikkisi niin lasten kuin naisten mallistostakin?