lauantai 25. kesäkuuta 2016

Puhu ja pussaa!

Poikien äiti -blogisti kirjoitti aika osuvasti siitä kuinka "suomalainen mies ei puhu, eikä pussaa". Niinhän sitä tosiaan sanotaan ja erittäin hyvä kysymys onkin, että missä vaiheessa niistä pienistä papupadoista ja hellyydenkipeistä pusupojista tulee niitä hiljaisia ja ehkä vähän kylmiä jörriköitä?

Kun lapsi tulee tiettyyn ikään, niin lopetetaanko me äidit ja isät se helliminen, halailu, puhuminen ja pussaus? Ja käykö näin erityisesti poikalasten kohdalla? Vai annetaanko me vanhemmat sitä ei-niin-läheistä mallia väkisinkin lapsillemme? Rehellisyyden nimissä - meillä ei oikeastaan hellitä vanhempien kesken muiden nähden. Se ei ole varsinaisesti tietoinen valinta, vaan taidetaan kummatkin olla sitä sorttia ettei tykätä roikkua kiinni ja näyttää tunteita. Ollaan ehkä enemmänkin lähes sitä toista ääripäätä, jotka ei välttämättä pussaa tai halaa edes viikoittain. Itsestäänselvää on pusut ja halit meidän aikuisten kesken kuitenkin silloin, jos toinen on lähdössä yli vuorokauden mittaiselle reissulle, mutta uskokaa minua, kun sanon ettei niitä ole usein :D

valkoinen ruusu kimppu kukka

Minusta tuntuu, että meillä pojat katsoo hassulla tavalla kieroon, kun äiti ja isä pussaa. Ehkä vähän silleen haltioituneesti, mutta myöskin hyvin pohtivasti. Toisaalta heissä pystyy aistimaan jonkun asteen häpeän(?), sellaisen etteivät he oikein tiedä mihin katsoisivat, saattavat punastua pienesti ja alkavat usein pelleilemään - yrittävät siirtää huomion muualle. Toisaalta,  kun meillä ei usein pussailla, ei pojatkaan ole siihen kovinkaan tottuneita.

Äidilleen pojat on kuitenkin aina valmiina antamaan halin ja/tai pusun. Se kuuluu meidän tapoihin ja ilman niitä ei esim. koskaan erota. Joka aamu pojat antaa isälleen halin, kun hän lähtee töihin ja joka aamu, kun vien pojat hoitoon saan halit ja pusut ennen työmatkani jatkamista.

Jotenkin sitä pitäisi osata meidän vanhempienkin tuoda tämä tapa omaan arkeen ja perustoimintoihin. Aina pusu tai hali, ihan pienikin riittää, ennen kuin lähtee johonkin. 

6 kommenttia:

  1. Kun meillä oli pojat pieniä, kyllä me miehen kanssa pussattiin ja halailtiin heidän silmien edessä :)
    Minusta ne pitivät sitä luonnollisena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä taitaa ollakin juuri se, kun meille ns. normaalitila on aina ollut se ettei halita ja pusita :)

      Poista
  2. Minä kysyin joku päivä meidän vanhemmalta tyypiltä minkälainen mielikuva hänellä on siitä, että pussailemmeko isin kanssa usein. Hän vastasi, että "joskus". Meillä siis ei mitenkään eritysesti olla rajoitettu tai tuotu esille meidän välistä läheisyyttä, mutta kai se sitten ilmeisesti "joskus" näkyy.. Hihii..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen, että meilläkin pojat vastaisivat joskus, koska kyllähän sitä näkyy, mutta itse kun asiaa ajattelee niin aika harvoin kuitenkin.

      Poista
  3. Meillä pussaillaan ja halaillaan, sekä vanhemmat ja pojat että vanhemmat keskenään. :) Ja pojat pitävät sitä tosi luonnollisena, muistuttavat joskus että "ja pusu" jos miehen kanssa vain halataan toisen jonnekin lähtiessä. :) Omassa lapsuudenkodissani ei haluttu tai pussailtu ja haluan itse omassa perheessäni antaa toisenlaista esimerkkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana tuo muistutus :D Meilläkään ei oikeastaan koskaan halittu tai pusittu lapsuudenkodissa.. ei ainakaan niin, että kovastikaan sitä muistaisin.

      Poista

Risuja vai ruusuja? Kiitos kommentistasi!