keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Määrittääkö nimi ihmisen?

Mielleyhtymät asioista, sanoista, tavoista ja tuoksuista on ainakin minulle ihan arkipäivää. Useasti jostain asiasta tulee jokin toinen juttu mieleen, mutta eipä niihin taida kuitenkaan kiinnittää huomiota sen enempää.

Nimet on myös yksi sellainen, mistä tulee usein mielleyhtymiä. Yksi yleisimmistä on varmaan se, että uudemmasta tuttavuudesta - vaikka Liisasta voi tulla mieleen vanha koulukaveri Liisa, ihan vain koska on sama nimi. Mutta sitten on ne nimet, joista tulee yleismaailmallinen käsitys mitä se nimi pitää sisällään. Tiedättekö, kun jonkun nimisen on vain oltava tietynlainen tai se nimi ei sovi ollenkaan?

traxxas rustler kauko-ohjattava auto lätäkkö

Paras esimerkki mitä keksin nimistä on Justiina. En osaa edes selittää millainen Justiina nimen kantajan tulisi olla, mutta tiedän sen tarkalleen. Tämä tuli esimerkiksi hyvin esiin siinä, kun O puhui päiväkotiryhmänsä hoitajista ja puhui Justiinasta ääneen. En ole koskaan sen koommin kuullut poikien varahoitopaikan (pk) hoitajien nimiä, mutta jostain syystä tiesin heti kenestä O puhui. Justiina ei voi olla kukaan muu kuin se yksi tietty nainen. Ja niinhän hän oli.

Tai vähän niinkuin se, että nuorempana ystäväni koittivat kovasti keksiä minulle lempinimeä ja Hannasta yksi luonnollisista vaihtoehdoista oli tietysti Hansu. Nimi, mikä aiheuttaa kropassani heti lähes yökkäysrefleksin sen kuultuani. Ja ainoa mitä omaan mieleeni on koskaan voinut tulla Hansusta on Mummoankan laiska ja pyöreä apulainen ;) 

Onko muillakin tällaista nimisidonnaisuutta, minkä yli on vaikea päästä?

2 kommenttia:

  1. Nimiin liittyy tosiaan paljon mielleyhtymiä. Monet vanhat nimet ovat tulleet uudelleen muotiin, joka sinänsä on minusta ihanaa. Monesti tietyistä nimistä tulee kuitenkin ensin mieleen oma, iäkkäämpi sukulainen. Se on hassua, mutta ihminen mieltää asiat aina jonkin itselle ennestään tutun kautta. Siskot kutsuivat minua lapsena janskuksi. Kun joskus käytin itsestäni kyseistä nimitystä ystävän kanssa jutellessa, hän mielsi janskun naisen lempinimeksi. Itsestä se tuntui oudolta, kun taas ystäväni ei voinut mieltää, että miehen lempinimi olisi jansku :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on muuten ihan totta. Meillä on lähipiirissäkin tällainen tapaus: heidän nuorempi poikansa on nimeltää Viljami ja kutsuvat häntä Viltsuksi. Mun mielestä on kovin vaikea ajatella, että Viltsu on poika, kun lapsena meillä oli kaveri nimeltä Vilhelmiina ja häntä kutsuttiin aina Viltsuksi. Viltsu on kai siksi aina mulle tyttö! :D

      Poista

Risuja vai ruusuja? Kiitos kommentistasi!