torstai 30. kesäkuuta 2016

Huivi on arvottu, voititko sinä?

kommammaa arvonta perheblogi

Pari viikkoa sitten julkaisin arvonnan blogin kolmivuotisen taipaleen, sekä ehkä enemmänkin viidensadan julkaistun kirjoituksen kunniaksi. Yhden arvan sai kertomalla kommenttiboksissa tämän kesän suunnitelmistaan ja toiseen arpaan oli mahdollisuus, jos tämän lisäksi tykkää kommammaan facebook-sivusta. Arvonnan voittajalle lupasin ihanan raikkaan värisen ja kesäisen trikoohuivin. Voittaja on nyt selvillä ja hän on Henna27 viestillään: Yksi arpa minulle, ei suuria lomasuunnitelmia mutta pohjoisen reissu ainakin heinäkuussa.

Onnea voittajalle!

Henna, tarkkaile sähköpostiasi, otan sinuun yhteyttä piakkoin :)

tiistai 28. kesäkuuta 2016

Polvet näkyy.

Jostain syystä olen tuudittautunut siihen, että koska minulla on vain poikia ei pukeutumisen suhteen voi tulla suuria haasteita. Väärin! Olen tähän asti ollut täysin siinä käsityksessä, että vain tyttölasten äidit ja joskus kai isätkin ovat sen haasteen edessä, kun lapsi ei todellakaan halua pukea päälleen sitä, mitä vanhemmat ehdottavat, vaan haluavat valita itse vaatteensa. Kuvittelin tosiaan, ettei pojat näitä juttuja niin ajattele ja jos ajattelevatkin tulee se kuviohin vasta joskus hamassa tulevaisuudessa.

O on jo pidemmän aikaa laittanut vastaan joillekin tietyille vaatekappaleille ja haluaa valita itse. Varsinkin ulos lähtiessä hän saattaa valita eteisen kaapista jotain ihan hassua. Pari viikkoa sitten pojan oli pakko saada lähteä hoitoon shortseissa, t-paidassa ja pipossa sekä tuubihuivissa. Muutaman kerran käteenkin on sujahtanut reilun parinkymmenen asteen lämmössä fleecevuorelliset sadehanskat! Ihan perusvalinta, vai kuinka ;)

ruusu vaaleanpunainen pinkki hempeä häät

No nyt meidän perheessä on lanseerattu uusi käsite ja se on polvet näkyy. Tarkemmin sanottuna, polvet näkyy -shortsit. Ja arvaatte varmaankin, että tämän käsitteen takana on itse herra O. Poika ei jostain syystä suostu laittamaan jalkaansa pidempiä - polvet peittäviä shortseja, vaan polvien kuulemma pitää näkyä! Jos ainoat puhtaana olevat shortsit on polvet peittävät, käärii poika ne omatoimisesti lyhyemmiksi.

Muutama viikko sitten olin Meandikauden päättäjäisjuhlassa ja ainakin minun luottoedustajallani on ollut tapana myydä kauden mallisto halvalla näissä juhlissa emännille. Ostin sitten yhdet shortsit ja taisin jo siellä todeta, että näänköhän koskaan näitä tuon poikani päällä. Kotona O suostui kokeilemaan shortseja ja veti ne jalkaansa. Hetken pyörittyään ja tuumattua hän näytti: "lyhennä näitä äiti näin paljon (näyttää etusormella ja peukulla noin 5cm väliä), sit nää on hyvät!" totesin, että pikkuveljesi sai juuri uudet shortsit.

maanantai 27. kesäkuuta 2016

MuttuRallan kesäarvonta!

arvonta mutturalla ruttunuttu tpaita ompelu

MuttuRalla -blogissa on ihan mieletön arvonta! Voittaja saa itseommellun t-paidan haluamassaan koossa ja väreihin sekä paidan kuvitukseenkin pääsee itse vaikuttamaan. Minä tottakai voiton osuessa haluasin meidän D:lle täysin uniikin Killekirahvi-paidan :D

Menkää muutkin osallistumaan! 

lauantai 25. kesäkuuta 2016

Puhu ja pussaa!

Poikien äiti -blogisti kirjoitti aika osuvasti siitä kuinka "suomalainen mies ei puhu, eikä pussaa". Niinhän sitä tosiaan sanotaan ja erittäin hyvä kysymys onkin, että missä vaiheessa niistä pienistä papupadoista ja hellyydenkipeistä pusupojista tulee niitä hiljaisia ja ehkä vähän kylmiä jörriköitä?

Kun lapsi tulee tiettyyn ikään, niin lopetetaanko me äidit ja isät se helliminen, halailu, puhuminen ja pussaus? Ja käykö näin erityisesti poikalasten kohdalla? Vai annetaanko me vanhemmat sitä ei-niin-läheistä mallia väkisinkin lapsillemme? Rehellisyyden nimissä - meillä ei oikeastaan hellitä vanhempien kesken muiden nähden. Se ei ole varsinaisesti tietoinen valinta, vaan taidetaan kummatkin olla sitä sorttia ettei tykätä roikkua kiinni ja näyttää tunteita. Ollaan ehkä enemmänkin lähes sitä toista ääripäätä, jotka ei välttämättä pussaa tai halaa edes viikoittain. Itsestäänselvää on pusut ja halit meidän aikuisten kesken kuitenkin silloin, jos toinen on lähdössä yli vuorokauden mittaiselle reissulle, mutta uskokaa minua, kun sanon ettei niitä ole usein :D

valkoinen ruusu kimppu kukka

Minusta tuntuu, että meillä pojat katsoo hassulla tavalla kieroon, kun äiti ja isä pussaa. Ehkä vähän silleen haltioituneesti, mutta myöskin hyvin pohtivasti. Toisaalta heissä pystyy aistimaan jonkun asteen häpeän(?), sellaisen etteivät he oikein tiedä mihin katsoisivat, saattavat punastua pienesti ja alkavat usein pelleilemään - yrittävät siirtää huomion muualle. Toisaalta,  kun meillä ei usein pussailla, ei pojatkaan ole siihen kovinkaan tottuneita.

Äidilleen pojat on kuitenkin aina valmiina antamaan halin ja/tai pusun. Se kuuluu meidän tapoihin ja ilman niitä ei esim. koskaan erota. Joka aamu pojat antaa isälleen halin, kun hän lähtee töihin ja joka aamu, kun vien pojat hoitoon saan halit ja pusut ennen työmatkani jatkamista.

Jotenkin sitä pitäisi osata meidän vanhempienkin tuoda tämä tapa omaan arkeen ja perustoimintoihin. Aina pusu tai hali, ihan pienikin riittää, ennen kuin lähtee johonkin. 

perjantai 24. kesäkuuta 2016

Ihana kamala liikunta. (arvontamuistutus!)

Tule, tule, jaksaa, jaksaa, polkee, polkee..

Pohdin tässä omaa tämänhetkistä suhdettani kuntoiluun ja ensimmäisenä tuli mieleen tämä Sami Hedbergin kuuluisa kuntosalisketsi. Samalla, kun minusta tuntuu ettei kuntoiluun vain yksinkertaisesti tämän hetkisestä elämästä löydy aikaa, saa moni lähes samanlaisessa tilanteessa olevista tuttavistani mahdutettua salit ja jumpat aikatauluunsa ilmeisen helposti. Tai ainakin he saavat sen näyttämään ja kuulostamaan siltä.

Suhtautumiseni kuntoiluun tällä hetkellä on siis pelkästään arkiliikuntapohjainen. En lähde liikkumaan varsinaisesti liikunnan näkökulmasta, vaan liikun pelkästään hyötyliikkujan näkökulmasta. Näin kesäaikaan minua ei millään saisi edes sisätiloihin harrastamaan liikuntaa (ellei sitten koko kesän tulisi vettä kuin esterin per..) työpäivän jälkeen. Tuntuu, että sisätiloissa olen ihan tarpeeksi ja kun ulos ehtii arkena aikaisintaan klo 17 on raittiin ilman tarve suurempi kuin kuntoliikkumisen halu.

Olen yrittänyt keksiä, mikä olisi minulle se paras mahdollinen liikuntamuoto juuri nyt. Haluaisin sellaisen vaihtoehdon, mitä voisin tehdä ulkona ja sellaisen minkä suorittaminen ei olisi mitenkään kellon aikaan sidottu. Suorittamaan voisi lähteä suoraan omalta ulko-ovelta.

Joko keksitte saman lajin kuin minä?

kukka vaaleanpunainen lupiini

kukka vaaleanpunainen lupiini

On olemassa oikeastaan vain yksi vaihtoehto. Kävely, juoksu tai hölkkä. Joka tapauksessa kahdella jalalla kulkeminen, jos ei kuntokonttaajaksi mieli. Muistatte varmaan viime kesältä sen kirjoitukseni juoksemisesta? Kun kerroin, ettei juokseminen vain yksinkertaisesti sovi minulle, koska posket hyllyylöllyy, juokseminen on tylsää ja oikea hengitystekniikkakin pitäisi opetella. Lyhyesti sanottuna jo silloin totesin ettei juoksu ole minun hommaani ja juoksen vain harvoin - esimerkiksi jahdattuna on yleensä pakko ;)

Nyt viimeisten kuukausien aikana olen vahingossa löytänyt juoksemisen. Eikös sitä sanota, että tekemällä oppii? Esikoinen pyöräilee rivakasti ja hyvää vauhtia tuo kuopuskin potkupyörällään etenee. Yhdessä pojat menevät sellaista vauhtia, ettei kävellen ole mitään toivoakaan pysyä niiden perässä. On pakko juosta ja niinhän minä olen juossut.

Nyt vain pitäisi ottaa se ensimmäinen askel - lähteä kokeilemaan sitä yksin juoksemista ja selvittää olisiko juoksusta sittenkin minun lajikseni.

Ps. olethan jo osallistua huivin arvontaan?

torstai 23. kesäkuuta 2016

Juhannustaiat uuteen uskoon.

Näin juhannusaatonaattona on kiva kaivaa muistista ja netin syövereistä millaisia juhannustaikoja onkaan olemassa. Juhannustaioista tunnetuimpiahan on lemmentaiat, joilla pyrittiin takaamaan naimaonni, näkemään tuleva puoliso tai saamaan haluttu henkilö puolisoksi. Etsiessäni näitä perinteisiä taikoja löysin myöskin 16 kohdan listan juhannustaioista, jotka oli muutettu enemmän perheellisille sopiviksi. Osa listalla olevista ei ollut oikein mistään kotoisin, niin valitsin tähän niistä kuusi parasta.

1. Kerää yhdeksän kukkaa juhannusyöksi tyynysi alle, niin näet unessa tulevan puolisosi.
Uusi: Kerää yhdeksän kukkaa juhannusyöksi tyynysi alle. Jos näet puolisosi unessa ja uni on miellyttävä, yritä muistaa se myöhemminkin. Saatat saada myös selville, onko jommallakummalla teistä allergia.

2. Kieriskele kasteisella niityllä tai pellolla alasti, niin saat hyvän naimaonnen.
Uusi: Kieriskele kasteisella niityllä tai pellolla alasti, niin teillä on ehkä seksiä vielä ennen joulua.

3. Juhannuskokon savu kääntyy sen suuntaan, joka pääsee pian naimisiin.
Uusi: Juhannuskokon savu kääntyy sen suuntaan, joka saa seuraavaksi vauvan.

4. Kahmaise sylillinen halkoja ja laske ne. Jos saat parillisen luvun, menet seuraavana vuonna naimisiin.
Uusi: Kahmaise sylillinen halkoja ja laske ne. Jos saat parillisen luvun, liittonne jatkuu onnellisena. Jos saat parittoman, nakkaa yksi halko mäkeen.

5. Kierrä kolmikulmainen pelto kolmeen kertaan alastomana, niin kolmannella kerralla elämänkumppani tulee vastaan.
Uusi: Kierrä kolmikulmainen pelto kolmeen kertaan alastomana. Jos elämänkumppanisi tulee vastaan ja kysyy, miksi hemmetissä et ole jo mennyt nukkumaan, suhteellanne on komea tulevaisuus.

6. Laske, kuinka monta kertaa käki kukkuu. Niin monen vuoden kuluttua pääset naimisiin.
Uusi: Laske, kuinka monta kertaa käki kukkuu. Niin moneen kannattaa laskea aina kun pinna on palamassa.

hedelmä vesimeloni juhla

En ole muistini mukaan koskaan tehnyt juhannustaikoja, eikä meillä varsinaisia juhannusperinteitäkään ole ollut. Mökillekään ei koskaan tule lähdettyä, kun se on niin kaukana, vaikka joskus olisi kiva nähdä juhannus Kuusamossakin. Ennen lapsia juhannusta juhlittiin kaveriporukassa, mutta eihän siinä silloinkaan varsinaisesti tiedetty mitä juhlitaan. Juhannus oli vain yksi lisäsyy juhlia ;) tällä hetkellä tuntuu, että juhannusaatto on meille kuin mikä tahansa perjantai - sillä erotuksella, että se on vapaapäivä.

Miten sinä vietät juhannusta?

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Määrittääkö nimi ihmisen?

Mielleyhtymät asioista, sanoista, tavoista ja tuoksuista on ainakin minulle ihan arkipäivää. Useasti jostain asiasta tulee jokin toinen juttu mieleen, mutta eipä niihin taida kuitenkaan kiinnittää huomiota sen enempää.

Nimet on myös yksi sellainen, mistä tulee usein mielleyhtymiä. Yksi yleisimmistä on varmaan se, että uudemmasta tuttavuudesta - vaikka Liisasta voi tulla mieleen vanha koulukaveri Liisa, ihan vain koska on sama nimi. Mutta sitten on ne nimet, joista tulee yleismaailmallinen käsitys mitä se nimi pitää sisällään. Tiedättekö, kun jonkun nimisen on vain oltava tietynlainen tai se nimi ei sovi ollenkaan?

traxxas rustler kauko-ohjattava auto lätäkkö

Paras esimerkki mitä keksin nimistä on Justiina. En osaa edes selittää millainen Justiina nimen kantajan tulisi olla, mutta tiedän sen tarkalleen. Tämä tuli esimerkiksi hyvin esiin siinä, kun O puhui päiväkotiryhmänsä hoitajista ja puhui Justiinasta ääneen. En ole koskaan sen koommin kuullut poikien varahoitopaikan (pk) hoitajien nimiä, mutta jostain syystä tiesin heti kenestä O puhui. Justiina ei voi olla kukaan muu kuin se yksi tietty nainen. Ja niinhän hän oli.

Tai vähän niinkuin se, että nuorempana ystäväni koittivat kovasti keksiä minulle lempinimeä ja Hannasta yksi luonnollisista vaihtoehdoista oli tietysti Hansu. Nimi, mikä aiheuttaa kropassani heti lähes yökkäysrefleksin sen kuultuani. Ja ainoa mitä omaan mieleeni on koskaan voinut tulla Hansusta on Mummoankan laiska ja pyöreä apulainen ;) 

Onko muillakin tällaista nimisidonnaisuutta, minkä yli on vaikea päästä?

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Lahja perhepäivähoitajalle.

Vihdoin tuli sekä pelätty, että odotettu perjantai. Päivä jolloin meidän pojat olivat viimeistä kertaa ikinä ihanan perhepäivähoitajansa luona. Pph jäi lomalle ja jatkaa muissa hommissa ensi syksynä. Pojat meni vielä täksi viikoksi vanhaan varahoitopaikkaan päiväkodille ja sitten syksyllä on tutustuminen uuteen päiväkotiin, uusiin hoitajiin, ja uusiin kavereihin.

Jokin aika sitten arvuuttelin, että mitähän hankkisin pph:lle lahjaksi näistä yhteisistä vuosista. Mietin pitkään, mikä olisi sellainen vähän henkilökohtaisempi muisto pojista, mutta kuitenkin sellainen ettei se vie hirveästi tilaa. Päädyin tekemään Ifoloria apuna käyttäen kuvakirjan. O meni pph:n luokse ollessaan 1,5-vuotias ja siitä lähtien valitsin kirjaan kuvia hänestä. D taas aloitti hoitouransa jo yksivuotiaana ja hänelle tuo nainen on aina ollut olemassa. Viimeiset neljä vuotta olemme olleet tiiviisti tämän naisen kanssa yhteydessä ja hänestä on tullut helposti lapsillemme yksi tärkeimmistä aikuisista.


Kirjaan valitsin itse ottamiani ja pph:n ottamia kuvia. Yritin rakentaa kirjan aika kronologisessa järjestyksessä ja loppuun laitoin kuvan meidän koko perheestä ja kiitostekstin hoitajalle. Varsinaisia kuvatekstejä en kirjaan kirjoittanut, mutta täällä blogissakin julkaistuja "lasten suusta" -juttuja laitoin sinne tänne.

Kirjan lisäksi pojat antoivat tädille myös kukkia. Vein pojat kukkakauppaan ja sanoin heille, että saavat kukkien seasta kumpikin valita kolme kukkaa ja sitten näistä kuudesta tehdään yksi kimppu. O valitsi pelkkiä ruusuja - kaikki eri värisiä keskenään ja D valitsi krysanteemia(?) ja ruusun. Värikäs, iloinen ja kaunis kimppu tuli näistä kukista.


Ps. Mitä erittäin harvinaista tämä postaus sisältää?

maanantai 20. kesäkuuta 2016

My wall of me&i.

Mistä tietää, että lasten vaatekaapin sisällöstä "liian suuri" osa on yhtä merkkiä? Siitä, kun ajatuksenasi on saada kaikki ne yhden merkin vaatekappaleet samaan kuvaan kerralla ja aina huomaat ainakin yhden olevan pesussa.

Tämä projekti on ollut jo pitkään sellaisena aihiona päässäni. Ihan jo konkretian muodostamiseksi itselleni haluan saada meidän lasten kaikki meandivaatteet yhteen kuvaan. Mieluiten vielä niin, että teippaan jokaisen seinälle.
Se oli sellainen ajatus, että se voisi olla My wall of me&i.

meandi me&i paita kokoelma

meandi me&i paita kokoelma

Aloitin paitojen seinäänteippaamisella ja aika pian totesin, että meillä taitaa olla liian pieniä seiniä. Eihän ne kaikki vaatteet voi millään siihen mahtua! Vaihdoin lennosta suunnitelmaa ja totesin, että my wall of me&i:sta tulisikin nyt my floor of me&i :D

meandi me&i paita housut haaremit collegetakki ss16 aw15 ss15 aw14 ss14

On paitaa lyhyt ja pitkähihaisena, on housuja ja shortseja, pipoja ja collegetakkeja sekä sukkia ja boksereita - ainakin. Useasta paidasta meillä on kaksikin eri kokoa, kummallekin pojalle tietysti omansa. Tuplia en tähän kuvaan ahtanut ja osa pieneksi jääneistä on jo laitettu poikien muistojen laatikkoon talteen ja osa myyty eteenpäin. Nyt se on toteutettu ja jälkitunnelmissa uskallan kai äänen sanoa: "Oooops! Näitä on tainnut vähän kertyä"!!

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Kesämekot retrohenkeen.

Ystäväni oli haalinut sukulaisiltaan vanhoja puuvillakankaita ompeluksia varten. Ajatuksena hänellä oli surautella niistä vaatteita, hattuja tai jotain muuta mukavaa, mutta sitten taisi iskeä kiireinen aikataulu tuon äidin suunnitelmat romukoppaan. Ei hän ehtinyt ja toisaalta ei kai sitä osaamistakaan (tai kokemusta) kauheasti ollut ;)

Viime vuoden lopulla olin hänen luonaan ja hän nosti tuon paperikassillisen kankaita eteeni . "Haluaisitko sä nää, kun en mä saa aikaiseksi" hän kysyi. Pieni pyyntö tähän lahjoitukseen kuitenkin liittyi.

"Tekisitkö mun tytöille mekot näistä. Toiselle tätä ja toiselle tätä. Ja jotkut isot taskut sit kans!"

Tottakai! Mekon ompelu ei ole homma eikä mikään, varsinkin kun sen saa tehdä hihattomana ja hyvin yksinkertaisena. Kaipasinkin ehkä vähän ainaisen trikoo-ompelun rinnalle kunnon joustamatonta puuvillaa. Valkoinen kangas oli pitsistä ja aika ohutta, joten kaivoin sen alle "vuoreksi" omista kätköistäni valkoista peruspuuvillakangasta. Isomman tytön mekko onkin sitten herkullisen värikäs. Niitä rehellisiä kunnon värejä, eikä mitään pastellia! Mekkoon käytetty kangas on aiemmin ollut ilmeisesti pöytäliinana. Vähän suuremman reiän löysin kankaasta ja siitä syystä päädyin tekemään takakappaleen kahdessa osassa ja ompelemaan keskelle sauman. Pienempi on kokoa 98/104 ja isompi 122/128.

mekko a-linjainen mekkotehdas puuvilla pitsi kierrätys

mekko a-linjainen mekkotehdas puuvilla kierrätys retro pöytäliina

mekko a-linjainen mekkotehdas puuvilla pitsi kierrätys nepparit

mekko a-linjainen mekkotehdas puuvilla kierrätys retro

En halunnut pääntielle mitään ylimääräistä. Ei nauhoja, ei nappeja, ei vetskareita - ei mitään. Sehän tarkoittaa sitten sitä, että kaula-aukon on joustamattomassa kankaassa oltava aika reilu ja tietysti kaikki kaavat mitkä kävin läpi oli joko liian ahtaita (tehty joustavalle kankaalle tai sitten niissä oli niitä nappikujia tms.) tai sitten helma oli "vääränlainen". Halusin polvimittaisen helman, jossa olisi reilusti leveyttä. Päädyin sitten ottamaan yläosan mekkoon toisesta kaavasta ja yhdistin sen toisen kaavan alaosaan. Kummatkin kaavat on Mekkotehtaasta - pääntien osa on Elinasta ja lähes koko loppumekko Orelmaa. Pienin omin muokkauksin tietysti.

Mekot tuli kahdelle tytölle. Siskoksille. Toinen on 2,5v ja toinen 5v. Lähes samanikäiset  lapset kuin omat poikani siis. Oli siinä miehen ilme näkemisen arvoinen, kun käytin omia poikiani helman pituuden mittauksessa ja pääntien suuruuden testauksessa :D

Koska pää ei testeissäni sujahtanut tarpeeksi helposti aukosta, päädyin siihen etten ota riskiä ja laitoin etukappaleen ja takakappaleen vain toiselta olalta kiinteästi kiinni. Toiselle olalle painoin muoviset KAM-nepparit, jotka avaamalla voi helposti pujauttaa mekon ylleen. Helman huolittelu on tehty kääntämällä sitä sen pari senttiä ja kaikki muut huolittelut olen hoitanut muotokaitaleella (vai onkohan tuo nyt alavara?). Ensimmäistä kertaa kokeilin sitä ja ai vitsit! Varmasti käytän uudestaankin!

mekko a-linjainen mekkotehdas puuvilla pitsi kierrätys

mekko a-linjainen mekkotehdas puuvilla kierrätys retro

lauantai 18. kesäkuuta 2016

500 kirjoitusta ja sen kunniaksi arvonta.

Blogini täytti tässä keväällä kolme vuotta ja ajattelin, että nyt en enää pidä täyttyviä postaussatasia virstanpylväinä. Mutta onhan se 500 julkaistua kirjoitusta kuitenkin sen verran suuri määrä, että pakkohan se on! Ja toisaalta, täyttynyt satanen on hyvä syy myös järjestää arvonta!

Tilauslahjana olen saanut tämän raikkaan kesäisen huivin ja koska sitä ei ole tullut itse käytettyä (laput vielä kiinni), niin laitetaanhan hyvä kiertämään ja arvotaan tämä jollekin onnekkaalle. Huivi on trikoota ja erittäin iso, mutta kuitenkin kevyt. Se on sopiva kaulaan ja sen voi helposti kietoa hartioille tai käyttää vaikka pepun alla piknikillä. Huivi saattaa sisältää pieniä määriä koiran karvoja ;)

huivi meandi keltavalkoinen me&i

Osallistut arvontaan yhdellä arvalla kertomalla tämän tekstin kommenttikentässä mitä suunnitelmia sinulla on tulevaksi kesäksi. Jos haluat tuplata mahdollisuutesi arvonnassa, voit saada kaksi arpaa kun kommentoinnin lisäksi käyt tykkäämässä kommammaa -blogin facebooksivusta.

Kerrothan kommentissasi, kuinka monella arvalla osallistut arvontaan ja sähköpostiosoitteesi mahdollisen voiton varalle. Arvonta alkaa nyt ja osallistua voi aina 26.6.16 klo 23:59 asti. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti.

Ps. Pelkällä facebooksivun tykkäyksellä ei osallistu arvontaan.

perjantai 17. kesäkuuta 2016

Lasten suusta vol. 18 - Etanoiden suku.

Pojat löysi takapihalta etanoita ja alkoi kerätä niitä pieneen hiekkaämpäriin. "Tule tänne pikku etana. Sinä olet varmaan lapsi, etsitäänpä sinun äitisi", selitti D.

etana

Hetken päästä ämpärissä oli useampikin etana. Äitietana, isäetana, lapsietana, mummoetana ja vaarietana sekä kaverietana ja naapurietana. Ehkä jokunen muukin suvun jäsen tai muuten vain tuttu. 

Pojat karkasivat hiekkalaatikolle ja O siellä jo kaivoi kuoppaa, kun pääsin paikalle. Hän oli kuulemma tekemässä etanoille kotipesää. Kehotin poikia laittamaan etanat jonnekin muualle ja pyysin näyttämään etanasukua. Ämpärissä oli etanoiden lisäksi ruohoa (kuulemma kotoisampaa niin) ja kastemato. Lähdin oitis poikien leikkiin mukaan. "Vau, onko niillä kastematokin kaverina, ihanaa!"

O katsoi minua ehkä sekunnin ja päätti samantien pudottaa äitinsä alas sadustaan. "Ei se ole niiden kaveri, se on niiden ruokaa".

Apua! :D

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Uudet pihakalusteet kuormalavoista.

Kuormalavojen hyötykäyttöähän on ollut jo pitkään ja omakin ajatus näistä on kytenyt jo muutaman vuoden. Meillähän tuo mies on se kellä nämä nikkarointihommat on veressä, joten ideahan oikeastaan tarvitsi vain myydä hänelle.

Nyt oli sopivasti muut tarpeelliset projektit hoidettu ja hän pääsi keskittymään näihin. Alkuperäinen idea oli siis minun, mutta täytyyhän se tunnustaa, että se miten nämä toteutettiin on täysin mieheni aivotyöskentelyn (sekä fyysisen työskentelyn) tulosta.

eurolava kuormalava sohva pihakaluste diy kierrätys

eurolava kuormalava sohva pihakaluste diy kierrätys

eurolava kuormalava sohva pihakaluste diy kierrätys

Pohjana on siis eurolava. Istuinosana on kaksi lavaa päällekkäin ja selkänojana hieman nikkaroitu eurolava. Lavasta osa on purettu ja jäljelle jäävää sen verran lovettu, että sen sai työnnettyä pystyyn istuinosaan.

Parvekkeella näitä on meillä yksi ja takapihan terassilla kaksi. Vielä pitäisi keksiä ainakin istuinosaan jotkut pehmusteet, mutta ei niitä taida ihan helposti valmiina löytyä. Sain vinkin, että Etolasta löytyisi jotain määrämittaan leikattavaa patjaa ja eiköhän sieltä säänkestävä kangaskin voisi löytyä. Täytyy ehkä seuraavaksi suunnata kulkunsa Etolaan!

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Olen Hanna, haluan..

Olen: Hanna
Haluan: Hampurilaista
Minulla on: Hikka
Pelkään: Hämähäkkejä
En ole: Hirviö
Laulan: Huonosti
Eläin, jota muistutan: Härkä
Äidinkieli: Heprea
Asun: Himassa
Rakastan: Hubbya ;)
Oletko pilvessä: Hallelujah!
Joudun vanhana: Hautaan (toivottavasti vasta todella vanhana)

Näin tämän kiertämässä facebookissa ja halusin tuoda sen tänne :D Kaiken todellisen keskelle vähän jotain pientä, kivaa ja vitsikästä ;D Kopioi ja vastaa jokaiseen kysymykseen nimesi ensimmäisellä kirjaimella.


Tältä näytti tässä yhtenä päivänä meidän poikien huoneessa. Kuulin, kun O manasi, että haluaa löytää poliisiauton ja taisi se pyytää minuakin sitä etsimään. En (muka) ompeluksiltani ehtinyt ja sanoin pojalle, että osaathan sinä itsekin. Osasihan se, kaatamalla jokaisen lelulaatikollisen leluja lattialle. Tottakai kaikki yhdellä kertaa.

Ei löytynyt poliisiautoa, mutta pienen raivoamisen jälkeen äiti sai hien pintaan siivoamalla. Tuli otettua sellainen kunnon raivosiivous ja heitettyä rikkinäiset (ja turhat) lelut roskiin. Osan vauvaleluista pakkasin pojille muistoksi tulevaisuuteen ja osan ajattelin lahjoittaa eteenpäin.

lauantai 11. kesäkuuta 2016

Pojat + kangastussit = omanlaiset paidat.

kangastussit

kangastussit ikea lapsi piirtää paita

kangastussit ikea lapsi piirtää paita

kangastussit ikea lapsi piirtää paita

Kävin kangaskaappiani läpi ja sieltähän tuli vastaan muutama valkoinen t-paita. Muistin ajatelleeni aiemmin, että pitäisi antaa poikien ihan itse piirtää itselleen paidat. Tuumasta siis toimeen samantien! Teippasin kumpaankin paitaan etukappaleen nurjalle puolelle kontaktimuovia ja kiinnitin paidat maalarinteipillä pöytään. Kiinnitettynä piirtoalusta ei liiku ja samalla sain tehtyä pojille kehykset minkä sisällä pitäisi kynän pysyä.

Nyt pitäisi vielä kiinnittää värit silittämällä ja sitten pojat saisivat päällensä itse koristellut paitansa. Nämä paidat on varmasti sellaiset, mitkä säästän pojille hamaan tulevaisuuten ja saavat sitten naureskella näille vanhempana.

torstai 9. kesäkuuta 2016

12 kuvaa - Sipoonkorvessa tutkimusretkellä.

Sipoonkorven kansallispuistoon ei ole meiltä kovinkaan pitkä matka, joten päätimme ainaisen omalla pihalla leikkimisen sijaan viedä pojat purkamaan energiaansa metsään.

Kuljimme ilman sen suurempaa päämäärää ja päätimme, että kun olemme reilun puolisen tuntia kävelleet yhteen suuntaan käännymme takaisin. Käänsimme kiviä ja tutkimme käpyjä. Käki kukkui koko matkan ajan jossain kauempana. Tutkimme juurakoihin muodostuneita koloja ja mietimme asuuko niissä ketään. Tervehdimme muurahaisia ja keräsimme kukkia.

Nautimme metsästä - sen äänistä ja tuoksusta ja hätyyttelimme hyttysiä ;)

sipoonkorpi saniainen kansallispuisto luontopolku

sipoonkorpi kansallispuisto luontopolku

sipoonkorpi kansallispuisto luontopolku hyönteinen makro

sipoonkorpi kansallispuisto luontopolku kielo

sipoonkorpi kansallispuisto luontopolku

sipoonkorpi kansallispuisto luontopolku voikukka keltainen

sipoonkorpi kansallispuisto luontopolku

sipoonkorpi kansallispuisto luontopolku

sipoonkorpi kansallispuisto luontopolku

sipoonkorpi kansallispuisto luontopolku kuusenkerkkä

sipoonkorpi kansallispuisto luontopolku

sipoonkorpi kansallispuisto luontopolku mustikka puolukka

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Mitä horoskooppisi kertoo sinusta äitinä?

Leijona 23.7.-22.8.

Vahvuudet äitinä: Olet leikkisä, luova, hyvä johtaja ja itsevarma.

Heikkoudet äitinä: Otat herkästi itseesi ja olet turhankin dramaattinen. Nautit huomiosta, ja kiukuttelet kuin pikkulapsi, jos et saa sitä.

Leijonaäiti hyppää äitiyteen kaulaansa myöten ja antaa lapsilleen kaikkensa. Leijona on kova suorittaja ja asettaakin itselleen hurjia tavoitteita, jotka hän myös saavuttaa lähes leikiten. Sen takia leijonaäidin voi olla vaikea ymmärtää, kuinka paljon lapsiltaan voi vaatia. Leijonaäiti ei ole ilkeä, mutta hän saattaa olla kärsimätön ja vaatia lapsiltaan liikaa. Useimmiten leijonaäitien lapsista kuitenkin kasvaa menestyjiä, kenties juuri äitien armottomien vaatimuksien takia. Vaikka leijonaäiti on vaativa, osaa hän myös heittää vapaalle. Tuolloin lapsia palkitaan heidän suorituksistaan ja monien ulkopuolisten silmiin saattaakin näyttää siltä, että leijonaäiti hemmottelee lapsiaan. 

Leijonäidille on tärkeää, että hänen lapsistaan kasvaa itsenäisiä ja kykeneväisiä ihmisiä, joista hän voi olla ylpeä.

Kyllä. Voin allekirjoittaa ylläolevan. Vaikkakin vähän kirpaisee myöntää juuri nuo heikkoudet, niin kai ne minulta löytyy ;) Millainen äiti sinä olet voicen sivuilla olevan horoskooppimääritelmän mukaan?


Ihana instagram.


Miksi minä olen löytänyt Instagramin vasta nyt? Pikkuhiljaa alkaa löytyä se oma vauhti päivittämiseen ja koko ajan tuntuu, että löydän uusia juttuja sieltä. Facebook on aina ollut minulle se tärkein sosiaalinen media ja tietyllä tapaa se on sitä edelleenkin. Niinhän sitä taidetaan sanoakin, että facebook on meille kolmekymppisille se ainoa paikka (irc-galleriaa ei lasketa), kun muualla olemme liian vanhoja ;) Facebook on myös ollut se ainoa mihin olen kuviani laittanut, mutta koko ajan tuonkin päivittäminen vähenee. Blogin myötä tuntuu tyhmältä ja turhalta jakaa samat kuvat faceenkin, joten olen vähentänyt sitä. Instagramista taas on tullut minulle sopiva työkalu yhdistää kuvat eli tämä blogi faceen.

Tulkaa muutkin seuraamaan minua instagramiin (kommammaa) ja vinkatkaa uusia seurattavia!

Kuva on ote toukokuun instagramkuvistani.

tiistai 7. kesäkuuta 2016

Minä olen yrttitarhuri!

eurolava kuormalava yrttiteline diy

eurolava kuormalava yrttiteline diy

eurolava kuormalava yrttiteline diy

Kuormalavasohvistahan se idea lähti ja pakkohan tämmöinenkin oli saada :) Nyt sitten vaan haalimaan lisää yrttejä ja muuta pienemmissä purkeissa kasvatettavaa telineen täytteeksi.

maanantai 6. kesäkuuta 2016

Lappu- ja rapinalelu vauvalle.

Joku aika sitten kerroin siitä, kun taas illalla nukkumaan mennessä alkoi ajatukset heittää kunnon volttia päässä. Usein silloin käyn hirvittävän määrän suunnitelmia läpi ja yritän epätoivoisesti ottaa jotain tolkkua aivojeni tavasta tallentaa asioita. Silloin kävin läpi myös lappu- ja rapinalelun valmistamista. Mikä pohjakangas? Mistä lappuja? Mitä lappuja? Miten kiinnitän? Mitä sinne sisälle rapisemaan? Mikä, mistä, mitä, miten...

Nyt on päästy projektissa askel eteenpäin ja lopputulos on esiteltävissä. Nuorin kummityttöni sai uuden lelun.

diy lappulelu rapinalelu vauvalle ompelu

diy lappulelu rapinalelu vauvalle ompelu

diy lappulelu rapinalelu vauvalle ompelu

diy lappulelu rapinalelu vauvalle ompelu

diy lappulelu rapinalelu vauvalle ompelu

diy lappulelu rapinalelu vauvalle ompelu

diy lappulelu rapinalelu vauvalle ompelu

Kiinnitin laput ensin toiseen päälikankaaseen (usealla edestakas-suoralla) ja toiseen painoin nepparin kantoja kiinni. Leikkasin vanulevystä kaksi hieman päälikankaita pienempää palaa ja rapisevaksi osaksi otin kinkkupussista sopivan kokoisen palan. Luin, että kinkkupussi on hyvä näissä, koska kestää reilusti kuumuutta, joten pesulämpötiloja ei tarvitse säästellä. Kinkkupussin laitoin vanulevyjen väliin ja ompelin reunat kiinni saumurilla. Yhden sivun jätin auki kääntämistä varten. Käänsin lelun oikein päin, tökin kulmat kunnolla ulos ja kiinnitin vielä viimeisen reunan. Lopuksi ajoin koneen suoraompeleella lelun ympäri reunoja pitkin muutaman kerran.