tiistai 31. toukokuuta 2016

Nopea appelsiinisuklaajuustokakku.

Nopea, helppo ja hyvä. Nämä kolme adjektiivia kun saa yhteen jälkiruokaan mahdutettua, niin voiko parempaa olla?

appelsiini juustokakku suklaa lasissa

Eihän tämä nyt ihan oikea juustokakku ole (mikä muuten on juustokakun virallinen määritelmä?), mutta hyvin lähellä sitä. Juustokakun kokoamiseen et tarvitse edes vuokaa, kun kokoat annoksen kullekin vaikka lasiin.

Kuuten annokseen tarvitset:
6-9 digestive keksiä
400g appelsiinituorejuustoa
200g vaniljarahkaa
2dl kuohukermaa
4rkl sokeria
120g maitosuklaata

Rouhi suklaa ja vatkaa kermaa vaahdoksi. Sekoita kermavaahdon sekaan tuorejuusto, rahka, sokeri ja suurin osa rouhitusta suklaasta (jätä osa suklaarouheesta koristeluun). Älä vatkaa täytettä, mutta sekoita se kauttaaltaan sekaisin. Murskaa kunkin lasin pohjalle yksi keksi ja nostele täyteseos keksimurskan päälle. Koristele pinta suklaahipuilla ja murskatuilla keksillä. Nauti!

appelsiini juustokakku suklaa lasissa

Nämä juustokakut on ehkä parhaimmillaan parin tunnin jääkaappikäynnin jälkeen, mutta erittäin hyviä ovat vaikka samantien nautittuna. 

perjantai 27. toukokuuta 2016

Ajatustensa vanki.

Mistä tietää, että käy vähän kierroksilla nukkumaan mennessä?

Siitä, kun raahaudut viimeisillä voimillasi iltaisin sänkyyn vain todetaksesi, että sillä samalla sekunnilla, kun suljet silmäsi alkaa aivosi työskennellä. Inhottavinsta on se, ettet pääse ajatuksiasi pakoon, mutta positiivista taas se, että usein nämä "pulmat" on harrastuksiin liittyviä ja joskus jopa ihan oikeasti ratkaisenkin jotain. Harvemmin kuitenkaan varsinaisesti muistan niitä.

Noin viikon aikana olen ratkonut useasti ainakin näitä ongelmia 
  • mikä on paras (ja helpoin) tapa toteuttaa pääntie puuvillamekkoon tekemättä siihen halkiota/napitusta/vetskaria yms.
  • millaiset shorsit olisi parhaat shortsit, lapsille - itsetehtynä tietysti
  • pohtinut kuvakirjan tekoa ifolorin kirjaohjelmalla, monta kirjaa pitäisi toteuttaa
  • työstänyt vauvan sängyn reunapehmustetta, minkä toteuttamisen menin lupaamaan yhdelle ystävälleni
  • "piirtänyt" monta eri hameen kaavaa
  • suunnitellut tunikoita
  • yhdistellyt kuoseja

Vauvan rapina/lappulelun suunnittelu oli käynnissä eilen. Kävin päässäni läpi lelun koon - leveyden ja pituuden sekä paksuuden. Mistä kankaasta sen tekisin ja millä koristelisin sen. Mistä saisin laput tätä varten ja mitä laitan sinne sisään rapisemaan. Missä järjestyksessä ompelen mitäkin ja millainen se on valmiina. Muistan ehkä hymyilleeni ajatuksen juoksulleni ja sille, että sain suunnitelmani valmiiksi - sitten taisin nukahtaa.

Tämä suuri suunnitelmani tuli muistiini vasta hetki sitten. Yhtäkkiä jostain syystä kävin kaiken sen uudestaan päässäni läpi. Nyt oli pakko tehdä nopea luonnostelma paperille, ettei se taas katoaisi.


Tästä sitten vain toteuttamaan ;) Ihanaa viikonloppua!

torstai 26. toukokuuta 2016

Hirvi kaupungissa.

Joko kuulitte tai luitte uutisen?

Helsingin keskustaan oli tänä aamuna eksynyt hirvi. Kuulin uutisen radiosta ja siinä kerrottiin hirven loukanneen itsensä johonkin näyteikkunaan, jonka jälkeen poliisi oli päättänyt hirven matkan Temppeliaukion kirkolle.

Hirviparka, kun eksyi kaupunkialueelle ja vielä sokkeloiseen ja suureen Helsingin keskustaan. Ei sieltä varmastikaan koskaan ole isolla eläimellä oikein muuta poistumiskeinoa, kuin nyt toteutettu.

Minulla ei ole oikein mielipidettä suuntaan tai toiseen tässä asiassa ja joku voisikin kysyä miksi sitten oikeastaan kirjoitan tästä? Tästä uutisesta tuli mieleeni yksi kesäaamu monen vuoden takaa. Vuosi oli 2005. Aamiaspöydässä havahduimme yhtäkkiä johonkin (en enää edes muista mihin) ja menimme parvekkeelle ihmettelemään. Eihän siinä! Hirvihän se siellä takapihalla juosta jolkotteli. Helsingissä. Voitte kuvitella, että olihan se vähän sellainen VAU -ilmestys stadilaisplikalle nähdä hirvi muutaman metrin päästä ;) "Kokeneena" Kuusamon kävijänä porot on tuttu ilmestys, mutta hirveen on tullut harvemmin törmättyä.

hirvi kaupungissa helsinki

Aikansa se pihalta etsi poispääsyä ja lopulta (muistaakseni) mereen lähti. Silloinkin oli tainnut virkavalta saada tiedon jo eläimestä, koska sellainen muistikuva minulla on, että hyvin ei päättynyt senkään hirven matka.

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Kääpiösnautseri Heta.

Kerroin vähän aikaa sitten siitä meidän työhuoneen seinää koristavasta itsetehdystä taulusta. Taulussa on vanhempi koiramme, mustahopean värinen kääpiösnautseri Heta.

Heta on koira, jonka hankin hyvin pian vanhempieni luota pois muutettuani. Elämässäni oli aina (ehkä kuusivuotiaasta saakka) ollut koira ja oma koti tuntuikin yhtäkkiä todella tyhjältä. Heta tuli ja täytti suhteellisen pienellä fyysisellä, mutta järjettömän kokoisella henkisellä olemuksellaan kotini.

Heta on aina ollut vähän sellainen leikkisästi sanottuna perussairaskoira. Jo ensimmäisistä trimmeistä lähtien Heta on ajeltu. Hetalle ei koskaan kasvanut normaalia käppänän karkeaa karvaa, eikä se ole koskaan irronnut perinteisellä trimmaustavalla - yrityksistä huolimatta. Hetalla on myös aina ollut iho-ongelmia - iho on pintakuiva ja hilseilee erittäin herkästi, mutta nousee myös kunnon valkopäisille finneille. Ihoon on myös iän myötä tullut todella paljon mustia läiskiä (luomia?). Hetalla on useita isoja rasvapatteja kehossa ja kerran siltä on leikattu virtsakiviä.

Ruoan suhteen tämä koira ei ole koskaan ollut ronkeli, mutta keho on kärsinyt suuresti "vääränlaisesta" ruoasta. Mitään allergioita ei ole todettu (testattu siis on), mutta onhan siinä yksilö ja ruoka yhdistelmässä jotain pielessä, jos koira ottaa massaa viisi kiloa puolessa vuodessa. Vaikuttaa masentuneelta ja liikkuminen menee vaikeaksi. Koira joka normisti painaa 8 kiloa, niin painoikin yhtäkkiä 12 kiloa. Sitkeän kokeilun kautta kuitenkin löytyi selvästi juuri tälle yksilölle paras mahdollinen ruoka. Hampaita ei ole enää suussa kuin ehkä kymmenkunta, mutta se on täysin normaalia.


Kuten jo aiemminkin totesin, Heta on meidän mummoutunut diivamme. Vuosi sitten lääkärintarkastuksessa todettiin koira ikäisekseen hyväkuntoiseksi. Veriarvot oli kohdillaan, koira näkee ja kuulee moitteetta ja kulkeminenkin on hyvää. Nyt taitaa pikku hiljaa Hetan kuulo heiketä, mutta ei anneta sen haitata, varsinkin kun se voisi olla ihan hyvä vaan äärettömän paukkuherkälle tapaukselle. Heta pelkäisi omaa varjoaankin, jos se pitäisi ääntä ja olenkin aina sanonut, että jos ja kun tuon koiran vuoro tulee, lähtee se kertalaakista pelästyttyään jotain. Ehkä vähän kärjistetysti, mutta kuitenkin :D

Mutta nyt ei puhuta siitä! Hetan ollessa kahdeksanvuotias ajattelin, että noinkohan koira elää edes kymmenvuotiaaksi. Kymmenen vuotta tuli täyteen ja olin aivan varma, että koska tahansa voisi olla se päivä, kun löydän poisnukkuneen koiran kotoa. Heta on sitkeä sissi, mummokoira, äärettömän kiltti, kuuliainen, tottelevainen ja mitä ilmeisimmin myöskin pitkäikäinen. Haukkua se osaa kovaa, mutta muuten se on hyvin hiljainen ja ehkä jo hieman omiin oloihinsa vetäytyvä tapaus. 

Heta viettää tänään syntymäpäivää ja täyttää jo 13 vuotta. Onnea Hetalle!!

tiistai 24. toukokuuta 2016

18 x jatka lausetta.

En ymmärrä... miksi nykyään kameraan tarttuminen jonkun konkreettisen syyn vuoksi on niin vaikeaa. Kuvaan paljon hyvin spontaanisti, mutta "tarvekuvaaminen" on pelkkää pakkopullaa.

Seuraavaksi ajattelin... mennä nukkumaan. Kunhan nyt ensin käytän vielä hereilläoloaikaani näiden lauseiden jatkamiseen.

Viimeaikoina... olen ollut todella jumissa. Viimeiset melkein kaksi viikkoa olen toiminut särkylääkkeen voimalla. Joka päivä kaksi tai jopa kolme särkylääkettä kurkusta alas, niin pysyn hommissa mukana. Lihasjumi iski oikean lavan ja rangan väliin ja veti sieltä niskaan todella pahasti. Lopulta jopa niin, ettei pääkään kääntynyt. Hieronta ei auttanut, voltaren ei auttanut, tigerbalm ei auttanut ja särkylääke vei kyllä kivun, muttei poistanut itse ongelmaa. Hierojani ehdotti jo kiropraktikko käyntiä kunnes käänsin päätäni ja niskani pamahti. Paine helpotti ja kipu hävisi. Joku siellä taisi olla väärässä asennossa.


En osaa päättää... mitä ompelisin seuraavaksi. Pojat tarvitsisivat shortseja, mutta kaikkea muuta kuin niitä tekisi mieleni tehdä. Olen sitten tähän mennessä ratkaissut tämän niin, etten tee mitään :D 

Muistan ikuisesti... jouluaaton 2012. Useamman samanmoisen tekstin lukeneena moni kirjoittaa tähän kohtaan esikoisen syntymän - päivän jollain minusta tuli äiti. Vaikkakin tuo hetki milloin minusta tuli äiti ja esikoinen syntyi onkin minun muistan ikuisesti TOP kolmosessa, niin ykköspaikkaa se ei vie. Minä muistan ikuisesti jouluaaton ja yleensäkin joulun 2012. Silloin olimme isolla porukalla (10 aikuista, 2 lasta) mökillä joulua viettämässä. Positiivisen raskaustestin kuopuksesta tein jouluaattona ja olihan meillä jouluvieraina kunnon flunssa ja noroviruskin. Saa tapahtua aika paljon, että joku toinen joulu muistetaan yhtä hyvin :D

Päivän paras juttu... oli varmastikin käynti hiekkarannalla. Lasten kasvoilta sai koko ajan nähdä onnen ja ilon. Hiekka-lieju-kakkujen teko rantavedessä oli ehkä parasta tähän mennessä tänä kesänä.

Noloa myöntää, mutta... mulkoilen nykyään niitä ihmisiä, ketkä ylittävät tien punaisen valon palaessa. Ihme valopoliisi!

Viikko sitten... alkoi edellinen viikko. Ei siis tainnut tapahtua mitään mainitsemisen arvoista ;)

Kaikista pahinta on... kun ei saa nukutuksi. Joko on liian kuuma, tai liian kylmä. Asento on huono, tai kurkku on kipeä. Asiat pyörii päässä tai saat miljoona hyvää ideaa toteuttaa joku juttu ja sitten et aamulla enää muista niitä. Haluan vain levollista ja rauhallista unta, kiitos!


Salainen taitoni on... ei minulla ole sellaista. Taitoja kai on, muttei mikään niistä ole kovinkaan salainen.

Jos saisin yhden toiveen se olisi... kolmas lapsi. Kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Minulla on pakkomielle... siisteyteen? Voiko olla? Meillä ei siis todellakaan ole ylisiisti koti, tai aina tavarat omilla paikoillaan ja tiptop, mutta tarkoitan tällä sitä, että ahdistun jos yleiset tilat on sotkuiset. Iltaisin on pakko kerätä lasten lelut pois, ja imuroida joutuu useamman kerran viikossa karvan ja muun lian vuoksi.

Söin tänään... siskonmakkarakeittoa, juustokakkua, voileipää, rahkaa mehukeitolla, salaattia, kasviskääryleen ja lohikiusausta ;)

Ärsyttävintä on... ihmiset, joilla ei ole maalaisjärkeä tai kykyä käyttää omia aivojaan ollenkaan.

Tekisi mieli... irtojäätelöä. Kesä, aurinko, laineiden liplatus, merituuli. Helsingin Kaivopuisto ja jätskikiskan irtojäätelö. Mmmmmm.


Minusta on söpöä... kun esikoinen lohduttaa kuopusta. Todella söpöä tämä on niissä tilanteissa, missä kuopus itkee krokotiilin kyyneliä, kun äiti tai isä on komentanut tai kieltänyt ja esikoinen katsoo asiakseen lohduttaa pikkuveljeä <3 pienet pojat vastaan iso-paha-maailma (omat vanhemmat).

Hävetti... apua!! Enkö nyt oikeasti muka keksi tähän mitään!? Ehkä aivoni ovat oppineet unohtamaan hävettävät asiat nopeasti.

Olenko ainoa, jonka mielestä... sovittuja aikatauluja tulee noudattaa?

Miten sinä jatkaisit näitä lauseita?

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Koti: Työhuone.

Tämä piti kirjoittaa jo lähemmäs vuosi sitten, mutta en ole saanut aikaiseksi. Tähän mennessä olen esitellyt kodistamme kaikki muut huoneet paitsi makuuhuoneemme ja työhuoneen. Työhuone sijaitsee asunnon toisessa kerroksessa olohuoneen vieressä.

Meidän työhuone on arkikielessä itseasiassa toimisto, mutta oikeastaan sillä ei ole mitään toimiston virkaa. Tai edes oikeastaan työhuoneen. On siellä ollut työpöytä, pöytätietokone ja mappeja, jotka ehkä hieman ajavat tuota huonetta siihen työhuoneen suuntaan, mutta muutoin se on oikeastaan ollut kamala sekamelska. Tietokonettakaan ei oltu käynnistetty herraties milloin viimeksi, niin alkuvuodesta sieltä sai lähteä kaikki ylimääräinen.

Huone on ollut samaan aikaan työhuone, vierashuone, varasto, kirjasto, pelihuone yms. Oviaukossa on nököttänyt lapsiportti, niin kauan kuin muistan ja se hankittiin siihen vain siitä syystä, ettei lapset menisi sinne ja siten sinne voisi helposti säilöä läppärin, kameran ja kaiken muun särkyvämmän. Se tietenkin toisaalta myöskin aiheutti sen, että me vanhemmat keräsimme sinne tavaraa useisiin pinoihin. 






Ensimmäisenä lähti portti (täytyykin muistaa laittaa se kiertoon). Työpöytä ja pöytätietokone vietiin pois. Ikean kasilokeroinen Expedit on siirretty toiseen paikkaan ja kun se oli aiemmin pystyssä, niin nyt se on vaakatasossa. Seinähyllyt on siirretty seinältä toiselle ja uusi senkki hankittu. Nyt huone on enemmänkin olohuoneen jatke (mielettömästi lisätilaa varsinkin lastenjuhlilla) ja toimittaa ehkä eniten sitä vierashuoneen virkaa.

Verhokin vaihtui tässä samassa. Ennen ikkunassa oli tummanruskea puinen sälekaihdin ja nyt siinä on huomattavasti kevyempi vaalea kankainen verho, missä on hauska magneettiominaisuus korkeuden säätöä varten. Mistäs muualta sekään, kuin Ikeasta ;)






Kotimme muita huoneita: eteinenkeittiökylpyhuoneolohuonesuihku ja saunakodinhoitohuonewc ja lastenhuone.

lauantai 21. toukokuuta 2016

Rasteroi näyttävä taulu haluamastasi kuvasta.

rasteroida taulu diy rasterbator

rasteroida taulu diy rasterbator

rasteroida taulu diy rasterbator

Muistatteko kotipostaussarjani? Olen tainnut kaikki muut huoneet esitellä, paitsi meidän aikuisten makuuhuoneen ja työhuoneen. Työhuonekirjoitus on ollut puolivalmiina jo pitkään ja nyt sain sen melkein valmiiksi. Työhuoneen seinällä oleva taulu kuitenkin ansaitsee oman kirjoituksensa, joten kerrotaan ensin tästä taulusta ja vasta sen jälkeen esitellään koko työhuone.

Valitse kuva, josta haluat tehdä taulun ja tee siitä haluamasi kokoinen pistekokonaisuus käyttämällä esimerkiksi rasterbator nettisivua. Voit itse valita paperin koon, suunnan ja määrän. Luonnollisestikin nämä kaikki vaikuttavat siihen, kuinka suuren kokonaisuuden saat. Kun rasteroit kuvan saat kuvan pdf-tiedostona. Tämän jälkeen vain mielikuvitus on rajanasi siinä, miten toteutat taulun. Googlen kuvahaun mukaan tällä tekniikalla on jopa "tapetoitu" seiniä.

Tulostin pdf-tiedoston, lasertulostin on muuten parempi kuin mustesuihku, koska tulostusjälki ei suttaannu käsitellessäsi papereita. Taustaksi sain kovalevyä, minkä maalasin spraymaalilla mustaksi. Ensimmäisen version tein tästä jo vuosia sitten ja silloin kiinnitin paperit kaksipuoleisella teipillä taustaansa ja se oli sillä selvä. Vuosien kuluessa paperit alkoi kuitenkin kulmista repsottaa ja ajattelin, että tämä täytyy tehdä uudestaan.

Tulostin uudet paperit, koska vanhat oli tulostettu mustesuihkulla ja päässeet jo suttaantumaan sieltä, täältä ja tuolta. Laitoin taustaan vähän lisää väriä ja teippasin paperit uudelleen. Puuilosta ostettiin polykarbonaattilevyä (vähän niin kuin pleksiä), joka sahattiin oikeaan kokoon ja koko komeus nostettiin seinälle. Vähän liikaa tuo "pleksi" peilaa, mutta on oikein toimiva ratkaisu.

Kuvassa on meidän koiravanhuksemme, todellinen mummoutunut diiva - Heta.

perjantai 20. toukokuuta 2016

Hupsis, mitäs kuvia nämä on?





Tämä nyt ei oikeasti edes ole kovinkaan uutta, erikoista tai harvinaista, mutta puhelimeni kuvagalleria täyttyy aika ajoin omituisista, elämänmakuisista, hauskoista ja vauhdikkaista kuvista. Minä en niitä ole ottanut ja myönnettäköön ettei syyllisiä tarvitse kovinkaan kaukaa etsiä. Lapset. Ne ottavat silloin tällöin puhelimeni ja sen käyttöoikeuden omiin käsiinsä.

Puhelimeni on Samsung Galaxy S6 ja vaikka se on lukittu niin, että sen saa auki vain minun sormenjäljelläni tai asettamallani salasanalla, toimii kuitenkin kamera ilman puhelimen konkreettista avaamista. Voihan se olla, että senkin saa lukkoon, mutta toisaalta mitä se nyt haittaa, jos joinakin päivinä kuvagalleriaan on pelmahtanut reilu 100 kuvaa :D Filmiä ei kulu ja tilaa muististakin saa raivattua nopeasti poistamalla nämä "vahinkolaukaukset".

Minä haluaisin aina välillä antaa lapsille kameran ja pyytää heitä ottamaan kuvia. Olisi mielenkiintoista nähdä mihin he kiinnittävät huomionsa tai millaisia olisi heidän kuvat. Järkkäriä en kuitenkaan uskalla lykätä noihin käsiin ja puhelimella räpsyilykään ei aina sitä helpointa ole.

Ottaako teillä lapset kuvia tai onko teillä lapsille omaa kuvausvälinettä?

torstai 19. toukokuuta 2016

Lasten päivä Ilmailumuseossa.

Me emme ole kovinkaan aktiivista museokansaa, mutta sunnuntai oli meillä pyhitetty museovirailulle. Helsinki-Vantaan lentoaseman läheisyydessä sijaitsevassa Ilmailumuseossa oli nimittäin lasten päivä. Allekirjoittanut ei ole erikoisen kiinnostunut lentävistä esineistä, mutta voitte kuvitella, että pojat on aivan innoissaan. Ja tähän kaikkeen kun lisää vielä poliisit ja paloautot, niin tietynlainen taivaallinen vierailu on varmasti saavutettu.

Pihalla olleen hävittäjän ohjaamoon pääsi istumaan ja jonohan tuohon vempaimeen oli. Tapahtuma alkoi kymmeneltä aamulla ja olimme paikalla heti silloin, joten jonot ei pitkiä ollut. Pojat jonottivat joitakin minuutteja päästäkseen istumaan tuolle penkille, mutta kumpaankin taisi pieni jännitys iskeä oman vuoron kohdalla. Uskalsivat kurkata koneen ohjaamoon, mutta siihen se sitten jäi ja piti tehdä seuraaville jo tilaa, kun istumaan eivät uskaltautuneet.

Vanhaan linja-autoon lapset kuitenkin uskaltautuivat sisään, kun äiti ja isä tuli mukaan. Ja jännitys voitettiin Hawkin (älkää kysykö tarkennuksia tähän, :D ) ohjaamon kohdalla. Jonotus, kengät pois ja toinen etupenkille ja toinen takapenkille istumaan.

ilmailumuseo aviapolis vantaa lapsi

ilmailumuseo aviapolis vantaa lapsi

ilmailumuseo aviapolis vantaa lapsi

ilmailumuseo aviapolis vantaa lapsi

ilmailumuseo aviapolis vantaa lapsi

ilmailumuseo aviapolis vantaa lapsi

ilmailumuseo aviapolis vantaa lapsi

Vesisade tai lähinnä silloin tällöin ripeksiminen hieman latisti ulkona olemista, mutta onneksi oli vielä itse museo katsomatta. Ihasteltiin erinäköisiä, -kokoisia ja-muotoisia lentokoneita. Oli kuumailmapallokoria, järven pohjasta ongittuja koneen raatoja, pellolle pudonneita koneita, koneiden ohjaamoja, kokonaisia lentokoneita, helikoptereita ja vaikka mitä liitimiä. Selvästi varsinkin O:sta huomasin, että hän oli hyvin kiinnostunut näkemästään ja useamman koneen tai muun vastaavan kohdalla hän pyysi meitä aikuisia lukemaan mitä tietoja ko. kohteesta kirjoitettiin.

Kahteen lentokoneeseen pääsi sisälle ja se mikä oli ehkä hassuinta, oli kun astuin koneeseen sisään, tuli nenääni heti sellainen "lentokoneen tuoksu" ja mielen valtasi matkustaminen - lähtö tai paluu. Tiedättekö, kun jokaisella paikalla on sellainen oma tuoksunsa, niin minusta lentokoneillakin on sellainen. Istumaan pääsi museossa aina kun halusi, nimittäin seinustat oli monesta kohdasta täytetty lentokoneen tuoleilla. Lokakuussa meillä on edessä ensimmäinen koko perheen (lentokoneella tehtävä) ulkomaanmatka ja nyt pääsimme samalla harjoittelemaan lentokoneen istuimen turvavyön kiinnitystä ja avaamista.

Lasten ehkä hartain toive museossa oli päästä helikopteriin istumaan ja he pääsivät. Helikopterin roottorin lapoja pääsi kääntämään ja polkimia painamaan. Pojat kuunteli silmä kovana ja korva tarkkana, kun mies helikopterin luona kertoi mitä milläkin vivulla ja nappulalla voi tehdä ja mitä kaikkea tällä helikopterilla on tehty.

ilmailumuseo aviapolis vantaa lapsi

ilmailumuseo aviapolis vantaa lapsi

ilmailumuseo aviapolis vantaa lapsi

ilmailumuseo aviapolis vantaa lapsi

ilmailumuseo aviapolis vantaa lapsi

ilmailumuseo aviapolis vantaa lapsi

ilmailumuseo aviapolis vantaa lapsi

Museokierroksen jälkeen söimme vielä lounaan samassa rakennuksessa olleessa ravintolassa ja sitten suuntasimme kulkumme kohti autoa ja kotia. Mitä vielä! Pihaan oli kaartanut poliisi- ja paloauto - ja kumpaankin pääsi sisälle. Kuskin paikalle! Paloautossa istuttiin ja poliisin kanssa juteltiin. Helikopteri taisi olla kuitenkin sunnuntain kohokohta kummankin pojan mielestä.

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

me&i ss16 lisäyksillä.

me&i meandi ss16

me&i meandi ss16 sukat

me&i meandi ss16 longtshirtdress

me&i meandi ss16 astronaut shark

me&i meandi ss16

me&i meandi ss16

me&i meandi ss16

me&i meandi ss16

me&i meandi ss16

me&i meandi ss16 raptors

me&i meandi ss16

me&i meandi ss16

me&i meandi ss16

me&i meandi ss16

me&i meandi ss16

me&i meandi ss16

me&i meandi ss16

Lähes viikko sitten pidin tämän kevään toiset meandi -kutsuni. Tällä kaudella mallistoon (niin aikuisten, kuin lastenkin) on tasaisin väliajoin tullut uutta ja koska ensimmäiset kutsut pidin malliston julkaisupäivänä halusin venyttää tämän toisen lähemmäs kauden loppua. Seuraan aika tarkalla silmällä koko ajan uutuuksia ja siksi monet vaatteet oli tavallaan jo vanhoja omaan silmään, mutta kuitenkin siinä mielessä uusia, etten ollut päässyt sovittamaan niitä vielä.

Tällä kertaa olin päättänyt olla maltillinen ja vaikka olisin taas kerran halunnut tilata kaikki t-paidat pojille, pysyin päätöksessäni. Tilasin kummallekin tuon puna-valkoraitaisen merimiespaidan. Haipaita on jo entuudestaan O:lla ja valaskuosi on vallan mainio. Siitä kun olisi ollut shortsia tai jotain muuta välillä, kuin sitä ainaista paitaa, niin olisin tilannut. Nimimerkillä: meillä alkaa olla paitoja jo liikaakin!

Itse ihastuin täysin siihen puna-valkoraitaiseen naisten paitaan. Sanalla sanoen: ihana! Merihenkistä pakettia siis odotellaan tällä kertaa kotiin.

Ensi syksynä kutsuillaan taas meandin merkeissä ja kalenterissa onkin jo hyvän tovin ollut merkittynä kauden avajaispäivä ;)