sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Esikoiselleni.

Elämäni ensimmäistä kertaa tein raskaustestiä ja tiesin jo tikkua kastellessani tuloksen. Niin varma asiasta ja tuntemuksistani olin, vaikken tiennyt miltä piti tuntua. Alkoi uusi, tuntematon ja niin odotettu matka. Matka kohti perhettä. Äitiä, isää ja lasta - tyttöä tai poikaa, ei sillä väliä. En halunnut tietää, halusin pitää jotain loppuun asti salassa ja halusin ottaa sen kaiken avosylin vastaan. Halusin etten voi suuresti valmistautua tulevaan.

Kun tulit luokseni, paistoi aurinko.

Syntymäsi pysäytti maailmani, mutta vain hetkeksi ja vain ilon ja onnen vuoksi. Sen jälkeen ollaankin sitten menty vain kovaa ja vauhti tuntuu edelleen kiihtyvän. Opit kääntymään, nousit seisomaan, otit ensimmäiset haparoivat askeleesi. Ensimmäinen sanasi oli Aava ja hoit sitä auton takapenkillä. Toisaalta tuntuu, että siitä kaikesta on ikuisuus ja toisaalta se on mielessäni kuin eilinen.

Sinusta tuli isoveli yhtenä elokuisena perjantaina ja viimeistään silloin kasvoit silmissäni hurjasti. Et ollut enää äidin pieni, vaikka vauva et ollut muutenkaan ollut enää pitkään. Ja nyt olet jo viisivuotias - mihin se aika on kadonnut? Mihin se on mennyt ja milloin muka viisi vuotta on vierähtänyt?


Olet omatoiminen ja oma-aloitteinen - välillä vähän liiankin. Olet hyväntuulinen, kohtelias, iloinen, avulias ja toisinaan myös hyvin omapäinen. Luovutat välillä liian helposti, mutta onneksi me isäsi kanssa jaksamme valaa sinuun uskoa itseesi. Uskoa yritykseen ja uskoa siihen, että luovuttaminen ei ole vaihtoehto (paitsi sitten kun kaikki muut keinot on jo kokeiltu).

Hyvää syntymäpäivää Oliver! Äärettömästä ikuisuuteen - sua rakastan aina <3 Oma pieni herra hurmaavani.

4 kommenttia:

  1. <3<3<3 Ymmärrän nii-iin nuo sinun tunteet. Minäkin jotenkin katselen "haikealla mielellä" menneitä vuosia ja ihmettelen miten nopeasti tämä aika oikeasti menee.. Jonnekin se valuu ja lapset kasvavat niistä pienistä avuttomista nyyteistä isoiksi tyypeiksi! :) Hurjasti onnea synttärisankarille! <3

    VastaaPoista
  2. Ihana kirjoitus Hanna! Todella kauniisti ja rakkaudella kirjoitettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Aina silloin tällöin on kai hyvä kaivaa se hempeä puolensa esiin ja laittaa itsensä likoon, vaikka se onkin vähän sellaista epämukavuusalueelle siirtymistä.

      Poista

Risuja vai ruusuja? Kiitos kommentistasi!