torstai 31. maaliskuuta 2016

Erittäin poikkeuksellista käytöstä viisivuotiaalta.

Olen miettinyt. Arvuutellut pääni puhki ja koittanut ymmärtää kuulemaani. Lähes valvonut kaksi yötä tai ainakin nukkunut todella huonosti. Voinut henkisesti pahoin ja lähes fyysisesti myös. Pohtinut, miten kukaan voi lyhyessä ajassa tehdä radikaaleja johtopäätöksiä ja kaiken lisäksi vielä sanoa ne ääneen. Käynyt läpi omia virheitäni (koska kaikkihan niitä tekee) ja keskustellut monen eri ihmisen kanssa, jotta saisin mahdollisimman laajan käsityksen ja ymmärryksen kuulemastani.

Minä en ole sellainen ihminen, joka suinpäin vääryyden kohdatessaan lähtee huutelemaan nettiin tapahtunutta. Haluan ensin kokonaiskuvan selväksi ja ennen kaikkea haluan välttää mahdollisia omia ylilyöntejä. Sen verran olen oppinut, että usein kannattaa antaa ensin edes hetken pölyn laskeutua ja ajatusten selkiytyä, ennen kuin huudetaan julki jotain, mitä saatetaan katuakin vielä.

Tämä ei ole hyökkäys neuvolajärjestelmää vastaan tai edes tätä meidät vastaanottanutta terveydenhoitajaa. Tämä on vain kertomus siitä miten väärän kuvan pienessä ajassa voi toisesta ihmisestä saada, sillä siltä minusta tuntuu. O antoi itsestään hyvin vääristyneen kuvan ja vastaanottaja piti sitä absoluuttisena totuutena ja O:n yleisenä ja "normaalina" arkikäyttäytymisenä.


Olin tiistaina aamusta O:n 5-vuotisneuvolassa. Olisihan se kai pitänyt tietää, mutta enpä tiennyt tai osannut ajatella. Viisivuotisneuvolassakin on tarkoitus lapsen mennä terveydenhoitajan huoneeseen ilman vanhempaa ja suorittaa ikätasoisia tehtäviä, joilla testataan lapsen taitoja. En siis ollut alustanut O:lle käyntiä ollenkaan ja ensimmäinen vastahankaisuus alkoi siinä, kun hoitaja pyysi O:n mukaansa. Hän ei halunnut. Ei yksin. Äiti tulee mukaan. Ei. Ei. Ei.

Ehdotin, jos voisin tulla mukaan, kun emme tästä nyt eteenpäin oikein pääse. Ymmärrän, ettei vanhemman ole suotavaa olla paikalla tehtävien teon aikana, mutta näin nyt meillä mentiin. O teki stopin huoneen ovella. Hän ei halunnut huoneeseen, eikä koko tilanteeseen.

O ei ollut halukas tekemään annettuja tehtäviä. O ei halunnut punnitusta tai pituuden mittausta. Vastaus oli koko ajan ei tai en halua. O itkeskeli ja oli loukkaantuneen oloinen. Terveydenhoitaja oli mielestäni mukava ja miellyttävä. Hän toisti asioita, hän puhui rauhallisesti ja hän hymyili. Mutta hän oli täysin vieras ihminen niin minulle, kuin O:llekin. Useasti hoitaja yritti saada O:n tekemään tehtäviä ja välillä siinä onnistuikin. Osa tehtävistä siis saatiin tehtyä ja pituuskin lopulta mitattua (112,2cm). O oli innostunut kyselemään (saanko ottaa pallon, saanko vierittää palloa, voinko leikkiä palapelillä, mikä auto toi on, hei tuolla on kello..), mutta ei halunnut tehdä annettuja tehtäviä.

Punnituksesta ei tullut mitään, koska vaatteet piti ottaa pois. Housuista O suostui kuitenkin nopeastikin luopumaan, mutta paitaa hän ei olisi halunnut pois. Hoitaja toisti useasti, että ilman paitaa punnitaan. Poika, joka lähes joka paikassa ja kaikkien nähden heittää melkein kaikki vaatteensa päältään, vain koska kalsareissa on kivempi olla? Näin jälkikäteen ajateltuna olisi minun pitänyt osata vaatia, että poikani punnitaan se 200g (?) painava paita päällä. Mutta ehkä tilanteesta häkeltyneenä lähes väkipakolla riisuin pojalta paidan. Tästä ruoskin henkisesti itseäni varmaan aika pitkään vielä, sillä vasta jälkikäteen tajusin, että poika saattoikin kokea tuon nöyryyttävänä ja/tai alistavana.

Kaikki, mitä hoitaja teki tai sanoi oli O:n reaktio koko ajan EI. Aikaa oli alusta lähtien kulunut ehkä 30 minuuttia, kun poika oli pakko päästää piinapenkistä pois ja todeta, että tätä käyntiä varten olisi varmasti parempi varata uusi aika ja yrittää uudelleen. Terveydenhoitaja kertoi tässä vaiheessa oman näkemyksensä juuri nähdystä käyttäytymisestä: Erittäin poikkeuksellista käytöstä viisivuotiaalta. Ei selvästi joko osaa tai ei halua noudattaa annettuja tehtäviä. Keskittymisvaikeuksia. Mahdollisia solmukohtia henkisellä puolella, jotka aiheuttaa ko. tilanteessa "lukon". Tulee olemaan oppimisvaikeuksia koulussa. Näinkin rankan arvion sain ventovieraalta ihmiseltä. Ja voin myöntää, että sillä hetkellä se oli kuin märkä ja kylmä rätti olisi heitetty kasvoilleni.

Pojathan on meillä perhepäivähoidossa ja kun tästä kerroin oli hoitajan ilme sellainen, että totesin heti perään: "siirtotoive päiväkodin puolelle on esitetty ja pojat siirtyvät päiväkotiin elokuussa". Hoitaja piti tätä hyvänä vaihtoehtona ja totesi, että olisi itsekin jo ehdottanut pikaista siirtoa päiväkodin puolelle. Kerroin myös, että pph on silloin tällöin vapaapäivillä tai lomalla ja tällöin O on varahoidossa päiväkodissa. Koskaan meille ei olla sanottu mitään ongelmista tai mistään muustakaan. Sanoin tässä tilanteessa ilmitulleen "totaalikieltäytymisen" olevan uusi asia minullekin. Epäilin käytöksen nyt johtuvan jotenkin ehkä lomanjälkeisyydestä ja tai siitä, että poika oli koko pääsiäisen erossa vanhemmistaan (O oli Kuusamossa isovanhempiensa kanssa - ja täysin omasta tahdostaan ;) Ikävä taisi iskeä vasta, kun tuo takaisin kotiin tuli.), vieraasta neuvolatädistä, harvinaisesta tilanteesta (vieras aikuinen pyytää/vaatii tekemään tehtäviä) tai kaiken yhteisvaikutuksesta. Myöskin tämän erittäin poikkeuksellisen käytöksen vuoksi terveydenhoitaja olisi kirjoittanut meille siltä istumalta lähetteen neuvolapsykologille. Whaaat?!?


Olin aivan lyöty. Täysin ihmeissäni ja aivan sanaton. En osannut sanoa juuri mitään, en selittää, mutten ottaa vastaankaan. Minut yllätettiin täysin. Otin aikalisän ja psykologitarjoukseen vastasin, että koen sen olevan aivan liian radikaali ehdotus tässä vaiheessa. Tämä reilu puolituntinen ei voi olla niin suuressa roolissa poikani elämässä.

Edelleen kaksi päivää myöhemmin olen aivan puulla päähän lyöty. Olen keskustellut lähes kaikkien tuttujen kanssa, joista kaikki on yhtä ihmeissään kanssani. Olen pyytänyt sekä pph:lta, että päiväkodista, jossa O on välillä varahoidossa suullisen arvion lapseni sosiaalisista taidoista, ohjeiden noudattamisesta ja yleisestä toiminnasta. Kummastakin paikasta olen saanut täysin päinvastaista viestiä. Olen keskustellut lapsen kanssa neuvolakäynnistä kuitenkaan saamatta keskustelua oikein aikaiseksi. O on todennut hyvin ykskantaan, ettei halua mennä enää Minnan (vastaanottanut terveydenhoitaja - nimi muutettu) luokse. Olen yrittänyt selvittää miksi, muttei poika osaa kertoa. Osaa vain tehostaa ajatustaan sillä, ettei halua siihen huoneeseen.

Varasin samantien uuden ajan. Vaikkakin oma neuvolatätimme tulee takaisin neuvolatädiksemme ensi viikolla, halusin varata ajan tälle Minnalle. Ajattelin, että O:n olisi hyvä nyt mennä jo vähän tutumpien kasvojen luokse ja samalla kumpikin, sekä O, että Minna saisivat uuden mahdollisuuden. Kuitenkin nyt kun poika on ilmaissut tahtonsa hyvinkin tarkkaan peruin varaamani ajan ja varasin ajan meidän omalle tutulle neuvolatädille.

Suurella mielenkiinnolla ja jonkin sortin pelolla odotan tuota seuraavaa käyntiä.

Maalattuja munia ja lammasta = Pääsiäinen.

Meidän pääsiäiseen kuuluu munien maalaus, pääsiäispuput, suklaamunat, rairuohot, lammas ja mämmi. Ainakin.


Pääsiäisen juhlaruoka kun on lammas, niin pitihän sitä sellainen paisti taikoa pöytään. Ja kahvikastiketta. Tähän mennessä olen onnistuneesti syönyt pääsiäisateriani muiden pöydistä ja näin välttynyt itse kokkaamiselta. Tänä vuonna otin itseäni niskasta kiinni ja päätin saada lammaspaistin kahvikastikkeen kera tarjolle. Niin vieraille, kuin omallekin perheelle.




Pienet paineethan tuo veljeni asetti, kun puhui lampaasta ja ah, niin ihanan maukkaasta ja suussasulavasta kahvikastikkeesta. Rima asetettiin sitten heti korkealle ja eihän sitä sopinut alittaa. Googletin useammankin lampaanpaisti -ohjeen ja päädyin ilmeisen perinteiseen marttojen ohjeeseen.

Hyvä tuli ja maistui kaikille. Nyt tätä on tehtävä itse jokaisena tulevana pääsiäisenä.





Seuraavaksi se olisi sitten vuorossa vappu. Taidanpa kokeilla siman valmistusta ensimmäistä kertaa ikinä :)

Ps. Tänään päättyy arvonta!! Vielä ehdit osallistumaan :)

keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Mämmijäädyke + muistutus arvonnasta.

Niin mämmi, kuin lipeäkalakin taitaa olla niitä makuja, joita toiset rakastaa ja toiset inhoaa. Koska joulusta ei saa puhua maaliskuussa, niin rajataan tämä asia nyt mämmiin. Tykkäätkö? Inhoatko? Olethan maistanut?



Meillä on kotona aina opetettu kaikesta ruoasta ettei se ole pahaa. Kaikesta ei toki tarvitse tykätä, mutta mielipiteensä mausta voi ilmaista vasta, kun on kunnolla maistanut. Mämmistä en ole itse oikein koskaan välittänyt, mutta kyllähän sitä nyt muutaman lusikallisen vuodessa syö. Suurella määrällä kermaa (tai vaniljakastiketta) ja reilulla sokerilla. Tunnustus: viime vuosina olen jopa oppinut tykkäämään mämmistä. En olisi koskaan kuvitellut ostavani omaan jääkaappiini mämmiä, mutta niin vaan siellä jääkaapissa nytkin sitä on.




Tänä vuonna veljeni oli perheineen meillä syömässä sunnuntaina pääsiäispäivällistä ja jälkiruoaksi tarjoilin perinteisen mämmin sijaan puolukkaista mämmijäädykettä. Olen joskus jostain Keskon lehdestä (pirkka/plussa tms.) ottanut talteen tämän ohjeen, mutten ole koskaan aiemmin sitä kokeillut. Mämmijäädyke oli hyvää. Erilaista, mutta kuitenkin niin tunnistettavissa mausta mämmiksi, että sopii vielä pääsiäiseen. Neljälle aikuiselle ja kahdelle lapselle yhdeksi syöntikerraksi olisi ainakin meillä riittänyt puolet jäädykkeestä. Pursotuksia tein ensimmäistä kertaa. Se oli paljon helpompaa, kuin mitä kuvittelin - ja äärettömän hauskaa! Pursotusta on pakko harjoitella enemmän. Korviini onkin kantautunut viime aikoina kainoa pyyntöä peruskermakakusta ja ihmettelyä siitä, miksei niitä enää saa. Ehkä nyt on syy ja halu tehdä sellaisiakin ;)

Kakkuun tarvitset:
150g puolukoita (pakaste)
700g mämmiä
2 kananmunaa
1dl sokeria
1tl vanilliinisokeria
2dl vispikermaa

ja koristeluun:
1dl vispikermaa
50g puolukoita (pakaste)
sitruunamelissanlehtiä

Sulata puolukat ja soseuta ne. Tyhjennä mämmirove kulhoon puolukkasoseen joukkoon ja vatkaa seos sähkövatkaimella kuohkeaksi. Vatkaa munat ja sokerit vaahdoksi. Vaahdota kerma. Yhdistä mämmiseos ja muna-sokerivaahto kevyesti sekoittaen. Lisää kermavaahto seoksen joukkoon. Kaada mämmiseos suorakaiteen muotoiseen, kelmulla vuorattuun kakku/leipävuokaan (vetoisuus: reilu litra). Peitä vuoka kelmulla ja pakasta yön yli. Ota vuoka pakastimesta ja anna jäädykkeen pehmitä hetken aikaa tai kasta vuoka hetkeksi kuumaan veteen. Kumoa jäädyke tarjolle. Koristele kermavaahdolla, puolukoilla ja sitruunamelissanlehdillä. Tai vaikka mintun lehdillä, jos se puska helpommin pääsiäisen aikaan kotoa löytyy ;) Niin minä tein.

Muistakaa Lapsimessulippujen arvonta :) Aikaa osallistua arvontaan on torstai-iltaan asti.

tiistai 29. maaliskuuta 2016

MÅLA piirustuspaperirulla.


Kuva: Ikea

Tämä paperirulla on pilkahdellut teksteissäni aina silloin tällöin. Käytän sitä pojilla piirustuspaperina niin värikynillle, tusseille, liiduille, kuin vesiväreillekin, sormivärejä tietenkään unohtamatta. Kovinkaan laadukkaasta paperista ei niinkään ole kyse, mutta sitäkin käytännöllisemmästä. Ihan heti tuo ei mene puhki ja tussikaan ei heti mene läpi. Kaikkihan tietää, että lapset (varsinkin ne nuoremmat) ei aina pysy paperilla, joten mikä parasta - rullasta voi katkaista vähän suuremmankin palan pieniä taiteiluja varten. Tämä oli tällainen ilmainen mainos - vain koska olen itse niin tyytyväinen tuohon rullaan!

Ihanaa pääsiäisen jälkeistä viikkoa! Pääsiäinen meni niin lomaillessa, ettei edes blogia ehtinyt päivittää. Saatte siis läpileikkauksen meidän pääsiäisestä vielä tämän viikon aikana. Nyt me lähdetään O:n kanssa viisivuotisneuvolaan.

maanantai 28. maaliskuuta 2016

kommammaa myös Instagramissa.

Osa onkin jo löytänyt kommammaa -blogin instagramista, mutta tiedoksi tämä niille ketkä eivät vielä ole löytänyt: kommammaa on nyt myös instagramissa! Jaan loppujen lopuksi aika vähän kuvia somessa, niin blogina kuin yksityishenkilönäkin, joten vähän joudun "opettelemaan" tuon instan käyttöä. Tällä siis tarkoitan sitä, että vaikka kuvia otankin (otan ne toki useimmiten _oikealla_ kameralla) en ole vielä omaksunut tapaa jakaa ne heti ja samantien muiden nähtäville. 


Huomasitteko muuten blogin uudet "tykkäysnapit" tuolta oikeasta reunasta? Tein tietysti jokaiselle kanavalle omansa ja niitä klikkaamalla voi seurata kommammaata niin Bloglovinissa, facebookissa, Blogipolussa, Google+:ssa kuin Instagramissakin. Sieltä vaan klikkailemaan ja seuraamaan blogiani juuri sen kanavan kautta, mikä sinulle näistä parhaiten sopii.

Hyvää yötä! Hetken vielä puran aiheita pääsiäiseltä tietokoneelle.

Ps. muistakaahan osallistua Lapsimessulippujen arvontaan :D

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Haluaisitko lähteä Lapsimessuille? (sis. arvonta)

Lapsimessut on olleet jo useampana vuonna minun todo -listallani, mutta aina muka on ollut jotain muuta samaan aikaan ja olen jättänyt messuille menemättä. Joskus olen kyllä käynyt Messukeskuksessa samaan aikaan, mutta olen silloin ollut enemmän kiinnostunut muusta messutarjonnasta, kuin Lapsimessuista.

Kas kummaa, nyt kun niitä omia lapsia on ja lapset alkavat olla jo muutakin kuin vauvoja tai taaperoita (missä muuten menee taaperon ja lapsen raja? :D ) olen ehdottomasti valmis lähtemään Lapsimessuille. Lapsimessut järjestetään Helsingin Messukeskuksessa perjantaista lauantaihin 15. - 17.4.2016 ja kommammaa -blogi on mukana messuhulinoissa :) Apua! Minä bloggarina messuilla.. iiiik!!


Kuvat: Messukeskus (Lapsimessut 2015)

Samaan aikaan Lapsimessujen kanssa on tänäkin vuonna Messukeskuksessa neljä muutakin tapahtumaa: Eläinystäväni, Model Expo, Kädentaito ja shoppailijan OutletExpo. Kätevää, sillä miehen saa huomattavasti helpommin puhuttua mukaan, kun antaa sille mahdollisuuden mennä tarkastamaan se pienoismallipuoli.

Ja se arvonta! Saan arpoa kaksi lippua Lapsimessuille. Osallistua voit kertomalla tämän kirjoituksen kommenttikentässä oletko aiemmin ollut Lapsimessuilla. Anonyymit kommentoijat: muistattehan jättää myöskin sähköpostiosoitteenne mahdollista yhteydenottoa varten. Arvonta alkaa nyt ja päättyy 31.3. klo 22:00. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti.

Näytteilleasettajien listaa kun kävin läpi ja täppäsin itselleni mielenkiintoisia kohteita huomasin kiinnostukseni kohteen olevan suuresti vaatepainotteinen. Gugguu, Viljamin puoti, Sampsukka, Meandi, Metsola, Lumoan, Lumokids, MioMao, Silverjungle ja niin edelleen ;) Mikä on sinulle näiden messujen must see?

torstai 24. maaliskuuta 2016

Hyvää pääsiäistä -kortit.

 




Tämän piti olla sellainen ihana ja auvoisa "askarrellaan perheenä" -juttu. Tai ainakin äidin ja poikien yhteinen hetki. Eipä ollut. Ehdotin pojille askartelua - ei nappaa! Yritin toisella kertaa kuulostaa vieläkin innostavammalta ja ehdotin pojille sormiväreillä maalausta. Ajatuksena tiestysti, että pojat voisivat auttaa noiden keltaisten pallojen kanssa. Ei nappaa!! Sormivärit on jees ja niillä pojat tahtoivatkin maalata, mutta äidin idea keltaisista sormenpäiden painalluksista oli aivan liian laimea.

Levitin sitten pojille isosta piirustuspaperirullasta (Ikeasta muuten saa näitä) kunnon palat kummankin eteen, teippasin paperit kulmista kiinni pöytään ja otin jokaista väriä lusikalla lautaselle. "Mustaa, äiti MUSTAA väriä kans!" Musta väri tuntui olevan se the väri - kaikista tärkein. Pojat maalasivat kummatkin omat paperinsa täyteen ja jättivät tämän pääsiäiskortti askartelun äidin harteille. Keltaisten sormenpääpainallusten jälkeen annoin sormivärien kuivua kunnolla ja sitten piirsin mustalla ohuehkolla tussilla tipujen väriläiskien ympärille vartalot. Vielä tekstit omalla käsialalla ja kortit oli valmiit. Hauskoja tipuja sain aikaiseksi - vaikka itse sanonkin ;)

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Etanaposti: check!

Muistatteko etanapostin postituslistani tammikuun alkupuolelta?

Nyt on kaikki etanapostit lähetetty ja toivottavasti myös kortit/kirjeet löysivät perille. Lupasin lähettää perinteistä kunnon postia kahdelletoista ensimmäiselle kommentoijalle tai sähköpostin lähettäjälle maaliskuun loppuun mennessä. Kymmenen viestiä sain aiheesta, joka on itseasiassa yhdeksän enemmän, kuin uskalsin odottaa.




Itseni lisäsin yhdelle postituslistalle. Emosen silloiseen Tipulaan, joka on tässä jo parin kuukauden sisään muuttunutkin Tipulasta Oranssiksi. Jos ette ole vielä tutustuneet tuohon iloisen väriseen blogiin ja sen takana olevaan naiseen, niin käykääpä kurkkaamassa. Sieltä löytyy vaikka ja mitä mielenkiintoista luettavaa. Paljon askarrellaan (varsinkin lasten kanssa) ja ollaan muutenkin DIY -hengessä, valokuvataan ja pohditaan elämää yleensä.

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Oktonauttikakku ja pohdintaa kakkujen teosta.

Reilu kuukausi sitten vastasin ensimmäistä kertaa ikinä kyllä, kun minulta kysyttiin voisinko tehdä kakun synttärijuhliin. Ystäväni, jota näen harvakseltaan ja jonka kanssa emme varsinaisesti yhteyttä pidä (koska some - siellähän näkee kaiken toisen elämästä :D ja koska ruuhkavuodet, kummallakin) näki siskontytölleni tekemäni frozenkakun ja pyysi palvelusta.

Tämän muutaman vuoden aikana, jona olen ottanut sokerimassataiteilut haltuuni on useampikin ystävä, tuttava tai ystävän tuttava kysynyt teenkö kakkuja tilauksesta.  Aina olen vastannut kaikkiin kyselyihin samalla tavalla

  • teen tätä täysin harrastamisen näkökulmasta - koska se on kivaa ja minä nautin siitä
  • en ole koskaan käynyt yläasteen köksän tunteja lukuunottamatta mitään kotitalouskurssia tai mitään muuta vastaavaa
  • otan haasteen vastaan vain, jos minusta tuntuu, että osaan tuottaa pyydettyä
  • aiheen perusteella teen lopullisen päätökseni
  • pääasiassa olen valmis ottamaan aiheen vastaan, mutta haluan visioida lopputuloksen itse
  • ja kolmiulotteisia ukkeleita en osaa tehdä 

Toisin sanottuna: jos koen, että juuri tuon kakun tekeminen on minusta kivaa, lupaudun sen tekemään. Olen äärettömän kriittinen kaikelle, mitä itselleni teen ja vielä kriittisempi niistä tuotoksista, jotka teen muille. Tiedän! Olen itse itseni pahin vihollinen, mutta mihin sitä nyt "tiikeri raidoistaan pääsisi"? Käsityöt kokonaisuutena on minulle se asia, missä haluan olla täydellinen ja siinä tavoittelen aina täydellisyyttä. Käsityöt on minulle myöskin se (ainut) asia, missä toteutan musta-valkoista ajattelutapaa. Kaikki tai ei mitään. Jos koen etten osaa, en lähde tekemään mitään edes sinne päin. Muuten pyrin pysymään kaidalla keskitiellä :D

No se siitä peruslöpinästä ja mennäänpä aiheeseen. Aihe kakulle oli Oktonautit. Kuinka moni teistä tietää mitä ne ovat? Minä en tiennyt noista mitään, en ollut edes kuullut niistä ennen kuin ystäväni tämän minulle aiheena ehdotti. Vastasin välittömästi: "oota mä googlaan".  Sain itse päättää hahmon ja sen millainen kakusta tulisi ja ne oli varmastikin suurimmalta osin ne kriteerit, miksi otin tämän työn vastaan.

Pieni herra kaksivuotias oli kuulemma haltioissaan ja sehän riittää <3








Ps. Sisko ja veljet ja heidän puolisot: teidän tilaukset ei ole tilauksia ja niitä en ole tähän laskenut :D

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Hyvää huomenta!

Jokaikinen arkiaamu, kun herätyskello soi 5:45, haluaisin vain jatkaa unia. On aivan liian aikaista. Jokaisena arkiaamuna nousen sängystä viikonlopun voimalla. Ajattelemalla, että kohta on viikonloppu ja saan nukkua pidempään. 

Useimmiten menen samaan aikaan sekä arkena, että viikonloppuna nukkumaan. Heti kympin jälkeen illalla on pakko painaa pää tyynyyn, kun silmät ei pysy enää auki. 

Olin ladannut aikamoiset odotukset taas viikon aikana tähän sunnuntaihin. Nukkumiseen ja myöhään heräämiseen. Kello oli 6:22, kun avasin silmät. Se epätoivo, mikä iski, oli kamala. Miksen voi nukkua pidempään? Unta, unta, unta - nyt äkkiä takaisin uneen, koska nyt minä saan nukkua. 



Niivvarmaan. Kuka siinä nyt enää osaisi nukahtaa? Kai joku, mutta minä en. Jotta tästä itsensä pettämisestä selviää on pakko yrittää löytää tästä hyviäkin asioita.

- kukaan muu ei ollut vielä hereillä, eikä minun siis tarvinnut heti singota sängystä
- lähes aurinkoista takapihaa sain tuijottaa
- hiljaisuus
- annoin kahvin tuoksun tulla ensin nenään ja vasta sitten nousin

Tänään oli Formula-aamu ja sehän tarkoittaa sitä, että meillä mies herää sen mukaan, kun kisoja tulee. Seitsemältä Suomen aikaan oli startti, joten kahvi odotti juojaansa jo ennen seiskaa. Pieniä iloja. Voimia kaikille uuteen huomenna alkavaan viikkoon. Onneksi se on hieman normaalia lyhyempi :D

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Perjantaipuska.

Rakastan kukkia, niillä sisustaminen on ihanaa. Kukat tuo kotiin sopivaa valoa ja väriä. Elävyyttä ja ehkä myös pientä pehmeyttä. Tunnetta mitä tunnen kukista on tosi vaikea selittää sanoin - sen vain tuntee. Menihän taas hassuksi höpinäksi :)

Vaikka kovasti tykkäänkin (leikko)kukista, niin todella usein piheys iskee niitä valitessa. En osaa pitää leikkokukkia kauhean pitkään elossa ja sehän tarkoittaa sitä, että parhaimmillaan ne on sen pari päivää hyvässä loistossa. Monesti huomaan ajattelevani, etten viitsi parin päivän kauneudesta oikeastaan ehkä kuitenkaan maksaa ja sen takia usein tuo kukkien kauneus puuttuu meiltä ;) Ja jos haluan kukkia usein kotiin, niin minun on hankittava ne itse :) Kyllähän tuo mies aina välillä pääsee yllättämään ja tuo kukkia - syystä tai ihan ilman syytäkin.  Kukat on kauniita ja kaikesta kauniistahan tulee hyvälle tuulelle.

Tänään kurvasin pikaisesti kaupan kautta töistä kotiin ja kun ne tulppaanit oli niin tyrkyllä siinä, niin pakkohan se oli oma perjantaipuska ostaa. 

Ihanaa viikonloppua!


tiistai 15. maaliskuuta 2016

Tyttöjen sushi-ilta ja suklaajuustokakku.




Meillä oli lauantaina naisten ilta ja lähes traditio on tämän yhden ja saman porukan kesken laittaa yhdessä sushia ja sitten nauttia niitä - ajan kanssa. Meidän neljän hengen naisporukassa on kaksi ollut raskaana lähes viime vuoden loppuun asti ja sushit on olleet sillä nounou -listalla. Nyt kun jakautumiset on tapahtunut oli mahdollista ottaa se muutaman tunnin irtiotto ja nauttia. Useammasta kuin yhdestä suusta kuului jossain vaiheessa: "aah, ei jaksa enää, mutta pakko syödä vielä". Asumme kaikki neljä kävelymatkan päässä toisistamme, joten kokoontuminen on suhteellisen helppoa vaikka pieniä vauvoja onkin kuvioissa.

Jälkiruoasta vastasin minä. Kysyin muilta saanko laittaa suklaajuustokakkua ja vastauksethan nyt oli enemmänkin luokkaa "ai että saatko" kuin mitään muuta :D Olen Ketään kotona -blogissa törmännyt suklaajuustokakkuun, mikä oli niin herkullisen näköinen, että sitä oli pakko päästä kokeilemaan (maistamaan) itsekin :) Kuten Leenakin kirjoittaa, ei tämä kakku ole ällömakea tai tönkkö ja vaikka omaan makuuni se oli ehkä hieman liian makeaa, niin sopivan pieninä paloina kuitenkin taivaallista!





Pohja:
n.200g keksejä esim. Dominoita
70g voisulaa

Täyte:
200g tummaa suklaata
200g viola suklaatuorejuustoa / pakko testata tätä uudestaan ja kokeilla suklaatuorejuuston tilalla appelsiinituorejuustoa
4 liivatetta
3dl kuohukermaa
1dl sokeria
Vaniljasokeria
Tilkka kahvia

Koristeluun suklaakarkkeja

Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla. Murskaa keksit ja sekoita niihin voisula. Taputtele seos vuoan pohjalle.

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Vispaa kerma ja sulata suklaa. Lisää suklaasulaan sokerit ja tuorejuusto ja sekoita tasaiseksi massaksi. Sekoita kuumaan kahviin liivatteet joista on puristettu vesi. Lisää liivate-kahviseos suklaaseokseen ohuena nauhana samalla sekoittaen.

Kääntele seos kermavaahdon joukkoon ja kaada vuokaan pohjan päälle. Anna jähmettyä jääkaapissa mieluiten seuraavaan päivään ja koristele ennen tarjoilua.

Nyt jos tekisin tämän uudestaan jättäisin osan sokerista pois ja korvaisin suklaatuorejuuston appelsiinituorejuustolla. Kokeilisin ehkä perus-digestivejä pohjaksi ja koittaisin keksiä millä saisin kahvin makua lisää kakkuun.

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Lempipaikkani kotona.

Sain haasteen Lapsiparkki -blogista jo aikaa sitten. Parempi kai kuitenkin hartaudella kirjoitettu teksti kuin julkaisematta jäänyt vastaus :D Haasteen yksinkertainen idea on: Esittele lempipaikkasi kotona. APUA! Minkä minä niistä kaikista valitsen, kun yksi pitäisi valita mikä on ylitse muiden?

Jokaisessa huoneessa on jotain tärkeää, ihanaa ja sellaista mikä tekee siitä huoneesta sen parhaimman.


Eteinen - siinä on tilaa nykyään niin paljon enemmän kuin pari vuotta sitten ja se vain toimii.
Keittiö - rakastan ruokaa ja tykkään keittiössä hääräämisestä. Ja toimmehan tuonkin huoneen enemmän tähän aikaan, kun päätimme luopua sen alkuperäiskunnosta.
Olohuone - tarvitseeko oikeastaan edes keksiä mitään? Siellä tulee tehtyä kaikkea ja eniten vietettyä aikaa.
Kylpyhuone - se on ihana! Ja niin paljon parempi remontin jäljiltä.
Työhuone - tämä olisi kuulunut vielä hetki sitten siihen "kamalimmat-huoneemme" listaan, mutta nyt kun senkin mööpleeraus on melkein suoritettu, niin eihän sitä sovi unohtaa.
Lastenhuone - kiva huone, mutta ei tietenkään lempipaikkani.
Makuuhuone - Rrrrrrakastan nukkumista, mutta toisaalta - mitään muuta funktiota tällä huoneella ei ole.
WC - ei. ;)
Kodinhoitohuone - puhdas pyykki on ehkä paras tuoksu, mikä kotona voi olla. Ja samalla kun tämä huone toimii sen puhtaan pyykin tuottajana, toimii se myös ompelumekkanani. Ehdottomasti parhaimpien listalla!
Suihku ja sauna - ihania kummatkin, mutta ei ne vaan lempipaikakseni yllä.

Vanhoja tekstejä tarkastellessani voin vain todeta, että onpahan taas moni asia muuttunut, vaikka tuntuu siltä että kaikki on samalla tavalla. Työhuone kirjoitus on edelleen pöytälaatikossa (nimim. minulla ei ole pöytälaatikkoa), lastenhuone ei todellakaan näytä tuolta ja olohuone on kokenut monta muutosta edellisestä esittelystä. Hyllyt on paikoillaan tapettiseinällä, tv-taso on vaihtunut, pitkä seinä on maalattu ja siinä roikkuu nykyään taulukin, verhotanko on uusittu ja mattokin vaihtui uuteen hetki sitten.

Olohuone! Se on paras. Kuten sanoin, rakastan nukkumista. Ehkä eniten ikinä (ainakin tällä hetkellä), mutta hyvänä kakkosena tulee sohva/nojatuoli ja telkkari. Ehkä läppäri sylissä ja lasillinen punkkua tai olut kädessä. Tai ainakin käden ulottuvilla. Tällä hetkellä minulle paras päivän nollaus ennen nukkumaanmenoa on seurata jotain täysin fiktiivistä sarjaa. Saat uppoutua haavemaailmaan, ei tarvitse miettiä omia juttuja ja asioita, pääsee irti työasioista ja saa ehkä paeta hetkeksi omaakin elämäänsä ;)









Haastan kaikki, jotka eivät ole vielä saaneet tätä haastetta vastaamaan siihen nyt. Ihanaa alkanutta viikkoa!