maanantai 15. helmikuuta 2016

Talviloma.

Vihdoin tuli se kauan odotettu perjantai. Perjantai, jolloin talvilomamme alkaisi ja pakenisimme taas etelän huonoa talvea pohjoiseen - ihan sinne Lapin rajan tuntumaan asti. Kello oli perjantaina juuri lyönyt 11 kun puhelimeni soi. Lasten hoitotäti se siellä soitteli ja tiesin jo vastaamattakin, että nyt on tapahtunut jotain. Ja niinhän olikin. Se puhelu oli sellainen, mitä ei kukaan haluaisi saada sinä päivänä, kun loma on alkamassa. Ja varsinkin kun loman viettoon pitäisi lähteä seuraavana päivänä. Matkata autolla mökille vajaa 850 kilometriä. "Nuorempi poika oksentaa".

Ei voi olla totta!! Mutta olihan se. Edellisenä päivänä hoitotäti kertoi O:n valittaneen mahakipua, eikä hän ollut syönyt kunnolla. O:lla oli myös yskää ja silmät vähän punoittivat, niin ajattelin ehkä korvatulehduksen uusineen ja passitin miehen O:n kanssa lääkäriin. Ei ollut tulehdusta, mutta saatiin varoiksi kuitenkin reseptit lääkkeille mukaan.


Perjantaisen yrjöpuhelun jälkeen tiesin, mitä vanhemman pojan edellispäiväinen syömättömyys oli ollut. Mikä-lie vatsaflunssa ja mistä-lie saatu. Kai sitä on liikkellä ollut, mutta ei kuulemma niin paljoa, että hoitotäti olisi asiasta tiennyt sen enempää. O:lla tauti meni ohi oksentamatta ja D oksensi kaksi kertaa. Onneksi tämä oli helpompi tapaus, kuin vuodentakainen tauti, mikä on vielä turhan tuoreessa muistissa. Voin nimittäin kertoa, että tuollainen nelivuotias menee aika heikkoon kuntoon kahdeksan tunnin oksentamisrupeamassa.

Taudista ei ole enää tietoakaan ja nyt nautitaan perheen kesken. Lomasta, lumesta, talvesta ja toisistamme. Ainakin siihen asti kunnes keskiviikko-iltana pihaan huristaa veljeni perheineen ;)

Kuvassa on meidän nuorempi koira, joka toivottavati edes etäisesti muistuttaa kääpiösnautseria. Däni on tällä hetkellä vähän huutolaiskoiran näköinen tuon karvapeitteensä vuoksi, kun emäntänsä ei saa aikaiseksi ;)

7 kommenttia:

  1. Oi eeeii! Mä voin niin kuvitella tuon tunteen.. Tekisi melkein varmaan mieli jättää vastaamatta puhelimeen.. Ääähh! No onneksi meni ohi ja pääsitte nauttimaan lomasta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän sitä kävi mielessä, että pitääkö siirtää lähtöä ainakin päivällä, mutta kun tuon pienen miehen kunto oli kuitenkin ihan ok ja mikään ei enää ulos pyrkinyt, niin kyllä sitä uskalsi autoon istahtaa :D

      Poista
  2. No nyt vaan nautitte <3 Onneksi selvisitte suht pienellä :)

    VastaaPoista
  3. Voi, miten huono tuuri! Onneksi meni nopeasti ohi kuitenkin :) Ja kyllähän tuon käppänäksi tunnistaa! Toisin se on meillä tuon kokomustan kanssa.. :D Huutolaiskoira täälläkin siis..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainiin ku teilläkin on käpsy <3 Mä koitan itelleni selittää et ei vielä viitti trimmata, ettei tuu kylmä :D

      Poista
    2. Juu, meidän Bono-herra on jo 9,5v. Pallien leikkaamisen jälkeen oon nyt ihan vaan koneella ajanut, kun se jo muutenkin vähän turhan pehmeä turkki on muuttunut entistä pehmeämmäksi eikä nyppiminen enää oo niin miellyttävää kummallekaan.. Tietenkään vielä ei trimmata, jos vaikka tulee kunnon pakkaset (as if, täällä etelässä..)

      Poista

Risuja vai ruusuja? Kiitos kommentistasi!