keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Perhe harrastaa - yhdessä.

Muistatte varmaan tammikuulta kirjoitukseni poikien lelujen kasvamisesta poikien mukana. Pikkuhiljaa alkaa tuosta tämän perheen pään lelusta tulla väkisinkin koko perheen lelu. Mies ajaa, koira koittaa ottaa kiinni, lapset rakastaa, kun voivat auttaa sen pois lumihangesta ja äiti antaa kameran laulaa :)








Eihän se oikeasti ihan pelkkää onnea ja iloa taas ollut. Minä sain idean mennä ulos. Aurinko paistoi vielä iltapäivälläkin niin kauniisti ja pakkasta oli muutamia asteita. Lunta oli sopivasti ja minulla oli visio. Monsteriautosta, lumesta, auringonlaskusta..

Pienempi poika aloitti vastaanvänkäämisen sillä hetkellä, kun ehdotin ulos lähtöä. En pue! En halua! Mä en taho! Lähes 20 minuutin taistelun jälkeen olimme kuitenkin ulkona. Nyt tuon pienemmän piti tietysti yrittää mennä sen kaikkein suurimman lumikasan (korkeus ehkä jotain kaksi metriä ja leveys ainakin saman verran) yli. Ja kolan kanssa - tottakai. Eihän siitä mitään tullut ;) Sitten taisteltiin kuka ajaa monsterin alas. Päästiin talon toiselle puolelle, niin koira oli pakko laittaa sisään. Hyvä ettei autolta lähtenyt renkaat jo pelkästään Dänin toimesta.

Päästiin rantaan niin äidillä meni hermo. Isä astui kengälle ja kenkä lähti jalasta. Siinä lensi ärräpäitä! Ja olihan se D ehtinyt ottaa sen herneen nenään jo tässä välissä uudestaankin. Kola ei kulkenut auratulla polulla juuri niin kuin hän halusi.

Ajettiin ja kuvattiin. Ja kuunneltiin poikien taistelua siitä, kumpi auttaa auton lumihangesta. Aurinko ehti laskea tarpeeksi ensimmäisen kuvatun sarjan jälkeen. Ihan ei mennyt hukkaan se kaikki taistelu :D Siitä sitten syömään. Melkein yhtä ihanan taistelun kera.

pst! huomaatteko kuvissa tuon punaisen lasten lumikolan? Sen mikä oli pakko saada mukaan tuonne jäälle ja sitten se jätettiin tönöttämään tuohon ja häiritsi suurinta osaa mun kuvista :D

6 kommenttia:

  1. :D Mutta hyviä kuvia tuli! Tosi hienosti osuu auringonvalo noihin lumipöllähdyksiin!

    VastaaPoista
  2. Hahaa.. ihan klassikko! :D Tämän "kultaisen tunnin" hyödyntäminen valokuvaamisessa on aina haastavaa kun on lapset mukana. On kiire keretä perille ennen kuin on myöhäistä. t. kokemusta on

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ihan normi käytäntö :) Ja useinhan sitä on jo kaiken taistelun jälkeen myöhässä siitä ajatuksesta mitä oli ajatellut, noin niinkuin valokuvauksellisesta näkökulmasta.

      Poista
  3. Todella hienoja kuvia !

    Me olimme myös harrastelemassa koko perheellä eilen, meillä tosin kauko-ohjattava moottorikelkka.
    Onneksi Massu vielä niin pieni, että Napa saa ajella rauhassa. ( Aina silloin kun Ikkä malttaa ajamisen lopettaa:D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, moottorikelkka olisi varmasti meidänkin perheessä ihan pop!! Meillä D ei ole kauhean kiinnostunut autosta tai ainakaan sen ajamisesta, mutta O ei malttaisi antaa isänsä ajaa ollenkaan :D

      Kiitos!

      Poista

Risuja vai ruusuja? Kiitos kommentistasi!