keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Mitä minusta piti tulla isona?

Sitä aina välillä tulee mietittyä omaa elämää ja varsinkin sitä omaa uraminää. Mitä minusta piti tulla isona? Mitä minusta tuli isona? Olenko jo iso? Olenko tyytyväinen uraminuuteeni? Voiko minusta tulla vielä jotain muuta?

Lapsenahan on aina paljon haaveita ja unelmia. Varsinkin siitä unelma-ammatista. Jo hyvin varhaisessa vaiheessa alkaa kyselyt siitä, mikä sinusta tulee isona. Apua, olen tainnut jo itsekin kysyä tätä omalta esikoiseltani! Varsinaisesti en muista, että minulla olisi oikein koskaan ollut unelma-ammattia. Joskus taisin haluta eläinlääkäriksi (niinkuin varmaan kaikki tytöt). Joskus kai näin itseni lehdentekijänä ja tehtiinkin lehteä siskon kanssa. Lähipiiri toimi meidän tilaajina :D Taitoluisteluaikoihin olisin halunnut menestyneeksi taitoluistelijaksi, mutta tämähän ei oikein koskaan ollut sellainen oikea haave. Tai kai se just sitä oli - haave, jonka tiesin jäävän haaveeksi. En minä sitä oikeasti halunnut.


Peruskoulun jälkeen olisin halunnut parturi-kampaajaksi, mutta vanhemmat ohjasivat lukioon. Ei sekään huono vaihtoehto ollut, mutta siinä pienessä teiniangstissa tuli vihattua vanhempia, kun seisoivat "unelmieni" edessä. Lukion jälkeen taisin hakea parturi-kampaajaksi, mutta en päässyt. Jälkeenpäin ajateltuna se oli kuitenkin ihan hyvä asia allergioitteni vuoksi. Tuskin olisin voinut sitä ammattia harjoittaa edes tähän asti.

Lukion jälkeen tuli kauppaopisto, jossa tuhraantui useampi vuosi vain koska motivaatio puuttui. Senkään jälkeen en tiennyt mitä haluan ja nyt olin todella elämäni risteyksessä. Taisin käydä jossain ammatinvalintatesteissäkin, mutta ihan humpuukiltahan ne vaikutti. En minä tiennyt mitä halusin ja mikään ei oikein tuntunut vetävän puoleensa. Sitten ajattelin asiaa siltä kantilta missä olen hyvä ja mitkä alat minua kiinnostaa. Nostin esiin kaksi kiinnostavaa alaa ja kolme koulutusta. Aloina tietokoneet ja käsityöt ja koulutuksina informaatioteknologian tradenomi, puvustaja ja verhoilija. Laitoin hakupaperit eteenpäin enkä oikeastaan uskonut saavani näistä mitään paikkaa.

Toisin kävi. Sain jokaisesta kolmesta kirjeen, jossa kerrottiin että saisin paikan. Nyt todellakin olin valinnan edessä, mikä merkitsi suuntaa ehkä koko loppuelämälleni. Valitsin tradenomin koulutuksen. Yritin noudattaa vanhempieni neuvoja ja nähdä urani pidemmälle tulevaisuuteen. Uskoin ja uskon tietysti edelleenkin, että tradenomin tutkinto antaa minulle enemmän mahdollisuuksia ja eteneminen on halutessani helpompaa. Olen tyytyväinen tuohon päätökseeni, mutta tottakai tätä on tullut viime vuosina ajateltua vieläkin enemmän. Ja vain siksi, että olen löytänyt sisäisen käsityöläisen ja varsinkin ompelijani uudestaan ja herättänyt tuon harrastuksen aivan uudelle tasolle. Missä olisin, jos olisin silloin valinnut toisin? Miten elämäni olisi muuten erilaista? Ainakaan minulla ei olisi kahta rakasta ystävää, jotka löysin tuosta opinahjosta.

Harrastuksena käsityöläisyyteni on kuitenkin ehkä hyvä olla. Voi olla, että jos tuon parissa tekisin töitä olisi se pakkopullaa ja silloin en nauttisi siitä siinä määrin, kuin nyt nautin.

Mitä sinusta piti tulla? Oletko loppuelämäsi ammatissa? Tai oletko ehkä jo kouluttautumassa tai kouluttautunut uutta uraa varten?

1 kommentti:

  1. Kiva kuulla tarina urastasi! :) Minulla on aina ollut kova hinku eteenpäin ja koulussa olin hyvä tosi monessa aineessa. Pääsin kumpaakin hakemaani paikkaan korkeakouluun ja valitsin niistä kauppiksen. En koskaan ole pitänyt itseäni sellaisena tyyppinä että teen yhtä ja samaa asiaa/alaa koko elämäni vaan ennemminkin haluan työelämässä olla siellä missä tapahtuu. Haluan kehittää tekemistäni sen mukaan minne maailma on menossa. Pysyvyyttä tässä valinnassa tai suuntautumisessa ei ole - mutta tekemistä ainakin riittää! :) Olen ainakin tähän mennessäni ollut tyytyväinen uravalintaani, mutta voi hyvin olla että kaipaan jotain rauhallisempaa menoa myöhemmin elämässä!

    VastaaPoista

Risuja vai ruusuja? Kiitos kommentistasi!