torstai 21. tammikuuta 2016

Mielikuvitusleikki: ristiäiskakku tytölle.

Tätä kakkua suunnittelin päässäni jo ennenkuin edes tiesin saavani kunnian tehdä sen. Olin päättänyt, etten tyrkytä ajatuksiani tai kysele kakuntekijän perään. Sillä niin tässä, kuin muissakin asioissa taidan suhtautua itseeni hieman vähättelevästi. Joku sanoo: "Ootsä ite tehny tän vaatteen?" niin ensimmäinen reaktioni on "joo, mut eihän tää nyt mitään. tää meni vähä mönkään tästä jajaja.." haen aina ensin esiin ne epäonnistumiset tai "joo, mut enhän mä mitään kaavoja osaa piirtää ja valmiskaavastahan kuka vaan osaa".

Tai jos kyse on kakuista ja joku kehuu kakun makua, niin usein reaktioni on "kiitti, mut emmä ite oo tehny ku täytteen." tai jos kyse on ulkonäöstä niin monesti silloin verhoudun sen taakse, ettei joko toteutus kokonaisuudessaan ole oma ideani tai, että osa koristeista on tehty muotilla tai muulla apuvälineellä. 

Tai virkattu räsykori, Hippo ja Mägi. Kehun kun kuulen, niin vastareaktiona tietysti kiitän, mutta aloitan taas kertomalla asiasta vähättelevästi. "No eihän tää mikään oma idea ollut tai mähän vaan seurasin orjallisesti ostettua ohjetta".

Onko se joku perussuomalainen juntteus mikä aiheuttaa sen, että ainahan me vain vähätellään itseämme tai tekemisiämme? Ellemme sitten oikeasti ole siinä jossain tosi hyviä!

No mutta, palataan siihen kakkuun ;) Eli halusin olla tyrkyttämättä itseäni, koska ajattelin, että he kyllä kysyvät jos tahtovat. Ehkä vähän pelkäsin, että jos ehdotan itseäni eivät he osaa sanoa halutessaan kiitos, mutta ei kiitos.

Minulla oli ajatus. Kakku päällystettäisiin valkoisella sokerimassalla. Siihen tulisi vaaleanpunaista pitsiä päälle. Yksi pätkä pitsiä ja se aseteltaisiin silleen vähän vinosti toiseen reunaan. Pitsin päälle aseteltaisiin kastettavan etunimen kirjaimet, jotka on tehty jollain värillisellä sokerimassalla. Pitsi olisi kakun vasemmassa reunassa ja oikealle puolelle tulisi sokerimassasta tehty nukkuva vauva. Se sellainen jolla on peppu pystyssä. Vauva nukkuisi kukan päällä ja sillä voisi olla jotain vaattetta tai peitto päällä, ettei ihan alasti tarvitsisi kahvipöydässä olla. Päällä voisi olla siellä täällä muutama muukin kukka ja kakun alaosaa voisi laittaa koristamaan vaaleanpunaisia sokerimassapalloja.


Olin tosi innoissani tästä visioistani ja sitten se tapahtui. Ristiäiset oli lauantaina ja minulle nousi kuume perjantaina. Ei siinä muuta kuin soittamaan veljelle, että nyt kävi näin. He ottivat siitä kopin heti ja tekivät kakut itse. Käyttivät ideaani ja jo valmiiksi tekemiäni koristeita. Ja onnistuivat todella hyvin! Hyvä T ja J :D

Harmittaahan se, etten päässytkään toteutttamaan itse ideaani, mutta enemmänhän tässä kuitenkin harmitti se, että juhlat meni minulta ohi. Varsinkin, kun minulle oli suotu se suuri kunnia pitää tätä pientä tyttöä sylissäni toimituksen ajan.

4 kommenttia:

  1. Voi ei mikä tsäkä! :(
    Onneksi olit ehtinyt tehdä koristeet kuitenkin! Ja seuraavalla kerralla sylittelet vauvaa sitten koko toimituksen edestä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein todellinen tsäkä! Harvoin mikään menee ihan näin pahasti päin peppua, että ehkä se on suotavaa joskus käyvän näinkin :D

      Poista
  2. Höh.. Eihän tuollaiselle voi mitään! Mutta harmittaa varmasti silti! <3 Ja minulla on tosi usein tuo sama positiivisen palautteen kanssa, ei ehkä omassa työssäni mutta lähinnä ehkä ns. luomisprojekteissa. En tiedä miksi tuntuu helpommalta vähätellä - miksi ei vaan voisi ottaa vastaan hyvää palautetta suoraan ja olla siitä "julkisesti" tosi ylpeä!?? <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just niin! Pitäs vaan osata nostaa leukaa ylemmäs, röyhistää vähän rintaa ja olla ylpeä. Mutta vaan sen verran ettei mene sitten taas yli sieltä toisesta laidasta ;)

      Poista

Risuja vai ruusuja? Kiitos kommentistasi!