lauantai 30. tammikuuta 2016

Kauden SS16 ensimmäiset meandi -kutsut.

Monta kivaa ja ennen kaikkea värikästä vaatetta löytyi tästä mallistosta. Ensimmäistä kertaa pojatkin oli aika innoissaan vaatteista ja vanhempi jo ennen esittelijän tuloa kyselikin "laittaako Minttu sen vaaterekin tohon? Akvaarion eteen?" "Onhan sillä se laskin mukana? Mä haluun sit kirjoittaa sillä!" Pojat auttoivat Minttua nostamaan vaatteita rekille ja pyrkivät leikkimään jo roikkuvien vaatteiden seassa. Kun esittely alkoi, löysi kumpikin poika itselleen sopivat paidat ja päällehän ne piti laittaa. O halusi haipaidan ja D kauluksellisen dinosauruspaidan. Hauskaa oli huomata, etten itse olisi valinnut ollenkaan tuota D:n valintaa, mutta kun poika halusi sen päällensä pukea oli se aivan nappi valinta.

Parasta oli huomata, että sitä forest henley teetä saakin isojakin kokoja. Jotenkin luulin nopealla malliston vilkaisulla meandin sivuilta, että sitä oli vain vauvoille. Noihin vaarinpaitoihin taitaa minulla olla jo jokin erityinen suhde, kun tämä uusin on jo kolmas samaa mallia :)

Millä ihmeellä tässä jaksaa viikon verran odotella tuota pakettia saapuvaksi.
















Ja ai että mikä säkä kävi juuri ennen malliston julkistusta. Koko viime syksyn mietin ostanko pojille ne punaiset fleecetakit, mutta jätin ostamatta. Meandit kun jäi joululomalle tuli webshoppiin kaikesta jäljelle jäävästä 50% alet. Keskiviikkoon asti mietin, että ostanko nyt nuo fleecet. Näpyttelin tilauksen ehkä tuntia ennen webshopin sulkemista ja malliston julkaisua. 

Ja se säkä mikä tässä kävi? Oletus oli, että nuo fleecet jatkaa nyt kevään mallistossa, mutta eivätpä jatkaneetkaan :)

perjantai 29. tammikuuta 2016

Uusi ulkoasu.

Jotkut ovatkin saattaneet jo parina päivänä hieraista silmiään avatessaan ruudulleen tämän blogin. kommammaa näyttää aika erilaiselta vanhaan verrattuna. Nyt siis! Risut ja ruusut - antakaa tulla, kaikki vaan ja kerralla. Kyllä minä kestän.

Taisi olla viime syksy, kun viimeksi mietin näitä ulkoasu asioita ja vuoden verran olen halunnut tehdä tälle jotain. Jotain radikaalia. Jotain mikä olisi ihan toisennäköistä. Jotain selkeämpää. Yksinkertaisempaa ja rauhallisempaa. Ehkä niihin kolmeen sanaan koitin kiteyttää muutostoiveeni, kun niitä itseltäni tivasin. Selasin lukulistani blogeja ihan vain ulkoasun näkökulmasta ja tulin siihen tulokseen, että itse tykkään lukea selkeitä, ehkä vähän riisutunoloisia blogeja ja kun palasin omaani, tuntui että sillisalaatti levitettiin vasten kasvoja.


Silti, vaikka olin lopen kyllästynyt oman blogini ulkoasuun oli vanhasta äärettömän vaikea luopua. Olihan se kai kuitenkin aika erilainen kuin useammat blogit. Eikä se siis mitenkään välttämättä ollut huono asia - tai hyvä :)  Mutta minä ainakin kyllästyin siihen.

Varsinaisesti en mitään poistanut sisällöstä, mutta järjestin sen omasta mielestäni vähän helpommin luettavaan muotoon. Haasteeksi vanhassa tuli ainakin se, että jos luin puhelimella internetversiota, oli se silloin sellainen sekamelska, että hyvä kun tolkkua siitä edes sai.

Mitä tykkäätte? Tykkäättekö? Ettekö? Mikä on hyvää tai mikä on huonoa? Niitä rehellisiä ja aitoja mielipiteitä, kiitos. Onko tämä kokonaisuutena huonompi vai parempi? Kumpaa ja miltä osin? Itsehän sitä on niin sokea kaikelle omalle, ettei sitä osaa arvioida, joten kertokaa te!

torstai 28. tammikuuta 2016

#Ystäväkirjahaaste.

#Ystäväkirjahaaste on lähtenyt liikkeelle Nadjalta Napsahduksia-blogista. Kiitos! Ystäväkirjathan oli ihan hitti silloin ala-asteella. Ainakin silloin kun me, nyt jo reilu kolmekymppiset oltiin siellä. Onko niitä vielä? Täytetäänkö niitä edelleen yhtä hartaudella kuin silloin, vai onko älypuhelimet, tabletit, internetti ja some vienyt jo nämäkin ajasta ikuisuuteen?

Näiden lisäksi muistan yläasteajoilta slämärit, slämyt. Idea oli aika sama, mutta se oli jokaisen itsensä tekemä. Ensimmäiselle sivulle kirjoitettiin vastaajan nimi ja nimen viereen piirrettiin jokin kuvio. Jokaisella sivulla oli oma kysymyksensä ja kysymykseen vastattiin piirtämällä ensin tuo kuvio ja sitten kirjoitettiin vastaus.

Haasteen säännöt:
- Voit kopioida nämä säännöt postaukseesi
- Kiitä haasteen antajaa ja mainitse Napsahduksia-blogi haasteen alulle panijana
- Vastaa sinulle annettuihin Ystäväkirja-kysymyksiin
- Lisää kuvaksi/kuviksi parhaiten itseäsi kuvastavia kuvia
- Keksi uudet (tai käytä vanhoja :D) kysymykset blogiystävillesi
- Haasta mukaan ihania bloggaaja frendejä

1. Pituutesi ilman korkkareita
152,5

2. Lempinimesi? Ja mistä se on peräisin?
Ei minulla oikein koskaan ole lempinimeä ollut. Joskus lukiossa yksi poika alkoi kutsua minua murmeliksi, mutta että mistä se tuli? Ei kyllä niin mitään muistikuvaa siitä :) Muistan kuitenkin yhden hauskan tarinan tästä lempinimestä. Meillä lukio oli yläasteen yhteydessä ja käytännössä tuo lukio oli yksi käytävä. Yhtenä talvisena päivänä tulin kouluun ja minulla oli uusi takki. Semmoinen valkoinen ja todella karvainen. Tämä poika sitten huudahti lähes käytävän toisesta päästä: "Kattokaa! Murmeli on kasvattanut talvikarvan!". Muistan että se oli hauskaa, mutta taisi se vähän silloin hävettääkin.

3. Minkä ruuan valitset lauantai-illalle jos kaloreita ei tarvitsisi laskea?
Nyt tuli kyllä paha! Jotain lihaa se kyllä on, mutta wienerleike vai kunnon grillipihvi? No mutta hei, kaloreita ei tarvinnut laskea, niin otan kummatkin. Valkosipuliperunoilla tai jollain muulla valkosipulihöystöllä.


4. TOP 4 asiaa, jota arvostat ystävyydessä?
Avoimuus, luottamus, hauskuus ja ainakin jossain määrin yhteiset mielenkiinnon kohteet.

5. Telkkarista: Moderni Perhe, Salkkarit, Kimmo, Hottikset vai Greyn Anatomia?
Pakko sanoa Hottikset. APUA! Se on ainoa ohjelma, jota noista olen katsonut :D Moderni perhe, Kimmo ja Greyn anatomia - en ole koskaan katsonut näitä ja salkkareita tuli seurattua viimeksi kymmenen vuotta sitten.

6. Rakkaimmat harrastukset, ja onko suunnitelmissa aloittaa jotain uutta?
Paras harrastus on tällä hetkellä sellainen, mitä voi tehdä lähes missä tahansa ja koska tahansa. Eli käsityöt, blogi ja valokuvaus. Ajanpuutteen vuoksi ei ole mahdollisuutta edes ajatella mitään uutta.


7. Haaveita joiden toivot toteutuvan lähitulevaisuudessa?
Haaveita. Haluaisin matkustaa enemmän. Eli siis edes kerran vuodessa poistua Suomen rajojen ulkopuolelle :D  Haave olisi myös päästä muuttamaan omakotitaloon, mutta se nyt tuskin tulee toteutumaan lähitulevaisuudessa.

8. Hattaraa vai pehmistä?
Näin heti itseni mäkkärin luukulla. Pehmis - kinuskikastikkeella.

9. Ripsiväri, kestoripset vai au naturel? 
Ripsiväri, vaikka nykypäivänä tulee todella paljon viipotettua ihan au naturellina. Kestoripsiä minulla ei ole koskaan ollut ja aina jos uskallan sellaisista ääneen haaveilla, niin ne ketkä näitä tekee sanoo, ettei kannata. Siinä vaan kuulemma pilaa omat ripset (ei nyt ehkä yksi kerta) ja tietysti näiden minun allergioiden kanssa ei kannata lähteä edes kokeilemaan.

10. Mottosi? 
Näissä olen aina ollut tosi huono, eikä minulla ole mottoa.

Aika monessa blogissa olen tätä jo nähnyt, joten en nimellisesti haasta ketään. Jos juuri sinä et kuitenkaan ole vielä tähän haasteeseen osallistunut niin tee se nyt! Näitä on aina niin kiva lukea.

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

me&i SS16.

Tänään on se päivä! Kaikki meandi-fanit on odottanut tätä päivää taas kuin kuuta nousevaa. Onhan noita sneak peek -kuvia heilunut jo internetissä vaikka kuinka paljon, mutta tänään se mallisto julkaistiin virallisesti. Samantien klikkailin omat suosikit kuvien perusteella. Tämä ei nyt tällä kertaa ole ehkä se musthave -lista, mutta ainakin musttest -lista ;) 

Ja arvatkaapa mitä? Pääsen jo tänään testailemaan näitä :D


Lapsille:
best canvas pants
perfect as we are
ja forest henley tee (perrrrrrr.. tuota paitaa on vain vauvakokoa!!)

Aikuisille:
long sleeve boatneck top
little black dress
short jacket
waves and dots dress
pinstriped tunic

maanantai 25. tammikuuta 2016

Virkatut säärystimet.

Ennen joulua tuli vastaan nettiä selatessani virkatut säärystimet napituksella. Lähetin linkin niistä siskolleni, jolta tuli vastauksena "ihanat, voit tehdä mulle tollaset joululahjaksi". Joulu kuitenkin tuli - ja meni. Ilman säärystimiä. En ehtinyt kaiken muun tekemisen keskellä enää virkkaamaan, joten päätin tehdä nämä sitten joulun jälkeen.

Sisko sai nämä yllärilahjana. Synttärilahjana, mutta kun tuon syntymäpäivä on vasta huhtikuun puolen välin jälkeen, niin päätin antaa ne jo hieman ennakkoon. Saaja oli tyytyväinen :) Ohjetta en sen koommin nyt kirjoittele. Hyvä ohje löytyy Nemiran Nurkkauksesta.






ps. 15milliset napit oli hieman liian isot. 13milliset olisi varmasti ollut paremmat, niin ei olisi tarvinnut käyttää napittamisessa väkivaltaa.

perjantai 22. tammikuuta 2016

Kuka voitti arvonnan ja muistutus etanapostista.

Olettehan lukeneet kirjoitukseni etanapostista ja siihen kuuluvasta haasteesta? Muistathan lisätä itsesi postituslistalleni, jos haluat saada jonain päivänä tämän kevään aikana minulta postitse kirjeen tai kortin :D

Ja sitten se arvonta. Tämä oli ensimmäinen arvontani ikinä ja täytyy kyllä myöntää, että se oli aika kutkuttavan jännittävää. Ehkä minä uskaltaudun tämän jälkeen enemmänkin arpomaan, kunhan ensin keksin mitä arvon. Viikko sitten tuli tämän blogin neljässadas viesti kirjoitettua ja sen kunniaksi järjestin arvonnan, jossa lupasin arvonnan voittajalle neljä Dermosilin näytettä.

Keskiviikkona klo 19 tarkastin kommenttien määrän ja suoritin arvonnan arvontageneraattoria käyttäen. Onni suosi sikurinaa. Onnea! Tarkkailethan sikurina sähköpostiasi, laitan sinulle viestin tulemaan.

torstai 21. tammikuuta 2016

Mielikuvitusleikki: ristiäiskakku tytölle.

Tätä kakkua suunnittelin päässäni jo ennenkuin edes tiesin saavani kunnian tehdä sen. Olin päättänyt, etten tyrkytä ajatuksiani tai kysele kakuntekijän perään. Sillä niin tässä, kuin muissakin asioissa taidan suhtautua itseeni hieman vähättelevästi. Joku sanoo: "Ootsä ite tehny tän vaatteen?" niin ensimmäinen reaktioni on "joo, mut eihän tää nyt mitään. tää meni vähä mönkään tästä jajaja.." haen aina ensin esiin ne epäonnistumiset tai "joo, mut enhän mä mitään kaavoja osaa piirtää ja valmiskaavastahan kuka vaan osaa".

Tai jos kyse on kakuista ja joku kehuu kakun makua, niin usein reaktioni on "kiitti, mut emmä ite oo tehny ku täytteen." tai jos kyse on ulkonäöstä niin monesti silloin verhoudun sen taakse, ettei joko toteutus kokonaisuudessaan ole oma ideani tai, että osa koristeista on tehty muotilla tai muulla apuvälineellä. 

Tai virkattu räsykori, Hippo ja Mägi. Kehun kun kuulen, niin vastareaktiona tietysti kiitän, mutta aloitan taas kertomalla asiasta vähättelevästi. "No eihän tää mikään oma idea ollut tai mähän vaan seurasin orjallisesti ostettua ohjetta".

Onko se joku perussuomalainen juntteus mikä aiheuttaa sen, että ainahan me vain vähätellään itseämme tai tekemisiämme? Ellemme sitten oikeasti ole siinä jossain tosi hyviä!

No mutta, palataan siihen kakkuun ;) Eli halusin olla tyrkyttämättä itseäni, koska ajattelin, että he kyllä kysyvät jos tahtovat. Ehkä vähän pelkäsin, että jos ehdotan itseäni eivät he osaa sanoa halutessaan kiitos, mutta ei kiitos.

Minulla oli ajatus. Kakku päällystettäisiin valkoisella sokerimassalla. Siihen tulisi vaaleanpunaista pitsiä päälle. Yksi pätkä pitsiä ja se aseteltaisiin silleen vähän vinosti toiseen reunaan. Pitsin päälle aseteltaisiin kastettavan etunimen kirjaimet, jotka on tehty jollain värillisellä sokerimassalla. Pitsi olisi kakun vasemmassa reunassa ja oikealle puolelle tulisi sokerimassasta tehty nukkuva vauva. Se sellainen jolla on peppu pystyssä. Vauva nukkuisi kukan päällä ja sillä voisi olla jotain vaattetta tai peitto päällä, ettei ihan alasti tarvitsisi kahvipöydässä olla. Päällä voisi olla siellä täällä muutama muukin kukka ja kakun alaosaa voisi laittaa koristamaan vaaleanpunaisia sokerimassapalloja.


Olin tosi innoissani tästä visioistani ja sitten se tapahtui. Ristiäiset oli lauantaina ja minulle nousi kuume perjantaina. Ei siinä muuta kuin soittamaan veljelle, että nyt kävi näin. He ottivat siitä kopin heti ja tekivät kakut itse. Käyttivät ideaani ja jo valmiiksi tekemiäni koristeita. Ja onnistuivat todella hyvin! Hyvä T ja J :D

Harmittaahan se, etten päässytkään toteutttamaan itse ideaani, mutta enemmänhän tässä kuitenkin harmitti se, että juhlat meni minulta ohi. Varsinkin, kun minulle oli suotu se suuri kunnia pitää tätä pientä tyttöä sylissäni toimituksen ajan.

maanantai 18. tammikuuta 2016

Kuin jyrän alle jäänyt - kolmesti.

Oli muuten ensimmäinen(?) ja viimeinen kerta kun mitään tauti-infoa jaan facebookissa!

Viime keskiviikkona jaoin uutisen influenssasta, jossa kerrottiin sen olevan taas huipussaan ja esiintyvän jo epidemiana. Jaoin tuon uutisen ja totesin kommenteissa puolihuolimattomasti ja täysin leikilläni "jopas alkoikin tuntumaan heti kurkussa karheutta".

VIRHE! VIRHE! VIRHE!

Torstaina ihmettelin iltapäivästä, että mikäs nyt on kun kurkkua oudosti kutittaa ja vähän niinku yskittäis. Torstai-perjantai välinen yö menikin sitten täristessä kuin horkkatautinen. Mikäs muukaan siellä kutitteli kurkkua, kuin oikein kunnon influenssa. Sitä minulla ei varmaan olekaan ollut aiemmin. Ei ainakaan sillä voimalla, kuin se nyt oli.

Flexi-Trax autorata. Ihan paras autorata. Helppo koota ja purkaa.

Flunssat minulla on aina olleet laatua erittäin pitkiä ja kuumeettomia ja nyt kun olen kokenut kahden eri taudin vuoksi kuumeen viimeisen kolmen kuukauden aikana, niin on oikeasti aika kaikkensa antanut olo. Ekassa taudissa kuume oli vain vajaan vuorokauden mittainen, mutta nyt meni lähes koko viikonloppu tuskaillessa. Kyllähän se kuume lääkkeillä laski, mutta nousi taas aina uudestaan. Ja se päänsärky. Voi herranjestas, mikä jysäri!! Minä, joka tiedän mitä on migreeni javaikkei tuo ollut migreenisärkyä, niin hyvin lähellä sitä sietämättömyyttä se oli. Ja siihen ei auttanut lääkkeet.

Tänään on ensimmäinen vähän parempi päivä, mutta silti aivan vetoveks -olo. Päänsärkyä ei enää ole, mutta siitä muistuttaa kyllä jokainen päässäni oleva hius. Nyt voi todellakin sanoa, että on tukka kipeä. Jottei tämä ihan näin helppoa olisi, niin D:llä nousi kuume sunnuntaina. Kotona siis ollaan ja pidetään sairastupaa taas yllä. Nyt vaan kaikki peukut pystyyn, että tämän nelihenkisen perheen kaksi vielä tervettä pysyykin terveinä. Turha tätä kaikkien olisi sairastaa :)

lauantai 16. tammikuuta 2016

Lapsi taiteilijana.


Jokainen äiti tai isä tietää sen, kuinka ne oman lapsen piirustukset on niitä parhaimpia. Ihanimpia, hienoimpia ja pelkkiä VAU-elämyksiä. Väitän, että yhtä moni vanhempi tietää myös sen, että vain ne oman kullanmurun töherrykset on sellaisia ;) Yhtä ihania ei ole muiden lasten piirustukset. Eikä niitä edes oikein ymmärretä. Mutta ei niitä tarvitsekaan ja minusta sen pitääkin mennä juuri näin.

Omat lapset ja muitten kersat, kakarat tai jotkut muut. Eikös se jotenkin niin mene :)

Yllä on meidän O:n piirustus. Mielenkiinnolla kysyn, mitä teille tulee tästä mieleen? Mitä se sinusta esittää? Minä tiesin heti mitä siinä oli. Tai luulin tietäväni. Minusta se on ilmiselvä meduusa. Kysyinkin O:lta, että onko tämä meduusa, niin poika katsoi lähes halveksuen ja ilmoitti ykskantaan ei.

Ei. Se ei kuulemma ole meduusa. Se on mustekala!

perjantai 15. tammikuuta 2016

Kuinka monta ärripurria mahtuu yhteen vuorokauteen?

Viimeksi kerroin O:n kateudesta ja siitä mitä se perusarki on tuon lähes viisivuotiaan kanssa tällä hetkellä. Samaan aikaan meidän D:llä - reilu kaksivuotiaalla, on sitten aivan toisenlaiset haasteet elämässään. Ja kuin tilauksesta löysin itseni mtv:n lifestyle -sivustolle. Siellä oli 44:n asian lista kolmevuotiaan yhden vuorokauden harmituksista. Tarinaa ainakin väitetään todeksi ja siltä se kyllä vaikuttaakin. Ei tuota listaa ole voitu keksiä :) Tämä on juuri niin kuin meillä, voin niin samaistua!

1. Hän halusi pukea ylleen Elsa-paitansa (joka oli likaisten vaatteiden kasassa).
2. Hän puki alusvaatteet väärinpäin ylleen.
3. Laitoin päälle väärän jakson Mansikka-Marjasta.
4. En antanut hänelle aamupalaa tarpeeksi nopeasti.
5. Hän ei halunnut muroja. Hän halusi kaurapuuroa.
6. Annoin kaurapuuron väärässä kulhossa. Hän halusi kulhon, jossa syömättömät murot olivat.
7. Hän läikytti kaurapuuroa polvelleen.
8. Hän halusi pienen lusikan.
9. Annoin keltaisen viltin vaaleanpunaisen viltin sijasta.
10. Hän halusi pukeutua Elsa-mekkoon Elsa-paidan sijasta.
11. Tänään ei ole hänen syntymäpäivänsä.
12. Hänen turvavyönsä tuntui oudolta.
13. Hänen veljensä katsoi häntä autossa.
14. Kissa ei antanut hänen nostaa sitä hännästä.
15. Hän ei saanut avattua myslipatukan käärettä.
16. Minä avasin myslipatukan käärettä liikaa.
17. Hänen myslipatukkansa halkesi kahtia.
18. Värittäessäni käytin väärää sinisensävyä Tuhkimon mekkoon.
19. Istuin hänen mielikuvitusystävänsä päälle.
20. Hän laittoi kengät vääriin jalkoihin.
21. Pipsa Possu loppui.
22. Leikkasin hänen voileipänsä kolmioiksi.
23. Leikkasin hänen toisen voileipänsä neliöiksi.
24. En antanut hänen leikkiä autossa.
25. Ehdotin, että nukkuisimme päiväunet.
26. Hän pudotti hattunsa tielle.
27. En antanut hänen vastata puhelimeen.
28. Istuin väärällä puolen sohvaa.
29. Alkoi sataa.
30. Minun piti tehdä päivällistä.
31. Hänen veljensä puhui hänelle.
32. Hän läikytti vettä.
33. Käytin punaista pyyhettä pyyhkiäkseni veden. Minun olisi pitänyt käyttää vaaleanpunaista.
34. Kävin suihkussa ilman häntä.
35. Autoin hänen veljeään kotiläksyissä.
36. Hän kadotti nukkensa vaaleanpunaisen kengän.
37. Pyysin häntä käymään kylvyssä.
38. Pyysin häntä tulemaan pois kylvystä.
39. Pyyhe tuntui kutittavalta.
40. Hänen veljensä sai yöpuvun ylleen nopeammin kuin hän.
41. Käänsin sivua hänen yösadustaan väärin.
42. Nalle putosi sängystä.
43. En kutittanut hänen käsivarttaan oikeaoppisesti.
44. Haukottelin.

torstai 14. tammikuuta 2016

Veljeskateus.

Vanhempi poikamme alkaa ihan tosissaan tuntemaan kateutta ja mitäpä muutakaan, kuin sisaruskateutta. Pahinta näin ehkä vanhemman näkökulmasta on se, että usein tämän kateuspuuskan laukaisee jokin sellainen asia, mikä on tosi pieni, arkinen tai jopa vähäpätöinen tai sellainen, mille et vanhempana voi mitään.

Viime perjantaina päivällisellä komensin pojat ruokapöytään ja nuorempi tuli huomattavasti nopeammin paikalleen, kuin vanhempi. Vanhempi istui paikalleen suunnilleen sillä samalla hetkellä, kun ojensin nuoremman eteen lautasen, niin avot! Huuto oli valmis. "Mä oisin halunnu ensin!" "Miksä annoit tolle ensin, etkä mulle?" Ja niin kuunneltiin reilu viisi minuuttia suoraa huutoa ja sitä kuinka hän ei nyt syö ja kuinka hän nyt H A L U A A A A ensin.

Noh, halut jatkui tietysti heti seuraavana päivänä. Pojat aloitti lauantaina uuden harrastuksen. Kumpikin. Nuorempi pääsi nappulafutiskerhoon ja vanhempi palloiluliikkariin. Järjestäjänä kummassakin sama taho ja nämä järjestetään läheisen koulun liikuntasalissa. Nuoremman kerho on klo 10-11 ja vanhemman klo 12-13. O sitten sai tietää lauantaiaamuna, että hänen veljensä menee ensin ja sitten vasta hän. Huutohan siitä taas tuli. "Tää on ihan typerää! Mä haluun mennä ensin! Miks mä en voi mennä ensin? Äiti sano niille, et ne vaihtaa niitä ryhmiä. Jos niitä ei voi vaihtaa, ni sit D:n ei tarvitse mennä ollenkaan."


Tiedän, on asioita joissa varsinkin me vanhemmat pääsisimme huomattavasti helpommalla antamalla periksi juuri sillä hetkellä, mutta kun minä en halua. Joskus lapselle voikin antaa periksi, mutta useasti näissä haluan pitää kiinni siitä miten toimin. Eihän sitä vaan voi jokaisessa asiassa kuitenkaan saada tahtoaan läpi ja parempihan se varmastikin on aloittaa lapselle pettymysten tuottaminen juurikin niistä pienistä ja arkisista asioista.

Kuvassa on minun luistimet. Luottoluistimeni useamman (kymmenen)vuoden takaa. Ai kamala! Siitä saattaa ihan oikeasti olla kohta kakskytävuotta, kun nuo luikkarit on ostettu. Vielä ne menee jalkaan, mutta huomaahan sitä ajan tehneen niitä vähän negatiivisempia tehtäviä sirolle, mutta leveälle lestilleni. Pieni, mutta leveä jalkani on leventynyt selvästi entisestään, ja varsinkin kantapäästä, niin eihän ne enää istuneet ihan niin hyvin :D Ja piruetti! Vieläkin se onnistuu, mutta ensimmäistä kertaa ikinä minulla meni siitä pää sekaisin. Ikä ei siis todellakaan tule yksin?

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

400 ja ensimmäinen arvonta.


Edellinen satanen tuli täyteen suunnilleen heinäkuun puolivälissä. Silloin pohdin arvontoja ja kirjoitinkin, että arpoisin ehkä jotain kunhan seuraava satanen tulee vastaan. Tai kunhan seuraava vuosi blogille tulee täyteen - kumpi nyt sattuu ensin täyttymään. Ensin tuli pyöreät numerot vastaan ja tämä on neljässadas viestini tähän blogiin.

Tämän rajapyykin kunniaksi laitan arvonnan pystyyn. Jaiks! Ensimmäisen sellaisen :) Dermosilin tuotteiden näytepakkauksia on minulle kertynyt aika tavalla, joten lähetän arvonnan voittajalle nämä neljä alla olevaa näytettä. Tätä arvontaa ei siis tehdä yhteistyössä Dermosilin kanssa.


Arvontaan voit osallistua kommentoimalla tätä kirjoitusta ja muistathan kertoa sähköpostiosoitteesi kommentissasi. Arvontaan osallistuminen alkaa nyt ja osallistua ehtii viikon ajan. Arvonnan suoritan keskiviikkona 20.1.2016 klo 19.

tiistai 12. tammikuuta 2016

Saisiko olla vanhaa kunnon etanapostia?

Emoselta sain idean, kun hän ideoitui eräästä toisesta blogista. Ajatus on hyvin yksinkertainen ja kaikessa siinä yksinkertaisuudessaan aivan loistava! Kirjoittaja lupaa lähettää kirjeen tai kortin kahdelletoista kyseistä kirjoitusta kommentoineelle ihmiselle :) Hauskaa, varsinkin kun tämä ei paljoa vaadi ja minä ainakin rakastan saada kirjeitä ja/tai kortteja. Siis niitä ihan oikeita, eikä mitään sähköisiä versioita.

Ilmoitin oitis itseni Emosen postituslistalle ja päätin napata haasteen itsellenikin. 


Jos sinä haluat minulta postia - kirjeen tai kortin, niin kerro kiinnostuksesi tätä haastetta kohtaan kommentoimalla tätä kirjoitusta. Lähetä osoitetietosi minulle sähköpostilla osoitteeseen kommammaa(@)gmail.com (poista sulut) tai jätä kommentissa oma sähköpostiosoitteesi minulle, niin voin kysellä osoitetietojasi myöhemmin.

Postia lähtee kahdelletoista ensimmäiselle kommentoineelle ja lähetän kirjeet/kortit maaliskuun loppuun mennessä.

Lähtekää muutkin tähän haasteeseen mukaan!

maanantai 11. tammikuuta 2016

Lux Helsinki 2016.

Lux Helsinkiä olen viimeksi käynyt katsomassa vuonna 2010. Pakko oli kaivaa vanhoja kuvia esiin ja katsoa niistä, milloin se oli. Tuntuu siltä, että se oli vasta eilen, mutta kuitenkin ajatuksissani tajuan (lapsellisen syndrooman) ajattelevani: "sehän oli silloin ennen lapsia".

Joka vuosi senkin jälkeen minun on pitänyt mennä uudestaan katsomaan valoshowta, mutta en vain ole saanut aikaiseksi - ennen kuin nyt. 

Sen suurempia jauhamatta, tässä on kuvia. En osannut valita julkaistavia tämän tarkemmin, joten saatte toooodella monta kuvaa katsottavaksi.




















Koko reittiä emme kävelleet läpi. Aloitimme Ateneumilta ja kävelimme Senaatintorin kautta Espalle. Siihen päätettiin meidän (siskoni ja minun) kierros, eikä lähdetty enää käymään Annantalolla asti. Vaikka sielläkin olisi kyllä ollut kiva käydä, mutta ehkä enemmän lasten kanssa. Siellähän oli valoleikkipuisto. Kävikö joku siellä? Millainen se oli?

Rautalankaviritelmät yhdistettynä neonvaloon oli minun lempparit näistä nähdyistä teoksista. Ja olihan nuo isot Espan puiston pöytälamputkin tosi mageita! 

Kaupungissa oli kiva olla pitkästä aikaa illalla. Ihmisiä oli liikenteessä todella paljon, joka tietysti johtui juurikin tästä Luxista, mutta se oli ihanaa! Kaupungissa pitääkin olla villiä menoa ja melskettä. Ihmisiä, autoja, ratikoita - valoja, varjoja ja kansainvaelluksia :) Siltä se touhu välillä näytti, mutta vain hyvällä tavalla. Pimeyden, lumen, valojen, pakkasen ja kaikkien liikkeellä olevien  ihmisten vuoksi Helsingin kaupunki oli jotenkin todella kaunis lauantai-iltana. Sanoinkin siskolleni, että pitäisi useammin lähteä sieltä lähiöstä kaupunkiin ja vain kävellä ja katsella ympärilleen. Mennä ihmisten ilmoille.