tiistai 8. joulukuuta 2015

Hyvä mieli tuntemattomalle lapselle - ja itselle.

/Tunnustus/ En lähes ikinä ole osallistunut mihinkään hyväntekeväisyyteen tai keräykseen. En ole vain osannut, tai ei ole vain ollut mitään minulle hyvää kohdetta. Tai paremminkin - tuntuu, että konkretia siitä auttamisesta on puuttunut. Usein "kiireessä" kaupungilla kulkiessani, jos joku tulee pyytämään lahjoitusta tms. pääsee suustani valkoinen valhe: "Olen osallistunut jo". /Tunnustus/

Varsinkin joulun alla minut valtaa tunne, että voisin tehdä edes jonkun pienen teon toisen ihmisen hyväksi. En ole tutkinut hyväntekeväisyysjärjestöjen toimintaa sen tarkemmin, mutta en periaatteesta halua lahjoittaa esim. UFFille vaatteita, kun en ole varma mihin ne menevät. Menevätkö ne avuntarvitsijoille, vai kerätäänkö niillä rahaa hallinnollisia kuluja kattamaan. Toki, pitäähän näidenkin järjestöjen jollain pyöriä (mikään kun ei ilmaista ole), mutta silti. Minä autan mielelläni suoraan avuntarvitsijaa.

Välillä tuntuu, että auttamisesta ja hyväntekeväisyydestä on tullut muoti-ilmiö, mutta toisaalta - sen ei ainakaan pitäisi ketään haitata. Joku joskus heitti ilmaan kysymyksiä: "Mikä on tarpeeksi?", "Voiko auttaa liikaa, tai liian vähän?", "Onko oikeaa tai väärää avustuskohdetta?" Minä ajattelen tämän asian niin, että jokainen määrittäköön itse itselleen sen oikean määrän ja oikean kohteen. Ei ole oikeaa tai väärää. Oikea on se, minkä koet oikeaksi. Hope ry sanoo, että lapsissa on tulevaisuus ja niinhän se on. Meidän jokaisen lapsessa on jonkinlainen tulevaisuus. Niin sinun, kuin minunkin ja naapurin ja ystävän.

Stockmann ja Hope ry on yhdessä tänä jouluna lahjoittamassa hyvää mieltä. Jos en täysin väärässä ole, niin ensin kerättiin lasten vanhoja, mutta vielä käyttökelpoisia leluja uusille leikkijöille lahjaksi. Näin lapsetkin pääsi osallistumaan hyvän mielen talkoisiin, kun yhdessä etsittiin kotoa leluja, millä ei enää leikitä. Minä havahduin tähän kampanjaan vasta tuon loppumetreillä, enkä siksi ehtinyt osallistua siihen, mutta Hope ja Stockmann tekevät muutenkin hyvää samassa hengessä tänä jouluna.

Yllä olevan linkin takaa löytyy lahjatoivelista, josta ilmenee lapsen nimi, sukupuoli, ikä ja toive. Kuka tahansa voi käydä ostamassa tuon toiveen Stockmannilta (saa siitä muuten 20% alennusta), liittää sen mukaan henkilökohtaisen jouluntoivotuksen ja sitten nämä kaksi yhdessä Matkahuollon kanssa toimittaa toivelahjan perille :) Ihana ajatus ja tässä minulla on sellainen olo, että voin todellakin antaa sille jollekin jotain, mitä hän on toivonut.


Ja ilman sen suurempia syyllistämisiä, minut saatiin lähtemään tähän mukaan ihan vain sillä, että luin lasten toiveita. Ne oli (rahallisesti) niin pieniä. Minun mielestäni. Ja minua suretti, että joku oikeasti toivoo sellaisia pieniä juttuja, joita minä en edes yhtä kertaa miettisi, voinko sellaisen ostaa ja antaa sen sitä haluavalle. Päätin, että ostan ainakin yhden lahjan pois listalta.

Ongelmatonta tai mutkatonta tämä auttaminen ei kuitenkaan ollut. Laiskana ja nettiostamisen suurkuluttajana ensimmäinen ylitettävä kynnys oli mennä konkreettisesti kauppaan. Helsingin keskustan Stockmann oli siinä mielessä huono valinta, että heillä lelupuolesta vastaa tuo Lontoolainen kuuluisuus, Hamleys. Koko tavaratalon kokoon nähden leluosasto oli minusta pieni ja mikä todella teki tästä haastavaa oli se, että Hamleysin valikoima on hyvin erilainen kuin perus suomalaisen lelukaupan valikoima. Olin ajatellut ostaa yhdelle toivojalle lasten ompelukoneen - onhan tuo ompelu rakas harrastus minullekin, mutta sitäpä ei heiltä löytynyt :( Seuraavaksi silmiini osui monsteriauto. Omat pojat on ihan hullaantuneita monstereista, niin tämäkin olisi "lähellä sydäntä". Eipä kuulunut sekään valikoimiin :( Sitten huomasin Uno-kortit, Arvaa kuka -peli, Kimble.. ei kuulu valikoimiin :( Punainen kaksikerroksinen englantilainen bussi, se täältä on pakko löytyä! Ja niin löytyikin. Maksoin sen, kirjoitin joulutervehdyksen lahjan mukaan ja jätin sen heidän huolekseen toimittaa vastaanottajalle.


Palvelu oli mitä mainiointa tuolla, mutta harmistutti ja harmistuttaa vieläkin lähes vuorokauden jälkeen, etten saanut ostettua sitä mitä olin ajatellut. Ensi vuonna osallistun aivan varmasti uudestaan, jos vain tilaisuus tulee, eli joku samanmoisen järjestää. Ja lähtekää useammat kaupat tämmöiseen mukaan!

Viikon verran on vielä aikaa osallistua tähän toivelahjakampanjaan.

Mikä on sinun suhtautumisesi hyväntekeväisyyteen tai onko se vuosien varrella muuttunut?

4 kommenttia:

  1. Itse osallistuin myös ja yritin kanssa etsiä noita pelejä, mutta en nähnyt niitä meidänkään lähi Stockmannilla. Harmi, jos lapset jäävät ilman toiveitaan sen takia, että tuote ei kuulu valikoimaan. Muuten minusta ihana idea ja helppo kaikkien osallistua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai säkin osallistuit, kiva! :D Inhottavaa tosiaan, että tämä auttaminen ei ehkä pääse ihan siihen mittakaavaan, kun olisi mahdollista ihan vain valikoimapuutteiden vuoksi.

      Poista
  2. Kiva, että tekin innostuitte osallistumaan tähän. <3 myös me osallistuttiin tähän keräykseen, mutta kävimme lahjoittamassa silloin alkumetreillä juuri niitä käytettyjä leluja. Ehkä he kehittävät tätä keräystä ensi vuotta varten niin, että lahjan voisi ostaa suoraan netistä. Uskoisin että keräys olisi monta kertaa suurempi näin :D..

    Meillä ollaan aina tehty hyväntekeväisyyttä mutta sen kohteeksi valikoituu nyttemmin melkein aina lapsiperheet. Kävin mm. nyt jonain vuonna auttamassa SOS-lapsikylän perheitä ikkunanpesussa.. Muistan vieläkin sen tunteen, kun suurperheen sijaisäitejä kävi auttamassa ja he liikuttuivat kyyneliin.. <3

    VastaaPoista
  3. Hölmöä, että lahja pitää ostaa juuri Stockmannilta. Vaikka toisaalta ihan ymmärrettävää heidän näkökulmastaan. :)

    Mun täytyy myös myöntää, etten ole aikaisemmin ihan hirveästi kiinnittänyt huomiota jouluavustusjuttuihin. Viime vuonna tein ensimmäisen kerran rahalahjoituksen parille lähialueen avustusporukalle, mutta tänä vuonna halusin antaa jotain konkreettista. Meidän Prismassa sai ostaa joulukukan yksinäiselle vanhukselle, joten osallistuin siihen. Lisäksi ajattelin viedä muutamia jouluherkkuja ja pari pakettia seurakunnan joulukeräykseen.

    Mulla myös suurin syy auttamiseen on se, että toiveet ovat niin pieniä ja juurikin sellaisia, joiden ostamista en itse edes tavallaan huomaa (esim. sukat, shampoot, suklaa...). Toisaalta lasten myötä oon myös miettinyt, kuinka ahdistavalta itsestä tuntuisi, jos lapset olisivat sen verran isoja, että osaavat odottaa joulua, mutta itsellä ei olisi mitenkään varaa tarjota heille mitään.

    VastaaPoista

Risuja vai ruusuja? Kiitos kommentistasi!