maanantai 23. marraskuuta 2015

Määrittämätön enterovirusinfektio.

Poikien viimeisin flunssa alkoi viikko sitten ja hyvinkin nopeasti tein oman diagnoosin siitä, että taudin takana oli enterorokko. Sitä on kuulemma paljonkin nyt liikenteessä ja suojautuminen siltä on suhteellisen vaikeaa. Sama käsienpesu auttaa suojautumaan niin tässä, kuin missä tahansa muussakin taudissa.

Ymmärtääkseni kaikille ei edes tule iho-oireita, jolloin mahdollisen enteroviruksen sairastanut ei edes tiedä sairastaneensa sitä. Pojilla oli siis enemmänkin näitä flunssaoireita ja joitakin pisteitä käsissä ja jaloissa. Vitsailin sitten, kun mieskin on paininut flunssan kanssa jo viikon, että tämähän on erikoinen tilanne, kun minuun ei vielä ole tauti iskenyt. Kyllähän minä sen tiesin, että jos vanhalla kaavalla mennään, niin olen seuraava. Minä en säästy koskaan näiltä :D

Viime torstaina päästiin normirytmiin ja vein pojat hoitoon. Tulin kuitenkin töistä kotiin jo kesken päivän, kun oli vähän kylmä. Istuin toppatakki päällä toimistolla :D Olin varma, että nyt jos koskaan, on minulla kuumetta. Minulla kun ei koskaan ole. Vällyjen alle sohvalle tärisemään kylmästä ja kivuista. (Ilmeisesti) kuumeesta johtuvat nivel- lihas- ja jokapaikan säryt oli jotain aivan kamalaa. Tunsin jokaisen varpaan jokaisen nivelen. Vaatteita oli vaikea pitää päällä, koska se sattui. Iho oli kananlihalla koko ajan ja vaatteiden osuminen ihoon sai aikaan pistävää kipua, mikä meni hetkessä läpi koko kehon. Jos tota kipua voi jollain tavalla kuvailla sanoisin synnytyksen avautumisvaiheen olevan ainakin minun mittapuullani lastenleikkiä noihin kipuihin verrattuna. Kuumemittari näytti 38.2.

Perjantaina oli jo parempi olo. Kuume oli laskenut. Kurkku oli tullut kipeämmäksi ja oli höntti olo. Iho alkoi vähän oireilla ja pieniä punaisia pisteitä alkoi tulla kämmeniin. Arvelin, että nyt voin olla varma omatekemästäni enterorokkodiagnoosistani.

Perjantai-lauantai välinen yö meni lähes valvoessa. Kädet kutisi niin paljon, ettei nukkumisesta tullut yhtään mitään. Kädet turposi. Niitä kirveli. Poltteli. Kutitti. Ja pisteli. Aamulla varasin ajan lääkärille. Tiesin, ettei tautiin lääkettä ole, mutta halusinkin jotain apua siihen kutinaan. Lauantai aamupäivän aikana alkoi jaloissakin tuntua pistelyä ja turvotusta ja niinhän ne iho-oireet iski sitten jalkapohjiinkin. Sain lääkäristä kutinaan lääkettä ja käskyn pysyä kotona. Vielä maanantainakin. Määrittämätön enterovirusinfektio lukee sairaslomalapussa. Tauti on kuulemma erittäin herkästi tarttuva, mutta varsinainen eristäytyminen on turhaa pitkän tarttumisajan vuoksi. Tauti kuulemma tarttuu jo ennen sairastuneen oireita ja saattaa tarttua jopa vielä kuukauden taudin puhkeamisesta.

Täällä ollaan. Kotona. Tosin en minä minnekään olisi oikein päässytkään, kun jalat on sen verran turvonneet, ettei kengät tahdo mennä jalkaan. Mutta onneksi jo helpottaa. Sormenpäihinkin alkaa tulla se normaalitunto takaisin. Pari päivää on mennyt niin, että tuntuu siltä, kuin ihon alla olisi miljoona neulaa, mitkä pistää aivan järkyttävästi.

Onneksi lapset pääsi paljon helpommalla! Ei niillä ollut ollenkaan näin pahoja oireita. Mutta niillä oli flunssan oireita - nuhaa ja yskää ja D:llä oli tosi tukossa nenä. Minulla ei taas ollut ollenkaan flunssan oireita.

Ja mikä tämä tällainen postaus olisi, jos ei olisi kuvia :D Tässäpä niitä, vaikka nämä ei todellakaan kerro ihan koko totuutta. Kuvat vääristävät enemmänkin parempaan, kuin pahempaan suuntaan ja tuntuu, että livenä nuo on paljon pahemman näköiset ;)







Voitte vaan kuvitella, että näillä käsillä ei ole paljon mitään tehty koko viikonlopun aikana. Nyt alkaa jo sen verran helpottaa, että yleensäkään pystyy edes näppäimistöllä juoksuttaa sormiaan. Turvotuksesta kertoo hieman ainakin se, ettei vasemman käden sormet taivu lähellekään nyrkkiä ja sormukset ei mene sormeen.

Harmittaa vaan, kun lauantaina oli vanhempieni luona perinteiset pikkujoulut ja ne jäi meiltä nyt väliin. Harmittaa ettei päästy mukaan juhlimaan, mutta myös se, etten päässyt tekemään pikkujoululahjaani. Olin päättänyt tehdä jouluista (tai ehkä talvista) rockyroadia ja antaa sen kaverina Kaikki Paketissa -blogista bongaamani adventtikynttilät. Mutta nyt ne jäi kokonaan tekemättä. Ehkäpä ehdin ne tekemään vielä tässä tällä viikolla :D

6 kommenttia:

  1. Oi voi.. :( Meillä oli tosiaan tuo sama tauti kaveriperheen kanssa samaan aikaan. Kaveriperheessä perheen isi sai meistä kaikista pahimmat ihottumaoireet. Häneltä tippui joitain viikkoja myöhemin vielä muutama kynsi.. Eli toivotaan, ettei teillä menisi ihan niin pitkälle tuo tauti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aaaauts!! Toivottavasti ei tosiaan ihan kynnet lähde.

      Poista
  2. Oi miten kurjan näköiset pienet tassut :(
    Meillä on myös sairastettu enteroa aika monenakin vuonna. Siinä mielessä outo tauti että tulee lähes joka vuosi jotain uusia muunnoksia. Ja oireet vaihtelevat reilustikkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Inhottava tauti, kun koko ajan se "muuntuu" ja jokainen sairastaa vähän eri tavalla.

      Poista
  3. Auts. Koskahan tuo tauti saapuu meille kun ei ole ikinä vielä ollut (kop kop). Ja jotenkin tyypillistä tuuria että tietenkin sattui teille sellaiseen aikaan kun olisi ollut muutakin tekemistä :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hassua, jotkut sanoo, että heillä tämä on normaalitauti ja jokavuotinen riesa ja toisilla sitä ei ole koskaan ollut. Nyt sitä kai oikeasti on ainakin täällä meilläpäin liikenteessä, koska tarhat ja neuvolatkin on nyt infonneet niissä käyneitä enterosta.

      Joo, tottakai juuri silloin kun olisi ollut muutakin hommaa.. mutta toisaalta kun tuota omaa kalenteria katsoo, niin eipä sieltä oikein sellaista hyvää väliä oikein löydykään :) Nimim. koko ajan kalenteri täynnä tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä menoja :D

      Poista

Risuja vai ruusuja? Kiitos kommentistasi!