sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Sunnuntainen valokuvausaamu.

Suunnitellessani näitä tämän vuoden joulukortteja, arvelin ottaneeni liian suuren askeleen tuntemattomaan. Olin varma, että joko en saa kuvausta aikaseksi, lapset eivät ole yhteistyöhalusia, en ehdi askarrella tai muuten vaan en saa tehtyä kaikkea tarpeeksi ajoissa.




Ajatuksenihan oli tehdä parit photo booth -tikut jouluhengessä ja panna lapset "leikkimään" niillä. Aiemmin tällä viikolla pyysin miestä auttamaan tikkujen askartelussa ja tänään otin kuvat. Hyvät mallit tikuista löysin täältä.  Kerrankin asiat meni kuin rasvattu. Pojat puki mielellään kuvausvaatteensa päälleen ja ruokapöytä mahtui juuri ja juuri sille ajattelemalleni paikalle olohuoneeseen. O pukeutui tontuksi ja D poroksi. Kyllä, luit oikein! O halusi olla tonttu ja D poro. Olin aivan varma, etten mistään löydä moista pukua pojalle, mutta eihän siihen tarvittu kuin pari klikkausta Toysrusin sivuilla ja poropuku oli ostettu. Alennuksesta vielä kaiken lisäksi :D Kuvauksen ajan pojat pysyivät paikoillaan, tutki tavaroita, naureskeli ja hassutteli. Hetkessä olin saanut otettua reilu 150 kuvaa :)

Jos jotain olisin toivonut vielä hieman lisää, niin valoa. Kuvista olisi tullut hieman terävämpiä vaikken varsinaisesti valoa niihin enää kaivannut. Ja pojat olisi voineet ehkä hieman enemmän innostua niistä koristetikuista, mutta ehkä he ei vaan ihan vielä niitä tajunnut.




Kävin kuvat läpi heti ja valitsin parhaat. Kahdeksan kuvaa pääsi läpi kriittisyyssuotimestani. Muokkasin niitä hieman, säädin valkotasapainoa ja rajasin. Avasin ifolorin sivut ja tilasin kortit. Ihanaa, nyt korttien suurin työ on tehty. Taas voin yhden kohdan todo -listaltani vetää yli.



Joskus voi olla ettei tarkennuksesta ole tietoakaan, mutta kuitenkin kuvassa on jotain kivaa :)


perjantai 27. marraskuuta 2015

DIY: Valkoinen räsykori + etäisesti ohjetta muistuttava sepustus.

Olkoon tämä nyt sitten nimeltään räsykori, kun tuo mieheni sen sellaiseksi meni nimeämään. Näin joskus videon siitä, miten leikataan lakanasta helposti ja nopeasti matonkudetta. Ajattelin heti, että tätä täytyy oikeasti kokeilla, koska nythän keksin miten hyötykäytän vanhoja ja ehkä jo jostain kohtaa rikkinäisiäkin lakanoita.


Ryhdyin tuumasta toimeen tällä viikolla ja leikkelin yhden aluslakanan videon ohjeen mukaisesti kuteeksi. Tai oikeastaan leikkasin siitä vain puolet, kun en jaksanut innostua leikkaamaan loppuun asti ja polte päästä kokeilemaan tuon virkkausta oli aivan järkyttävän kova ;)

Oikeastaan kaikissa hommissa ne esivalmisteluthan on ihan hanurista? Esimerkiksi: tykkään tosi paljon maalata, siis seinää, huonekaluja you name it, mutta ne esivalmistelut!! Suojaaminen, peseminen, listojen irroitus, teippaukset, hionta.. argh! Sillä tavalla minä olen enemmän niitä toiminnan naisia, että aina mielummin annan nämä hommat jollekin muulle ja tulen itse paikalle hoitamaan sen itse työn :D Ihan kuin se niinkään aina onnistuisi, hahah!


No mutta, matonkuteen leikkaaminen oli näitä pakollisia ja vähän ärsyttäviäkin esivalmisteluja virkkausta varten ja hommaa ei kyllä yhtään helpottanut se, etten laiskuuttani jaksanut hakea alakerrasta tekstiilisaksia, vaan panin menemään (tylsillä) keittiösaksilla.


Lopetin leikkaamisen lakanan puolessa välissä ja totesin, että eiköhän tälläkin määrällä jo sopivan kokoinen kori tarpeeseeni tule :) Kerin kuteen kerälle ja kaivoin esiin ISON virkkuukoukun. Kiitos vaan Johannalle koukkujen lainasta, täällä ne on vielä lainassa ja palautan ne ihan tuota pikaa.



Halusin kokeilla neliökorin virkkausta ja katsoin netistä pari ohjeen tynkää asiasta. Siitä sitten vaan virkkaamaan! Tein alkuun lankalenkin, johon virkkasin kahdeksan kiinteää silmukkaa. Kiristin lenkin ja suljin kerroksen piilosilmukalla. Aloitin seuraavan kerroksen ketjusilmukalla ja sen jälkeen tein *yksi kiinteä silmukka, seuraavaan silmukkaan kolme kiinteää silmukkaa* toistin *--* vielä kolmesti ja suljin kerroksen piilosilmukalla. Silmukat mihin tuli kolme kiinteää ovat neliön kulmat.

Tästä eteenpäin jokainen kerros aloitetaan ketjusilmukalla ja tehdään kiinteitä silmukoita yksi kuhunkin edellisen kerroksen silmukkaan, kunnes päästään kolmen silmukkaryppään keskimmäiseen silmukkaan. Siihen tehdään taas kolmen silmukan rypäs ja näin kulmista tulee kauniit ja tasaiset. Jokainen kerros päätetään piilosilmukkaan ja kerroksia tehdään niin monta kuin halutaan korilla olevan kokoa.




Vähän luonnostelin paperille sitä piirrettyäkin (piirretty on nimittäin aina helpompi ainakin omasta mielestäni ymmärtää) ohjetta tästä, mutta parista luonnoksestani tuli niin järkyttävän vaikealukuisen näköisiä, etten uskaltanut teille niitä näytille laittaa. Periaate on kuitenkin se, että jos aloituskerros on tuo kahdeksan kiinteää silmukkaa lankalenkkiin ja siitä seuraava on ensimmäinen kerros, niin ensimmäisellä kerroksella lisäysten väliin tulee yksi kiinteä silmukka. Toisella niitä tulee kolme ja kolmannella jo viisi. Eli aina tulee kaksi uutta silmukkaa virkattavaksi yhdelle sivulle.

Korin reunojen virkkaus kannattaa aloittaa "taitekerroksella", jolloin seinustat lähtevät kivasti nousemaan kerralla ylös ja pohjan reunoista tulee jämäkät. Korin laitoja virkatessa ei tehdä enää lisäyksiä ja korin korkeus määräytyy täysin omasta tahdostasi. Kun korin korkeus on mielestäsi sopiva, virkkaa vielä viimeiseksi reunan huolitteleva piilosilmukkakerros. Päättele ja nauti kättesi tuotoksista, sekä voittajafiiliksestä, jos et katkonut prosessissa yhtäkään virkkuukoukkua! :D

Aikaa kokonaisuudessaan korin tekoon meni arviolta neljä-viisi tuntia.




torstai 26. marraskuuta 2015

DIY: Neulottu (ja vähän virkattukin) huppupipo.

Tämä on tänä vuonna ensimmäinen valmistunut joululahja. Kuvat näistä tällaisista on kiertänyt ympäri nettiä jo pidemmän aikaa ja koska kaikkea vähän erikoisempaa, mutta kuitenkin nopeasti tehtävää pitää kokeilla, niin tottakai tätäkin. Googlen kuvahaku löytää monia tällaisia ja samantapaisiakin, jos kirjoitat hakusanaksi bear cowl tai burton bear cowl.

Kävin kaikki pehmolelut läpi, että minkä niistä päässä olisin tätä tekelettä kuvannut, kun seinälle tätä oli liian vaikea teipata ja lättänänä tuo ei näytä juuri miltään. Käskin sitten oikeankokoisen pehmolelun puuttuessa O:n malliksi, mutta eihän se oikein sellaisesta piitannut, joten kuvat nyt ei ole mitään parhaimpia mahdollisia.

 


 



Ohjeen ostin Ravelrystä. Vähän taas sovelsin työtä kesken kaiken, mutta valmista tuli. Haasteeksi muodostui ehkä eniten löytää todella paksua lankaa, mikä kuitenkin myös soveltuisi tällaiseen käyttöön. Tai nappi. Olisin halunnut vieläkin isomman napin, kun mitä tähän löysin. Oma ajatukseni (tai taisi olla siskoni ajatus) oli tehdä erivärisestä langasta kiristysnaru hupun ympärille ja niin letitin pitkän letin kuudella langalla ja pujotin sen kulkemaan hupun reunaa pitkin.

Kaiken kaikkiaan täytyy sanoa, että vaikka ohje oli taaaas kerran lontooksi niin tämä oli todella helppo ja nopea tehdä! Kannattaa kokeilla :D


keskiviikko 25. marraskuuta 2015

#husband -haaste

Blogeissa on pilkahdellut jo pidemmän aikaa boyfriend/husband -haasteita. Haasteen ideana on esittää kysymyksiä blogistin puolisolle ja katsoa ensinnäkin kuinka hyvin puoliso tuntee toisen, mutta myös saada lukijoille jotain ehkä uutta tietoa seuraamastaan blogistista.

Tässä "meidän" vastaukset tähän haasteeseen. Tämä oli hauskaa :D 

1. Jos vaimosi katsoo televisiota, mikä siellä todennäköisesti pyörii? Lemmen viemää.
Joo-o. Hyvin suurella todennäköisyydellä. Jäin tuohon ohjelmaan koukkuun viitisen vuotta sitten ja siitä lähtien olen seurannut sitä tiiviisti. Suhteellisen hitaastihan tuokin sarja etenee, mutta koska joka päivä tulee yksi tunnin mittainen jakso, on koko ajan katsottavaa, eikä tarvitse pitää taukoja. ps. tälläkin hetkellä taitaa olla lähemmäs 50 jaksoa tallenettuna digiboksin kovalevylle ko. sarjaa..

2. Minkä kastikkeen hän valitsee salaattiinsa? Pirkka salaatinkastike
Ei. Kyllä se olisi äitien tekemää, eli Saarioisten ranskalainen salaatinkastike.

3. Mikä on hänen inhokkiruokansa? Kalapuikot (käryn takia)
Jep, mutta ei suinkaan tosiaan maun vuoksi. Minä syön kaikkea, eikä inhokkia ole vielä tullut vastaan.

4. Menette ulos illalliselle ja drinkeille, mitä hän tilaa? Pihvin (medium) ja mansikkamargaritan
Oikein!

5. Mikä on hänen kengänkokonsa? 36
Hyvä ;)

6. Jos hän keräilisi jotain, mitä se luultavasti olisi? Kankaita
Vois vaikka ollakin.

7. Mitä hän voisi syödä päivittäin kyllästymättä? Pihviä
Jep! Vanhempani onkin joskus tainneet mainita jotain siitä, että olen 120% lihansyöjä. Muistan, kun joskus minun ollessa vielä lapsi olimme perheen kesken reissussa ja kävimme aina iltaisin ravintolassa syömässä. Tilasin useampana iltana saman wienerleikkeen, vain koska se oli niin hyvää.

8. Minkälaista musiikkia hän kuuntelee? Suomipoppia, cheekkiä
Joo, ja joskus muutakin. Europoppia ja silleen. Mutta viime aikoina on tullut kuunneltua suomipoppia.

9. Minkälaisista elokuvista hän pitää? Ei ainakaan samanlaisista kuin minä :)
Rikosjututhan on parhaita! Ja onhan se _hyvä_ komediakin hyvä ;) Niistä tieteiselokuvista en niin piittaa, mitä tuo mies tykkää katsella. Tai toinen, jos elokuvan kerrotaan sijoittuvan jonnekin keskiajalle tai muuten vain tosi pitkälle historiaan (ns. soturielokuvat), niin harvemmin jaksan kiinnostua niistä.

10. Minkä väriset silmät hänellä on? Haaleansinertävät?
Wrooong! Vihreät. Ihan niinkuin sinullakin rakkaani.

11. Kuka on hänen paras ystävänsä? Lotta
En niinkään tykkää arvottaa ihmisiä, mutta varmastikin voisin Lotan tälle jalustalle nostaa. Tosin hän on myös siskoni, mutta kai sitä voi oikeasti olla ystäviä siskonkin kanssa.

12. Asia mitä usein teet, josta hän ei pidä? Juon olutta
Hyvin vastattu!

13. Missä hän on syntynyt? Helsingissä
Oikein.

14. Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi? Juustokakku
Kiitos, mielelläni maistaisin tätä!

15. Minkä parissa hän viettää mielellään monia tunteja? Ompelun
Emmä nyt tiedä että monia, mutta ehkä useita :D

16. Mitä hän osaa erityisen hyvin? Ommella
Kiitos.

17. Mikä on oudointa ruokaa, mistä hän pitää? Pinaattikeitto
Hahahhahaha, minä ja pojat syödään pinaattikeittoa. Kananmunalla ja näkkärinmuruilla. Ja rakastetaan sitä!

18. Mitä kolmea asiaa hän kantaa aina mukanaan? Puhelin, avaimet ja sormukset
Totta.

19. Mikä saa hänet ärsyyntymään? Väärinkirjioitus :D
Grrrrrh.

20. Entä piristymään? Kukkakimppu
Tietysti! Perjantaipuskaa odotellessa..

21. Ketä julkisuuden henkilöä hän ihailee? Cheek :P
En minä oikeasti edes ketään ihaile. En jotenkin osaa sellaista, mutta kyllä mun täytyy sanoa, että Cheek on onnistunut tietyissä asioissa niin, että hattua täytyy nostaa :)

22. Millainen hän on vaimona? Erinomainen
<3

23. Mikä on hänen uusin villityksensä? Räsykangaskorin virkkaus tms.
No jos sitä villitykseksi voi sanoa ;) Satuin siis esittelemään miehelleni hetkeä ennen kun hän vastasi näihin kysymyksiin, niin lakanasta leikkaamaani matonkudetta ja siitä virkkaamaani koria. Tai no ei se silloin vielä kori ollut.

24. Millainen on hänen kotilookinsa? Meikitön, tukka ponnarilla ja muotoja myötäilevät pökät jalassa :D

tiistai 24. marraskuuta 2015

Joululahjavalmisteluja.

Harrasteompelimo kommammaa täällä hei!

Virkataan, ommellaan, neulotaan, piirretään kaavoja, leikataan niitä, ratkotaan, pohditaan, häädetään ärripurreja, sommitellaan kankaita, suunnitellaan, sovelletaan, keksitään jotain uuttakin.. ja katkotaan välillä neulojakin :D

Sitä kaikkea täällä tapahtuu ja tulee tapahtumaan varmasti paljonkin vielä ennen joulua. Nyt kun vielä saan nämä sormet toimintaan taas kunnolla, niin nuppineulatkin rupiaa pysymään taas hyppysissä. Ihan kun minä niitä kovasti käyttäisin, mutta kuitenkin :D


maanantai 23. marraskuuta 2015

Määrittämätön enterovirusinfektio.

Poikien viimeisin flunssa alkoi viikko sitten ja hyvinkin nopeasti tein oman diagnoosin siitä, että taudin takana oli enterorokko. Sitä on kuulemma paljonkin nyt liikenteessä ja suojautuminen siltä on suhteellisen vaikeaa. Sama käsienpesu auttaa suojautumaan niin tässä, kuin missä tahansa muussakin taudissa.

Ymmärtääkseni kaikille ei edes tule iho-oireita, jolloin mahdollisen enteroviruksen sairastanut ei edes tiedä sairastaneensa sitä. Pojilla oli siis enemmänkin näitä flunssaoireita ja joitakin pisteitä käsissä ja jaloissa. Vitsailin sitten, kun mieskin on paininut flunssan kanssa jo viikon, että tämähän on erikoinen tilanne, kun minuun ei vielä ole tauti iskenyt. Kyllähän minä sen tiesin, että jos vanhalla kaavalla mennään, niin olen seuraava. Minä en säästy koskaan näiltä :D

Viime torstaina päästiin normirytmiin ja vein pojat hoitoon. Tulin kuitenkin töistä kotiin jo kesken päivän, kun oli vähän kylmä. Istuin toppatakki päällä toimistolla :D Olin varma, että nyt jos koskaan, on minulla kuumetta. Minulla kun ei koskaan ole. Vällyjen alle sohvalle tärisemään kylmästä ja kivuista. (Ilmeisesti) kuumeesta johtuvat nivel- lihas- ja jokapaikan säryt oli jotain aivan kamalaa. Tunsin jokaisen varpaan jokaisen nivelen. Vaatteita oli vaikea pitää päällä, koska se sattui. Iho oli kananlihalla koko ajan ja vaatteiden osuminen ihoon sai aikaan pistävää kipua, mikä meni hetkessä läpi koko kehon. Jos tota kipua voi jollain tavalla kuvailla sanoisin synnytyksen avautumisvaiheen olevan ainakin minun mittapuullani lastenleikkiä noihin kipuihin verrattuna. Kuumemittari näytti 38.2.

Perjantaina oli jo parempi olo. Kuume oli laskenut. Kurkku oli tullut kipeämmäksi ja oli höntti olo. Iho alkoi vähän oireilla ja pieniä punaisia pisteitä alkoi tulla kämmeniin. Arvelin, että nyt voin olla varma omatekemästäni enterorokkodiagnoosistani.

Perjantai-lauantai välinen yö meni lähes valvoessa. Kädet kutisi niin paljon, ettei nukkumisesta tullut yhtään mitään. Kädet turposi. Niitä kirveli. Poltteli. Kutitti. Ja pisteli. Aamulla varasin ajan lääkärille. Tiesin, ettei tautiin lääkettä ole, mutta halusinkin jotain apua siihen kutinaan. Lauantai aamupäivän aikana alkoi jaloissakin tuntua pistelyä ja turvotusta ja niinhän ne iho-oireet iski sitten jalkapohjiinkin. Sain lääkäristä kutinaan lääkettä ja käskyn pysyä kotona. Vielä maanantainakin. Määrittämätön enterovirusinfektio lukee sairaslomalapussa. Tauti on kuulemma erittäin herkästi tarttuva, mutta varsinainen eristäytyminen on turhaa pitkän tarttumisajan vuoksi. Tauti kuulemma tarttuu jo ennen sairastuneen oireita ja saattaa tarttua jopa vielä kuukauden taudin puhkeamisesta.

Täällä ollaan. Kotona. Tosin en minä minnekään olisi oikein päässytkään, kun jalat on sen verran turvonneet, ettei kengät tahdo mennä jalkaan. Mutta onneksi jo helpottaa. Sormenpäihinkin alkaa tulla se normaalitunto takaisin. Pari päivää on mennyt niin, että tuntuu siltä, kuin ihon alla olisi miljoona neulaa, mitkä pistää aivan järkyttävästi.

Onneksi lapset pääsi paljon helpommalla! Ei niillä ollut ollenkaan näin pahoja oireita. Mutta niillä oli flunssan oireita - nuhaa ja yskää ja D:llä oli tosi tukossa nenä. Minulla ei taas ollut ollenkaan flunssan oireita.

Ja mikä tämä tällainen postaus olisi, jos ei olisi kuvia :D Tässäpä niitä, vaikka nämä ei todellakaan kerro ihan koko totuutta. Kuvat vääristävät enemmänkin parempaan, kuin pahempaan suuntaan ja tuntuu, että livenä nuo on paljon pahemman näköiset ;)







Voitte vaan kuvitella, että näillä käsillä ei ole paljon mitään tehty koko viikonlopun aikana. Nyt alkaa jo sen verran helpottaa, että yleensäkään pystyy edes näppäimistöllä juoksuttaa sormiaan. Turvotuksesta kertoo hieman ainakin se, ettei vasemman käden sormet taivu lähellekään nyrkkiä ja sormukset ei mene sormeen.

Harmittaa vaan, kun lauantaina oli vanhempieni luona perinteiset pikkujoulut ja ne jäi meiltä nyt väliin. Harmittaa ettei päästy mukaan juhlimaan, mutta myös se, etten päässyt tekemään pikkujoululahjaani. Olin päättänyt tehdä jouluista (tai ehkä talvista) rockyroadia ja antaa sen kaverina Kaikki Paketissa -blogista bongaamani adventtikynttilät. Mutta nyt ne jäi kokonaan tekemättä. Ehkäpä ehdin ne tekemään vielä tässä tällä viikolla :D

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

#LiberoThrowback




Monelle onkin varmaan jo tuttu tämä Liberon uusi throwback -kampanja? Liberolta tuli siis uusi vieläkin parempi ja hellävaraisempi vaippa - Libero Touch, jonka itse ensin luulin olevan vain vauvaikäisten (teippivaippa) juttu, mutta nyt tutkittuani asiaa enemmän, on noita housuvaippoinakin. Uuden vaippansa myötä Libero avasi myöskin tällaisen kampanjasivuston, missä voi katsella oman syntymävuoden ja lapsensa syntymävuoden mukaisia "hittejä". Tosiaan luulin ettei tämä Touch ole varsinaisesti meitä varten, mutta pitihän sitä sitten itsekin katsoa mitä sieltä kampanjan sivuilta löytyy :)

Noi vaunut! Siis minun syntymävuoden vaunut, meillä on ollut jotkut hyvin samanlaiset ja ne on vieläkin tallessa vanhemmillani. Ainakin meidän O aikoinaan mummilassa niissä on pari kertaa nukkunut. Löytäisinköhän niistä kuvan...

Löysin :D olkaa hyvät!!


**Tätä kirjoitusta ei ole tehty mitenkään yhteistyössä Liberon kanssa**

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Ensimmäinen oikea joulujuttu 2015.

Koska joululahjapohdintoja, lahjakirjeiden kirjoitusta ja joulukortti-ideoiden läpikäymistä ei lasketa kunnon joulujutuiksi, niin olkoon sitten ensimmäinen laatuaan tänä vuonna tämä. Joulutorttujen paisto!


Nyt kun ollaan oltu kotona, niin on selvästi ollut "enemmän" aikaa ja pitäähän sitä sitten keksiä lasten kanssa kaikkea kivaa ja eilen paistettiin joulutorttuja. _Hyvä äiti_ laittaa lapset päiväunille lupaamalla niille jotain kivaa, kun käyvät nukkumaan kiltisti ja nukkuvat. Ainakin hetken. Tällä kertaa lupasin, että päikkäreiden jälkeen paistetaan joulutorttuja ja mikä parasta - niitä saa maistaa heti päivällisen jälkeen.

Meillä O on huono nukkumaan kotona enää päikkäreitä, eikä me oikeastaan nykyään enää edes laiteta häntä päikyille. Poika jaksaa oikein hyvin ilmankin niitä, eikä siitä asiasta jaksa alkaa tapella tuon kanssa. Mutta sairaana pitää nukkua, siitä pidän kiinni. 

Pojat nukahtikin lähes samantien ja äiti pääsi lunastamaan lupauksensa. Minä leikkasin valmiit levyt kahtia ja tein neliöistä tähtitortun muotoisia. Yleensä meillä tehdään snautseritorttuja, mutta nyt päätin mennä siitä missä aita on matalin ja helpoimman kautta (ihan kun se olisi ollut todella paljon haastavampaa). Ja sitä paitsi, kohtahan nuo kaikki kymmenen torttua on jo syöty, niin eiköhän niitä joudu vielä ennen joulua tekemään lisääkin.






Pojat saivat siis kumpikin viisi torttua eteensä ja heidän osuutensa alkoi torttujen kananmunamaalauksella, jonka jälkeen torttuihin lusikoitiin täytteitä. O laittoi omena-kanelihilloa, joka muuten oli minulle uusi tuttavuus ja D laittoi luumuhilloa. Lusikoimisen jälkeen äiti siirsi pellit yksi kerrallaan uuniin. Siitäkin meinasi tulla sanasota poikien kesken kumman pellillinen pääsee ensin uuniin, mutta onneksi sain pojat uskomaan, että äiti päättää tämän asian.