torstai 8. lokakuuta 2015

Unessa: Elämä antaa ja elämä ottaa.

Odotin kaksosia. En nähnyt unessa itse ultrausta, eikä minulla ole muistikuvaa isosta mahasta, mutta tiedän katsoneeni useasti ultrakuvia. Kuvissa oli kaksi sikiötä. Tiesin odottavani kaksosia, kahta poikaa.

Muistan, että olin valtavan onnellinen. Hymyilin, nauroin, olin hyvällä tuulella ja mikään ei saanut minua lannistumaan. Ei fyysisesti eikä henkisesti. Minulla oli hyvä olla. Laskettu aika olisi ihan kohta.

Heräsin. Siis siinä unessa heräsin. En ihmetellyt missä olin tai mitään muutakaan. Tiesin synnyttäneeni (tai minun tilanteessani olleeni keisarinleikkauksessa). Olihan lasten laskettu aika parin päivän päästä. Huomasin läheisellä pöydällä lapun. Lapussa luki kahden lapsen syntymäajat 14. ja 16. päivä. Kuukautta tai vuotta lapussa ei lukenut, tai sitten en kiinnittänyt siihen huomiota. Huomioni kiinnittyi väreihin. Väreihin millä päivämäärät oli kirjoitettu ensimmäinen vaaleanpunaisella ja toinen vaaleansinisellä. Päivämäärien perässä luki ensimmäisessä tyttö ja toisessa poika. Olin pakahtua onnesta ja muistan, että miehenikin oli paikalla. Halasin häntä, mutta hän oli täysin liikkumaton. Muistan miettineeni tai ehkä jopa sanoneeni ääneen, että eihän siinä ultrassa sitten kaikki näkynytkään sataprosenttisesti. Tosin ei minulla myöskään ollut sellainen olo, ettäkö muuttumisvaraa ei olisi ultratuloksissa voinut olla.

Katsoin lappua uudelleen ja nyt siinä oli lisää tekstiä. Mustalla siihen oli kummankin vauvan syntymäajan perään piirretty risti ja kirjoitettu kellonaika. Näiden pienten vauvojen kuolinajat. Itkin. Itkin tuhottomasti, enkä ymmärtänyt mitään mitä ympärilläni tapahtui.

Kukaan ei kertonut, kukaan ei tullut puhumaan. Kukaan ei lohduttanut. Ketään ei ollut missään. Kaikki oli pysähtynyttä. Hetki tuntui kirjaimellisesti ikuisuudelta ja yhtäkkiä luin synnytyskertomusta. Paperilta. Lääkärin kirjoittamana. Se kertoi minusta ja minun synnytyksestäni. Ymmärsin, että oli tapahtunut jotain, jonka vuoksi minut oli viety sairaalaan. En ollut ollut tajuissani. En ilmeisesti viimeiseen pariin päivään. Sen järkeilin siitä, että lapset oli syntyneet parin päivän viiveellä toisistaan ( :D ).

Nyt heräsin oikeasti. Enkä saanut tietää mihin lapset kuolivat. Herättyäni ei minulla ollut kuitenkaan kovinkaan epämielyttävää oloa. Ei sellaista kuin joskus painajaisesta herättyä sydän hakkaa (tai ainakin tuntuu siltä) ja on huono olla. Heräsin vain. Mietin paljon untani pitäen vielä silmät kiinni.

Minä en vieläkään usko yliluonnolliseen. Erittäin harvoin muistan mitään uniani ja sen mitä niitä muistan on ne hyvin sekavia. Eli sellaisia mistä tiedän täysin niiden olevan unia. Mutta tämä oli erilainen. Se onnellisuuden tunne siinä alussa. Pystyn lähes tälläkin hetkellä tuntemaan sen oikean onnen. Sen miltä se tuntui. Ja se raastava suru ja kärsimys. Se oli jotain todella aitoa. Ja kamalaakin.

Minulla on edelleen pala kurkussa ja voin lähes fyysisesti pahoin ajatellessani tuota unta. Unta, jonka näin viime yönä. Unta, joka jostain syystä vaikuttaa minuun huomattavasti enemmän, kuin ehkä pitäisi ja unta, josta en tiedä mitä se tarkoittaa.


2 kommenttia:

  1. Mulla on kirjoitettuna yksi postaus unista mutta en varmaankaan viitsi sitä ikinä julkaista. Näen tosi paljon enneunia. Niin hullulta kuin se kuulostaakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enneunia, hui! Mä en ehkä siksi usko yliluonnolliseen, että yritän aina viimeiseen asti keksiä järkevän selityksen tapahtumille tai unille. Ja ihan yhtä usein kuin munkin unet voisi olla enneunia, niin yhtä usein pystyn ne järkeilemään. Ja on mullakin ollut näitä "enneunia" tai ne on ehkä enemmänkin sellaisia alitajuisia stressipiikkejä. Joskus aikoinaan kun mulla oli vielä koulu kesken ja olin vähän niinkuin luovuttanutkin sen suhteen. Kun en vaan saanut aikaiseksi, niin aloin usein nähdä unta, jossa pakokauhunlailla etsin hävinnyttä valkoista takkiani. Tuolloin en edes omistanut valkoista takkia ja kunhan valmistuin n. puolen vuoden päästä ensimmäisestä takkiunesta näin vielä kerran sen unen. Mutta silloin se päättyi siihen, että löysin takin :) Ja taas järkeilin tämänkin unen.

      Mä en sano tätä mun untani enneuneksi, mutta tätä mä en ole pystynyt järkeilemään. En ainakaan vielä. Tai kai se voisi alitajuisesti jotenkin liittyä hormonitoimintaan ja menkkoihin, joiden pitäisi alkaa ihan parin päivän sisään.

      Ja unissakin kai on se, että lähes aina tapahtumat unessa ei tarkoita samaa "in-real-life", siis jos ovat enteitä. Eikös unia tulkita jotenkin ja usein tapahtumat tarkoittavat aivan jotain muuta kuin miten ne alitajuisesti esitetään?

      Unet on muuten aika mielenkiintoinen juttu :D

      Poista

Risuja vai ruusuja? Kiitos kommentistasi!