perjantai 11. syyskuuta 2015

Kaksivuotisneuvola.

D:n kaksivuotisneuvolasta on jo useampi viikko aikaa, mutta en vaan ole saanut aikaiseksi kirjoitusta siitä. Ehkä osaltaan siksi, että siellä ei varsinaisesti mitään erikoista ollut ja ehkä osaltaan siksi, että blogi on muutenkin ollut nyt vähän hiljaiselon ajassa. Toisaalta tuntuu, että olisi paljonkin kirjoitettavaa ja kerrottavaa ja toisaalta en vaan saan mistään revittyä sitä inspiraatiota kirjoittamista kohtaan. Elämä on ollut ehkä tietyllä tavalla vähän usvaa viime aikoina ja valehtelisin jos väittäisin ettei minua väsytä koko ajan. Ja sitten tietysti ei (muka) ole aikaa istua sohvan nurkkaan läppärin kanssa.


Kuten jo siis todettu, ei neuvolassa ilmennyt mitään kummallista ja suurimmaksi osaksi vain vahvistettiin omia olettamuksiani. Poika on sekä liikunnallisesti, että puheellisesti hieman kehitystään edellä. Siis nyt, eikä tämä ole mitenkään todennäköisesti pysyvä tila :D Siis että aina olisi. Jos ja kun hänet on samasta puusta veistelty, kuin veljensäkin, niin tuo tahti kyllä tasaantuu seuraavan vuoden tai kahden aikana. Niin kävi O:llekin.

Puhe ei vielä ole kertovaa, mutta poika höpöttää menemään suhteellisen sujuvasti. Poika kyselee ja kyseenalaistaa usein ja lähes yhtä usein äidin, isän tai veljen antamat vastaukset ei hänelle riitä. Vaikkakin ymmärtääkseni sekin on jo edellä olemista, että kaksivuotiaana lapsi puhuu pitkiä lauseita ja useita peräkkäin niin paljon saatiin "ihastelua" siitä, että D osaa taivuttaa sanoja. Usein kai kuitenkin tuon ikäinen ilmaisee esim. verbejä perusmuodossa, mutta D taivuttaa niitä. Ei tietenkään aina oikein, mutta usein kuitenkin.

Meidän pojat on näissä hommissa sitten edellä, mutta eiköhän vielä tule se jokin juttu, missä ovat sitten jäljessä ;) Vuoroin vieraissa, eikös sitä niin sanota?



Neuvolakortissa tämän käynnin kohdalla lukee: "D on reipas ja touhukas kaveri. Liikunnallisesti rohkea ja taitava. Pitkiä lauseita puhuu selvästi. Kaikki ok."

Pituus: 90.3cm, paino: 15.5kg, päänympärys: 49.5cm

Kuvat on vaan taas sekalaisia kuvia.

4 kommenttia:

  1. Hienoa jos hän juttelee paljon! :) Meillä tuon kuopuksen kanssa on ihan tillanne ihan toisin. Hän ei vielä montaa sanaa käytä.Tässä on vielä muutama kuukausi tuohon kahteen ikävuoteen joten oikein odotan että tilanne hieman muuttuisi. Saisi sitten hänestäkin pian juttukaverin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Useasti vähän liikaakin. Sitä ei edes pysty kertomaan, se pitäisi kuulla itse. Tietysti on monia juttuja mitkä varmaan vain me ymmärretään, ja on niitäkin missä isoveljensä toimii tulkkina meille vanhemmille. Laulaminen tuntuu olevan D:lle todella mieluista ja monia lauluja tuo laulaakin. Piiri pieni pyörii, puuhapete, muumit, päivänsäde ja menninkäinen, ihahaa, syypää sun hymyyn, sinä ansaitset kultaa.. mainitakseni vain ne mitkä tuli heti mieleen :D ja kaikista tulee sen verran melodiaa ja sanoja, että ne pystyy tunnistamaan.

      Mutta, sekin on taito nauttia siitä, kun ne on vielä hiljaa :D Joten nauti!

      Poista
  2. Pitkä poika! Meillä on 3 ekaa tyttöä myös pitkiä, mutta sitten tämä viimeisin, lyhyt ja jämerä, isäänsä tullut, ja vissiin äitiinsäkin, hah :D Ja apua. Viian 6v neuvola varaamatta ja synttäritkin meni jo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Mä voin kertoa (kun en niitä kuvia jaa), että Matilda on niin saman ruumiinrakenteen omaava kuin D:kin :) Vähän paksummanlainen, mutta kummatkin niin syötävän suloisia. Nyt oli kuopus mennyt esikoisen ohi pituuskasvussa. Eihän se välttämättä mitenkään pysyvä tila ole, mutta siis ainakin ulkoisesti O on tullut selvästi minun sukuuni ja D taas isänsä. Minä olen sen 152 pitkä ja mies taas lähemmäs 190. Ja siksi vähän odoteltukin, että ottaako tuo myös pituuskasvuaan enemmän isältään. Jalankokokin on musta D:llä kasvanut aivan hurjaa vauhtia O:hon verrattuna.

      Mutta tosiaan, eihän yksi ylitys mitään kerro :D Kai nää kasvutkin on niin yksilöllisiä ja pyrähdykset tulee vähän milloin sattuu.

      Poista

Risuja vai ruusuja? Kiitos kommentistasi!