torstai 30. heinäkuuta 2015

Myös kirjoitettu sana antaa lukijalle kuvan sinusta.

Olen aiemminkin paasannut blogissani siitä, kun minua ärsyttää jos ja kun ihmisiltä puuttuu käytöstavat. Siis ne ihan perinteiset kiitos, anteeksi ja ole hyvä. Ja lisätään siihen vaikka noin yleisesti toisen ihmisen kunnioittaminen. Ihan perushuttua siis :)

Tämä aihe nousi taas huulilleni tässä viimeisen viikon aikana. Miksi? Koska olen laittanut taas meille tarpeetonta tavaraa myyntiin tori.fi -paveluun. Tori.fi on paikkana ja ajatuksena mainio, eikä tämä suuttumukseni ole osoitettu heitä kohtaan ollenkaan. He eivät voisi tehdä tälle "ongelmalle" mitään, vaikka kuinka yrittäisivät.

Okei, totta on, että kirpputorikauppa on ehkä vähän sellaista rennompaa ja ehkä vähän hälläväliä touhuakin, mutta kyllä minun mielestäni siinäkin pitäisi osata arvostaa toista osapuolta jo pelkästään ihmisenä ja mikä tärkeintä - osata näyttää se. Näyttöä ei mielestäni tarvitse olla mitenkään muuten, kuin että on perusasiat hallussa. Ollaan kohteliaita, ystävällisiä ja otetaan toinen huomioon.

Olen aina sanonut: "kohtele toisia, kuten toivoisit itseäsi kohdeltavan". Ja taidan allekirjoittaa myös lausahduksen "niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan". Meillä kaikilla olisi mukavampaa, jos meistä kaikki osaisi ja haluaisi käyttäytyä toisia kohtaan korrektisti, ystävällisesti, iloisesti ja kohteliaasti. Varsinkin kun puhutaan keskenään vieraiden ihmisten kohtaamisista.

Toki on ääritapauksia ja niihin en tässä tahdo sen kummemmin edes paneutua. Ujous esimerkiksi saattaa olla suurestikin ihmisen ulosantiin vaikuttava tekijä ja se sallittakoon jossain määrin. Tottakai. Mutta toisaalta nyt puhun enemmänkin siitä kirjoitetusta sanasta, pikaviesteistä, sähköposteista ja tekstiviesteistä. Niissä ei mielestäni pitäisi näiden näkyä.

Väitän, että ne huonot ulosannit, joihin minä olen törmännyt on vain ihmisten välinpitämättömyyttä - ei yksinkertaisesti mitään muuta.

Tässä yksi muuten kuin nimien ja osoitteiden osalta sensuroimaton sähköpostikeskustelu minun (myyjä) ja ostajaehdokkaan välillä. Myin polkupyörää. Keskustelu käytiin n. klo 16-17.

Ostaja:
olisin kiinnostunut pyörästä. onko vielä niin tulen ostamaan pois?

Minä:
Moikka.
Kyllä löytyy. Koska pääsisit hakemaan?
Hanna

Ostaja:
Vaikkapa tänään. Huomenna yksi olisi tulossa Helsinkiin niin paketin kanssa ja pyytää 90e niin jos se on ok niin tulisin nyt ostamaan

Todettakoon tässä välissä, etten vieläkään ihan ymmärrä sitä, mitä ostaja haluaa tuolla viestillään ilmaista, mutta näin minä vastasin:
Eli siis maksaisit tuosta 90e ja tulisit tänään hakemaan? Tämä on ok, jos pääset tulemaan ennen klo 20. Onnistuuko tämä aikataulu sulle? Osoitteemme on kommammaatie 1 X, 00000 Vantaa.
Hanna

Ostaja:
Haen tänään ennen klo 20 ja 80e ?

Minä:
Haku tänään ennen klo 20 ja 90e. Tuletko?

Ostaja:
Yritän

Samana päivä kello 19.53 sain ostajalta alla olevan viestin:
Hei. Missäs päin se nyt olisikaan?

Tässä kohtaa voin kertoa ottaneeni käyttöön tuon "niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan". Nyt minä olin törkeä ja jätin vastaamatta ostajalle mitään. Rehellisyyden nimissä, en vaan halunnut enää myydä hänelle mitään.

Näitä samanmoisia on ainakin omalle kohdalleni sattunut jo aivan liikaa. Paljon enemmän, kuin niitä hyviä kokemuksia, vaikka sellaisiakin kyllä löytyy.

Joskus lahjoitin juomalaseja ja niillä oli niin monta ottajaa, että voin loppujen lopuksi todeta antaneeni ne sille, kuka oli mielestäni ystävällisin. Itsekseni vain totesin, että vaikken sitä tavallaan tiedostaen tehnyt, kävi siinäkin niin, että ensivaikutelma ratkaisi. Yksikin oli valmis tulemaan hakemaan laseja ilmaiseksi ja toivoi, että voisin pakata ne valmiiksi postituskuntoon?! Teki mieli kysyä, että postitanko myös puolestasi. Toinen kyseli tekstiviestillä että miten meille pääsee, jolloin oli pakko todeta, että riippuu mistä tulee ja millä!

Näiden lisäksi tulee lukemattomasti niitä viestejä, joissa todetaan vain: "mä tuun hakee". Siihen jos vastaat jotain, siis ihan mitä vain, et koskaan saa toista viestiä. Ihan kuin jotkut harrastaisivat sitä, että ovat muka kiinnostuneita jostain tuotteesta ja lähettävät lämpimikseen kiinnostusviestejä.

Sitten on nämä joiden kanssa on uskomattoman vaikea sopia noutoajasta. Jos kerrot, että olet kotona tänään klo 15-20, niin saat vastauksen, että tulen sillä välillä. Tuleeko ihmiset oikeasti ajatelleeksi, että silloin se myyjä on "velvoitettu" istumaan kotona ja odottamassa sitä ostajaa koko tuon ajan? Tästä kaikesta olen jonkin verran viisastunut ja tarjoan ostajille vain yhtä tiettyä kellonaikaa.

Niin ja se noutopaikka. Jos minä olen kertonut meidän osoitteen kokonaisuudessaan, eli ostajalla on tarkka osoite tiedossa, niin totta helvetissä minä oletan, että hän tulee ovikelloa soittamaan. Eikä odota minua talohtiön parkkipaikalla!

Vai olenko se vain minä, ketä häiritsee ja v*tuttaa nämä tällaiset? Onko tuollaiset yllä kuvatut tilanteet jollekulle ihan normaalia ja sellaisia mihin tulisi pyrkiä?

Kiitos ja anteeksi, tätä minä nyt tarvitsin ja tämä oli terapeuttista ;)

2 kommenttia:

  1. Hihi, kuulostaa niin tutulta! Mä en ole oikein jaksanut nähdä vaivaa laittaakseni tavaroita myyntiin vaikkapa fb-kirppiksille, sillä en jaksa sitä varaus- ja jonotusrumbaa. Nyt työhuonetta uudistaessamme luovuttiin useista huonekaluista ja tavaroista, joista suurimman osan appivanhemmat kärräsi kierrätyskeskukseen ja osan mä laitoin paikkakunnan fb-kirppikselle Annetaan / lahjoitetaan -osioon. Nyt tuntuu, että seuraavat kamppeet mä vien suosiolla jonnekin pelastusarmeijalle. :D En tajunnut sopia tiettyä aikaa, joten eka joka oli tulossa hakemaan vanhaa pöytätietokonetta, sanoi tulevansa seuraavana iltana ja ilmoittelevansa myöhemmin tarkemman ajan. Odottelin koko päivän tarkempaa tietoa ajasta ja lopulta iltaseitsemältä kyselin itse asiaa - olivat kuulemma kasin maissa tulossa. Tosin tulivat lopulta puoli ysiltä.

    Seuraavaksi sovittiin hoitotason hausta. Jälleen mä hölmönä totesin, että sopii koska vain, ilmoittele kun tiedät tarkemman ajan. Ilmoitusta ei taaskaan tullut, mutta mun kyselyiden jälkeen totesi tulevansa illalla klo 16.30 jälkeen. Lopulta iltaysiltä laitoin viestin, onko hän tulossa vai ei. Ei tullut, oli tullut muuta menoa. :D Haki sitten kuitenkin seuraavana päivänä hoitotason.

    Että hohhoijaa. Ens kerralla mäkin todellakin sovin tarkan ajan! Tavallaan ei haittaa, vaikka aika olisi liukuva, kun ollaan kuitenkin kotona. Silti ilta-aikaan mua tympäsee turhanpäiten olla valppaana, kun tyttöjen aikaisen nukkumaanmenon takia täytyy laittaa ovikelloon lappu, että koputtavat. Enkä mä välttist kuulisi koputusta kauemmas kuin keittiöön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just! Sit toi ettei ilmoiteta mitään, jos tulee muuta eikä pääsekään. Niitä on munkin kohdalle osunut, ja vielä niin ettei niistä hakijoista sitten enää koskaan kuulu mitään, vaikka peräänkin kyselis. Että mua korpeaa :) mäkään en halua yli iltakasin jälkeen tulijoita just lasten nukkumaanmenoa vuoksi. Meillä kun on vielä nuo koirat ja ne haukkuu usein tuntemattomia tulijoita.

      Poista

Risuja vai ruusuja? Kiitos kommentistasi!