torstai 23. heinäkuuta 2015

Mekkotehdas. Aikuisille.

Minä olen aina ollut enemmän poikatyttö kuin tyttötyttö. Tai ainakin sellainen mielikuva minulla on itsestäni. Lapsiajoista en muista mitään erikoista, mutta teininä, nuorena aikuisena ja nyt aikuisena olen ollut hyvinkin kiinnostunut esim. autoista, joka mielletään ehkä enemmän poikien jutuksi. Ehkä se miten parhaiten kuvaisin itseäni, on että olen aina ollut enemmän "toiminnan nainen" kuin toivonut, että muut tekee asioita puolestani.

Toki, osaan minäkin sälyttää miehelleni monia "miesten hommia" vain koska voin tehdä niin, mutta yhtä usein myös teen ne itse. Nykypäivänä kuitenkin todella paljon vähemmän, kuin aiemmin. Äitiyden ja perhe-elämän myötä olen ehkä enemmän uppoutunut naisen rooliin ja keskittynyt enemmän niihin asioihin, mitkä koen enemmän naisten hommiksi, kuin miesten.

Minä en tee tästä kirjoituksesta tämän enempää kannanottoa taas sukupuoliuteen sen neutraaliuteen tai sensitiivisyyteen, vaan koitan kertoa enemmänkin sen millainen minä olen ollut ja millainen minä olen.

Naisellisuutta ja tyttömäisyyttä on minussa ollut juuri sen verran minkä luoja on minulle suonut, mutta en ole joko osannut korostaa sitä tai edes halunnut korostaa sitä.


Haluanhan minäkin näyttää nätiltä, kauniilta ja naiselta. Siitä ei ole epäilystäkään kumpaa sukupuolta olen tai kumpaa tunnen olevani. Nainenhan minä olen! Kaunis, nätti ja nainen. Minun ajatuksissani se vaatii ensinnäkin meikkiä. Vaatetuksellisesti olen vasta viime vuosina löytänyt muutkin värit, kuin mustan ja sinisen. Tai ylipäätään kirjavat. Esimerkiksi vaaleanpunaista en ole koskaan osannut käyttää, mutta senkin olen kokeilemalla vihdoin löytänyt.

Mekoista ja hameista tykkään ja mielelläni niihin pukeudun, mutta vain juhlaan. Olen aina pukeutunut arjessa mielummin housuihin. Ihan niiden käytännöllisyyden vuoksi. Oikeastaan nykypäivänä minua vähän häiritsee se ajatus, että koen hameet ja mekot juhla-asuiksi, enkä osaa pukeutua niihin esim. töissä tai muuten vaan vapaa-ajalla.


Korkokengistäkin tykkään, ihan jo siksi, että olen kovin lyhyt (152cm), mutta nekin miellän enemmän juhlapukeutumiseen ja siksi harvoin käytän niitä. Koska käytän korkokenkiä vain juhlassa, ei myöskään jalkani ole kovin tottuneet korkeampiin korkoihin ja senkin takia korkokenkiä tulee käytettyä vähäisen.

Kirsi ja Sunna, jotka hääräävät Mekkotehdas -blogin takana julkaisivat uuden kirjan. Mekkotehdas aikuisille. Edellinenhän oli lapsille. Vaikka minulla itselläni ei tyttöjä olekaan, oli tuo lapsiversio pakko ostaa omaksi pari vuotta sitten. Nyt kirjahyllystäni löytyy tämäkin versio. Pari mukavaa kaavaa sieltä osui heti silmään ja siskokin löysi omia ihanuuksia.


Puuvillakangas ei ole minun juttuni, koska yhdistän sen usein joustamattomuuteen ja kiristävään, ehkä jopa epämiellyttävään vaatteeseen. Ajattelin kokeilla paria mekkoa siis trikoosta. Kunhan vaan keksin sitä aikaa siihen ;)

ps. yksi syy mekottomuuteeni on varmasti äärettömän suuri inho sukkahousuja kohtaan. Hyväthän ne on, jos niihin on viitsinyt sijoittaa rahaa enemmän kuin 4,95e. Kuitenkin lähes yhtä usein, kuin nuo inhokit pitää jalkaansa vetää, on itseeni iskenyt piheys ja olen ostanut halvemmalla kahdet sukkikset, kuin mitä olisin saanut hyviä edes yhtiä.

2 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus! Täytyypä tutustua tuohon kirjaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Kannattaa kyllä, on erittäin tutustumisen arvoinen.

      Poista

Risuja vai ruusuja? Kiitos kommentistasi!