torstai 30. heinäkuuta 2015

Myös kirjoitettu sana antaa lukijalle kuvan sinusta.

Olen aiemminkin paasannut blogissani siitä, kun minua ärsyttää jos ja kun ihmisiltä puuttuu käytöstavat. Siis ne ihan perinteiset kiitos, anteeksi ja ole hyvä. Ja lisätään siihen vaikka noin yleisesti toisen ihmisen kunnioittaminen. Ihan perushuttua siis :)

Tämä aihe nousi taas huulilleni tässä viimeisen viikon aikana. Miksi? Koska olen laittanut taas meille tarpeetonta tavaraa myyntiin tori.fi -paveluun. Tori.fi on paikkana ja ajatuksena mainio, eikä tämä suuttumukseni ole osoitettu heitä kohtaan ollenkaan. He eivät voisi tehdä tälle "ongelmalle" mitään, vaikka kuinka yrittäisivät.

Okei, totta on, että kirpputorikauppa on ehkä vähän sellaista rennompaa ja ehkä vähän hälläväliä touhuakin, mutta kyllä minun mielestäni siinäkin pitäisi osata arvostaa toista osapuolta jo pelkästään ihmisenä ja mikä tärkeintä - osata näyttää se. Näyttöä ei mielestäni tarvitse olla mitenkään muuten, kuin että on perusasiat hallussa. Ollaan kohteliaita, ystävällisiä ja otetaan toinen huomioon.

Olen aina sanonut: "kohtele toisia, kuten toivoisit itseäsi kohdeltavan". Ja taidan allekirjoittaa myös lausahduksen "niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan". Meillä kaikilla olisi mukavampaa, jos meistä kaikki osaisi ja haluaisi käyttäytyä toisia kohtaan korrektisti, ystävällisesti, iloisesti ja kohteliaasti. Varsinkin kun puhutaan keskenään vieraiden ihmisten kohtaamisista.

Toki on ääritapauksia ja niihin en tässä tahdo sen kummemmin edes paneutua. Ujous esimerkiksi saattaa olla suurestikin ihmisen ulosantiin vaikuttava tekijä ja se sallittakoon jossain määrin. Tottakai. Mutta toisaalta nyt puhun enemmänkin siitä kirjoitetusta sanasta, pikaviesteistä, sähköposteista ja tekstiviesteistä. Niissä ei mielestäni pitäisi näiden näkyä.

Väitän, että ne huonot ulosannit, joihin minä olen törmännyt on vain ihmisten välinpitämättömyyttä - ei yksinkertaisesti mitään muuta.

Tässä yksi muuten kuin nimien ja osoitteiden osalta sensuroimaton sähköpostikeskustelu minun (myyjä) ja ostajaehdokkaan välillä. Myin polkupyörää. Keskustelu käytiin n. klo 16-17.

Ostaja:
olisin kiinnostunut pyörästä. onko vielä niin tulen ostamaan pois?

Minä:
Moikka.
Kyllä löytyy. Koska pääsisit hakemaan?
Hanna

Ostaja:
Vaikkapa tänään. Huomenna yksi olisi tulossa Helsinkiin niin paketin kanssa ja pyytää 90e niin jos se on ok niin tulisin nyt ostamaan

Todettakoon tässä välissä, etten vieläkään ihan ymmärrä sitä, mitä ostaja haluaa tuolla viestillään ilmaista, mutta näin minä vastasin:
Eli siis maksaisit tuosta 90e ja tulisit tänään hakemaan? Tämä on ok, jos pääset tulemaan ennen klo 20. Onnistuuko tämä aikataulu sulle? Osoitteemme on kommammaatie 1 X, 00000 Vantaa.
Hanna

Ostaja:
Haen tänään ennen klo 20 ja 80e ?

Minä:
Haku tänään ennen klo 20 ja 90e. Tuletko?

Ostaja:
Yritän

Samana päivä kello 19.53 sain ostajalta alla olevan viestin:
Hei. Missäs päin se nyt olisikaan?

Tässä kohtaa voin kertoa ottaneeni käyttöön tuon "niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan". Nyt minä olin törkeä ja jätin vastaamatta ostajalle mitään. Rehellisyyden nimissä, en vaan halunnut enää myydä hänelle mitään.

Näitä samanmoisia on ainakin omalle kohdalleni sattunut jo aivan liikaa. Paljon enemmän, kuin niitä hyviä kokemuksia, vaikka sellaisiakin kyllä löytyy.

Joskus lahjoitin juomalaseja ja niillä oli niin monta ottajaa, että voin loppujen lopuksi todeta antaneeni ne sille, kuka oli mielestäni ystävällisin. Itsekseni vain totesin, että vaikken sitä tavallaan tiedostaen tehnyt, kävi siinäkin niin, että ensivaikutelma ratkaisi. Yksikin oli valmis tulemaan hakemaan laseja ilmaiseksi ja toivoi, että voisin pakata ne valmiiksi postituskuntoon?! Teki mieli kysyä, että postitanko myös puolestasi. Toinen kyseli tekstiviestillä että miten meille pääsee, jolloin oli pakko todeta, että riippuu mistä tulee ja millä!

Näiden lisäksi tulee lukemattomasti niitä viestejä, joissa todetaan vain: "mä tuun hakee". Siihen jos vastaat jotain, siis ihan mitä vain, et koskaan saa toista viestiä. Ihan kuin jotkut harrastaisivat sitä, että ovat muka kiinnostuneita jostain tuotteesta ja lähettävät lämpimikseen kiinnostusviestejä.

Sitten on nämä joiden kanssa on uskomattoman vaikea sopia noutoajasta. Jos kerrot, että olet kotona tänään klo 15-20, niin saat vastauksen, että tulen sillä välillä. Tuleeko ihmiset oikeasti ajatelleeksi, että silloin se myyjä on "velvoitettu" istumaan kotona ja odottamassa sitä ostajaa koko tuon ajan? Tästä kaikesta olen jonkin verran viisastunut ja tarjoan ostajille vain yhtä tiettyä kellonaikaa.

Niin ja se noutopaikka. Jos minä olen kertonut meidän osoitteen kokonaisuudessaan, eli ostajalla on tarkka osoite tiedossa, niin totta helvetissä minä oletan, että hän tulee ovikelloa soittamaan. Eikä odota minua talohtiön parkkipaikalla!

Vai olenko se vain minä, ketä häiritsee ja v*tuttaa nämä tällaiset? Onko tuollaiset yllä kuvatut tilanteet jollekulle ihan normaalia ja sellaisia mihin tulisi pyrkiä?

Kiitos ja anteeksi, tätä minä nyt tarvitsin ja tämä oli terapeuttista ;)

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Koti: Lastenhuone.

Minulla on nämä meidän kodin huoneiden kirjoitukset olleet kaikki luonnoksissa jo pitkään. Loin jokaisen valmiiksi jo heti kun aloitin kertomaan eteisestä. Ei niissä ole siis ollut muuta kuin tuo otsikko.

En tiedä miten muut laittaa blogi-ideoita talteen, mutta minä teen usein niin, että kirjoitan ideoita luonnoksiin. Luonnokset on siis minulla vähän kuin ideapankki ;) Välillä olen ihan hukassa, jos siellä ei ole kuin pari ideaa tallessa ja toisaalta välillä ahdistun, kun pankki pursuaa keskeneräisiä kirjoituksia. :) Hah, ja mä teen tätä sentään vain itselleni.

Vähiin alkaa käydä nämä huoneetkin. Tämän jälkeen on enää jäljellä meidän makuuhuone ja työhuone. Työhuoneessa on tällä hetkellä eniten parannettavaa. Lastenhuoneen esittelin jo kerran aiemminkin, pari kuukautta sitten, mutta nyt se on kokenut lisää muutoksia. Valmista siellä ei vieläkään ole, mutta taidan olla hieman umpikujassakin sen sisustamisen kanssa.

Isoimman seinän olin päättänyt maalata jo hyvä tovi sitten. Piti vain löytää aikaa siihen ja mikä tärkeintä - päättää väri. Summanmutikassa kävin K-Raudasta nappaamassa useamman Tikkurilan maaliväriläpyskän ja niiden kanssa sitten mallailin seinää vasten. Mukaan tarttui akvarelli, keto, tanka, kaiku ja duuri.






Kahden viimeisen värin välillä pohdittiin, että kumpaako laitetaan ja duuriin päädyttiin. Eli tuohon keltaiseen, joka muuten on ihan erivärinen tässä, kuin mitä se on minun väriläpyskässä. Tässä tuo taittaa mielestäni lähes oranssiksi (voi tietysti johtua vain omasta näytöstänikin), kun oikeasti se on hyvin keltainen.

Huomasin myös sen, mikä on varmasti monelle kotimaalarille ihan päivänselvä juttu, että tuo maaliläpyskä pitää ihan oikeasti laittaa vasten sitä seinää, minkä aikoo maalata. En uskonut, mutta kokeilun kautta tajusin, että sehän on oikeasti ihan eri juttu katsoa sitä väriä muuten vaan, kuin sitä pintaa vasten. Toinen, mikä olisi hyvä tehdä ennen värin päättämistä, on käyttää googlen kuvahakua ja hakea sillä kuvia esimerkiksi värin nimellä. Näin saa eteensä kuvia huoneista, missä sitä kyseistä väriä on käytetty ja silloinkin se antaa osviittaa tulevasta. Tämän kuitenkin tajusin vasta hetki sitten - jo maalauksen jälkeen, joten itse en käyttänyt tuota taktiikkaa.




Tuo hassunnäköinen väkerrys sängyn alla on tuleva sängynaluslaatikko, mikä toimii tulevaisuudessa myöskin varavuoteena mahdollisia yövieraita silmällä pitäen. Sänkyyn myytiin erikseen valmista laatikkoa, mutta tämähän oli taas oiva kohde tuolle tee-se-ite-miehelleni a)toteuttaa itseään ja b)säästää rahaa :) Eli siellä se nyt on. Valmistumassa. Himpun verran vielä on vaiheessa tuo projekti.

Kerrossänky (Ellen) on ostettu Veken kalusteesta ja on niin sanottu junior kerrossänky. En halunnut täyspitkiä sänkyjä pojille vielä, kun eihän ne niitä vielä pitkään aikaan tarvitse. Mahtuvat noihin varmasti monta vuotta vielä ja tilaa jää enemmän leikeille. D:n takia on tikkaista otettu nuo parit askelmat pois. Muuten tuo pieni herra olisi koko ajan yläsängyssä ja äidillä sydän hyppisi ihan väärässä tahdissa.

Hmmm.. Olisikohan nyt muuten hyvä hetki muistuttaa miestä ohimennen eteisen kattolistoista.. ne kun on uupuneet jo kohta kaksi vuotta.



Siinä se on. Tuo keltainen seinä :) Minä tykkään siitä ja pojat tykkää siitä. Eikä se mieskään tuota torpannut ;) Se kai on tärkeintä, mutta kuitenkin täältä puuttuu jotain. Juurikin tuolle maalatulle seinälle pitäisi saada jotain. Tauluja? Hyllyjä? Mitä muuta? Vai täytyisikö kokeilla jotain toista järjestystä? Jos tuon sängyn laittaisi sittenkin tuolle maalatulle pitkälle seinälle, jolloin se rikkoisi hieman tuota onttoa tunnetta tuolla? Ehdottakaa ja auttakaa minua!

Nojatuolista olen ajatellut luopuvani, vaikka saimmekin toisen suunnilleen samanlaisen. Se toinen kyllä tarvitsisi päällensä päälliset ja pehmusteet, enkä taida keksiä siihen nyt aikaa mistään. Olen myöskin todennut nuo tuolit hieman epäkäytännöllisiksi ja haluaisin noiden tilalle mielummin jotkut pienet pallit tai perustuolit. Siis lastenkokoiset.

Pöytä on Ikean perusLack mustana. Sille olen suunnitellut pientä DIY -projektia, mutta siitä lisää vasta kunhan saan sen tehtyä.




Odotan niin sitä aikaa kun päikkäreitä ei enää nukuta ja sänkyjä ei myllätä tuhatta kertaa vuorokaudessa. Sitten voin hankkia pojille kunnon päiväpeitot, mutta siihen asti saavat olla ilman. O:lla jo olikin päiväpeitto, mutta luovuin sen käytöstä, koska sain saman verran harmaita hiuksia päivässä kuin normaalisti vuodessa.


Vannoin hiljaa itsekseni vielä pari vuotta sitten, että meillehän ei sitten tule yhtäkään autoratamattoa! Tosin silloin en tiennyt niitä olevan nykyään ihan oikeina mattoina ja niin vaan viime jouluna joulupukki toi poikien huoneeseen uuden maton. Autoratamaton.




Voitte arvata, että yllä olevat kuvat on otettu juuri siivotusta huoneesta. Tältä täällä useimmin näyttää, ja tämä on vielä siistiä ;)


Lasten suusta vol. 9

Tässä yhtenä aamuna pojat kävi keskustelua keskenään olohuoneen puolella, kun minä vielä nautin aamukahviani keittiössä.

O: Tykkäätsä parsakaalista?
D: Joo-o.
O: Hyvä, niin mäkin. Petteri saa siitä aina supervoimansa.
D:n ilme on hieman epäileväinen, mutta ei se uskalla veljensä totuuksia kyseenalaistaa. On hetken hiljaista.
O: Äitiii, onks meil parsakaalia? Me halutaan supervoimat!!
D silmät kiiluen innosta: Joo!!

Kuinka moni tietää, kuka on Petteri ja mihin näillä asioilla viitataan? :D

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Hupullinen liivi vai lyhythihainen huppari?

Lyhythihainen, mutta ei erillisiä hihakappaleita. Kietaisuhuppu ja pelkkä käänne alhaalla. Pitkästä aikaa sellainen, että sain tehdä kaiken kuten ohje kertoo. Enkä soveltanut missään.

Tätä oli pakko kokeilla!

Kaava on Ottobren 3/2015 lehdestä. Todella nopea ja kiva tehdä, vaikkakin hupun asettelu edestä aiheutti ensin päänvaivaa. En ole nimittäin koskaan aiemmin tehnyt tuollaista keitaisumallia. Tosin olin myös niin laiska, että kun neulasin huppua pääntielle ja raavin päätäni tuumiessani, niin en kuitenkaan katsonut, olisiko ohjeessa ollut jotain vinkkiä tuon ompeluun. Onnistuin, enkä vieläkään tiedä oliko siinä lehdessä jotain tarkempaa ohjetta ;)




Bussikangas on Noshilta ja samasta paikasta on tuo hupun raidallinen trikoovuorikin. Oranssit kaitaleet on resoria ja taisin ostaa sen Tampereen käsityömessuilta.

Tein tuon paidan 104 kokoisena, koska en ollut yhtään varma minkä kokoisena tuo olisi hyvä kummallekaan pojalle. Laiska kun olen, niin en sitten jaksanut sen kummemmin mittailla ja ajattelin, että jos satanelonen ei mene O:lle, niin D:lle se ainakin menee :) Tuo on passeli O:lle ja oikeastaan samalla kaavalla voisi tehdä D:llekin. Tekee vaan muutaman sentin lyhyempänä ;)



Vitsit, kuvauksessa pääsin ihan uudelle levelille tänään :) Hihkun niin onnesta tästä tavasta. Vaate teipillä - sillä ihan perus scotchilla seinään kiinni parista kohtaa ja eikun räpsräps. Taisi olla Miiinulleko -blogissa, kun törmäsin tähän tapaan ja se jäi mieleeni. Tätä on pitänyt jo useampaan kertaan kokeilla, mutta rehellisyyden nimissä, en hetkeäkään uskonut, että teippi pitäisi vaatteen seinässä sekunttiakaan pidempään. Saati sitten niin pitkään, että ehdin säädellä aukkoja ja valotuksia ja etsiä kuvakulmia :D




Ja tämä meidän olohuoneen uusi seinä :D mikä siis näkyy paidan taustalla. Niin ihanan värinen minusta. Siitä pitää ehdottomasti kirjoittaa tarkemmin, kunhan vaan ehdin. Nyt loman aikana ollaan nimittäin saatu hieman uudistusta aikaiseksi. Maalattu, vaihdettu verhoja, ostettu valaisimia. Pieniä, mutta erittäin näkyviä juttuja ja sellasia mitkä täydentää huoneita minun silmääni juuri oikealla tavalla.

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Koti: Wc.

Erillinen wc, alakerrassa. Sekin pääsi remontin alle keväällä. Kuten jo olenkin kertonut teetätimme aika suuren remontin asunnossamme keväällä. Remontti kohdistui märkätiloihin ja kaikki niiksi luokiteltavat käytiin läpi. Tämä wc on taas yksi niistä tiloista, missä remontti riehui.

"Suuria" tälle tilalle ei tehty. Lattialaatta vaihdettiin, pönttö, allas, allaskaappi ja hana uusittiin. Kaikki muu on vanhaa.





Ei ehkä ihan se kaikista sopivin teksti vessaan, mutta sinne tuo on meillä tiensä löytänyt :D Joskus vuosia sitten näin tuon tekstin jossain naistenlehdessä (tokkopa oli edes suomalainen) kampaajalla ja se jäi kummittelemaan mieleeni. En edes tiedä miksi siitä tykkään, mutta siinä on sopiva sanoma.






Ja tältä tuolla näyttää silloin, kun ylimääräistä ei ole karsittu. Eli koroke ja potta paikallaan. O:n kuivaksiharjoittelun aikaan annoimme pojan koristella tylsän yksivärisen punaisen potan tarroilla. Salamatarroilla tottakai! Vanhempien toiveeni oli, että näin potta olisi kiinnostavampi kapistus ja se tarpeidenkin teko muualle kuin vaippaan olisi innostavampaa.

Ei se tainnut kuitenkaan ihan onnistua. Nimittäin ei siihen oikeasti vaadittu kuin oikea aika ja sen yhden kerran kun poika onnistui pottaa täyttämään. Sen jälkeen lähes samantien sanottiin vaipoille heipat ja poika siirtyi kuivaksi. Potta tosin jäi aika käyttämättömäksi, koska pönttö oli paljon kivempi ISOJEN poikien hädän helpotukseen.


Ja tältähän tuo aiemmin näytti ;)


Ihana arvonta NauravaNapissa.

NauravaNappi arpoo Leikkisät lastenvaatteet ruokalapun kettukuosilla. Tämä Leikkisät oli täysin uusi tuttavuus minulle ja heti tykästyin. Ihania ideoita!


Osallistukaa tekin arvontaan :)

torstai 23. heinäkuuta 2015

Mekkotehdas. Aikuisille.

Minä olen aina ollut enemmän poikatyttö kuin tyttötyttö. Tai ainakin sellainen mielikuva minulla on itsestäni. Lapsiajoista en muista mitään erikoista, mutta teininä, nuorena aikuisena ja nyt aikuisena olen ollut hyvinkin kiinnostunut esim. autoista, joka mielletään ehkä enemmän poikien jutuksi. Ehkä se miten parhaiten kuvaisin itseäni, on että olen aina ollut enemmän "toiminnan nainen" kuin toivonut, että muut tekee asioita puolestani.

Toki, osaan minäkin sälyttää miehelleni monia "miesten hommia" vain koska voin tehdä niin, mutta yhtä usein myös teen ne itse. Nykypäivänä kuitenkin todella paljon vähemmän, kuin aiemmin. Äitiyden ja perhe-elämän myötä olen ehkä enemmän uppoutunut naisen rooliin ja keskittynyt enemmän niihin asioihin, mitkä koen enemmän naisten hommiksi, kuin miesten.

Minä en tee tästä kirjoituksesta tämän enempää kannanottoa taas sukupuoliuteen sen neutraaliuteen tai sensitiivisyyteen, vaan koitan kertoa enemmänkin sen millainen minä olen ollut ja millainen minä olen.

Naisellisuutta ja tyttömäisyyttä on minussa ollut juuri sen verran minkä luoja on minulle suonut, mutta en ole joko osannut korostaa sitä tai edes halunnut korostaa sitä.


Haluanhan minäkin näyttää nätiltä, kauniilta ja naiselta. Siitä ei ole epäilystäkään kumpaa sukupuolta olen tai kumpaa tunnen olevani. Nainenhan minä olen! Kaunis, nätti ja nainen. Minun ajatuksissani se vaatii ensinnäkin meikkiä. Vaatetuksellisesti olen vasta viime vuosina löytänyt muutkin värit, kuin mustan ja sinisen. Tai ylipäätään kirjavat. Esimerkiksi vaaleanpunaista en ole koskaan osannut käyttää, mutta senkin olen kokeilemalla vihdoin löytänyt.

Mekoista ja hameista tykkään ja mielelläni niihin pukeudun, mutta vain juhlaan. Olen aina pukeutunut arjessa mielummin housuihin. Ihan niiden käytännöllisyyden vuoksi. Oikeastaan nykypäivänä minua vähän häiritsee se ajatus, että koen hameet ja mekot juhla-asuiksi, enkä osaa pukeutua niihin esim. töissä tai muuten vaan vapaa-ajalla.


Korkokengistäkin tykkään, ihan jo siksi, että olen kovin lyhyt (152cm), mutta nekin miellän enemmän juhlapukeutumiseen ja siksi harvoin käytän niitä. Koska käytän korkokenkiä vain juhlassa, ei myöskään jalkani ole kovin tottuneet korkeampiin korkoihin ja senkin takia korkokenkiä tulee käytettyä vähäisen.

Kirsi ja Sunna, jotka hääräävät Mekkotehdas -blogin takana julkaisivat uuden kirjan. Mekkotehdas aikuisille. Edellinenhän oli lapsille. Vaikka minulla itselläni ei tyttöjä olekaan, oli tuo lapsiversio pakko ostaa omaksi pari vuotta sitten. Nyt kirjahyllystäni löytyy tämäkin versio. Pari mukavaa kaavaa sieltä osui heti silmään ja siskokin löysi omia ihanuuksia.


Puuvillakangas ei ole minun juttuni, koska yhdistän sen usein joustamattomuuteen ja kiristävään, ehkä jopa epämiellyttävään vaatteeseen. Ajattelin kokeilla paria mekkoa siis trikoosta. Kunhan vaan keksin sitä aikaa siihen ;)

ps. yksi syy mekottomuuteeni on varmasti äärettömän suuri inho sukkahousuja kohtaan. Hyväthän ne on, jos niihin on viitsinyt sijoittaa rahaa enemmän kuin 4,95e. Kuitenkin lähes yhtä usein, kuin nuo inhokit pitää jalkaansa vetää, on itseeni iskenyt piheys ja olen ostanut halvemmalla kahdet sukkikset, kuin mitä olisin saanut hyviä edes yhtiä.

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Raparperivarkaissa.

Käytiin eilen mun vanhempieni luona pesemässä miehen autoa. Pihalla kasvaa raparperia, joten extemporena päätin varastaa pari vartta ja laittaa raparperipiirakkaa.


Minun piirakkavuokani on sen verran monta kolhua ja naarmua saanut vuosien saatossa teflonpinnalleen, että se on lähinnä roskiskamaa. Kun piirakkavuoka ei ollut iskussaan, niin helpostihan sen piirakan kokosi myös irtopohjavuokaan :) Siitä tuli sellainen piirakan ja kakun välimuoto.



Perusohjeen olen joskus saanut äidiltäni ja sen muokannut omaan käyttöön ja vuokiin sopivaksi.

150g margariinia
150g sokeria
2 kananmunaa
reilu 2tl leivinjauhetta
150g vehnäjauhoa

Margariini ja sokeri vaahdotetaan, minkä jälkeen lisätään munat ja sekoitetaan. Lisätään leivinjauhe ja osa vehnäjauhoista. Sekoitetaan. Lisätään loput vehnäjauhoista ja sekoitetaan tasaiseksi taikinaksi.


Irtopohjavuoan vuorasin leivinpaperilla ja reunat voitelin margariinilla. Kaada taikina vuokaan ja tasoita. Leikkaa huuhdellut raparperit sopiviksi paloiksi ja ripottele ne taikinan päälle. Laita raparperiä juuri niin paljon kuin itse haluat. Toiset tykkää runsaammasta ja toiset vähän vähemmästä.

Ripottele pinnalle sokeria ja kanelia. Ihan reilusti.

Paista 200 asteisen uunin alaosassa noin 40 minuuttia.

Nauti joko sellaisenaan tai vaniljakastikkeen kanssa. Tai jäätelön. Tai vaikka molempien. Tai ihan miten itse haluat!


tiistai 21. heinäkuuta 2015

Adidas. Superstar.

Kolmiraitaiset peruslenkkarit. Addut. Kengät, mitkä vei minun sydämen jo montamonta vuotta sitten. Minulla on ollut ainakin kolmet Superstarit. Voi olla että useammatkin, mutta siis ainakin kolmet. Niissä vaan on jotain selittämätöntä, mistä minä tykkään.


Mieskin osti itselleen sellaiset joku aika sitten. En minä tiedä mitä se niistä oikeasti tykkää, mutta ainakin se käyttää niitä. Välillä tuntuu valittavan, että jalkapohja puutuu niissä. Olikohn autoa ajaessa tämä ongelma.

Päätin kerrankin repästä oikein kunnolla ja sijoittaa rahaa täyteen turhuuteen. Ihan vaan, koska minä halusin :D Ostin pojillekin Superstarit! Nyt on koko perheellä Addut. Mustat. Valkoisilla raidoilla. Ne perinteiset siis.


Aika noloo. Vai? :D

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Peite sukkulasavustimelle.

Sain jo useampi viikko sitten tehtäväkseni ommella peitteen savustimelle. Veljeni osti moisen kapistuksen ja toivoi minulta sille peitettä. Veljeni mukaan kaupassa ei myyty savustimelle peitettä, ku taas hänen vaimonsa mukaan myytiin kyllä, mutta veljeni oli ilmoittanut ykskantaan, että kyllä Hanna tekee.

Hienoa tällainen luottamus, mutta se tuli vaan hieman väärään aikaan. Aikaa nimittäin ei tuntunut olevan sitten niin millään minkään omankaan toteuttamiseen, niin sitten piti vielä varastaa hetki, jos toinenkin "tilaustyötä" varten.

Useamman viikon sai savustussukkula (olen nimennyt tuon sukkulaksi, koska siltä se minusta näyttää) olla ilman peitettä. Vasta viime viikolla sain aikaseksi mennä Eurokankaaseen katsomaan kankaita. Jotain vahakangasta tai ainakin sen tapaista piti hankkia. Onneksi sain veljeni puhuttua mukaan, niin ei tarvinnut toisen puolesta päättää kankaan kuosia. Todellakin onneksi, sillä minä olisin valinnut ihan toisen kankaan kuin minkä veljeni valitsi.


Nyt on sukkula peitelty ja velikin on tyytyväinen. Kaava tähän oli täysin oma, eikä sitä oikeastaan edes ollut. Kunhan otin parit mitat ja niiden pohjalta pohdin hetken, jos toisenkin miten homman toteutan. Jollain tapaa tämäkin taas vaivasi minua hieman enemmän ja taisinkin yhtenä yönä maata valveilla ja ratkoa jotain suurta ompelusongelmaa tähän liittyen :D

Ihan näppärähän tuo lopputulos on. Ja kerralla vielä oikeankokoinen. Siis tuo ympärysmitta. Helman jätin alkuun tahallaan tosi pitkäksi ja kävin sitten kokeilemassa vaatetta sukkulalle. Mittasin helman pituuden ja pätkäsin vasta sitten.

Kuten sanottu, oli hienoa kokea tuo luottamuslause tässä asiassa. Silti tämä saa olla "once in a lifetime" -projekti. Eli ei enää uudestaan samanlaista kiitos ;)


Kangasta jäi yli aika reilusti ja nyt pitäisi keksiä mihin sitä käyttää. Lasten ruokalapuiksi kyseinen kangas sopii oikein mainiosti, mutta mitähän muuta siitä tekisi. Esiliinan lapsille vaikka sormiväritaiteluja varten? Hmm.. tai itselleni esiliinan koiran trimmausta varten. Siihen tuo olisi oikeasti tosi hyvä. Trimmaushommissa kun karvat tuntuu pöllyävän ja nehän jää sitten omiin vaatteisiin kiinni ja menee vielä vaatteista läpikin. Iholle. Ja pistelee siellä. Mutta tuommoinen vahakankainen ei varmaankaan päästäisi läpi niitä. Täytyypä tutkailla asiaa.

ps. yhtäkkiä tuli fiilis, et lupasikohan tuo sukkulan omistaja silloin viikkoja sitten tästä projektista jotain mehukkaita piffejä?