torstai 18. kesäkuuta 2015

Maailmanloppu ainakin kolmesti päivässä.

Se on meidän D:n arkea tällä hetkellä. Sillä on varmaan kahden vuoden uhma (alkanut tietysti vähän etukäteen), johon yhdistyy pienen ihmisen järkyttävä halu ja taito ilmaista se halu. Ongelman vaan tekee se, että ei tuo oikein osaa vielä käsitellä sitä, kun jotain kielletään. Tai osaahan se, kai sitä niinkin käsitellään, että huudetaan ja lujaa :)

Kuten O:kin on myös D oppinut puhumaan aika varhaisessa vaiheessa ja jo nyt D:n (1v10kk) kanssa voi käydä keskusteluja. Puhe ei tietenkään ole varsin kertovaa eikä siltä suuria vastauksia kysymyksiin saa, mutta kyllä tuo itekseen puhuu pitkästikin. Pisimmät lauseet on varmastikin neljä-viisi sanaisia.


Isänsä meni hyvää hyvyyttään antamaan pojalle viime viikonloppuna yhden suklaakarkin. Siitähän seurasi sitten vaatimus saada lisää ja kun isänsä ilmoitti, ettei enempää tule alkoi huuto. D roikkui isänsä lahkeessa - huusi, itki, parkui ja kiljuikin. Suusta tuli taukoamatta "isä karkki anna mulle!" ja sitä kesti varmaan 15 minuuttia.

Muita yleisiä esimerkkejä maailmanlopunaiheista:

Poika ei saa banaania vaikka tahtoisi. Tässä tulee hyvin esiin se, että vaikka D:n puheen kehitys on edellä aikaansa, niin järki ei päätä pakota kuitenkaan yhtään sen enempää. Yritä nyt rauhallisesti selittää tuolle alle kaksivuotiaalle, ettei banaania voi ottaa, kun sitä ei ole! Tyhjästä kun on paha nyhjästä. Ja huutokuoro on valmis.

D:n mielestä on myös ollut ihan loogista nyt parina aamuna laittaa toiseen jalkaansa kumisaapas ja toiseen lenkkari. Ja taas meillä on maailmanloppu käsillä, kun minä en anna pojan lähteä niissä vetimissä hoitoon.


On myös täysin normaalia syödä xylitol-pastilli kesken aamupalan, tai parhaimmillaan laittaa se suuhun leivänpalan kaveriksi. Näin tuo siis tekisi, jos saisi. Viimeksi tänään halusi pastillin (pastitsi sanoo D) kesken aamupalan. En antanut -> maailmanloppu.

Ja toi siis suuttuu ihan oudoista ja lähes jokaisesta asiasta (okei, hieman kärjistetysti). Saa olla koko ajan vähän varpaillaan et taasko se alkaa ;) kyllähän minä tiesin heti tuon synnyttyä, että tämä on tulisempi tapaus, kuin veljensä, mutten vaan uskonut, että ihan näin tulinen :)

Kuvat on D:n potkumoposta. Tai O:n se alunperin on ollut, mutta sille se on jo liian pieni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Risuja vai ruusuja? Kiitos kommentistasi!