maanantai 29. kesäkuuta 2015

Lasten suusta vol. 7

Meidän O - kaupunkilaispoika lähti maaseudulle. Tai siis kaikkihan me lähdettiin, kun SE loma alkoi :)

Ajettiin Kasnäsiin ja jossain vaiheessa matkaa O huudahti takapenkiltä: "Kato isä! Tuol on paljon noita juttuja!"
Isä: "Ai mitä, lehmiä vai?
O innoissaan ja lähes haltioituneena: "Joo!"

Geishapussukka.


Karkkipaperipussukat ei ole todellakaan mikään uusi juttu, mutta minä sitä pääsin vasta nyt kokeilemaan. Jo jouluna aloin keräämään karkkipapereita ja vaikka meillä vähän käärepaperillisia makeisia syödäänkin, niin ei siihen sentään tätä puolta vuotta mennyt. Ei vain ole ollut aikaa tehdä näitä ei-niin-tärkeitä-juttuja.


Jonkun ohjeenkin joskus olen näistä lukenut, mutta tämän tein ihan omalla idealla, sen kummemmin mitään kopioimatta. Ensin silitin paperit sileiksi leivinpaperin läpi ja sitten liimasin niitä kontaktimuoville. Leikkasin muovin karkkipapereiden kokoiseksi ja liimasin kontaktimuovin vielä toisellekin puolelle. Jätin kontaktimuovia reilun sentin verran reunojen yli ja käänsin sen toiselle (nurjalle) puolelle.



Takakappaleen tein hieman isompana, jotta sain samasta palasta myös läpän. Vasta ommellessa tajusin, että olisinhan voinut laittaa kaiken yhteen pötköön, niin ei olisi tullut saumaa pohjaan.



Kiinnityksen ajattelin tehdä ensin tarranauhalla, mutta tämä olikin kiva projekti päästä kokeilemaan uusia KAM-pihtejäni. Tilasin ebaysta KAM-pihdit ja läjän montaa eriväristä neppiä. KAM-nepit on niitä sellaisia muovisia neppareita :)

Pussukan annoin siskon tytöille.

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Koti: Kodinhoitohuone.

Kodinhoitohuone oli yksi niistä märkätiloista, jotka oli remonttikohteena tänä keväänä. Suuria muutoksia ei tuo tila kokenut, mutta kuitenkin lopputulos on hyvin erilainen vanhaan verrattuna. Kodinhoitohuone on minun mekkani ja ellei syöminen ja sitä kautta keittiö olisi elinehto, olisi minusta kodinhoitohuone kaikista huoneista se ykkönen. Nyt kuitenkin jaetulla ykkössijalla on kodinhoitohuone keittiön kanssa. Tämä huone on minulle paljon muutakin, kuin vain pyykkivuoria, pesukoneita ja puhdistusaineita. Tämä on puhtauden ja suitsaitsukkelaan kuivan pyykin mekka! Toinen noista koneista on siis kuivausrumpu. Laite, josta en todellakaan luovu vaikka kuinka se veisi paljon sähköä tai kuluttaisi vaatteita. Enhän minäkään sinne ihan kaikkea laita, mutta suurin osa vaatteista sinne kuitenkin menee.

Ehkä se, mikä kuitenkin tekee tästä huoneesta sen jaetulla ykkössijalla olijan, on tuo pöytätila (jota muuten edelleenkin on liian vähän). Nuo pöydät nimittäin muuntuu ompelutasoiksi hetkessä, kunhan nostan koneet pöydälle ja alan ommella :) Ompeluun on ollut todella vähän aikaa viime aikoina - eli siis viimeisen puolen vuoden aikana, mutta ehkä se taas tästä alkaa suttaantua.

Seuraavaan kotiin mies taitaa haluta ainakin yhden huoneen lisää, askarteluhuoneen. Itselleen. Minäkin tahdon siihen seuraavaan kotiin yhden huoneen lisää, ompeluhuoneen. Itselleni. Tarpeemme on siis leikkisästi kasvattaa kotiamme kahdella huoneella :)



Lattia sai uuden laatan, päätyseinä maalattiin extempore ajatuksella ja kaapit uusittiin. Kaapit rakennettiin Ikean keittiön kaapistoista ja ovat lähes samanlainen kokonaisuus, kuin mikä tuossa jo olikin.

Niin kutsutun välitilan laatan tilalle tuli sisustuslevyä, mikä löytyi K-Raudasta.


Pyykkikorin virkaa toimitti aiemmin tässä kaapissa olleet kaksi metallikoria, joiden virallista nimeä en nyt millään muista. Lakana- ja pyyhepyykki taas kerättiin huoneen päädyssä olleeseen mustaan koriin. Korista luovuttiin ja pyykkikoritkin piti keksiä uudestaan. Lähes vahingossa Ikeaa selatessa tuli vastaan nämä kankaiset korit, SKUBB -pyykkisäkit. Luonnollisesti mustaan menee tummat ja valkoiseen vaaleat. Liila voisi olla värillisen pyykin kori, mutta meillä se on sille lakana- ja pyyhepyykille.



Mankeli <3 En voinut koskaan kuvitella tykkääväni tästä vekottimesta, mutta kyllä se vaan on hyvä! Tämä minun versioni kun on vielä tämmöinen perintökalu, josta en ole edes varma kenen se on alunperin ollut. Äidinäitini ehkä? Kangas on varmasti useampaankin kertaan vaihdettu (viimeksi viisi vuotta sitten) ja katkaisimenkin isäni vaihtoi katkenneen tilalle.


Tykkään näistä tekstitauluista, kunhan teksti on jotain mikä napsahtaa omalle kohdalle mainiosti. En tykkää mistään perinteisistä "kotini on linnani" -tyyppisistä jutuista, vaikkakin "home is where the heart is" toimii minullakin.

Yllä olevan taulun tekstiin törmäsin jossain netissä. Piheys iski, niin kuin lähes aina näissä sisustusjutuissa, enkä viitsinyt maksaa tuosta X määrää plus postitusta. Törkeästi siis kopioin tekstin, kirjoitin sen wordiin ja muokkasin fontteja. Kohdistin ja tulostin valkoiselle paperille. Ikeasta saa halpoja ja tällaiseen tarkoitukseen erittäin hyviä NYTTJAkehyksiä, joten sellaiseen laitoin tuon ja seinälle. Toimii - ainakin minun mielestäni :)

Ja vielä tämä jo perinteeksi muodostunut lopetus, tältä tuo huone näytti ennen:



Ja muut jo esitellyt huoneethan oli eteinen, keittiö, kylpyhuone, olohuone, suihku ja sauna.

Lasten suusta vol. 6

Tällä kertaa päänaukojana oli tuo tämän perheen nuorin herra. Eilisaamuna poikien huoneesta kuului väsynyttä vaikerointia ja sellaista "helvetti ku potuttaa" -itkua. Kuuntelin sitä hetken ja lähdin sitten alas kysymään pojalta, että mikä harmittaa.


Minä: "Mikä harmittaa, tuutko syliin?"
D: "En!"
M: "Tuu nyt, äiti lohduttaa."
D: "En, minä nukkumaan."
M: "No mene takaisin nukkumaan ja herää sitten hetken päästä pirteänä."
Poika vääntäytyy peiton alle ja painaa päänsä tyynyyn. Kuluu kolme sekunttia.
D: "Minä heräsin!" huomattavasti iloisemmalla äänellä.
M: "Tuutko nyt syliin ja antamaan hyvän huomenen halin?"
Poika tulee syliin ja huokaa.
M: "Ootko säkin loman tarpeessa?"
D: "Joooooh!"

Enää kaksi työ- ja tarha-aamua :) Poikien pph jäi siis lomalle jo viikko ennen juhannusta ja pojat ovat nyt sitten nämä viimeiset kaksi viikkoa ennen omaa lomaansa päiväkodilla varahoidossa.

Kuvat on O:n ottamia. Maanantaina selasin puhelintani ja kuvagalleriasta huomasin, että on tainnut poika lainata äitinsä puhelinta sunnuntaina. Näitä samanmoisia (yhtä taiteellisia ja kertovia) kuvia oli lähes 50 kpl ;)

tiistai 23. kesäkuuta 2015

Kolmesti töitä herätyskellolle, sitten se jää lomalle.

Ja minä tietysti myös!

On tätä lomaa jo odotettukin. Viimeksi olimme lomalla joulu ja uuden vuoden tienoolla. Miehellä ei ollut talvilomaa ja minultakin se jäi pitämättä jatkuvien poikien sairastelujen vuoksi. Taisin olla taas useammankin viikon, ehkä puolitoista kuukautta yhtä soittoon rikkinäisiä viikkoja töissä, kun sairastupaa piti pitää pystyssä. Siinä se sitten jäi se lomakin, tosin mielummin näin, kuin että oltaisiin oltu lomalla sairaana. Kotona. Ei olisi ollut kivaa. Tai ei se olisi lomalta tuntunutkaan.

Kunhan kevät oli jo tarpeeksi pitkällä päätin vetästä yhteen soittoon koko kevään ja pitää tuon talviloman kesäloman jatkeena. Tai toisinpäin. Sama se, kunhan on viisi viikkoa lomaa :D

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Kotitekoista jäätelöä.

Pitihän tätä nyt minunkin kokeilla, kun kaikki muutkin kokeilevat (netti tuntuu olevan nyt pullollaan näitä) tätä :) Kotitekoista jäätelöä ilman jäätelökonetta. Kaksi ainesosaa ja massa on valmis. Siis voiko olla helpompaa? Ei todellakaan!

Myönnetään, olin todella epäileväinen tämän suhteen ja siinä onkin yksi syy miksi tätä piti kokeilla itse. Jotta uskoisin. Nyt uskon ja taitaa jokunen muukin uskoa, kun tarjoilin tätä lauantaina juhannuspäivän vieraille päivällisen jälkiruokana ja sunnuntaina vielä kahvivieraille.

Vatkaa vispikermaa 5dl vaahdoksi ja sekoita joukkoon tölkillinen kondensoitua maitoa (löytyy säilykehyllystä, läheltä kookosmaitoa). Perusjäätelömassa on tässä ja valmis maustettavaksi. Oma mielikuvitus on rajana, joten sekaan voi laittaa mitä tahansa.

Itse kokeilin tällä kertaa aika perusjuttua ja rouhin vajaan levyllisen Fazerin sinistä suklaata muruksi. Sekoitin sen massaan ja kaadoin massan kahteen "ainojäätelö" -purkkiin. Laitoin ensin puolet ja pursotin kinuskikastiketta väliin. Loput massat päälle ja taas kinuskikastiketta päälle. Cocktailtikulla "marmoroin" pinnan.

Purkit kiinni ja pakkaseen. Väittävät, että viidessä tunnissa tuo olisi tarpeeksi jäätynyt ja sanotaanhan tuosta myös, että se pitäisi ottaa pakkasesta pöydälle sulamaan hetkeksi ennen tarjoilua. On kuulemma muuten tosi kovaa. Minä laitoin tuon jäätymään aamulla ja se tarjoiltiin kahdeksan tuntia myöhemmin. Ei ainakaan siinä ajassa ehtinyt jäätyä mitenkään tosi kovaksi. Eikä se muuten ollut seuraavanakaan päivänä vielä tosi kovaa.


Miinuksena täytyy sanoa, että koska kondensoitu maito on makeutettua on tämä jäätelö ainakin omaan makuuni liian makeata. Mietinkin, että miten se vaikuttaisi koostumukseen, jos purkilliseen kondensoitua maitoa laittaisikin reilummin kermaa tai toisinpäin? Jos sitä makeutta saisi hieman häivytettyä niin.

Lakritsia ja salmiakkiakin on pakko kokeilla. Tai aah, appelsiini. Puristaisi appelsiineista mehut ja laittaisi hedelmälihoineen päivineen sekaan. Ja sitten vielä appelsiininpaloja. Hmmm.. pitäisiköhän pitää jäätelökekkerit? :)

Tyttöjä, poikia vai sukupuolineutraaleja?

Sukupuolineutraaleista nimistä kirjoitin jo jokin aika sitten, mutta tämä nyt ei varsinaisesti liity siihen mitenkään. Meillä kasvatetaan lapsia - ehkä voisi sanoa - perinteisellä tavalla. Tytöt on tyttöjä (no niitä ei kylläkään meillä ole) ja pojat on poikia. Tytöillä on tyttöjen leikit ja jutut ja pojilla poikien. Tämä ei varsinaisesti ole mikään tietoinen valinta, vaan näin se vaan menee. Minusta. Toki pojat saa leikkiä tyttöjenkin leluilla ja tehdä tyttöjen juttuja, ei se minua haittaa, mutta yhä useammin tuntuu, että ne pojat itse valitsee ne poikien jutut. Meillä kotona ehkä kuitenkin jonkin verran ajetaan myöskin lapsia siihen poikamuottiin, koska niitä "tyttöjen leluja" ei meillä ole.

Hyvä esimerkki tästä lasten, tai ehkä enemmänkin tuon vanhemman lapsen valinnasta oli, kun mumminsa oli ostanut puutarhakäsineet pojille. O:lle ei missään nimessä tullut mieleenkään, että ne hanskat voisi olla mitkään muut kuin jalkapallohanskat. Maalivahdin hanskat, että saa pallon paremmin kiinni!

Enkä siis halua mitenkään antaa kuvaa, että pitäisin puutarhahanskoja enemmän tyttöjen juttuna, mutta tässä mielestäni näki hyvin tuon sukupuoliuden. Ja toki tietysti tyttökin olisi ihan siinä samassa, kuin poikakin voinut tehdä tämän saman assosiaation näistä hanskoista. Jossain määrin uskaltaisin kuitenkin väittää, että useammin tämä tulisi pojan kuin tytön suusta.


Eihän nämä kyllä ehkä ensivilkaisulla puutarhahanskoilta näytä. Remonttihanskoiksi minä nuo luokittelisin ;) ja siltikin tulee sukupuolista vastakkainasettelua. Nimittäin vaikka niitä remonttinaisiakin on, pidän silti remonttihommia enemmän miesten juttuina. Siis sitä konkreettista työtä :D

perjantai 19. kesäkuuta 2015

Hyvää juhannusta!

Meille juhannus on aina ollut kaupunkijuhannus. Ihanaa olisi olla mökillä järven rannalla, mutta kun meidän mökki on vähän turhan kaukana viikonloppureissua ajatellen, niin olemme olleet aina kaupungissa. Ja toisaalta, niin kauan kun ihannejuhannus on minun päässäni aurinkoinen, rauhallinen ja hyväntuulinen liplattavan järven rannalla puusaunan tuoksusta nautiskellen ilman kiirettä mihinkään kannattaa minun olla vain kaupungissa. Jos lähtisin tavoittelemaan tuota olisi illuusioni täydellisestä juhannuksesta aika pian tipotiessään :)



Lähes perinteeksi on muodostunut, että vietämme aikaa ainakin yhtenä päivänä yhden meidän kaveripariskunnan kanssa. Jos sää sallii, niin mennään johonkin puistoon viettämään aikaa ja jos ei, niin syödään ainakin yhdessä.



Tänään olimme veljeni ja hänen vaimonsa luona syömässä. Huomenna tämä jo mainitsemani kaveripariskunta tulee meille syömään. Aamulla, jos siis sää sallii, menemme pelaamaan jalkapalloa läheiselle kentälle :) Tänään tuli syötyä itsensä niin ähkyksi, että voisi olla hyvä idea itsekin jaksaa juosta tuolla kentällä.

torstai 18. kesäkuuta 2015

Maailmanloppu ainakin kolmesti päivässä.

Se on meidän D:n arkea tällä hetkellä. Sillä on varmaan kahden vuoden uhma (alkanut tietysti vähän etukäteen), johon yhdistyy pienen ihmisen järkyttävä halu ja taito ilmaista se halu. Ongelman vaan tekee se, että ei tuo oikein osaa vielä käsitellä sitä, kun jotain kielletään. Tai osaahan se, kai sitä niinkin käsitellään, että huudetaan ja lujaa :)

Kuten O:kin on myös D oppinut puhumaan aika varhaisessa vaiheessa ja jo nyt D:n (1v10kk) kanssa voi käydä keskusteluja. Puhe ei tietenkään ole varsin kertovaa eikä siltä suuria vastauksia kysymyksiin saa, mutta kyllä tuo itekseen puhuu pitkästikin. Pisimmät lauseet on varmastikin neljä-viisi sanaisia.


Isänsä meni hyvää hyvyyttään antamaan pojalle viime viikonloppuna yhden suklaakarkin. Siitähän seurasi sitten vaatimus saada lisää ja kun isänsä ilmoitti, ettei enempää tule alkoi huuto. D roikkui isänsä lahkeessa - huusi, itki, parkui ja kiljuikin. Suusta tuli taukoamatta "isä karkki anna mulle!" ja sitä kesti varmaan 15 minuuttia.

Muita yleisiä esimerkkejä maailmanlopunaiheista:

Poika ei saa banaania vaikka tahtoisi. Tässä tulee hyvin esiin se, että vaikka D:n puheen kehitys on edellä aikaansa, niin järki ei päätä pakota kuitenkaan yhtään sen enempää. Yritä nyt rauhallisesti selittää tuolle alle kaksivuotiaalle, ettei banaania voi ottaa, kun sitä ei ole! Tyhjästä kun on paha nyhjästä. Ja huutokuoro on valmis.

D:n mielestä on myös ollut ihan loogista nyt parina aamuna laittaa toiseen jalkaansa kumisaapas ja toiseen lenkkari. Ja taas meillä on maailmanloppu käsillä, kun minä en anna pojan lähteä niissä vetimissä hoitoon.


On myös täysin normaalia syödä xylitol-pastilli kesken aamupalan, tai parhaimmillaan laittaa se suuhun leivänpalan kaveriksi. Näin tuo siis tekisi, jos saisi. Viimeksi tänään halusi pastillin (pastitsi sanoo D) kesken aamupalan. En antanut -> maailmanloppu.

Ja toi siis suuttuu ihan oudoista ja lähes jokaisesta asiasta (okei, hieman kärjistetysti). Saa olla koko ajan vähän varpaillaan et taasko se alkaa ;) kyllähän minä tiesin heti tuon synnyttyä, että tämä on tulisempi tapaus, kuin veljensä, mutten vaan uskonut, että ihan näin tulinen :)

Kuvat on D:n potkumoposta. Tai O:n se alunperin on ollut, mutta sille se on jo liian pieni.

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Koti: Sauna (ja suihku).

Olin ajatellut esitellä nämä huoneet ainakin sellaisessa järjestyksessä, että kerros kerrallaan. Yläkerrasta onkin jo lähes kaikki esitelty, mutta työhuone saa nyt vielä odottaa vuoroaan. Taidan esitellä sen viimeisenä - se nimittäin taitaa olla tällä hetkellä se huone, mikä vaatisi suurinta muutosta, mutta oma pää lyö tyhjää. Siirrytään siis alakertaan.

Tässä se nyt tulee (paljon kuvia ja tekstiä, jota on kirjoitettu jo useampana iltana)! Kirjoitus, mitä ainakin yksi ihminen on odottanut kuin kuuta nousevaa. Nimittäin mieheni :) Sauna, hänen rakkain huoneensa ja totaalisen ylpeytensä aihe. Sauna - jonka hän on omassa päässään itse suunnitellut ja omin käsinsä toteuttanut.


Sauna, jonka tekemiseen hän arvioi viikonlopun riittävän. Onneksi minä tiedän jo paremmin, olen nimittäin jo useammankin hänen projektinsa aika läheltä seurannut. Olen oppinut, että aina nuo annetut aikamääreet kannattaa tuplata, silloin ollaan jo lähellä totuutta :) Niin kävi nytkin.


Sauna ja suihku -yhdistelmä meillä on alhaalla. Eteisestä kun mennään portaat alas, niin vasemmalla oleva lasinen ovi vie suihkuhuoneeseen. Suihkutila pieneni nyt remontin myötä saunan ja suihkutilan välisen seinän siirron vuoksi. Vanha seinä purettiin ja uusi seinä rakennettiin 30 senttiä enemmän suihkutilan puolelle, jolloin toki suihkutila pieneni, mutta saunatila suureni. Ja suureni muuten todella paljon enemmän, kuin mitä ainakaan itse osasin tuon muutoksen odottaa tekevän. Toki suuremmaksi saunan tekee myöskin se, että lauteet on nyt pitkittäin, kun ne aiemmin oli poikittain. Laudepituus taitaa olla vajaan 160 senttiä, koska minä mahdun makaamaan koko pituudeltani (huimat 153) lauteella.

Mahduin minä sille vanhallekin makaamaan, mutta siinä niitä lauteita oli vain yksi, kun nyt menee kummallakin puolella yhtä pitkä laude.



Kiuas on Harvian ja mieheni MUST HAVE! Alkuun olin kovin vastaan jotain niinkin futuristista, kuin pallonmuotoista kiuasta, mutta täytyy kyllä myöntää, että onhan tuo nätimpi kuin ne "vanhanaikaiset" metallipöntöt, joita kiukaiksi sanotaan. Sain sentään vaikuttaa siihen miten kiuas kiinnitetään ja toiveeni oli, ettei se tule roikkumaan katosta.

Varovainenhan tuon kanssa saa olla ettei siihen polta itseään, mutta pahasti se ei ainakaan hohkaa.


Lauteet on lämpökäsiteltyä haapaa ja onhan se nyt väriltään ja tuoksultaankin ihan eri kuin se mitä meillä aikaisemmin oli. Älkää kysykö - en tiedä mitä se oli :) Mutta tuosta tuoksusta. Tuo puutavara majaili jokusen päivän pinossa meidän makuuhuoneessa ennen kuin saunan rakennus alkoi. Minusta se kasa haisi/tuoksui ihan muurahaispesälle, taisin jopa haukkua sitä kusiaispesäksi ;) Tai se minulle tuli siitä ensimmäisenä mieleen. Lapsuudessa käveltiin aina yhden metsän läpi, tai vaan leikittiin siellä metsässä. Sieltä muistan tuon muurahaispesätuoksun. Sellainen makea ja samalla kirpeä, sitä on todella vaikea selittää.



Valot on merkiltään Cariitti ja muistaakseni tämä sarja, jota saa esim. Netraudasta.

Ja sitten se suihku. Suihku siirrettiin vastakkaiselle seinälle, kuin missä se aiemmin oli. Näin ollen saatiin myös tuo saunan ovi keskelle seinää ja lauteet oli mahdollista sijoittaa tuolla nykyisellä tavalla. Suihkun taakse tuli "tehostelaatta", oli samaa laattaa kuin valkoinenkin seinälaatta, mutta vain väriltään mustaa. Kai tuo on jo vähän last season, mutta meistä oikein kiva.



Pesuainehyllyjä etsimme jonkin tovin, mutta lähes kaikki mitä löysimme oli liian pitkiä. Urakoitsija vinkkasi, että kannattaisi käydä kysymässä suoraan lasiliikkeeltä tarjousta juurikin meidän mitoilla tehdyistä hyllyistä ja niin teimme. Ihan halpaahan se ei ollut, mutta ei se ainakaan kalliimmaksi tullut verrattuna niihin standardihyllyihin. Ja lisäksi toki saimme juuri sen mittaiset kuin halusimme. Kiinnikkeetkin kuuluivat kauppaan.




Suihkutilaan vievä ovi on ihan normaaliovi eikä mikään erikoiskorkea, vaikka tuo ehkä siltä näyttää. Alakerta on meillä niin sanottua matalaa tilaa, eli huonekorkeus ei ole normi, mutta ikkunat on kuitenkin "oikean kokoiset".


Vertailun vuoksi taas, tältä sauna ja suihku näytti ennen:







Aiemmin mielestäni tuon saunan ehdoton maksimi oli neljä henkilöä. Toisaalta enempää ei välttämättä tarvitsekaan, koska minä näen tämän neljä huonetta ja keittiön sisältävän asunnon neljän ihmisen kotina. Nyt kuitenkin saunan kapasiteetti kasvoi ja voisin sanoa tuon olevan jopa kuuden hengen sauna. Suihkuun ei kuitenkaan nyt mahdu kuin ihan maksimissaan neljä henkeä ja sittenkin on ahdasta, mutta eihän siellä suihkussa tarvitse kaikkien olla yhtäaikaa :D

Kyllä nyt kelpaa kylpeä!

ps. ihmettelen, jos minulle ei tullut asiavirheitä tässä kirjoituksessa. Luotan siihen, että mieheni kyllä korjaa tarvittaessa ;)
pps. mies kun näki kuvat huomautti hän samantien: "toi mittari ei sit kuulu tohon"!

Muita kotimme huoneita: eteinen, keittiö, kylpyhuone, olohuone.

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Söderskärin majakka.




Perjantaina meillä oli työpaikan virkistyspäivä. Kävimme yhdessä lounaalla ja sitten suuntasimme kulkumme venerantaan Vuosaareen. Astuimme taksiveneeseen ja porhalsimme katsomaan Söderskärin majakkaa.





Ilma oli hyvinkin tuulinen ja aallot oli paikoin oikeasti aika korkeita. Onneksi meistä kukaan ei kärsi merisairaudesta ja pääsimme muutenkin ehjinä perille. Olihan siinä vähän extremeä kun sai ihan oikeasti pitää itseään veneessä pystyssä. Ja mahasta kouraisi välillä (kivasti) juuri niinkuin Linnanmäellä joskus lapsena kouraisi. Silleen hyvällä tavalla, kun maa häviää alta ja tulee ns. vapaata pudotusta.






Saari oli kaunis ja majakka myös. Saatiin opastusta saaresta, majakasta ja tiedetään hurjasti enemmän nyt tuonkin paikan historiasta. Kulkeminen saarella oli tarkoin rajattua lintujensuojelun vuoksi ja täysin vapaata tuo kulkeminen siellä ei ollut.

Majakkaan kuitenkin päästiin ja kivuttiin siellä ihan ylös asti. Ylhäältä oli mielettömät näkymät! Ja järkyttävä tuuli, jos uskaltautui tuolle ulkotasanteelle menemään. Uskalsin!



Majakkakierroksen jälkeen saimme kahvia ja kakkua. Kotiin tulimme pidempää reittiä, kuin mitä menimme saarelle. Syynä tähän oli vain entisestään yltynyt tuuli ja sitä seurannut vieläkin kovempi merenkäynti. Kiertämällä pääsimme vähän suojaisemmassa kulkemaan ja matkanteko oli näin ollen  mielyttävämpää.