lauantai 30. toukokuuta 2015

Ne keskustelua herättäneet katuliidut.





 Nämä värikkäät pötköt, jotka niin pienten kuin suurtenkin käyttäjien käsissä saa asvaltin riemuitsemaan ja iloisesti kirkumaan väreistä. Katuliidut, nuo "hieman" keskustelua herättäneet taiteilijoiden luomisvälineet - niitä löytyy meiltäkin :D

Jostain luin tänään olevan kansallinen katuliitupäivä, joten pitihän meidän taiteilla etupihan asvaltti täyteen väriä. Siellä on nyt viivaa, sykkyrää, mykkyrää ja siksakkia. On autoja, pilviä, aurinko ja mooooonta sydäntä.

Olen miettinyt, että pitäisi aloittaa hyvän mielen päiväkirja ja pitää sitä vaikka kuukauden - tai vuoden tai niin pitkään kun siltä tuntuu. Ajatuksena, että jokaiselta päivältä kirjoittaisi ylös yhden hyvän asian. Se voisi olla tarina, lause tai vaikka vain yksi sana.

Tästä päivästä voisin kirjoittaa montakin tarinaa tai sanaa. Meillä on ollut hyvä päivä! Aurinkoinen sää varmasti vaikutti, kun saatiin olla ulkona melkein koko päivä. Sisko tyttärineen oli kylässä heti aamupäivästä. Juotiin kahvia, piirrettiin liiduilla, hypittiin hyppynarulla, puhallettiin saippuakuplia, pelattiin palloa ja pestiin ulkotuolit.

Syötiin lounasta ja nukuttiin päikkärit. Kaikki kolme. Sekä pojat, että minä. Päikkäreiden jälkeen käytiin kaupassa ja aiheutettiin hilpeyttä kanssaostelijoissa. Tai lähinnä se aiheuttaja oli D. Herra reilu 1,5v kun piti aikamoista mökää rattaissa: "äääätelööö, ääääätelöööö!! Äiti, äätelööö, tooolla." Siis silleen hyvällä äänen painolla ja iloisesti huutaen. Olin luvannut pojille jäätelöt karkkipäivän kunniaksi ja annoin itsellenikin luvan herkutella. Vitsit se jäätelö oli hyvä :)

Systeri ja tytöt tuli vielä iltapäivälläkin meille. Grillattiin, syötiin yhdessä ja ulkoiltiin. Mitäs muutakaan. Niin ja kylvettiin neljän erilaisen salaatin siemeniä. Sisko kävi ostamassa, tuli hakemaan multa ruukut ja multaa, niin minähän iskin osingoille siemenistä. Siinä me kykittiin kaikki kuusi. Kaksi naista ja neljä alle 4,5v lasta :) Hirveä tappelu kuka saa asettaa siemenet. Yksi käy sörkkimässä sitä purkkia, johon on jo kylvetty. Toinen iskee siemenet väärään purkkiin ja kolmas kaataa mullat pitkin asvalttia. Onnistuttiin kuitenkin.

Hyvä päivä <3 muuta ei voi sanoa!

torstai 21. toukokuuta 2015

Makrotex: ohut.

Ohut, ohut, ohut.. Pyörittelin tätä aika pitkään. Ensin tuli mieleen ohuet vaatteet - kesävaatteet. Sitten verhot. Kumpikaan ei kuitenkaan tuntunut hyvältä vaihtoehdolta. Päätin kuitenkin, etten käy hakemassa inspiraatiota muiden haasteeseen osallistujien blogeista, vaan keksin jotain itse.

Tyhjensin muistikorttia hetki sitten koneelle. Kävin läpi kuvia ja siinä ne oli edessäni, minun tämän haasteen ohuet kuvani :) Saippuakuplia, olkaa hyvät!





Ja sitten tutkimaan muiden ideoita:

Pieni Lintu - MakroTex challenge

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Koti: Eteinen.

Ajattelin esitellä meidän kodin ja tehdä siitä ihan juttusarjan. Heti alkuun tosiaan sanottakoon, että minä en oikeasti ole sisustaja ollenkaan ;) Monella muulla on minusta paljon viihtyisämpää. Useasti huomaan ajattelevani: "Osaisinpa minäkin tai olisipa minullakin taito tai mahdollisuus."

Moni tuttu myös tietää, että meillä ei oikeasti aina ole niin siistiä, kuin mitä kuvittelisin näiden tähän juttusarjaan ottamieni kuvien antavan ymmärtää.

Mikä on se ensimmäinen sisätila minkä näet kun astut johonkin uuteen taloon tai asuntoon? Eteinen tietenkin, joten sillähän tämä esittely pitää aloittaa.


Kuten olen jo aiemmin ohimennen maininnutkin yhden haasteen ohessa, on meidän eteisemmekin kokenut muutoksia sitten muuttomme jälkeen. Se on saanut lisää neliöitä ja siinä samassa toki toimivuutta ja säilytystilaa enemmän.



Kaapiksi valikoitui Ikean PAX. Tila mihin kaappi sijoitettiin ei ollut kauhean syvä, joten 38 senttinen PAX oli siihen nappivalinta. Plussaksi koimme vielä laajan sisustevalikoiman ja näin saimme helposti omiin tarpeisiimme täydellisen kaapin. Tankotilahan ei tuossa nyt hurja ole, kun tangot on syvyyssuuntaisesti kaapissa, mutta parempi niin, kuin ei tankoa ollenkaan.

Ulko-oven sisäpuolen maalausta valkoiseksi olen harkinnut, mutta en ole vielä asiasta päättänyt.

Ps. Märkätilaremontin osalta eletään jänniä aikoja. Urakka on saatu päätökseen ja lopputarkastus pitäisi vielä suorittaa, jotta voidaan lyödä "leimat paperiin". Valvojaa vaan ei saada kiinni, eikä olla saatu koko viikkona. Mitähän tästä vielä tulee..

tiistai 19. toukokuuta 2015

Märkätilat: 3 kuukauden jälkeen valmista.

Märkätilaremonttia on meillä suoritettu tehokkaasti kolmisen kuukautta. Ensin pureuduttiin alakerran tiloihin (kodinhoitohuone, wc, sauna + suihku) ja kun ne saatiin valmiiksi hypättiin yläkerran (kylpyhuone) kimppuun. Remonttitunnisteen alta löytyy kaikki aiemmat kirjoitukseni remontin etenemisestä, mutta ne on keskittyneet lähinnä alakertaan. Yläkerrassa ei varsinaisesti tullut mitään yllätyksiä ja remontti oli työvaiheineen identtinen alakerran kanssa. Kosteuttakaan ei yläkerrasta löytynyt, vaikka ensin niin luultiin. Valvoja oli kuitenkin tarkemman tutkiskelun jälkeen sitä mieltä, että rakenteissa on jotain metallia juurikin sillä kohtaa ja siksi kosteusmittari antaa huimia lukemia.


Eteinen ja portaat eteisestä ylös suojattiin lattiapinta-alalta. Pölyseinä rakennettiin niin, että kulku olohuoneeseen ja työhuoneeseen ei kokonaan estynyt missään vaiheessa remonttia. Portaiden yläpäässä vasemmalla on siis ovi kylpyhuoneeseen ja portaista oikealla on keittiö.


Kuva keittiöstä olohuoneen suuntaa. Oli muuten haastavaa, kun oli tottunut, että keittiöstä näkee olohuoneeseen ja nyt se ei onnistunutkaan. Joutui aina käydä katsomassa mitä ne pojat siellä oikeasti tekevät. Jep, olen huono äiti! Olen jättänyt lapset leikkimään vartiotta ;) ps. siellä on samassa tilassa ollut koiriakin.


Tästä välistä kuljettiin keittiön ja olohuoneen väliä. Tuosta välistä ei aikuinen kulkenut rinta edellä, vaan siitä oli mentävä sivuttain. Imuri siitä kulki just ja just, joten leveys oli juurikin sopiva. Meillä muuten nykyään imuri kuuluu yksiin sisustuselementteihin, mutta se on sellainen elementti, mille ei ole varsinaisesti osoitettu virallista paikkaa. Ainakaan vielä. Elementti siis siirtyy huoneesta toiseen ja on aina saatavilla. Kolmisen kuukautta kun ollaan imuroitu päivittäin (siis ne suurimmat aina pois), niin eihän sitä kaappiin asti ole aina (koskaan) jaksanut viedä.




Varmaan ainoat kuvat itse remonttivaiheesta yläkerrasta. Kaikki tarvittava purettu ja nyt vaan rakentamaan uutta.




Vielä ei ole kaikki tavarat paikoillaan, eikä edes kaapeissa kahvoja. Vanhaa ja "kiinteää" tänne tuli peilikaappi, kaikki muu on uutta. Kaappi on Ikean keittiön kaappeja ja itse kavennettu syvyydestä oikean kokoiseksi.

Kunhan kaikissa tiloissa saadaan tavarat oikeille paikoilleen, niin otan ne ihan valmiit kuvat ja kirjoitan jokaisesta tilasta oman juttunsa. Remontin osalta vielä loppupalaveri pitämättä, muuten on täysin valmista.

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Kakku luistelijalle, jalkapalloilijalle ja lentäjälle.

Tänään juhlittiin kolmea henkilöä yhdellä kertaa. Kakkua tähän juhlaan minulta pyydettiin jo pari kuukautta sitten, mutta silloin oli tiedossa vain luisteluteema. Toukokuun alkupuolella kuitenkin selvisi, että samalla juhlittaisiin kahta muutakin, joten ajattelin yrittää saada kaikille oman teeman tähän kakkuun.


Taitoluistelu oli selvästi yksi teemoista. Luistimen olisin halunnut 3D koristeena, mutta se tuntui todella vaikealta toteuttaa. Yritin vielä vapaalla kädellä muovailla luistimen tänään, mutta ei siitä oikein mitään tullut. Jätin sen omaan arvoonsa ja oikaisin hieman tekemällä tuon litteän luistimen. Toinen päivän juhlittavista on jalkapalloilija ja kun minulla oli jo valmiina jalkapallokoristeita, tuli siitä kakkuun toinen teema.



Kolmannen teema tuli oikeastaan vasta kakkua kootessa ja koristellessa, eikä se suinkaan ollut oma ideani. Veljeni vaimolta sain mahtavan idean tehdä tuosta kakun teemojen jakajasta kiitorata. Lentsikan kävin metsästämässä poikien leluista, pesin sen ja asetin koristeeksi kakkuun.


Täytteeksi laitoin sen jo useasti hyväksitodetun. Vispikermaa, kinuskikastiketta, kuningatarrahkaa, sitruunarahkaa ja kuningasmarjasekoitusta soseena. Ajatuksena oli laittaa kumpaankin täyteväliin kokonaisia tuoreita mansikoita, mutta piru vie! Unohdin ne ensimmäisestä välistä, joten laitoin vain toiseen.

 

Kolme kärpästä yhdellä kertaa. Juhlittavat tuntuivat olevan tyytyväisiä ja sehän on paras kiitos :D Olin itsekin hyvin tyytyväinen lopputulokseen, taisin siis onnistua.

5/6 enää viikko jäljellä - vai sittenkin koko loppuelämä?

Viimeiset lähes kaksi viikkoa on ollut enemmän lipsumista valmennuksen kanssa. Ei niinkään ruokalipsumisia vaan kuntoilulipsumisia. Vaivanani on ollut tämä nenätukkoisuus ja aina kun se on tuntunut paremmalta ja olen huokaissut, että huomenna uskallan taas enemmän (ajattelin, että jatkan siitä mihin jäin, enkä siis hyppää jo menneiden, mutta tekemättömien treenien yli) on nenätukkoisuus mennyt huonompaan suuntaan. Ja uskokaa kun sanon, että se on tukossa. Sitä se todellakin on! Ilma ei kulje kumpaankaan suuntaan tai jos toiseen niin sitten vain sisäänpäin.

Ruokailut olen kuitenkin osannut pitää aika hyvin ohjelman mukaisena. Mitään tietotaitoa minulla ei ole, mutta luulen että olen oikeassa, kun totean rasvan olevan heikkokohtani. Sokereita ei edes oikeastaan tee mieli, eikä rasvaakaan sellaisena, mutta toki niitä ruokia yms. joissa on rasvaa. Ne on suurinta herkkua.


Itsekseni hieman olen itseäni ruoskinut siitä, etten ole pysynyt ruodussa. Kuinka vaikeaa on oikeasti "seistä päällään" kuusi viikkoa? Se on lyhyt aika se ja siihen pitäisi pystyä! Aina on kuitenkin näitä mutkumutkuja ja selityksiä. Olen kuitenkin koittanut olla itselleni armollinen ja ajatella positiivisesti. Morkkikset näen myös hyvänä asiana ja ehkä sellaisenakin, että ne on pakko käydä läpi. Muuten ei ymmärrä itseään ja osaa toteuttaa itselleen parhaimmalla mahdollisella tavalla esim. tällaisia valmennuksia.

Positiivista asennetta on toki auttanut sekin, että ainoa oikeastaan missä olen luistanut on tuo treenipuoli ja väitän, että koska olen kuitenkin ravitsemuksellisesti pysynyt ruodussa hyvinkin on myöskin painonpudotus ja senttien karistus jatkunut koko ajan. Jämähtämistä ei ole vielä tullut ja se toki potkii eteenpäin  - melkein paremmin kuin mikään muu.

Ensi viikon treeniohjeetkin julkaistiin jo, mutten ole niihin vielä ehtinyt perehtyä. Viikko siis vielä jäljellä tätä valmennusta, mutta olenkohan tehnyt tämän aikana jo elämäntapamuutoksen. Onkohan tätä sittenkin vielä loppuelämä edessä? En pahastuisi vaikka olisikin :)

Mitat viiden viikon jälkeen:
paino 60,3kg
vyötärö 87cm
lantio 97cm
reisi 57cm
käsi 30cm
rinta 93cm

Mitat kolmen viikon jälkeen:
paino 61,9kg
vyötärö 89,5cm
lantio 98,5cm
reisi 58cm
käsi 30cm
näiden lisäksi mittasin nyt kolmen viikon kohdalla myös rinnanympäryksen ja se oli 95,5cm

Lähtömitat:
paino 64kg
vyötärö 93cm
lantio 101cm
reisi 60cm
käsi hauiksen kohdalta 33cm

lauantai 16. toukokuuta 2015

Makrotex: bokeh.

"Niin että mikä?" oli ensimmäinen ajatukseni aiheesta. Kuten moni muukin, niin minäkin olen joutunut turvautumaan googlen tietämykseen ottaessani selvää siitä, mitä tällä valokuvaustermillä tarkoitetaan.

Omin sanoin kerrottuna sillä tarkoitetaan kuvaa, jossa etualalle valittu kuvan pääkohde on terävä ja kaikki muu epäterävää, mutta ei sumeaa. Ymmärtääkseni bokehilla tarkoitetaan juurikin epäterävälle taustalle valojen luomia "palloja". Bokeh-kuva voi olla myös ilman terävää pääkohdetta ja sisältää vain epäterävää valojen pallomaisuutta. Googlen kuvahaulla löytyy paljon esimerkkejä sanalla bokeh.

Tänään tartuin haasteeseen ja lähdin pihalle. Tosin pihalle lähti myös kaksi poikaa ja kaksi koiraa, joten ihan helpointa ei ollut ensinnäkään löytää kuvauskohdetta meidän etupihalta ja toisekseen päästä keskittymään siihen mitä teki ;)


Yhden sellaisen kuvan sain napattua, joka meni läpi omasta kritiikkisuotimestani. Ehkä tässä etäisesti on tätä bokehia, mutta treenata täytyy kyllä vielä. Tällä kertaa kuvasin Canonin perusobjektiivilla (kitillä), joka on 18-55mm f/3.5-5.6. Parempaan lopputulokseen olisin todennäköisesti päässyt jos olisin oikeasti opiskellut asiaa ennen kuvausta, enkä vasta nyt kuvauksen jälkeen. Kiinteä 50millinen objektiivini olisi ollut varmastikin parempi kalustovalinta. Tai niin ainakin olin lukevinani googlen tarjoamista lähteistä.

Nappasin samalla pari kuvaa meidän vanhasta rouvasta, Hetasta. Nämä menevät kyllä valokuvauksen alle, mutta ei sitten niin millään bokehin :)



Olen vuosien varrella ottanut monia kuvia, niin kuin varmaan moni muukin harrastajavalokuvaaja. Nyt tekisi mieli käydä läpi kaikki vanhat kuvat, josko olisin tietämättäni onnistunut bokehissa ;)

Lisää bokehsatoa löytyy täältä:

Pieni Lintu - MakroTex challenge

Orkidean keikini tekee kukkavanaa :)

Kuinka moni muistaa sen, kun irrottelin yhdestä orkideastani keikejä ja istuttelin niitä uusiin purkkeihin? Piti ihan tuosta tekstistä luntata milloin se oli ja tajusin, että siitähän on jo kaksi vuotta!


Kaksi näistä kolmesta orkideavauvasta jätin itselleni ja yhden annoin siskolleni. Omani ovat työpaikallani ja voivat hyvin. Kai se siskollanikin olevan on vielä hengissä, luulisin.

Kuulen monen aina sanovan orkidean olevan todella vaikea kasvi, mutta minulla on aivan toisenlainen käsitys asiasta. Mikä tahansa perinteinen perhoskämmekkä on minusta helppohoitoinen. Jo siksikin, ettei se oikeastaan mitään vaadi. Toki orkidea on ainakin minun mittapuuni mukaan hidaskasvuinen kasvi, mutta toisaalta myöskin sen kukat on pitkäikäisiä :)


Omiin orkideanhoitorutiineihini kuuluu lähinnä vain kerran viikossa (tai joskus harvemmin) lämpimään veteen orkidean upotus pariksi tunniksi. Siis ruukkuosan upotus. Joskus suihkuttelen kasvin lehtiä, mutta oikeastaan vain siksi, että kosteana ne on helppo pyyhkiä vaikka talouspaperilla pölyistä puhtaiksi. Jostain olen lukenut, ettei orkidea vaadi suihkuttelua. Todella harvoin vaihdan multaa kukille.

Kärsivällisyys palkitaan on minun mietelauseeni orkideasta. Kaksi vuotta sitten tosiaan istutin nuo keikit omiin purkkeihinsa ja siitä lähtien olen kastellut niitä säännöllisen epäsäännöllisesti. Useampaan otteeseen olen jo miettinyt tuleekohan tästä koskaan mitään, mutta sitten taas jättänyt asian sikseen. Noiden hoito kun menee ihan omalla painollaan, eikä vaadi mitään. Oikeasti.


Nyt toinen näistä omistani on selvästi ottanut edistysaskeleen kasvussaan, sillä se tekee nyt kukkavanaa :D Äärimmäisellä mielenkiinnolla odotan millaista kukkaa tuosta tulee. En nimittäin yhtään muista minkä värinen kukka emokasvilla on ollut. Kerran se on kyllä uudelleen kukkinut minulla, mutta suurin osa tuon kasvin energiasta on mennyt uusien juurien ja lehtien kasvatteluun. Niin ja niiden keikien. Niiden kolmen lisäksi tuo on tehnyt kaksi uuttakin. Kummatkin on vielä emossa kiinni, vaikka toisen kai voisikin jo irroittaa.

Tuon emokasvin olen ostanut joskus Ikeasta. Sieltä poistomyyntipuolelta. Siellä oli silloin noita useampia ja laittavat ne sinne kukinnan loppuvaiheilla. Valitsin sellaisen yksilön, joka näytti hyvinvoivalta vaikkakin kukat alkoivat olla jo entisiä. Tämä kasvatti uusia juuria tai uutta kukkavanaa silloin, en enää muista. Se on viihtynyt hyvin akvaarion lampun päällä. Kosteana ja lämpimässä paikassa orkideat lukemani mukaan tekevät helposti keikejä.

Tältä tuo emokasvi näyttää nyt :)




keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Jotain uutta lastenhuoneeseen.

Lastenhuoneemme sekä kuopuksemme koki muutoksen toissapäivänä. Vielä maanantaiaamuna lastenhuone näytti siltä, miltä se on näyttänyt joulukuusta lähtien. Liikaa tavaraa ja varsinkin sänkyjä on huoneessa ollut, mutta huone onkin kiltisti odottanut aikaa jolloin sanotaan heipat pinnasängylle. Kun pinnasänky on poistunut huoneesta voidaan sisustaa lastenhuone jollain pidempiaikaisemmalla tavalla.

 Huone ovelta kuvattuna.

Huone on (ainakin minun mittapuuni mukaan) iso ja sinne mahtuu vallan mainiosti kaksi lasta. Tai varmaan enemmänkin, mutta sitä en ole päässyt kokemaan muuten kuin yövieraiden muodossa.


Kerrossänky ostettiin pojille jo viime vuoden lopulla, mutta emme ole kuitenkaan luopuneet pinnasängystä, kuin vasta nyt. Päätettiin pitää D pinniksessä niin pitkään kun se siellä viihtyy. Vieläkin olisi viihtynyt, mutta kun poika oppi kiipeämään itse sänkyyn ja sieltä pois, oli siitä jo turvallisuussyistä luovuttava. Tai ainakin siksi, ettei minun tarvitsisi joka yö arpoa tuleeko poika tällä kertaa naamalleen sieltä vai jääkö esim. jalka pinnojen väliin ja napsahtaa poikki.

O:n synttärilahjaksi saama leikkikeittiökin on ollut nurkassa odottamassa väljempiä leikkitiloja.


Perinteinen Ikean Expedit on meillä lelujen aarrearkku. Laatikot on täynnä leluja ja ylärivi on pyhitetty kirjoille. Päällinen on lähes täynnä Aku Ankkoja ja niille haluaisin keksiä jonkun paremman säilytyspaikan, mutta jos ehdotan miehelle varastoa veikkaan hänen korvistaan nousevan savua :)


Tämä on ehkä parhaimmalta nimeltään seinävaate, joka on koristanut lastenhuoneen ikkunan vastakkaista seinää. Kokoahan tuolla "taululla" on reilusti ja se onkin aikoinaan tehty sängynpäädyksi. Olen siis tehnyt tuon itse. Etsin netistä kivan kuvan ja suurensin sitä suurentavalla kopiokoneella. Kun kuva oli tarpeeksi iso, kiinnitin kaikki paperit yhteen ja sain yhden ison kuvan aikaiseksi. Sen jälkeen leikkasin jokaisen palan erikseen ja merkkasin palat. Näin minulla oli kaavat lakanakankaita varten valmiina. Ostin tarvittavan määrän tietynvärisiä lakanakankaita ja leikkasin kankaista palat. Kaksipuoleisella liimakankaalla silitin palat oikeille paikoilleen taustakankaalle, jonka jälkeen siksakkasin kaikki reunat. Lopuksi vielä suoralla ompeleella hieman ilmeitä ja parit napit silmiksi. Taululle vielä "kehykset" ja yläreunaan taskut.

Nyt tämä on taas otettu alas seinältä ja mietin kuumeisesti mitä sille teen. Suurta tunneyhteyttä tuohon minulla ei ole ja uskoisin, ettei se tule olemaan meillä enää esillä. Säilyttää en viitsisi. Antaa voisin jollekin tutulle, jos sen oikeasti haluaisivat. Myyntiäkin olen miettinyt, mutta haluaako tuollaista oikeasti kukaan? huuto.nettiin se varmaan pitäisi laittaa, niin saisi parhaimman mahdollisen hinnan. Ehkä.

Kille.

Maanantai-iltana siis muokkasimme huonetta.

Pinnis purettiin ja suurieleisesti kerrottiin D:lle mikä on HÄNEN sänkynsä tästä lähtien. Kyllähän tuo jo aiemminkin tiesi alasängyn olevan hänen, mutta jotenkin ei ollut kuitenkaan ottanut sitä omakseen. Kokeiltiin jo pariin otteeseen siirtäää poika sinne, mutta koska pinnis nökötti yksinään ja tyhjänä vielä huoneessa ei poika jäänyt uuteen isojen poikien sänkyynsä. Samantien pomppasi pystyyn, keräsi kimpsunsa (riepu ja kille) ja meni pinnikseen samalla puhuen jotain omasta sängystä.

Kerrossänky siirrettiin pinnasängyn paikalle, jolloin huoneen pisin seinä saatiin tyhjäksi. Nyt pitäisi sitten keksiä mitä sille seinälle tehdään. Haluaisin sen maalata jollain värillä (mutta millä??) ja/tai tehosteeksi esim. jonkun kokoinen neliö liitutaulumaalilla. Tai jotain muuta? Kuvatapetti esim. Mauri Kunnas aiheella? Verhotkin voisi uusia.

Pari iltaa ja yötä on nyt pojilla takana uudessa sängyssä ja uudessa huoneessa. Hyvin on mennyt ja toivottavasti sama tahti jatkuukin. Onhan nuo illat ollut enemmän hyppimistä, mutta ei yhtään niin paljoa, kuin kuvittelin niiden olevan. D:lle on tänä päivänä tärkeää mennä kirjan kanssa nukkumaan ja kirjaa käydään useampaan otteeseen vaihtamassa vielä hyvänyön -toivotuksen jälkeenkin.

Eilen huoneeseen oli jo aikaa sitten laskeutunut hiljaisuus, mutta kuitenkin minulle tuli tunne, että sinne pitäisi kurkata. Onneksi kurkkasin, koska näky mitä näin, oli jollain tapaa aivan mielettömän ihana! Kummatkin pojat oli siirtäneet sekä tyynynsä, että peittonsa matolle ja siinä ne vierekkäin nukkuivat <3

tiistai 12. toukokuuta 2015

Minun äitienpäiväni.

Meillä ei kummemmin vietetä äitienpäivää. Ei tarjoilla aamukahvia sänkyyn, eikä edes nousta lasten kanssa aiemmin kattamaan aamiaista. Ei olla koskaan vietetty eikä varmaan tulla viettämäänkään. Tämä ei tosin minua haittaa vaan sopii oikein mainiosti.


Hyvää äitienpäivää -toivotuksen sain esikoiselta kera lahjan ja kortin ojentamisen. Kuopuksella oli sillä hetkellä tärkeämpääkin tekemistä (söi aamupalaa), eikä hän ehtinyt toivottamaan jonnin joutavia :)



Mieheltäkin sain saman toivotuksen ja lahjan. Paketoimattoman. Yhtä mieltä oltiin kuitenkin siitä, että paketointi olisi ollut ihan turhaa ja tuo pahvilaatikko missä tuote toimitettiin kelpasi kääreestä oikein hyvin. Tiesinhän mitä saisin, kun olin sen "itse tilannut".

Useampana vuotena olen jo aina sopivassa välissä muistuttanut miestäni siitä, kuinka toivoisin saavani kahvikupin tai kupit lasten kuvilla. Koskaan vaan tuo mies ei ole tainnut ottaa neuvosta vaaria. Tänä vuonna meinasin tehdä niin, että suunnittelisin ja tilaisin Ifolorilta mukin itselleni, mutta miehen nimellä. Hän hakisi paketin postista tietämättään mikä häntä siellä odottaisi ja toivottavasti avattuaan tajuaisi suoran vihjeeni :) En kuitenkaan raaskinut toimia näin, vaan sanoin hänelle suoraan millaisella pohjalla mukin haluan ja millä kuvalla. Sain sen mitä toivoin!


O on selvästi leikannut itse kukat ja D:tä on pph auttanut.

maanantai 11. toukokuuta 2015

Tavallista flunssaa tämä vain on.

Se oli lääkärin toteamus, kun kävin kertomassa oireeni. Sain nenäsumutetta, nuhalääkettä ja ohjeet nenäkannun käyttöön.

Esitin siis asiani lääkärille, että ajattelin tämän olevan flunssaa mutta toki on alkanut käydä mielessä allergiankin mahdollisuus ja siksi olen hänen luonaan. Ja toki myös siksi, että toivon helpotusta olooni. Allergia-ajatukseeni lääkärin toteamus oli yksinkertainen ja lyhyt. Allergia ei ala yhtäkkiä, sitä joko on allerginen tai ei ole, joten ei voi olla allergiaa.

Kerroin, että olen kuullut ja tuttavissanikin on henkilöitä, jotka on vasta aikuisiällä allergisoitunut jollekin (esim. siitepölylle) ja siksi itsellänikin tämä kävi mielessä. Tähän hän sanoi sen toki olevan mahdollista, mutta että tämä minun tapaukseni ei ole allergiaa vaan flunssaa. Jossain vaiheessa meillä tuli myös puheeksi allergiatestit ja sanoin olleeni testeissä muistaakseni 2012. Silloin jo tiedossa olevan nikkelin lisäksi löydettiin allergiat isotiatsolinonille ja epoksihartseille. Prick-testeissä (eli näissä pistokokeissa, millä testataan esim. heiniä) ei löytynyt mitään. Minä ihan oikeasti luulin, että allergisoitua voi myöhemminkin eikä vain niin, että allergia on syntymästä lähtien. Lääkäri kuitenkin tiesi asian olevan toisin ja totesi, että jos tällaisen tuloksen olen saanut, niin asia on sillä selvä. Ei allergiaa.

Joku voisi nyt luulla, että en tykkää siitä ettei minulta löydetty allergiaa. Eihän sitä tosin varsinaisesti kyllä nyt etsitykään, mutta päinvastoin! Mielummin flunssa kuin allergia, mutta ihan oikeasti luulin että nämä eivät ole niin mustavalkoisia tai jokotai -juttuja.

Sain siis lääkkeitä reseptin muodossa mukaani ja lopuksi vielä toteamuksen: "Ilmoita minulle ja tulethan uudestaan käymään, jos oireet ei helpota seuraavan viikon aikana".

Toivottavasti hän oli oikeassa, mutta jäi kuitenkin sellainen olo, että olikohan hän sittenkään niin varma flunssadiagnoosistaan?

Koivuallergia(ko).

No kyllä nyt taas lykästi! TANATUKELE!!

Kerroinkin tuossa jo aiemmin, että taas jokin flunssanpoikanen vaivaa minua, enkä siksi ole pysynyt mukana kuuden viikon kesäkroppa valmennuksessani. Nenä meni siis viikko sitten tukkoon ja viime viikon alku oli kuumeista oloa ilman kuumetta ja päänsärkyä.

Viikossa nuha (tai siis tukkoisuus) ei ole kehittynyt suuntaan tai toiseen. Ei ole pahentunut, mutta ei parantunutkaan. Nenäsumutteen voimalla olen mennyt ja silloin tällöin särkylääkettä ottanut. Siihen päänsärkyyn siis. Nenä on niin tukossa, että makuaistista on ehkä 20% jäljellä. Nenä on todellakin tukossa ja aivan jostain muusta syystä kuin limasta, nimittäin niistäminen ei auta. Jos nenä vuotaa, niin se vuotaa kirkasta vetistä nestettä. Silmiä ja päätä säkee. On särkenyt koko tämän viikon. Päänsärky on tavallista, eikä ollenkaan migreeninomaista. Kärsinhän migreenistäkin, joten tiedän mistä puhun. Kykenen toimimaan tämän säryn kanssa, mutta lähes päivittäin mietin otanko taas lääkettä.

Kurkku ei ole ollut missään vaiheessa kipeä, mutta se kutiaa. Välillä yskittää kutinan vuoksi ja yskä on enemmänkin kuivaa. Toista korvaa kutittaa useasti.

Minulla on siis nenä tukossa koko ajan, ellen avaa sitä sumutteella. Päätä särkee ja on vähän kipeä olo. Väsyttää järkyttävästi ja tuntuu ettei mikään uni ole tarpeeksi. Kurkku ja korva kutiaa. Ja aivastelu. Sitä on päivittäin ja monesti!

Viikonloppuna sen jotenkin sitten tajusin. Tai useampi siitä minulle sanoikin, "mitäs jos oletkin allerginen"? "Mitä, minä? Enkä ole, en ole koskaan ollut". Ja sitä paitsi, olen ollut allergiatesteissä muistaakseni vuonna 2012 eikä testitulos silloin antanut viitteitä siite-, huone- tai eläinpölyallergioista. Mutta tilanteethan voi muuttua. Enhän ole aina ollut allerginen isotiatsolinonille tai epoksihartseillekaan, mutta niin vaan olen niille allergisoitunut ja nykyään saan niistä vahvoja iho-oireita.

 "My new best friend"

Olen siis nyt tehnyt oman googlediagnoosin (josta jokainen lääkäri tykkää) oireistani. Minulla on koivuallergia, sehän se nyt kukkii. Varasin ajan lääkärille ja toivon saavani lähetteen uudelleen allergiatesteihin. Haluan nimittäin selvittää mille kaikelle olen allerginen ja lähinnä sen, olenkohan tässä samalla myös allergisoitunut koiralle (meillähän noita on kaksi kotona). Haluan myös lääkärin mielipiteen kaikkiin oireisiini ja siihen miten pidän tämän homman aisoissa.

Kuva: Otrivin Menthol