torstai 30. huhtikuuta 2015

Kyllä isä osaa.

- Ja tottakai me muutetaankin. Ilman muuta. Sehän on ihan selvä. Isähän on jotain kämppää jo käyny kattomassakin. Eks ookin?
- Ai mitä kämppää?
- Oothan sä käyny.
- No kai mä sitten oon käyny.
- No niin, onhan se käyny.

Lauantaina lähti kaksi autollista naisia kohti Tamperetta ja Hotelli Ilvestä. Menimme teatteriin ja ravintolaan syömään. Teatterinäytös oli Kyllä isä osaa ja paikkana Tampereen komediateatteri.

Teatterinäytös oli hyvä. Tai olihan siinä jotkut jutut sellaisia, ettei ne jaksanut enää naurattaa, mutta yleisesti ottaen näytöksen katsoi mielellään ja lähes kaksituntinen (väliaikoineen) vierähti nopeasti.

Minä sain jo alkuvuodesta ravintolavastaavan viitan selkääni ja olin vastuussa syömisestämme teatterinäytöksen jälkeen. Mieleni sillä hetkellä teki italialaista, joten taisin kirjoittaa googleen italialainen ravintola tampere. Löytyi Bella Roma -niminen ravintola, joka ehdotuksena meni kaikilta läpi. Varasin pöydän ja aloin kuolaamaan ruokalistan kanssa.

Minä tykkäsin ko. ravintolasta ja niin tuntui muutkin tykkäävän. Ruoka oli hyvää, palvelu oli hyvää ja pöytäkin jonka saimme oli juuri sellainen kuin olimme toivoneet. Eli ei keskeltä salia :)

Pieni irtiotto arjesta. Olin hyvinkin tarkalleen vuorokauden poissa kotoa. Pidempäänkin olisin kyllä viihtynyt ;)
















keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

kommammaa myös facebookissa.

kommammaa -blogi on nyt myös facebookissa :D

En tiedä kuinka moni tahtoisi tätä seurata juurikin facen kautta, mutta tarjotaanpa nyt tämäkin mahdollisuus. Lupaan pyhästi muistaa päivittää postaukset myös faceen - sinnehän ne ei itsestään mene?

Eihän?

Blogipolku.

Kuulin tänään, että blogilista lopettaa. Sillä ei oikeastaan ole suuren suurta väliä minulle, nimittäin harvemmin sitä kautta olen mitään seurannut. Mutta huomaan kyllä, että iso osa blogini liikenteestä linkittyy blogilistan kautta.

Samalla kun kuulin blogilistan lopettavan, kuulin uudesta paikasta nimeltä Blogipolku. Suuresti en ehtinyt siihen vielä perehtyä, mutta pitihän sinnekin tunnukset luoda ja blogi laittaa löydettäväksi :)

tiistai 28. huhtikuuta 2015

Lasten suusta vol. 5

Olimme kaveripariskunnan tyttären ristiäisissä ja kaste alkoi olla lopuillaan (tästä on siis jo reilusti aikaa). Vielä viimeinen virsi ja sitten tämä on tässä. Viimeisen virren jälkeen on hetken aikaa aivan hiljaista, jolloin O tietää tilaisuutensa tulleen.

O sanoo äänekkäästi, kirkkaasti ja hieman huokaillen: "Mä en kyllä jaksa enää laulaa!"

Ja taas sai "hävetä" silmät päästään. Onneksi kaikki otti letkautuksen huumorilla, eikä saatu satikutia asiasta ;)

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Sisustushaaste.

Ja heti perään sain toisen haasteen. Tällä kertaa aiheena sisustus :O ja tämän haasteen heitti minulla Leena Kuusin Kotona -blogista. Tämä on varmasti vieläkin vaikeampi aihe, kuin se äitiys ja millainen äiti olen -haaste.

EDIT: Tämä on postaus on siis roikkunut luonnoksena luvattoman pitkään. Anteeksi Leena, että tässä hieman kesti :)

Minä kun en ole mikään sisustaja. Tykkään sisustamisesta, mutta suuresti tätä rajoittaa raha (tai siis sen puute), sekä osaamattomuus. Meillä esimerkiksi on kaikki seinät maalattu valkoiseksi, koska en osaa nähdä jotain väriä isona. Isossa seinässä. Joku aika sitten kuitenkin hyppäsin vähän niinkuin tuntemattomaan, ja pyysin miestäni tapetoimaan yhden olohuoneen seinistämme. Tapettia jäi sen verran yli, että samaa laitettiin alakerran vessaankin. Nyt olen suunnitellut olohuoneen toisen seinän maalaamista. Värikin on valittu jo, mutta vielä pitäisi uskaltaa tarttua telaan :)

1. Mikä on lempipaikkasi/huoneesi kotona. Miksi?
Olisitpa kysynyt mikä on inhokkipaikkasi/huoneesi kotona ja miksi, niin olisin osannut vastata heti. Jostain kumman syystä vietän eniten hereilläolo aikaani keittiössä, olohuoneessa ja kodinhoitohuoneessa. Mutta ei näistä kuitenkaan mikään ole sellainen lempipaikka. Taidan valita tähän eteisen :) Sekin me ollaan remontoitu, tosin onhan siitä kohta jo kaksi vuotta. Meidän eteinen oli tosi pieni. Kahden kerroksen välissä oleva tasanne. Kuvat kertoo ehkä enemmän kuin tuhat sanaa - tässäkin tilanteesssa.


Tämä on jo remontin keskeltä tämä kuva, mutta siis tästä näkyy missä oli ikkuna ja missä oli ovi. Ulospäin laajennus oli mahdollista, ja muutkin taloyhtiössämme on niin tehnyt. Alla näkyy se, miltä eteinen näyttää remontin jälkeen.



2. Jos saisit yhden uuden huonekalun ilmaiseksi, minkä ottaisit?
Tää on tosi vaikea, koska mulla ei oikeastaan ole mitään mitä tarvitsisin tai haluaisin. Niin kehno sisustaja minä olen :) Mutta joo, uudesta ruokapöydästä (vaaleasta) ja tuoleista olen haaveillut jo pidemmän aikaa.

3. Onko joku sisustusjuttu sellainen, josta et ennen tykännyt yhtään, ja nyt tykkäät. Mikä?
Maali vastaan tapetti. Tapeteista en perustanut juurikaan aiemmin ja kuten jo kerroin, on meillä  kaikki seinät valkoiseksi maalattuja. Tapetteja on kuitenkin tullut todella paljon uudenlaisia ja ne ei ole enää niin muovisen näköisiä ja tuntuisia, kuin aiemmin.

4. Onko joku väri jota et usko koskaan käyttäväsi sisustuksessa?
Pinkki. Tykkään maalaisromanttisuudesta ja siihenhän tuo (pastelli)pinkki sopii kuin nenä päähän, mutta omasta kodista en löydä sitä - edes ajatustasolla. Toki voi olla jotain pieniä yksityiskohtia tällä värillä, mutta ei niin, että se näyttelisi suurempaakin osaa sisustuksessa.

5. Onko jokin tietty kauppa mistä tulee eniten ostettua tavaraa kotiin. Mikä?
Ikea!! Se on lähellä. Siellä on sopivanhintaista. Kalusteet yms. on omaa silmää mielyttäviä ja tarvitseeko sitä edes oikeastaan selittää sen tarkemmin :)

6. Maali vai tapetti?
Olen tavallaan näiden kahden välissä tällä hetkellä. En osaa oikein valita. Maali on edelleen minulle se tutumpi ja helpompi, mutta tapetissa on kuitenkin sitä jotain. Ehkä se, että maalilla ei niin helposti tehdä "elävää pintaa" kuin tapetilla.

7. Mitkä ovat kolme lempiesinettäsi.
Voiko esine olla taulu? Nyt voi. Esikoisen syntymän jälkeen lähetin miehen vauvan vaateostoksille. Mies oli äärettömän tyytyväinen yhteen paitaostokseensa. Sittemmin olen tuon paidan kehystänyt ja tehnyt siitä taulun. Taulun annoin miehelle lahjaksi.


 Se oli ensimmäinen. Toinen on tämä Pentikin poro. En tiedä mikä minua tässä kiehtoo, mutta tästä tykkään.


Kolmas olkoon koira. Tämä ei tosin enää nykyään ole minun koirani vaan O:n. Koira vahtii poikien huoneen kaapin päällä päivisin lasten leikkejä ja öisin heidän untaan. Minun isäni on saanut tuon koiran yksivuotislahjaksi. Minä olen saanut sen yksivuotislahjaksi ja O sai sen yksivuotislahjaksi. Koiran kaulapannassa on nyt kolme nimilaattaa vuosilukuineen. Toivottavasti koira jatkaa matkaansa vielä useammankin kerran aina esikoiselle.


 

Sitten piti keksiä uusia kysymyksiä ja haastaa joku vastaamaan niihin. 

1. Kuinka kauan olet asunut nykyisessä kodissasi?
2. Ostatko sisustusjuttuja enemmän uutena vai käytettynä?
3. Onko kotisi sisustus ollut aina hyvin samanlainen vai oletko tehnyt radikaaleja muutoksia sisustamisessasi?
4. Sisustatko enemmän käytännön vai kauniiden tavaroiden kautta?
5. Asuisitko mielummin uudessa talossa/asunnossa vai ostaisitko vanhan ja remontoisit?
6. Inhokkipaikkasi tai huoneesi kodissasi?
7. Kuvaa kolme lempiesinettäsi.

Ja haasteen saa Mun poikani mun -blogi, ole hyvä :)

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Makrotex: Aarre.





Aarre. Kynä. Lyijytäytekynä.

Mutta mikä siitä tekee minun aarteeni? Olen tämän kynän saanut joskus, ehkä peruskoulun aikaan isältäni. Jotain koetta (varmaan matikan) varten - onnenkynäksi :) Jo silloin tuo kynän pääty oli korvattu ruuvilla. Eihän se muuten olisi toiminut, kun kynän päädystä oli se "pala" hävinnyt.

Edelleen tämä löytyy penaalistani.

Pieni Lintu - MakroTex challenge

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Lasten suusta vol. 4

Tapahtui lauantaina 7.3.2015

Mies ja pojat kävivät kaupassa. Joitakin tunteja kauppareissun jälkeen O kysyi: "Näitkö äiti mitä me ostettiin?"
Minä: "Joo, näin."
O: "Ai mistä?"
Minä: "Tossahan nuo on eteisen pöydällä edelleen - isä on ostanut teille kindereitä!"
O: "Ei kun se punainen kukka. Minkä MINÄ valitsin."

Isä: "Shhhh, huomenna vasta!"

Näillä tunnelmilla, hyvää viikonloppua! Minä lähden huomenna Tampereelle, naisporukalla. Mennään teatteriin katsomaan Kyllä isä osaa -näytöstä ja sen jälkeen ravintolaan syömään :) Yö hotellissa ja sitten sunnuntaina takaisin kotiin.

maanantai 20. huhtikuuta 2015

1/6 ensimmäisen viikon tunnelmat.

Ensimmäinen viikko takana Kesäkroppa verkkovalmennusta ja toinen viikko pyörähtänyt käyntiin.

Tänään on ihan hyvä olo. Nuoremman pojan vein hoitoon ja mies jäi kotiin vielä tuon vanhemman kanssa. Sain sieltä kuitenkin jo viestin, että pojalla alkaa ruokahalu palata, joten eiköhän tästä taas kohti terveempiä päiviä mennä.

Viime viikolla ehdin olla töissä maanantaina ja muuten viikko meni sairastupaa ylläpitäen. Ruokavalioni on ensimmäiset kaksi viikkoa lähes hiilaritonta ja alkuun veikkasin pahimmaksi haasteeksi vedenjuomista, mutta siihen olenkin jo tottunut aika kivasti. Siskolta sain hyvän vinkin: "Laita vettä pulloon, jonka tilavuuden tiedät. Lisää vettä vasta, kun pullo on tyhjä. Näin tiedät, kuinka paljon olet juonut ja pullo kulkee matkassakin hyvin mukana." Näin tein ja tämähän toimii :)


Paitsi, että vessassa saa juosta alvariinsa. Herään jopa öisin kerran tai kaksi järkyttävään pissahätään.

Haasteeksi nousi kuin nousikin ensimmäiseltä viikolta LEIPÄ. Viimeistään lauantaina, kun podin (onneksi vain) hieman huonoa oloa, olisin tehnyt "lähes mitä vain" yhdestä ruispalasta. Voilla, leikkeleellä, juustolla, kurkulla ja tomaatilla. Vesi herahtaa kielelle pelkästä ajatuksesta!

Vaa'alla kävin ja vyötärönympäryksen mittasin ennen kuntokuurin aloitusta. Vielä en ole uskaltanut uusia kumpaakaan ja ajattelinkin tehdä välitsekin, kun kolmas viikko vaihtuu neljänneksi ja tottakai sitten vielä lopuksi.

Kuntoilut meni omasta mielestä nappiin viime viikolla. Jotkut harjoitteet oli ehkä hieman pehmeitä (tai sitten en vaan osannut) ja olisin voinut toki lisätä toistojen määrää itsekin. Päätin kuitenkin, etten heti ensimmäisellä viikolla ala varioimaan liikaa annettuja ohjeita :)

Tänään on lepopäivä, mutta josko sitä reippaalla kävelyllä kuitenkin kävisi.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Makrotex: Huhtikuu.

Eihän nämä nyt mitään varsinaisia huhtikuun kukkia ole, mutta kun en keksinyt muutakaan tälle viikolle ja aiheena oli huhtikuu. Onhan minulla narsissit tuossa etuovella purkissa, mutta kun tästä huushollista ulospääseminenkin on niin työn ja tuskan takana, niin en jaksanut edes niitä mennä kuvaamaan. Toki olisin voinut olla yhtä kekseliäs, kuin helmikuun kuvissa ja ottaa läjän kuvia yläkerran remontista. Yläkerran remontti nimittäin alkoi viikko sitten, mutta siitä sitten lisää toisessa postauksessa :)





Nuo ruusut on äidiltäni. Voi kuinka voikaan naisen mieltä piristää perjantaipuska :D Perjantai-aamuna soitin äidilleni ja pyysin häntä käymään meille kaupassa. Mies oli lähtenyt taas jo aamuvarhaisella töihin ja oli tulossa kotiin vasta iltapuolella päivää. O aloitti to-pe yönä oksentamisen. Ja oksensi yhtäsoittoa (n. puolen tunnin välein) lähes kahdeksan tuntia. D:llä tuo tauti alkoi jo ma-ti yönä. Olin jo lähes huokaissut helpotuksesta ja todennut, ettei tällä kertaa tainnut tauti iskeä kuin yhteen, mutta väärässähän minä olin.

Me vanhemmatkin ollaan osamme tästä saatu, mutta meillä se on ollut ihan toista kuin noilla lapsilla. Reilun vuorokauden on ollut sellainen arkavatsa -olo. Ei ole oksettanut tai ollut huonovointisuutta, mutta vatsassa on vähän niinkuin vellonut. Onneksi tänään on jo lähes normaaliolo.

Kumpikaan lapsi ei syö läheskään normaalisti vielä. Mikään vaan ei tunnu kelpaavan - paitsi puuro. O:sta ymmärrän, ettei vielä ruoka maistu kunnolla, mutta kun D:n taudin alkamisesta on jo kohta viikko (sekin oksensi useamman tunnin), niin luulisi että pikkuhiljaa alkaisi ruokakin maistumaan.

Tämä on meille lapsiperheenä ensimmäinen kunnon vatsatauti. Eli on vähän uutta tämä, mutta ehkä se tästä ajan kanssa taas paranee.


ps. tuo yksi kuva alkoi niin kovin miellyttää omaa silmää, että oli ihan tehtävä siitä bannerikuva :)

Naisten ilta meandin tahtiin.

Järjestin naisten illan itseassa jo viikko sitten, mutta kun tämän viikon meillä on ollut _Yrjö_ kylässä (joo, just se yrjö. se jonka lähes jokainen tuntee), niin en ole aiemmin saanut aikaiseksi kertoa tästä tapahtumasta.

Hyvä ystäväni on me&i myyjä ja tuli esittelemään laumalle naisia niin lasten, kuin naistenkin vaatteita.


Juhlat olivat tällä kertaa iltapainotteiset, joten häädin miehen ja lapset evakkoon ja juhlittiin todellakin naisporukalla. Tai no oli meillä yksi mies mukana, meidän Däni-koira :)

Mitään suuren suurta en tehyt tarjoilujen eteen, mutta olin luvannut suolaista ja makeaa syötävää, sekä puna- ja valkoviiniä.

Tarjosin kanasalaattia, focacciaa, karkkia ja kakkua. Kahvia keitin halukkaille ja limuakin olin ostanut.


Tämä oli jo neljäs kerta, kun tein focacciaa ja ai että, se vaan vie kielen mennessään. Nytkin, jos vain "voisin", söisin sitä useammankin palasen. Reilulla oliiviöljyllä ja suolalla. Onneksi sitä ei löydy nyt valmiina. Olen tehnyt tuon tähän asti aina Marian herkkupuodin ohjeella, mutta käyttäen kuivahiivaa tuorehiivan sijasta.



Kakun tein meandi -henkiseksi. Tai siis koristelin sen sellaiseksi. Käytin taas laiskuuttani valmispohjia ja tällä kertaa laitoin vain yhden täytevälin, mutta sitäkin paksumman. Täytteessä oli sekamarjoja, kermaa, rahkaa ja liivatetta. Ruskea sokerimassa oli suklaanmakuista ja keltainen taas sitä perusjuttua. Lopputulos oli juuri sellainen kuin ajattelinkin, ja tässä tapauksessa yksinkertainen on kaunista. Tarkkasilmäisimmät toki huomaa, että aihe on viime kaudelta, mutta kun ne sydänpyllyt on minun lempparit - tällä hetkellä :D






Uusi naisten ilta on jo varattu meandin tahdissa elokuulle, mitähän sinne sitten keksisi ;)

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Verkkovalmennus: kuudessa viikossa kesäkroppa.

Kaikkeen sitä ihminen sitten haksahtaakin, mutta tätä oli pakko lähteä kokeilemaan. Hinta oli HALPA (12,95e) ja sisältö kuitenkin vaikutti hyvältä.

Näin facebookissa mainoksen ja siitähän se sitten lähti. Motivire järjestää maanantaina alkaneen kuuden viikon verkkovalmennuksen, jossa heidän mukaansa tavoitellaan rantakuntoa ja hyvää fiilistä.

Valmennukseen pääsi mukaan haasteen muodossa veloituksetta facebookissa, mutta konkreettisen verkkovalmennuksen sai ostaa edullisesti. Suurimpana erona näiden kahden välillä oli, että maksulliseen sisältyi ruokaohjelma. Ohjelmat, niin kunto kuin ruokakin on laadittu perusterveelle ihmisille ja kukin sitten soveltaa omaan itseensä niitä sopivaksi.

Idea on mahtava (ainakin minusta), nimittäin joka päivälle on laadittu treeni ja se on sellainen, minkä voi suorittaa kotona. Ihan parasta, ettei tarvitse lähteä kuntosalille huhkimaan. Hyvähän se varmasti olisi sielläkin huhkia, mutta itselläni ei ainakaan ole siihen mahdollisuutta tämän hetken kiireisen elämäntilanteen takia. Sunnuntaisin on viikon päättävä "The Treeni", joka on kuulemma sellainen millä mitataan edistymistä tämän kuuden viikon aikana. Siitä en vielä tiedä sen enempää, joten sunnuntaita odotellessa.

Ennen maanantaita suoritettiin kotikuntotesti ja jos olen ymmärtänyt oikein, sekin uusitaan ja verrataan tuloksia. Sitä en vielä tiedä uusitaanko se esim. puolessa välissä ja lopussa vai vain lopussa.

Ensimmäiset kaksi viikkoa on ruokavalion suhteen haastava. Tai sitä se ainakin minulle on. Hiilihydraatit on alkuun nolla. Joten aamupalallakin pitäisi nauttia hyvin proteiinipitoinen ruoka. Aamupala on varmasti minulle se haastavin tässä jo senkin takia, että minun pitää opetella syömään se ja toinen haaste tulee veden juomisesta. Olen todella huono juomaan vettä, ja nyt sitä pitäisi litkiä reilu kaksi litraa päivässä. Ihan kahteen litraan asti en ole vuorokaudessa päässyt nyt ensimmäisen kolmen päivän aikana, mutta lähelle sitä. Ja sen kyllä huomaa, nimittäin vessassa saa juosta alvariinsa :D

Elämäntilanteesta löydän myös yhden lisähaasteen. Ruokien valmistaminen. Nyt "joudun" valmistamaan kaksi ruokaa per ateria, sillä eihän muu perheeni syö nyt kuten minä.

Herkuista luopuminen ei ole ainakaan vielä tuottanut tuskaa, mutta tiedän että senkin aika koittaa vielä.

Täysin armoton en meinaa olla itselleni. Olen lähdössä reilun viikon päästä lauantaina naisporukalla Tampereelle katsomaan Kyllä isä osaa -teatteria ja yövymme hotellissa. Meillä on pöytä varattuna lauantaille, enkä meinaa silloin puputtaa pelkkiä kasviksia tai salaattia. Toinen milloin aion antaa itselleni mahdollisuuden nauttia on vappu. Vanhempani järjestävät jo perinteeksi muodostuneen vappulounaan vappupäivänä, enkä todellakaan aio kieltäytyä äitini pöydän antimista.

torstai 9. huhtikuuta 2015

9. huhtikuuta 2013 klo 10:07

Yhtäkkiä havahduin, huhtikuussa se kai oli kun tämän blogin avasin.

Kaivoin sen ensimmäisen kirjoitukseni ja tarkastin päivämäärän. Miten voi osua juurikin oikealle päivälle tämä havahtumiseni? Tämä on jotain telepatiaa.. itseni kanssa :D

Tänään siis, olen kirjoittanut tätä blogia kaksi vuotta!!

Alkuun arvelin tahdin olevan "yksi teksti viikossa". Tai siihen tahtiin olisin tyytyväinen. Siihen tahtiin olen edelleen tyytyväinen, mutta useamminkin saa suoltaa ajatuksiaan julkaistavaksi asti.

Ensimmäisen vuoden aikana julkaisin 79 kirjoitusta. Keskimäärin siis 1,5 kirjoitusta viikossa. Toisena vuonna olen kirjoittanut yli tuplasti enemmän. 168 julkaistua kirjoitusta. Keskimäärin 3,2 julkaisua viikossa.

Ihan kiitettävä suoritus, kun arvioijana olen minä itse :)

Edelleen, eniten kirjoitan tätä itselleni. Tämä on harrastukseni. On kuitenkin joitain blogeja joihin olen koukussa. Tykkään ihmisistä niiden takana ja haluan uteliaisuuttani tietää heistä lisää. Toivon heiltä kommentteja, vaikka toki ilahdun kenen tahansa kommentista (kunhan ovat positiivia.. eijei, kyllä negatiivistakin saa sanoa, mutta ei niistä voi oikein ilahtua :D) Uskon, että nämä parit bloggarit tietävät itsekin keitä tarkoitan.

Tiedän, että julkisesti blogiani seuraa yhdeksän ihmistä, mutta onko siellä ruudun toisella puolella paljonkin henkilöitä, jotka anonyymisti seuraa höpöhöpöjäni? Sanokaahan edes "hep" kommenttikenttään ;)

Ihanaa kevättä kaikille, nyt alkaa tämän blogin kolmas vuosi.

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Makrotex: Tekstiili.

Tämän viikon makrotex -haasteen aiheena on tekstiili ja päätin tarkastella keittiön verhoamme lähemmin :)











Pieni Lintu - MakroTex challenge