tiistai 31. maaliskuuta 2015

Makrotex: Kevään merkkejä.

Tekisi mieli mennä ulos kuvaamaan loskakasoja ja veden tippumista, mutta en jaksa :) En oikeastaan koskaan sisusta vuoden aikojen mukaan, joten ei meiltä kotoakaan nyt löydy niitä kevään merkkejä. Paitsi yksi. Pääsiäinenhän on aina kevään merkki, joinakin vuosina aiemmin ja joinakin myöhemmin.

Tämä on nyt todellinen toisto edelliseen postaukseeni, mutta en myöskään jaksanut kuvata noita pääsiäisruohoja uudelleen :) Joten nyt mennään samoilla kuvilla.





Pieni Lintu - MakroTex challenge

maanantai 30. maaliskuuta 2015

Pääsiäisruohot kasvaa.

Meillä on taas flunssa kylässä. Taitaa olla aika vakiovieras tuo flunssa tässä taloudessa. D oli ensimmäinen. Sillä alkoi pari viikkoa sitten sunnuntaina. Kuumetta ja nenä tukossa. Tiistaina jo poika oli aika normaali, mutta pidin vielä varmuudeksi keskiviikonkin kotona. Torstai aamuna minulla oli kurkku kipeä, toivoin sen olevan vain pientä käheyttä ja vein pojat hoitoon sekä suuntasin oman kulkuni työpaikalle.


Torstain aikana olo vaan pahentui, joten perjantain ajattelin olla kotona potemassa. Eipä tarvinnut olla vaan omasta syystä kotona, nimittäin O kellotteli torstai-iltana kuumemittariin kuumelukemia. Siinä meni sitten koko viikonloppu koko perheen voimin neljän seinän sisällä. Olo helpotti kaikilla siedettävästi ja itse suuntasin töihin maanantaina. Mies jäi vielä O:n kanssa maanantaiksi kotiin. Maanantai-iltana keskusteltiin meneekö O tiistaina hoitoon. Kuumetta ei pojalla ollut sitten perjantain, mutta mielestäni tuo ei tervekään ollut. Siis niin terve, että olisi sitä hoidon perusarkea jaksanut. Itse en kuitenkaan voinut olla pois, eikä kyllä mieskään. Sanoin vielä miehelle: "mä oon niin satavarma, että tää kostautuu, jos nyt viedään se". Lähes olosuhteiden pakosta veimme O:n tiistaina hoitoon.


Tiistai meni hyvin kummallakin pojalla ja viime viikon keskiviikkokin alkoi hyvin. Kunnes kahden aikaan sain poikien hoitajalta viestin: "O:lla on kuumetta". Oli kuulemma poika ollut viluinen aamupäivällä ja muutenkin vaisumpi, kuin normaalisti.


Ei siinä muuta kuin kotiin sitten vaan ja taas loppuviikko sairastuvalla. Torstaina alkoi omakin oloni taas huonontua ja nenä meni todella tukkoon. Niin tukkoon, että ihan oikeasti tavallinen nieleminen oli tuskallista. Niistämällä sai ehkä 30 sekunnin helpotuksen, jonka jälkeen taas röörit aivan tukossa. Otrivin auttaa tosi nopeasti ja avaa tukkoista nenää, mutta vaikutus ei ainakaan minulla ole kestänyt tarpeeksi kauan. Pakkauksessa ohjeistetaan käyttämään tuota max. kolme kertaa päivässä, joten tarpeeksi apua ei siitä ole ollut.



Tänään sain tarpeekseni. Varasin ajan lääkärille ja sain nenän tukkoisuuteen lääkettä. Nyt vaan toivotaan, että tämä auttaa ja paraneminen lähtee kunnolla käyntiin.



Ainiin, ja mies on tällä hetkellä D:n kanssa lääkärissä. Sillä nousi eilen kuume ja tänäänkin on lämpöillyt. Muuten se on normaali, mutta se ei syö (se ei todellakaan ole normaalia meidän lasten kohdalla :D). Tukkoinen ja yskäinen tuo on ollut pari viikkoa, joten ajattelin, että onkohan pöpö mennyt korviin.



Mutta sitten siihen, mitä minun piti lähteä kirjoittamaan. Hyvin on pääsiäisruohot kasvanut ja pääsin niitä jo lyhentämäänkin. En osannut valita vain paria hyvää kuvaa, vaan ajattelin laittaa useammankin :)


Pääsiäistä odotellessa.

perjantai 27. maaliskuuta 2015

HAASTE: Millainen äiti olen?

Emonen Tipulasta pudotti minulle haasteen. Millainen äiti minä olen? Haasteita on aina kiva saada, varsinkin kun niitä ei tule liikaa. Tämä haaste kuitenkin aiheutti pienoista paniikkiakin ;) Siis lähes joudun tutkiskelemaan itseäni ja kirjoittamaan siitä julkisesti. Haastavaa, mutta varmasti myös silmiä avaavaa. Tai ainakin toivon, että tästä voisi olla niin hyvässä kuin huonossakin myös hyötyä minulle.  Haasteessa siis vastataan samoihin kysymyksiin, kun mihin haastaja on vastannut ja sitten haastetaan mukaan muita bloggaajia :) Tästä se lähtee. 

Minkälainen äiti olet?
Toisinaan lepsu ja toisinaan natsi. Ihan oikeasti!

Minun taitaa olla usein vaikea päästää lapsistani irti. Toivon useasti sitä kuuluisaa omaa aikaa tai pientä hetkeä kaksin miehen kanssa, mutta oikeastaan en tee asian eteen mitään. Pyrin viimeiseen asti olla pyytämättä apua ja sumplin monesti asioita uuteen uskoon, jotta saan kaiken ajatellun mahtumaan tiettyyn päivään tms.

En lannistu helpolla, josta ehkä kertoo sekin, että toimin parhaiten pienen paineen alla. Tietyissä asioissa olen täydellisyyden tavoittelija (lähinnä kädentyöt), jolloin mikään ei ole tarpeeksi hyvää minulle. Armoton tässä asiassa olen kuitenkin vain itselleni.

Kotiäitiä minusta ei saa millään. En ymmärrä miten oma äitini on pystynyt jäämään kotiin minun synnyttyä ja ollut siitä lähtien kotiäitinä. Toki arvostan hänen (vanhempieni) valintaa, ja tietyt asiat ovat tietenkin vaikuttaneet siihen, että näin on voitu valita, mutta minä en sellaiseen pystyisi. Ehkä perusarjessa ei ole sitä oikeanlaista haastetta minulle. Varsinkin, kun en kuitenkaan ihmisenä ole kauppakeskushengari tai puistonpenkkihengari. En jaksa juosta lasten kanssa kaikkia kirkon kerhoja ja kaffeja läpi tai viettää tuntitolkulla aikaani muskarissa. Joten, jos minulla ei olisi työtäni, vaan olisin kotona lasten kanssa, olisin kotona viihtyvä äiti :)

Äitinä ja ehkä kasvattajana näen itseni jämptinä, joskus tiukkiksena ja kuria ylläpitävänä. Tämän lisäksi myös lempeänä ja oikeudenmukaisena. Vapaasta kasvatuksesta en ymmärrä mitään, eikä aivoni osaa oikein käsitellä täyttä tasa-arvoakaan. Tarkoitan tällä sitä, että kärjistettynä en saisi pukea lapsiani esim. merkkivaatteisiin, koska joku voisi pahoittaa mielensä, kun hänellä ei ole sellaisia. Ja käytöstavat, ne pitää löytyä jokaiselta! ps. D osaa sanoa kiitos. Eikä vaan osaa sanoa sitä, vaan osaa sanoa sen myös oikea-aikaisesti. Esim. ruokapöydästä poistuessaan poika kiittää :) Olen ehkä hieman ylpeä. 


Eroaako se paljon siitä minkälainen äiti ajattelit olevasi ennen lapsia?
Oikeastaan ei, mutta kuvittelin asioiden olevan helpompia :) Niin naiivia oli joskus kommentoida jonkun toisen kasvatustaitoja tai esim. asioiden kieltämistä lapsilta. "Sanot vaan sille, että ei saa ja piste. Ei se sen vaikeampaa ole." EIPÄ! Nyt olen huomattavasti viisaampi tässä asiassa. 

Mitä luulet että muut ajattelevat sinun kasvatustavoistasi?
Luulisin, että he ketkä eivät ole täysin samaa mieltä kanssani asioista pitävät minua vieläkin enemmän natsina, kuin minä itse. Hmm.. mutta sitten taas toisaalta joissakin asioissa liian lepsuna. Ei niinkään lapsille, mutta noin niinkuin muuten. Neuvolan terveydenhoitaja tuossa sanoikin, että suhtautumisemme kasvatukseen kuulostaa rennolta, mutta jämptiltä. Emme turhasta hötkyile ja nosta metakkaa, mutta on tietyt käytökselliset asiat mistä pidetään kiinni. Ei olla hysteerisiä, vaan suhtaudutaan pieniin haavereihin tai pettymyksiin järkevästi. Lohdutetaan ja paikataan, mutta itse ajatellaan, että pienet kolhut (niin henkiset kuin fyysisetkin) kuuluvat asiaan.

Mitä sinun pitäisi mielestäsi tehdä toisin?
Voisin opetella itsehillintää. Kiihtymiseen nollasta sataan nanosekunnissa (jostain täysin yhdentekevästä) toki vaikuttaa muutkin asiat, eikä sitä läheskään aina tapahdu. Väsymys, ainaiset flunssat, työt, kotityöt jne., kaikki jos alkaa pakkautua päällekäin, iskee stressi ja se purkautuu usein helposti ärähtämällä.

Sehän on täysin normaalia, että lapsi välillä kaataa maitolasin. No big deal, mutta silti siitä tulee usein ärähdettyä liiaksikin.

Mitä teet mielestäsi oikein?
Pyrin aina antamaan vaihtoehdon sanallisessa kaksinkamppailussa O:n kanssa. Joku sanoo, että on väärin antaa lapsen päättää, mutta olen huomannut O:n valitsevan sen "oikean" vaihtoehdon lähes aina, kunhan toinen vaihtoehto on tarpeeksi houkuttamaton. Tosin sen toisenkin on oltava toteutettavissa, jotta homma ei käänny äitiään vastaan.

Käytän myös paljon käskyttämisessä "lasken kolmeen ja jos.." -metodia. Meillä se mielestäni toimii halutulla tavalla. Ja tämä siis tulee kuvioihin, kun on ensin kauniisti pyydetty pariin otteeseen (korjaisitko lelusi), sen jälkeen sanottu topakasti (nyt, korjaa nämä lelut) useammin kuin kerran. Jos sittenkään ei tapahdu mitään tai O:n vastaus on edelleen joo, kohta sanon laskevani kolmeen ja jos hän ei siivoa tapahtuu jotain. Tässäkin pitää keksiä aina sellainen toteutuskelpoinen uhkaus, jotta se on mahdollinen, jos lapsi ei vieläkään tottele.


Oletko varovainen äiti? Annatko lapsen kokeilla esimerkiksi telineeseen kiipeämistä hyvillä mielin vai estätkö toiminnan? Oletko hankkinut turvalukkoja kaappeihin, pistorasioihin suojat tai portteja rappusiin tai joihinkin oviin? Perustelut vastauksiin.
Meillä käytetään laatikko- ja kaappilukkoja! Mutta ei ollenkaan turvallisuuden takia :D Vaan siksi, etten jaksa päivittäin siivota tavaroita takaisin paikoilleen. Pistorasioissa meillä oli suojat kun O oli pieni, mutta ei oikeastaan ollenkaan oman varovaisuutemme vuoksi vaan siksi, että silloin ajattelimme, että sellaiset kuuluu olla. Pöydän kulmia ei olla pehmustettu ja portaikossakin on pidetty porttia vaan sen aikaa kunnes pojat on osanneet edes jotenkuten kulkea niissä.
Tavaroita on nosteltu ylemmäs, mutta ei lasten turvallisuuden vuoksi, vaan rikkoontuneen tavaran minimoimiseksi.

Kiipeilyssä, juoksemisessa, keinumisessa, pyöräilyssä tms. jaksan kyllästymiseen asti muistuttaa kumpaakin lasta varovaisuudesta, "ettei vaan käy mitään", mutta harvoin kiellän varsinaisesti. Ellei oikeasti ole päättömästä touhusta kyse. Kuten D:n (1,5v) kiipeäminen sohvan käsinojalle seisomaan ja sieltä alastulo hyppäämällä. ;) 

Miten toimit seuraavassa tilanteessa: lapsi huutaa kaupassa pää punaisena ja makaa kaupan lattialla kun et suostu ostamaan jotain tiettyä juttua mitä lapsi haluaa. Annatko olla? Heittäydytkö itsekin maahan? Keskusteletko aiheesta? Annatko periksi? Mitä ajattelet muiden kaupassa asioivien katseista ja huokailuista?
Ihan tällaista tilannetta ei ole ollut, mutta semmoinen mä haluun -tilanne kyllä. Pyrin hiljentämään lapsen puhumalla rauhallisesti ja kertomalla syyn miksei tiettyä nyt saa. Ei ole karkkipäivä tai karkkia on kotonakin tai voisit toivoa synttärilahjaksi (kirjoittaa joulupukille) tuota lelua tai jotain tämän suuntaista.

Periksi en uskoisi antavani. Enkä antaisi. Mielummin vaikka kävelisin ulos kaupasta huutava ja potkiva lapsi kainalossa (ilman ostoksia), kuin antaisin periksi. Uskon siihen, että jos kerrankin antaa periksi lapsi oppii vaatimaan kyseistä valtaa itselleen useammin.

Muiden katseet ja huokailut. Tämä taitaa olla kahden kastin asioita. On ihmisiä, joita nämä huutavat penskat häiritsevät ja niitä joita eivät. Minua ne ei häiritse. Ei ole oikeastaan koskaan häirinnyt. Minun puolestani antaa huutaa, ja jos huutaa oikeasti pitkään ja häiritsevästi niin sitten ulos. Periksi ei kuitenkaan anneta. Ikinä :D Ja eihän se kauppa mikään kirkko tai kirjasto ole! Jostain syystä me suomalaiset vaan ollaan suurimmalta osin sellaista kansaa, että joka paikassa pitää olla äänetön ja näkymätön.

Miten teidän perheessä suhtaudutaan herkkuihin? (Karkit, jäätelö, limut, sipsit, roskaruoka...)
Pyritään pitämään kiinni karkkipäivästä, mutta joskus lipsutaan siitä. Mäkkäriä syödään keskimäärin kerran kahdessa viikossa ja ihan vaan siksi, että se on kivaa välillä.

Jäätelö meillä oikeastaan kuuluu vain kesään. Silloin syödään sitä enemmänkin, mutta aina pidetään kiinni siitä, että sitä syödään vasta jälkiruokana tms. ettei vatsaa täytä herkulla ruoan sijasta.

Limut kuuluu viikonloppuun ja sipsejä syödään lähinnä juhlissa. 

Onko lapsillanne tarkat rytmit? Ruoka, uni yms. Perustelut vastaukseen.
On. Inhoan rytmitöntä elämää ja siksi meillä on tarkka rytmi. Rytmistä kiinni pitäminen ei ole elinehto, joten joustoakin löytyy, mutta pääpiirteissään siitä koitetaan pitää kiinni.

Neljä ruokailua. Aamupala, lounas, päivällinen iltapala. Hoidossa lapset syö myös välipalan päikkäreiden jälkeen. D nukkuu päikkäreitä n. 12-14. O nukkuu päikkärit vain hoidossa. Kello 19 on poikien suihkuaika ja viimeistään 20:15 sanotaan hyvää yötä. Näistä pyritään siis pitämään kiinni, koska olen huomannut elämän olevan helpompaa rytmitettynä.

Mitä luulet ja toivot että lapsesi ajattelevat aikuisena kasvatustaidoistasi?
Toivon, että pojat pitävät minua ennen kaikkea oikeudenmukaisena. Omia vanhempiani pidin teini-ikäisenä (tietysti) liian tiukkoina, mutta nykypäivänä olen heille äärimmäisen kiitollinen kurista ja kasvatuksesta. Olen oppinut, mikä on oikein ja mikä on väärin, kunnioitan minua vanhempia ja osaan käyttäytyä. Kiitos, anteeksi ja ole hyvä. Nuo kolme tuntuu puuttuvan liian monen sanavarastosta. Tai sitten ne löytyy sieltä, mutta niitä ei osata tai uskalleta käyttää. Olen ystävällinen, ja osaan avata suuni tarvittaessa. Olen suvaitsevainen ja yritän olla tuomitsematta muita ilman omaa mielipidettä. Pyrin ottamaan asioihin kantaa rakentavasti ja tuomalla esiin omia ajatuksia, kuitenkaan pitämättä niitä ainoina oikeina.

Minulla on kolme sisarusta. Yksi sisko ja kaksi veljeä. Olemme päivittäin tekemisissä toistemme kanssa ja vietämme edelleen kaikki yhdessä aikaa. Me lapset jopa ehdotetaan, että voitaisiin kaikki yhdessä (perheineen siis) ja vanhempamme myös lähteä esim. espanjan lomamatkalle.

Tulemme toimeen ja puhallamme yhteen hiileen. Läheisissä on järjetön voimavara, jota on turha haaskata!

Tämän kaiken toivon osaavani siirtää lapsilleni. 

Mitä kasvatustapoja olet kopioinut omilta vanhemmiltasi?
Kaikkea maistetaan ainakin kerran. Ruoka ei ole pahaa, eikä varsinkaan sellainen ruoka mitä väheksytään esim. ulkonäön perusteella. Muuten taisin jo hieman tähänkin vastata tuossa edellisessä kohdassa. 

Ulkoiletteko päivittäin?
Emme, mutta en olekaan lasten kanssa päivittäin kotona. 

Paljon lapsesi saa katsoa telkkaria päivässä ja käyttää esimerkiksi tablettia?
Tätä kysyttiin juuri neuvolan neljävuotistarkastuksessa :D Veikkasin siihen, että telkkari plus tabletti yhteensä 30min/vrk. Joskus enemmän ja joskus ei ollenkaan.

Tabletin käytöstä olen ottanut konkreettisen aikamääreen käyttöön O:n kanssa. Neljävuotiaalle kun on ihan turha mennä sanomaan, että saat käyttää 10min ja sitten pois. Ei se tajua mitä on 10 minuuttia, eikä sen tarvitsekaan.

Teen usein niin, että laitan omasta puhelimestani herätyskellon pirisemään sovitun ajan päästä. Sanon O:lle, että kun tämä soi on täbiaika tullut täyteen. Jostain syystä tämä on O:n helpompi sisäistää ja hän melkein odottaa kellon soimista. Täbiä ei ole koskaan ollut vaikea saada häneltä tämän kikan avulla. 

Miten näytät tunteita jälkikasvullesi? Niin positiiviset kuin negatiivisetkin.
Puran ärtymystäni kiukkuamalla ja korottamalla ääntäni. Olen myös huutanut, mutta harvemmin. Ärräpäitäkin välillä lentelee, mutta pahimmat kirosanat olen saanut pidettyä sisälläni. Joskus saattaa tulla "VOIHAN PERRRRRRRR... jantai" :) kun joutuu kesken sanan vaihtamaan sanomisiaan. En sano rakastavani (en osaa), mutta puhutaan tykkäämisestä ja pojat saa kuulla usein olevansa äitin kultia. Kehutaan ja kannustetaan, pusutetaan ja halitaan.


Ja sitten itse haastaminen. Vastaisikohan haasteeseen Heidi, Mun poikani mun, Leena ja Anni :)

torstai 26. maaliskuuta 2015

Lääkärintarkastus: 4v ja 1,5v.

Hupsista. Kuvittelin jo kirjoittaneeni tämän, mutta enpäs ollutkaan :)

Onneksi sain poikien neuvolalääkärintarkastukset peräkkäin. Ei siis tarvinnut käydä neuvolalla parin viikon sisään kuin kolmesti. Neljän sijaan.

Vanhastaan jo tiesinkin aika hyvin mitä D:n osalta oli odotettavissa. Ei suuren suuria juttuja siis. O:n osalta taas en tiennyt mitä kaikkea tuleman piti, mutta eipä tuo senkään osalta kummia tarjonnut.


Ensin oli D:n vuoro. Lääkäri kyseli kuulumisia ja sitä miten meillä yleisesti ottaen menee. Hyvin menee, kuten jo terkkarillekin mainitsin. D on erittäin omatoiminen, kävelee ja juoksee, hyppii, kiipeilee, taiteilee ja matkii. Varsinkin veljeään. Jos O kiipeää sohvan käsinojan päälle seisomaan ja hyppää siitä alas ennen kuin häntä ehtii ärripurri-tyylillä kieltää on D tekemässä samaa n. 15 sekunnin jälkeen :)


D höpöttää paljon, eniten omalla kielellään, mutta sanoja on alkanut kunnolla muodostumaan viimeisen parin viikon aikana. Lähes päivittäin poika on oppinut uuden tai useamman uuden sanan ja niitä hoetaan taukoamatta. Eilisen uudet sanat on moi ja kiitos. Kaikille sanotaan moi tai moimoi. Ja jokaiseen asiaan kiitetään. Moi tulee hyvinkin kirkkaasti suusta, mutta kiitos on enemmänkin kittooosh. Ässä kuitenkin suhisee oikealla tavalla. Yksittäisten sanojen lisäksi taitoa on tainnut karttua viime päivinä sanapareiksi asti. Maito poppu (maito loppu) ja mimmiapappa (mummi ja pappa) on ehkä ne hoetuimmat, mutta taipuu se kieli muuhunkin. Aippa poish (vaippa pois), teta tänne (heta tänne, heta on toinen koiramme).


O taas pääsi itse vastailemaan lääkärin kysymyksiin ja kertoi hänelle kuuluvan hyvää. O:n silmien osalta lääkäri tarkasteli vasemman silmän karsastusta, mutta ei nähnyt enää viitteitä siitä.


Huonona äitinä ( :D ) en edes itse ollut pannut merkille O:n mahdollista karsastusta. Mies sen oli huomannut ja ihmetteli sitä ääneen pojan puolitoistavuotisneuvolassa. Terkkari oli silloin sitä mieltä, että saattaahan tuo hieman sisäänpäin karsastaa ja laittoi lähetteen silmäpolille. Siellä käytiin ja diagnoosi oli muistaakseni lievä vasemman silmän karsastus. Ei toimenpiteitä, mutta seuranta kerran vuodessa.


Saimme mukaan myös Liikenneturvan laatiman vihon liikenteestä ja varsinkin aiheesta Lapsi liikenteessä. Itse asiassa vihkoja oli kaksi, toinen oli tehtävävihko lapselle ja toinen opas vanhemmille. Oppaassa kerrotaan esimerkkejä miten liikenteestä kannattaisi kertoa tietyn ikäiselle lapselle.

Ja sitten vielä ne kasvut O:n osalta (D:llähän oli se oma postaus neuvolakäynnistä). Pituus 103,7cm, paino 18.6kg ja päänympärys 51cm. Kasvuseulan mukaan O:lla on edelleenkin hieman ylimääräistä painossa, mutta lääkäri tai terveydenhoitaja eivät kumpikaan puuttuneet siihen. Kukin omalla käyrällään ja tasoittuuhan tuo koko ajan :) Sen sijaan päänympärys ja pituus kasvavat tasaisesti nollakäyrällä.

Terveydenhoitaja kirjoitti: "O on reipas ja kiva poika. Kasvut ja näkö normaali. Kielellinen kehitys hieno ja iänmukainen. Motoriikka ok." Ja lääkäri: "Kasvu tasaista. Taidot ikätasolla. Petket paikoillaan, avoimet, ei vuotoa. Reipas, taitava poika."

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Pääsiäisruohon kylvö.

Säästin parin viikon ajalta puolentoista litran maitotölkkejä pääsiäisruohon kylvöä varten. Pesin tölkit ja leikkasin ne matalammiksi. O sai olla päättämässä tölkkien korkuudet ja minä leikkasin. Rypistelin A4-kokoisia valkoisia papereita kutakin purkkia varten kaksi kappaletta ja liimasin ne röpelöisesti purkkien kylkeen.


Pojat laitoin sitten koristelemaan nuo sormiväreillä ja pakkohan se oli itsekin päästä vähän maalailemaan :) Kuivatuksen jälkeen liimasin purkit toisiinsa ja aloitimme kylvön. D toimi talouspaperin rypistäjänä ja minä laitoin sopivan määrän sitä kuhinkin purkkiin. O sai ripotella ohran jyvät hieman kostutettujen papereiden päälle. Tai sai, kunnes minulla meni hermo yksitellen pudotteluun :)

Hieman vettä vielä päälle ja sitten vaan odottamaan itämistä.








maanantai 23. maaliskuuta 2015

DIY: autotalli pikkuautoille.

Tämä ei suinkaan ole oma ideani, vaan olen törmännyt tähän netissä. Nähnyt joskus jonkun kuvan, painanut sen mieleeni ja miettinyt, että tuollaisen viel joskus teen :)


Tarvitset pahvilaatikon, vessapaperirullia tai talouspaperirullia, liimaa ja koristeita oman maun mukaan.

Leikkasin ensin talouspaperirullat samankokoisiksi vessapaperirullian kanssa ja sitten liimasin ne toisiinsa (ja laatikkoon) erikeeperillä.


Kaivoin kaapista ylijäänyttä dc-fix -kontaktimuovia ja päällystin sillä tuon laatikon.


Wordilla hahmottelin tekstin, jonka tulostin. Leikkasin ja päällystin kontaktimuovilla, jonka jälkeen liimasin sen paikalleen. Kolmelle muullekin sivulle vielä valkoista paperia huolitellumman lopputuloksen takaamiseksi ja kuivatus.

Sitten oli poikien vuoro. Pikkuautot esiin ja talliin mars :)





sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Makrotex: Ilta.

Mukana taas, vastaamaan haasteeseen. Tämän viikon aiheena on ilta.

Meidän perusillassa ei ole mitään kuvattavaa. Ihan oikeasti, ei mitään. Jokainen ilta toistaa samaa kaavaa. Pojat seiskalta suihkuun. Vuorotellen, ettei pienessä suihkussa käy haavereita noiden innostuessa. Ja helpommin se menee noin rasvaustenkin kanssa. Ensimmäistä kun kuivaat ja sitten rasvaat on toinen vasta suihkussa :)

Kello on yleensä lähemmäs puoli kahdeksan, kun suihkuhommat on hoidettu ja yöpuvut pojilla päällä. Sitten IPALALLAA! Eli iltapalaa. O vaan aikoinaan kun puhe oli vielä vähän haparoivaa, niin sanoi ipalallaa.

Vähän vaille kasin on iltapalat mahassa ja alkaa rauhottuminen. Tai siis vanhempien vieno toive poikien rauhottumisesta ;) Hammaspesulle ja iltapissalle. Hyvänyön halit ja pusut ja kumpikin poika omaan sänkyynsä. Jompikumpi, isä tai äiti lukee iltasadun. Pari-kolme sivua milloin mistäkin kirjasta. Ja hyvää yötä pojat <3

Nyt alkoi vanhempien aika! Kello on ehkä 20:15 ja mies hakeutuu löhötuoliinsa läppärin kanssa ja minä telkkarin äärelle. Katsotaan joko yhdessä tai sitten minä vaan katson. Joskus juon mukillisen teetä tai toisinaan lasillisen viiniä. Napostelen ehkä suolapähkinöitä ja silloin tällöin käyn (lapsilta salaa) tupakalla ;)

Eilen meillä piti olla vanhempien yhteistä aikaa. O on jo viikkoja sitten buukannut itse itsensä miehen äidin luokse yökylään ja D:n piti mennä myös. Meidän piti maalata alakerrassa ja kasata kodinhoitohuoneen kaappeja. Kuinka romanttista parisuhdeaikaa :D

Toisin kävi. Pojat oli kotona. O:lla flunssa, minulla flunssa, miehellä flunssa. D sairasti flunssan jo alkuviikosta.

Laitoin meille aikuisille sitten omaa iltapalaa. Katkarapuja (jos ovat pakastettuja, niin sulata ne ensin), pieneksi pilkottua valkosipulia ja punaista chiliä, persiljaa, suolaa, rouhittua mustapippuria ja reilusti öljyä. Niin, että lähes uivat siinä. Kaikki ainekset sekaisin ja uunin kestävään astiaan. Uuniin lämpöä 225 ja astia uuniin. Paistoin n. 40min, jonka puolessa välissä vähän kääntelin tuota.

Nautitaan kuumana, juuri paahdetun paahtoleivän päällä. Nam!


Olen laittanut tätä useastikin, enkä siltikään osaa sanoa määriä tälle ohjeelle.  Katkarapuja tässä annoksessa taisi olla 350g. Valkosipulia laitoin viisi kynttä, kaksi isompaa ja kolme pienempää. Persiljaa meni koko puska ja chiliä pilkoin kaksi. Omaan makuun ainakin valkosipulia olisi voinut tässä olla enemmänkin.

Pieni Lintu - MakroTex challenge

torstai 12. maaliskuuta 2015

Hieroglyfipleko.

Jokunen kuukausi sitten koitin kaivaa muistini sopukoista tietoa kalojeni ijistä. Tai mahdollisesta iästä, nimittäin eihän niistä yksikään ole ollut minulla syntymästään lähtien.

Vanhin kalani on kiistatta Hieroglyfiplekoni. Hieris siis. Kävin vanhoja kuvia läpi, jotta löytäisin sen ihka ensimmäisen kuvani hieriksestä. Siitä voisin edes jokseenkin ajatella minkä ikäisestä kalasta on kyse.

Se ensimmäinen kuva.
Siitä minun ensimmäisestä hieriskuvastani tuli eilen täyteen kymmenen vuotta. Hieris on ollut mukana neljässä asunnossa, joten monta muuttoa on silläkin takana. Aika alkuvaiheessa oli hetki, jolloin minulla ei itselläni ollut edes akvaariota ja silloin hieris oli tilapäismajoituksessa veljelläni

Hieris on ujo, rauhallinen ja liikkuu mielellään pimeän aikaan. Kyseinen yksilö on kuitenkin sen verran luottavainen, että ei pakoon pötki vaikka sen kädelleen pyrkisi ottamaan.

Ehkä vuodelta 2008.
Yritin eilen saada aivan tuoreen kuvan tuosta, mutta eihän se onnistunut. Tyyppi vaan lymyili lempionkalossaan eikä viitsinyt näyttäytyä edes ruokapalkalla.

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Neuvolan hyvinvointitarkastus 4-vuotiaalle lapselle.

Meillä ainakin täällä Vantaalla on neuvolan neljävuotiskäynti hieman laajempi terveystarkastus. Toive neuvolalla oli, että kummatkin vanhemmat osallistuvat tähän käyntiin, mutta emme itse sitä pitäneet mitenkään tarpeellisena. Mies tulee kuitenkin mukaan lääkärintarkastukseen, mutta ei siksi, että neuvola toivoi kummankin vanhemman läsnäoloa vaan siksi, että kummallakin pojalla on lääkärintarkastus. Sain onneksi peräkkäiset ajat pojille varattua ja jotta pystymme kumpaankin kunnolla keskittymään tarkastuksen aikana, on hyvä saada toiselle lapselle viihdyttäjä ja peräänkatsoja :D

Aikaa varatessani sain myös ohjeen tulostaa kaupungin sivuilta löytyvät lomakkeet. Toinen oli neuvolan hyvinvointitarkastus 4-vuotiaalle lapselle ja toinen oli (yllätyyyyys) AUDIT-kysely. Auditin lähes kieltäydyin täyttämästä. Ei niinkään, ettäkö minulla tai meillä olisi jotain salattavaa, mutta minusta on turhaa täyttää sitä lähes puolivuosittain. En edes uskalla miettiä millaista tämä lomakkeiden täyttö voi olla esim. nelilapsisessa perheessä ;)

Hyvinvointitarkastuslomakkeessa kysytään perusjuttuja ja sitten pyritään vielä selvittämään tarkemmin perheen ruokailu- ja tapatottumuksia. Pyrin ajattelemaan niin, että kullakin olkoon oma tapansa toimia, kunhan se ei vahingoita ketään ja on edes jollain tapaa hyväksytty hyväksi tavaksi toimia. Mutta ai että, kun tämä kysely sai ihokarvani nousemaan pystyyn ja ärsytti. Ärsytti se tapa saada lokeroitua ihmisiä. Ärsytti, kun minusta siinä ei ollut oikeita vastausvaihtoehtoja. Ärsytti, kun vastausvaihtoehtoja oli liian vähän tai ne olivat liian yksityiskohtaisia tai liian laveita. Tai ihna vaan yksinkertaisesti huonoja.

Otin ihan esimerkkejä:


Tässä kysytään, mitä rasvalevitettä käytetään kotona. Vastausvaihtoehtoja on neljä, joista yksi on ei mitään!! Anteeksi, mutta minusta vaihtoehtona ei voi olla ei mitään, jos kaikkia muita vaihtoehtoja ei olla otettu huomioon. Tai sitten yhtenä vaihtoehtona pitäisi olla muuta, mitä.


No sitten kysytään kuinka usein syödään sitä, tätä ja tota. Tässäkin on mielestäni kompastuskivi. Vastausvaihtoehdot ei nimittäin voi olla niin, että kolme vaihtoehtoa on kaikki montako kertaa viikossa ja neljäs (sekä viimeinen vaihtoehto) on ei koskaan. MITÄ!? Niin että, jos meillä syödään jotain näistä kerran kahdeksassa päivässä, niin se on sama kuin ei koskaan? Ei hyvää päivää mitä tulosten vääristelyä. Ihan kuin väen vängällä tungettaisiin ihmiset johonkin lokeroon, vaikka ne eivät sinne oikeasti kuulu.

Meillä siis syödään kaikkea. Kaikki ollaan kaikkiruokaisia ja kaikkea pitää maistaa, ennen kuin siitä voi sanoa oman mielipiteensä. Pahaa ei pakoteta syömään, mutta tosiaan ulkonäön perusteella ei voi mistään sanoa sen olevan pahaa.

Tuskin sillä nyt suurta merkitystä on (ei minulle ainakaan), mutta huomasin myös, ettei tässä kyselyssä oteta kantaa mahdollisiin kasvissyöjiin. Kysytään kyllä, kuinka usein syödään kalaa, mutta lihasta ei puhuta mitään. Taidetaan siis olettaa kaikkien olevan lihansyöjiä.


Ja sitten vielä janojuoma. Niin. Vaihtoehtoja on tähän ihan kivasti laitettu, mutta kun nillittämään ruvettiin, niin tartutaan tähänkin. Virvoitusjuomat on pitänyt oikein tuoda esiin kahdella vaihtoehdolla, mutta esim. mehu on vain mehu. Vai kertooko tämä siitä, että virvoitusjuomia juodaan yhä enemmän ja enemmän?

Osaan näistä kohdista en edes vastannut ja neuvolassa kerroinkin terveydenhoitajalle miksi. Juurikin siksi, että meille sopivaa vaihtoehtoa ei löytynyt lomakkeelta. Annoin myös palautetta varsinkin näistä kohdista, mitkä olen nostanut tässäkin esiin. Esitin tietysti asiani niin, etten terveydenhoitajaa syyllistänyt, mutta toivoin hänen vievän viestiä eteenpäin.

O:n neuvola käynnistä kirjoitan sitten kunnolla huomisen lääkärintarkastuksen jälkeen :)

tiistai 10. maaliskuuta 2015

Märkätilat: 4 viikkoa urakkaa takana.

Vesiputkia ja viemäriputkia on uusittu. Saunan ja suihkun välinen seinä on pystytetty uudelle paikalle ja kaivot on valettu takaisin. Jokaisen tilan lattiaan on liimattu lattialämmityskaapelit ja lattiat valettu sen päälle. Vedeneristettä levitettiin eilen viimeinen kerros ja tänään kalvopaksuus on käyty mittaamassa. Paksuus on hyväksytty ja nyt alkaa laatoitus.

Pesuhuone.
Sauna.
Kodinhoitohuone.
Taidetaan päästä ainakin kodinhoitohuoneessa myöskin seinän maalaushommiin :D

Vedeneristepinta.
Wc.
Viime viikonloppuna kävimme mieheni kanssa ostoksilla. Veljeni tuli meille viihdyttämään poikia, jotta pääsimme kaksistaan laatta- ja kalusteostoksille. Minulla oli aika hyvin jo tiedossa mitä haetaan ja Ikeasta piti mukaan lähteä allaskaapit. Valkoiset. Altaat piti mennä sitten valitsemaan joko K-Raudasta tai Bauhausista. Sellaiset upotettavat mallit, joten pöytälevyäkin löytyi ostoslistalta.

Ikeasta lähti kuitenkin mukaan allaskaappien (mustanruskean :) ) lisäksi altaat. Ei upotettavat, joten pöytälevyä ei tarvinnutkaan ostaa. Ei siis mennyt ihan niinkuin oltiin ensin ajateltu. Godmorgonit oli Familykorttialessa viime viikonloppuna ja siksi ne piti heti ostaa. Valkoiset ei kuitenkaan olleet kivan näköisiä. Näyttivät enemmänkin (ainakin siinä valossa) kermanvärisiltä ja vetimet oli tosi rumat.

Lennosta sitten vaihdettiin ja ostettiinkin mustanruskeat. Hienoilla vetimillä. Tai ainakin minun silmään kauniimmilla. Alakerran vessaan tämä tuli 80cm leveänä ja yläkerran kylpyhuoneeseen 100cm leveänä.



Ylläolevat kuvat Ikean sivuilta.

Alunperin piti laattojakin mennä hakemaan, mutta päätimme jättää sen väliin. Tiesimme kuitenkin jo millaiset laatat tulevat sekä lattiaan, että seinään, joten mies voisi mennä joku päivä töiden jälkeen itsekseenkin hakemaan  ne.

Kuva K-Raudan sivuilta.

Eteinen ja sen lattia.
Lattialaataksi valitsimme saman, kuin minkä laitoimme eteiseemme reilu vuosi sitten (Cello Fiesta antrasiitti) ja seinälaataksi löysimme sellaisen laatan, joka miellytti silmää ja oli sopivan hintainenkin. Mutta ilmeisesti sen verran harvinainen (Plisse), etten sitä googlettamalla löytänyt ollenkaan.

Plisse.
 Valkoinen on toki se, mikä on pääasiallinen seinälaatta ja tuo musta tulee tehosteena esim. suihkun taakse. Boordia ei meille tule.