perjantai 27. helmikuuta 2015

Märkätilat: 2 viikkoa urakkaa takana.

Aloitetaan tämä kirjoitus sillä, että leväytän teidän eteenne sen, miltä nämä remontin alle joutuneet tilat näyttivät ennen remonttia.









Minun mittapuuni mukaan kahdessa viikossa ollaan saatu paljon aikaiseksi. En kuitenkaan osaa sanoa, ollaanko vielä suunnilleen aikataulussa. Ennen aloitusta urakoitsija veikkasi homman vievän +-6 viikkoa. Riippuen tiestysti siitä, mitä tulee vastaan, kun lähdetään purkamaan.

Kodinhoitohuoneesta ja erillisestä wc:stä purettiin kalusteet ja irroitettiin lattialaatat. Seinät näissä tiloissa on maalattu. Saunasta ja suihkusta purettiin kalusteet, irroitettiin lattia- ja seinälaatat sekä kattopaneelit. Laattojen irroituksen jälkeen jyrsittiin pintoja ja mitattiin kosteuksia. Suihkun lattiakaivon välittömästä läheisyydestä löytyi kohonnutta kosteutta ja valvoja arveli kuivatuksen olevan viikon luokkaa. Toissa perjantaina tuotiin kuivaimet ja viime perjantaina mittaustulos oli kuiva.

Ensinnäkin kuivatusaika oli hyvin lyhyt, mutta toisekseen myös samalla tehdään muita tiloja, joten paussia ei tästä kuivatuksesta tullut.

Muista tiloista ei kosteutta löytynyt, mutta muuta korjaustarpeessa olevaa kyllä.


1. Kodinhoitohuone ja erillinen wc ovat seinänaapureita keskenään. Kodinhoitohuoneessa olevan lämminvesivaraajan (lvv) alla oleva kuiva kaivo kaataa viereisen vessan lattiakaivoon. Tai siis kuuluisi kaataa, mutta meilläpä on tuo lvv:n alla oleva kaivo 2cm matalammalla kuin tuo toinen kaivo. Tästä tuli noottia valvojalta ja senkin kaivon osalta täytyi lattiaa piikata, jotta kaivo saatiin kaatamaan oikein.


2. Mennäänpä sitten sinne sauna/suihkutilaan. Katossa kulki kotelo, joka kätki sisälleen vesiputket ja viemäriputkia. Käyttövesiputkissa oli hapertumaa ja nekin oli hyvä uusia. Viemäriputkia piti hieman vaihtaa ja saada nekin kaatamaan oikein.


Alakerran suihkun viemärin paikkaa siirrettiin (toiveestamme), koska halusimme uuden suihkun vastakkaiselle seinälle entiseen nähden. Suihkun ja saunan välinen seinä purettiin ja uusi seinä rakennetaan siten, että saunatila suurenee ja suihkutila pienenee. Uuden saunan ovi tulee keskelle uutta seinää ja lauteet tulee pitkittäin oveen nähden, kun aiemmin ne olivat poikittain.

3. Myöskin lvv:n alla olevia vesiputkia jouduttiin hieman uusimaan vuoto-ongelman vuoksi.


Näistäkin kuvista on jo viikon verran, joten koitan saada nipistettyä jostain aikaa viikonlopun aikana ja kerrottua ihan sen tämän hetkisen tilanteen :)

torstai 26. helmikuuta 2015

1,5 vuotias Daniel.

Taas on käyty neuvolassa. Kasvut ok, kehitys ok, kaikki hyvin.

D on liikunnallisesti taitava ja rohkea poika. Kasvut ok. Sanoja tulee ja ymmärtää asioita. Omaa tahtoakin löytyy. Pituus 84.5cm, paino 14.4kg ja päänympärys 49cm.

Näin lukee neuvolakortissa tämänkertaisen käynnin kohdalla. Eihän tuosta oikeasti ole paljon muuta sanottavaa. Ja niin kauhealta tai kauniilta kuin se kuulostaakin, niin totuus nyt vain on se, että D on helppo lapsi. Aina ollut iloinen, tyytyväinen ja helppo :) Kuten veljensäkin.

Kirjat, palapelit ja autot on tärkeimpiä. Niin ja pallot.

Löysin tuossa taannoin sellaisen sivun kuin kasvuseula.fi. Sinne olen kummastakin pojasta syöttänyt pituus ja painotietoja, joten pääsen kotonakin katsomaan käyriä. Eihän noilla oikeastaan mitään tee, mutta kivahan näitä on tutkailla.




D on ylipainoinen :) Mutta mä en jaksa siihen kiinnittää vielä huomiota, eikä muuten jaksa neuvolatätikään. Oli O:lla ihan sama juttu, mutta nyt kohta neljävuotiaana väitän tuon olevan jo hyvästi normaalipainoinen. Nähdään sitten viikon päästä tarkemmat tiedot. Silloin on O:n neuvolan aika.

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Märkätilat: ennen urakkaa.

Kuten tulikin jo hieman mainittua tuossa Makrotex -postauksessa, on meillä alkanut remontti. Kertauksena vielä, että asumme siis rivitalossa ja remontti on meidän omaehtoinen.

Järkyttävän määrän selvittelyä, soittelua, googlettelua ja taas selvittelyä olen saanut käydä läpi, että ollaan päästy edes aloittamaan urakka. Koska tämä on ollut tähän asti sekä silmiä avaava, että raivostuttava prosessi ajattelin kertoa siitä teillekin. Remonttihakemuksen toimitimme taloyhtiön hallitukselle ennen joulukuun puoltaväliä. Aloitusajankohdaksi merkitsimme silloin helmikuun puolivälin, mutta onneksi pääsimmekin jo hieman aiemmin aloittamaan.

Kaiken selvittelyn keskellä olen todennut, että on hirveän vaikeata löytää se taho, kuka osaisi opastaa taloyhiön osakasta tällaisessa remontissa. Tyhmänä (?) olen kuvitellut isännöitsijältä löytyvän jonkinlaista tietotaitoa remontin toteuttamiseksi tai ainakin velvollisuutta selvittää asioita, mutta olen tainnut olla väärässä. Itse olen joutunut kaiken selvittämään ja tekemään lähes turhaa työtä asian etenemiseksi.

Ensin taloyhtiö vaati saada urakoitsijalta tarjouksen taloyhtiön vastuulla olevista mahdollisista urakkaan kuuluvista töistä. Urakoitsija taas vaati saada tarjouspyynnön, jotta voisi laatia tarjouksen. Tarjouspyynnön sisällön olen taas joutunut itse laatimaan lähes olemattomien tietojen pohjalta. Sain vain vinkin "kato tuolta". Tarjous saatiin, jonka jälkeen isännöitsijä totesi sen olevan vääränlainen. Jotkut eivät sinne kuulemma kuuluneet ja toiset sieltä puuttuivat. Pyysin tarkennusta, mitä poistetaan ja mitä lisätään. En saanut tyhjentävää vastausta, vaan taas mentiin uuden tarjouksen kanssa metsään. Kolmannen saadun tarjouksen jälkeen isännöitsijä totesi, että eihän näitä oikeastaan tarvita, kun on kyse edelleen siitä omaehtoisesta remontista ja taloyhtiö tulee kustannuksiin mukaan vasta (jos niin sovitaan), jos esim. kosteutta löydetään.

Tässä vaiheessa huokaisin. Tiesin asian olevan näin ja yritinkin kysellä onko tarjoukset pakollisia, mutta silloin ne olivat. Seuraavaksi taisi olla ongelmana urakoitsijan toimittamat vakuutus- vero- ynnä muut todistukset. Ne eivät kelvanneet, vaikka hän toimitti juurikin ne, mitkä taloyhtiö pyysi. Pyysin saada isännöitsijältä pikaisen vastauksen siitä, millaiset tai mitkä paperit urakoitsijan tulee toimittaa, jos ja kun jo toimitetut on virheelliset. Sain taas ihanan ympäripyöreän vastauksen: "Osakkaan omaehtoinen remontti, osakas toimittaa. Ei ole taloyhtiön asia selvittää. Katso tilaajavastuu.fi."

Ja minä katsoin. Edelleenkin, olen yksityishenkilö eikä ymmärtääkseni tilaajavastuu -palvelusta voi muut hakea raportteja kuin palveluun rekisteröityneet yritykset. Annoin tästä palautteen isännöitsijälle, ja hän ei tiennyt etteikö yksityishenkilö voi sieltä raportteja hakea. Parin mutkan kautta sain kuin sainkin nuo raportit ja yhdellä urakoitsijan aliurakoitsijalla oli tiedoissaan selvitettävää (johtui lähinnä siitä, ettei tieto ollut täysin päivälleen ajantasaista). Kysyin isännöitsijältä, miten on ollut tapana edetä tällaisessa tilanteessa ja voimmeko kuitenkin aloittaa remontin. Vastaus oli taas jotain aivan päinvastaista kuin aiemmin: "Osakkaan omaehtoinen remontti. Osakas on vastuussa. Osakas päättää itse mitä tekee asialle, taloyhtiö ei papereita tarvitse."

Ai nyt niitä ei sitten tarvitakaan?

Onneksi sentään ainakin isännöitsijä tuntuu rehellisesti myöntävän, ettei hänellä ole osaamista tai vankkaa eksaktia tietoa miten tällainen osakkaan omaehtoinen remontti viedään läpi. Toisaalta hän myös tähän tietämättömyyteensä vedoten tuntuu nostavan käsiään pystyyn toteamalla, ettei taloyhtiön tarvitse laittaa tikkua ristiin, koska on osakkaan omaehtoisesta remontista kyse.

Mutta enkös minä, taloyhtiön osakkaana ole yksi hänen työnantajistaan? Täytyy varmaan pyytää nähtäväksi isännöintisopimus ja tutkia vastuualueita siitä tarkemmin.

Tämän lisäksi olemme käyneet läpi rakennusteknisiä asioita ja toivottu löytävämme jostain sitä oikeaa tietoa. Olen saanut lähes "vääntää kättä" isännöitsijän kanssa tiedonantovelvollisuudestani verottajalle tässä asiassa.

Isännöitsijä linjasi, että jos urakkahinta nousee yli 15000e, on meillä tiedonantovelvollisuus urakasta verottajalle. Minä taas selvitin asiaa verottajan internetsivujen kautta sekä soittamalla verohallintoon ja olen saanut aivan eri tietoa.

Minä sain ymmärryksen tiedonantovelvollisuudesta seuraavanlaisesti: Pääasiassa tiedonantovelvollisuus koskee yrityksiä ja yhteisöjä. Jos heidän tilaamansa urakkatyö on alvittomalta kokonaissummaltaan yli 15000 euroa ovat he tiedonantovelvollisia kuukausittain. Jos taas on kyse yksityishenkilöstä ja hänen tilaamastaan urakasta on hän tiedonantovelvollinen ainoastaan sellaisista urakoista, joita varten tarvitaan rakennuslupa. Yksityishenkilön tiedonantovelvollisuudessa ei ole euromääräistä alarajaa.

Löysin tästä siis ihan mustaavalkoisellakin. Verottajan powerpoint-esityksen koskien tiedonantovelvollisuutta, ketä se koskee ja miten tietoa tulee antaa. Kun kerroin näkemykseni asiaan suusanallisesti, sain isännöitsijältä vastaukseksi ihmettelyä, kuinka asiasta on niin monta eri kantaa ja siitä kuinka kukaan ei nyt ota selvää miten tämä oikeasti menee. Minulle siis tuli asiasta sellainen olo, ettei minua uskottu. Siksi lähetin powerpointin myös isännöitsijälle tiedoksi. Taas sain vastaukseksi jotain selitykseltä kuulostavaa, kuinka koulutuksista nämä slaidit on tuttuja, mutta että hän ei ole millään tavalla perehtynyt tuohon yksityishenkilön asemaan asiassa. Tekisi mieleni vain kysyä, että miksei ole. Nimittäin jokaisessa taloyhtiössä on yksityishenkilöitä (osakas, ellei osakkaana yritys), jotka muodostavat taloyhtiön, jonka palkkalistoilla isännöitsijä on.

Voinko siis suositella ryhtymistä tämmöiseen urakkaan?

Voin, tottakai! Mutta vain sellaisille henkilöille, jotka viitsivät itse nähdä vaivaa. Ja paljon :) Olen jo tuhat kertaa ollut heittämässä hansikkaita tiskiin, mutta kuitenkin aina jostain keksinyt sen innon uudestaan. Lopputulosta siis odotellessa!

Putket, vihdoinkin!

Viime viikon tiistaille meillä oli varattu aika Itäkeskuksen PikkuJätistä O:n korvien putkitukseen. Vaan niinpä kävi, että jouduttiin siirtämään putkitusta vielä tiistai aamuna. Varattu aika meillä oli 10:30 ja vähän ennen yhdeksää aamulla O pyysi minua katsomaan jalkojaan. "Äiti, kato mitä mulla on jaloissa".

Katsoin ja jalkapohjissa oli punaisia pisteitä. Näppylöitä, jotka nousi aina nilkkoihin asti. Kämmenistäkin niitä sitten löytyi, kun oikein tarkasti aloin tutkimaan. Heti puhelin korvalle ja puheyhtyes PikkuJättiin. Näkemättä poikaa hoitaja ja leikkaava lääkäri (jota konsultoitiin myös) olivat sitä mieltä, että pojalla on enterorokko. Parempi siis siirtää putkitusta viikolla eteenpäin.

Enterorokko se tosiaan varmasti olikin. Tosin ilmeisen lievänä. Parissa päivässä näpyt nousivat jalkapohjista aina pakaroihin asti ja varsinkin takareidet olivat aika pahannäköiset. Kutinaa ei pojan mukaan ollut ja varsinaisia rakkuloita ei tullut. Suuhun asti näpyt ei koskaan kivunneet eikä kuumettakaan ollut.

Pari päivää poika oli kotihoidossa ja sitten taas palasimme normaalirytmiin. Itämisajan luin olevan 3-7vrk ja tauti leviää hengitysteitse sekä ulosteen mukana. Tauti tarttuu ymmärtääkseni jo itämisaikana ja taudin yksi esioireista on löysä vatsa.

D:lle tottakai olen tässä odotellut myös tuota tautia, mutta taisi poika säästyä siltä. O:n taudin alusta on siis jo 7 vuorokautta ja D:lle ei ole näppylöitä tullut. Vatsa sillä on ollut löysänä pari päivää tuossa viikonlopun hujakoilla, mutta muuta ei ole tullut.

Eilen oli sitten putkitus, vihdoinkin! Homma meni hyvin ja korvatkin olivat jo kuulemma parantuneet. Kuukauden päästä mennään sitten jälkitarkastukseen.

maanantai 16. helmikuuta 2015

Makrotex: helmikuu.

Mun on vaan jotenkin todella vaikea pysyä tässä viikko tahdissa :) Ehkä näitä kuvia katsellessanne myös tajuatte mikä on se sellainen juttu, mikä vähentää mun entisestään vähäistä "vapaa-aikaani". Meidän helmikuu on nimittäin remontintäyteinen. Meidän koti on kaksikerroksinen rivitalon päätyasunto. Yläkerrassa on kylpyhuone, keittiä, olohuone ja työhuone. Alakerrassa on sitten kaksi makuuhuonetta, kodinhoitohuone, suihku ja sauna sekä erillinen wc. Näiden kahden kerroksen keskellä on eteinen.

Märkätilat olivatkin ainoat, mitä me emme vielä ole remontoineet ja siihen tuumaan ryhdyimme nyt. Reilu vuosi sitten olin jo valmis muuttamaan tuolta, mutta koska varsinaista syytä muutolle ei ollut pohdimme remontoinnin mahdollisuutta.

 Näkymä eteisestä. Alakerrassa, heti portaiden loputtua on pölyseinä ja siinä vetoketjuovi.



Ostimme asunnon keväällä 2010 ja silloin remontoimme kaikki pinnat. Lattiat sai laminaatin erittäin kuluneen mosaiikkiparketin päälle ja seinät maalattiin. Kaikki. Myös yläkerran paneelikatto (puunvärinen) maalattiin valkoiseksi ja kaikki listat (jalka, katto, ovi, ikkuna) vaihdettiin uusiin. Parveke rakennettiin uusiksi kesällä 2012.


Taloyhtiö on rakennettu 1991 ja keittiö ja märkätilat jäivät siis alkuperäiskuntoisiksi. Muuton päätimme hyllyttää, mutta tämän hyllytyksen edellytys oli remontointi. Keittiö oli saatava ajanmukaistettua ja märkätilojen remonttia alettava harkitsemaan.


Huhtikuussa 2014 varasimme kalenterista viikonlopun verran aikaa ja mieheni laittoi hihat heilumaan meillä parin kaverinsa kanssa. Suitsaitsukkelaan noin kolmessa päivässä vanhan keittiön tilalle tuli uusi keittiö :) Keittiöremontista olenkin kirjoittanut jo aiemmin ja kirjoituksen löydät täältä.



Nyt on siis vuorossa märkätilat. Alakerran tiloista aloitettiin viime viikon tiistaina homma. Olemme käytännössä muuttaneet asumaan pelkkää yläkertaa tällä hetkellä, jotta pöly leviäisi mahdollisimman vähän asunnossa.

Pieni Lintu - MakroTex challenge

maanantai 9. helmikuuta 2015

Makrotex: pyöreä.

Hitsin vitsit! Olin niin ajatellut, että tämän makroviikkokuvauksen otan aikatauluihini ja varmasti saan sen sinne sovitettua.

Vaan niin kävi, että vasta tänään saan vastattua viime viikon "haasteeseen". Mihin se aika katoaa? Miksi minä en enää ehdi tehdä mitään?



Pieni Lintu - MakroTex challenge

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Punaisia päin?

Tiedättekö sen tunteen, kun seisot jalkakäytävällä ja odotat tienylitystä? Odotat, että autoilijoiden valo vaihtuu punaiseksi ja kävelijöiden vihreäksi. Vihreä valo vaihtuu jalankulkijalle ja olet ainoona ylittämässä tietä. Vielä hetki sitten sua vasten seisoi joku ja vierestäkin kuului hengitys.

MIKSI? Miksi niin usein jalankulkijat eivät odota valojen vaihtumista, vaan kävelevät punaisia päin? Tai käännetään ajatus toisinpäin. MIKSI? Miksi kukaan odottaa sitä vihreää valoa, jos punaisellakin voi todeta olevan turvallista ylittää tie?

Itse kuulun tähän joukkoon, jotka odottavat omaa vuoroaan - ehkä kiltisti ja ehkä tyhmästi. Toki kuitenkin myönnän, että varmasti olen useamminkin kuin pari kertaa ylittänyt kadun punaisen valon palaessa jalankulkijalle. Joskus sitä selittää kiire, toisinaan se, ettei todellakaan mailla eikä halmeilla näy muita.

Joku varmaan vastaisi, että säännöt on tehty rikottaviksi, mutta tekisikö samainen ihminen saman auton ratissa? Ajaisi siis punaisia päin, koska kukaan ei ylitä tietä, tai risteävällä kadulla ei ole liikennettä tai sen nyt vaan voi oman arvion mukaan tehdä turvallisesti?

Ja sitten ehkä se pahin pohdinta. Miksi, oi MIKSI minulle tulee tyhmä, idiootti, outo ja häpeilevä tunne siitä, että en ylitä katua punaisen palaessa (kuten muut tekevät) vaan seisoa tönötän paikallani. Tulee ajatus: "kehtaanko mä nyt olla ylittämättä tätä tietä".

Oma argumenttini vuoron odottamiseen on oikean tavan opettamista muille. Siis lapsille. Lapsethan apinoi muita lapsia, aikuisia ja ihmisiä yleensä. Minä ainakin toivon, että kukaan ei näytä minun lapselleni huonoa esimerkkiä ja juokse tien yli silloin kun huvittaa.

Nimim. juuri ylitin useammankin kadun Helsingin keskustassa ja odotin aina vihreää valoa. Lähes poikkeuksetta yksin. Muilla oli kiire juosta yli punaisen valon palaessa tai pahimmillaan ihan vaan keskeltä katua, ilman valo-ohjauksia.

tiistai 3. helmikuuta 2015

Lempipaita on jälleen korjattu.

Jotkut teistä saattaa muistaakin salaisen tehtäväni viime kesältä? Lähes käyttökelvottomaksi asti käytetty isoisäni lempipaita pääsi ompelukoneeni hellään käsittelyyn ja korjailin sekä paikkailin sitä hieman. Tai no - parit reiät parsin ja ompelin paikat niihin päälle. Nappilistan napit vaihdoin uusiin, kun vanhat murenivat käteeni. Hihatkin uusin kainalosta alaspäin. Vanha lempipaita (joka nykyään kulkee suussamme sydänpaidan nimellä) sai roimasti lisäaikaa ja käyttäjänsä oli ikionnellinen :)


Tuo samainen paita löysi taas tiensä luokseni. Tällä kertaa paidasta oli kangas pettänyt selästä, aika tarkkaan keskeltä lapaluita. Harkitsin ensin tovin ja sen jälkeen toisenkin. En niinkään sitä, lähdenkö paitaa enää paikkaamaan vaan sitä, miten teen sen parhaiten.


Päädyin piirtämään kaavapaperille vapaalla kädellä aukilevitetyn paidan päällä kaavan palasta, jonka halusin korvata. Lisäsin hieman saumanvaroja, jotta asettelussa olisi pelivaraa ja ajattelin, että ylijäämät voi sitten lopuksi leikata pois. Nyt tulivat nuppineulatkin tarpeeseen ja neulasin palan paikoilleen hyvinkin suurella määrällä neuloja, jonka jälkeen "tikkasin" palan kiinni suoralla ompeleella.


Kerrankin voin sanoa onnistuneeni kerrasta ja hetken tarkastelun jälkeen ompelin reunaan vielä hunajakenno-ompeleella kunnon pistot. Leikkasin sieltä täältä ylimääräiset pois (joita ei kyllä paljon jäänyt) ja käänsin paidan nurinpäin. Olin pitkään kahden vaiheilla, leikkaanko vanhan reikäisen kohdan pois paidasta kokonaan ja lopulta päätin niin tehdä. Uusia saumoja pitkin leikkasin vanhan ja kuluneen kankaanpalan pois ja paita oli valmis.


Tai ainakin melkein. Huomasin samantien toisessa kainalossa reiän, joten paikkaushommiin jouduin vielä. Kohtahan paidassa ei ole enää mitään vanhaa ;D

maanantai 2. helmikuuta 2015

Häätötuomio korvatulehdukselle.

Meillä pojat on olleet ihan kivasti flunssassa lähes koko ajan sitten viime syyskuun. Normaaliahan se on, että lapset sairastaa useammankin hengitystie-infektion vuodessa, mutta alkaahan tämä nyt pikkuhiljaa ottamaan lähes kaikkien hermoon.

Ennen joulua "vihdoinkin" O:n monen viikon on-off flunssailu meni korviin ja poika oireili enemmänkin räkäisellä yskällä, kuumeella ja silmätulehduksella. Olikohan ehkä 16.12. kun saatiin ensimmäinen antibioottikuuri korvaa varten. Se syötiin ja elämä näytti taas helpommalta, kunnes silmät alkoi oireilla noin viikko kuurin loppumisen jälkeen. Käytiin lääkärissä (joka ei kuitenkaan ollut korva-nenä-kurkku lääkäri) mökillä. Lääkäri diagnosoi pienen punoituksen johtuvan juuri olleesta tulehduksesta. Ehkä viikko siitä, niin nousi kuume. Korvalääkäriin ja nyt tulehdus oli taas päällä. Viikon ab-kuuri ja toivotaan parasta. TAAS.

Kuuri syötiin ja kaikki näytti jo paremmalta, kunnes taas noin viikko kuurin loppumisen jälkeen silmät alkoi punoittaa. Päätin kuitenkin, että vielä ei lähdetä lääkäriin ja katsotaan mihin suuntaan menee. Toivoin todella, että ehtisin tällä kertaa varaamaan jälkitarkastuksen. Silmät rauhoittui itsestään ja poikakaan ei valittanut kipua. Ei se tosin muutenkaan ole mitään oikeastaan valittanut.

Viime viikolla olisi voinut käydä jälkitarkastuksessa, mutta jäi sekin sitten käymättä. Keskiviikkona alkoi pojalla yskä. Semmoinen kuiva yskä, joka selvästi johtuu kurkun kutiamisest. Pahimmillaan tuo yski lähes oksennusrefleksiin asti. Torstai-iltana nousi kuume. Perjantaina oli kuumetta ja yskää. Ei muuta. Lauantaina vielä lämpöiltiin ja yskä alkoi irroittamaan limaa. "Taikasanat" O:n suusta tuli eilen illalla: "Äiti, mulla on korva kipeä".

Varasin ajan tälle aamulle ja nyt on taas ab-kuuri aloitettu. Seuraava aikakin on jo varattu samaiselle lääkärille. Ensi viikon tiistaina tavataan ja lääkäri laittaa O:lle putket korviin.

D:lläkin oli korvatulehdus ennen joulua, mutta sen korvat sentään parani yhdellä ab-kuurilla. Mutta sillä pojalla meni flunssat keuhkoihin ja saimme ainakin hetkellisen diagnoosin infektioastmasta. Lääkäri kirjoitti reseptin Ventoline -pumppuun ja sillä otettiin sitten henkosia, jotta saatiin keuhkoputkea laajennettua ja ilma kulkemaan kunnolla.

Tällekin vuodelle D on ehtinyt jo kirjoittaa sairaskertomusta. Mikäs muukaan, kuin nuhakuume oli pojalla reilu viikko sitten.

Ääneenhän tätä ei pitäisi sanoa, mutta sanonpa kuitenkin. Ihme kyllä, itse en ole sairastanut yhtäkään flunssaa sinä aikana kun pojat on olleet koko ajan kipeänä. Lähinnä siis viime syyskuusta lähtien.