perjantai 16. tammikuuta 2015

Ihana, kamala kierukka.

Tai mun tapauksessa tuon ihana-sanan voisi yliviivata. Kamala kapistus tähän mennessä, mutta en siltikään ole vielä varma haluanko luovuttaa. Enkä tiedä oikeastaan pitäisikökään, koska sanotaanhan sitä, että ensimmäisten n. neljän kuukauden ajalta ei kannata tehdä johtopäätöksiä. Sen aikaa elimistöllä menee sopeutua tähän hommaan.

Kerrottakoon myöskin tässä vaiheessa ääneen se, että tämä kirjoitus on täysin mutua ja pelkästään minun kokemukseni :D

Olen metsästänyt sitä oikeaa ehkäisymenetelmä ja sen tiimoilta kävin asennuttamassa Mirena hormonikierukan marraskuun alussa.

Minulla on korkea kipukynnys, enkä edes tajunnut ajatella asennukset sattuvan niin paljon kuin sattui. Mutta toisaalta, kipu oli hetkellistä ja päättyi siihen, kun kierukka oli paikoillaan.

Minulla on kuukautisvuoto runsaantunut lasten myötä, joten hain tuon toki ehkäisyksi, mutta myös vähentämään vuotojen määrää. Heti asennuksen jälkeisenä päivänä huomasin muutoksen vuodossa. Se oli niukempaa. Yleisesti vuotopäiviä on minulla 6-7, mutta nyt niitä olikin vain viisi. Kaikki näytti ja tuntuikin hyvältä. Marraskuu meni muutenkin hyvin. Pariin otteeseen oli migreenintapaista jomotusta, mutta laitoin sen stressin piikkiin.

Loppu onkin sitten helpompi esittää kuvan muodossa, katsokaa itse (klikkaamalla saa isommaksi):


Eli joulukuun alussa alkoi vuoto ja se ei sitten ihan heti loppunutkaan. Vuoto oli sellaista tooooosi niukkaa, mutta kuitenkin sellaista, ettei ilman suojaa selvinnyt. Vihdoin ja viimein vuoto loppui ja elämä näytti taas paremmalta, kunnes 23. päivänä vihlasi alavatsaa. Ihan selvä menkkakipu, mikä on minulle tuttua. Samantien vessaan tarkistamaan tilanne. GREAT! vuotaa. Merkitsin joulukuun loppuun asti tuon tiputteluksi, koska toisina päivinä olisin tarvinnut suojaa ja toisina en. Niinä päivinä, kun olisin tarvinnut, oli suojan tarve ajallisesti ehkä 15 min. Kerralla siis tuli ryöpsy ja sitten se oli sitä "väriä paperissa, kun pyyhkii".

Uuden vuoden päivänä totesin homman olevan reilumpaa vuotoa ja lähes kaksi viikkoahan tuo taas kesti. Nyt olen siis saanut nauttia vaipattomuudesta jokusen päivän. Ärsytyksen tuntein odotan kutakin vessakäyntiä. Joudunko taas toteamaan vuodon alkaneen?

Jo pelkästään se saa kuppini nurin, että vuotoa on lähes kokoajan, mutta sen lisäksi vielä joudun käyttämään siteitä. Siteitä, joita en todellakaan ole käyttänyt kun viimeksi ehkä silloin, kun kuukautiset alkoivat (toki käytin siteitä synnytysten jälkivuotoihin, mutta se on eri asia ;) ). Minä olen tamponinainen ja ollut todella tyytyväinen niihin, mutta eihän niitä nyt voi käyttää. Se sellainen kuppikin on ollut harkinnassa, mutta koska systeri sanoi, että sen käytön opetteluun menee hetki aikaa, niin ajattelin etten lähde ottamaan vielä siitäkin tähän samaan syssyyn stressiä.

Eikä muuten tässäkään vielä kaikki. Kärsin migreenistä ja migreenini on ollut aikoinaan aurallista. O:ta kun aloin odottamaan pääsin migreeneistä eroon, ne hävisivät kuin taikaiskusta samantien. Aiemmin kohtaus tuli 1-2 kertaa kuukaudessa ja joskus se kesti tunnin ja toisinaan kolme vuorokautta. Toinen raskaus, eli D:n odotus toi migreenin takaisin ja raskausaikana kärsin migreenistä pari-kolme kertaa. D:n syntymän jälkeen (noin puoltoistavuotta sitten) migreeni on näyttäytynyt pari kertaa.

Kierukan asentamisen jälkeen olen saanut kärsiä migreenistä viidesti ja kaksi kertaa se on kestänyt useamman päivän. Muutenkin tuntuu, että kärsin huonosta olosta ja huimauksestakin vähän väliä. Ja nämä ei edes aina vaadi sitä päänsärkyä, mutta toki useammin niiden kanssa ilmenevät.

Sitten se viimeinen johon ajattelin enemmän leikkimielisesti ottaa kantaa kuin jaella sen suurempia totuuksia. Ehkäisyteho. Tuon sanotaan olevan lähemmän 100% luokkaa kierukassa. Minä voisin omakohtaisena kokemuksena sanoa sen olevan yli 100% :sta. Lähes koko ajan jalkojen välistä vuotaa jotain (joka ei tietenkään ole este, mutta minä en tykkää) ja sen lisäksi halut ovat kadonneet kokonaan, että ehkäisyyn tämä ainakin toimii.

Jälkitarkastukseen tästä pitäisi mennä tossa maaliskuulla. Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että taidan antaa aikaa elimistölleni sinne asti ja jos oireet ovat edelleen samat, poistatan tuon ja päätän tämänkin kokeilun suhteellisen lyhyeen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Risuja vai ruusuja? Kiitos kommentistasi!