tiistai 13. tammikuuta 2015

Ensimmäinen sana on isä. 16kk.

D on kohta jo puolitoistavuotias. Ja O:kin täyttää jo neljä ensi maaliskuussa.

D on kävellyt kohta viisi kuukautta ja voisinpa jopa väittää, että juossutkin tuo on jo hyvän aikaa. Poika kurottelee ja kiipeilee lähes joka paikkaan. Rakastaa palikoita, palikkalaatikoita ja duploja. Ja autoja tietenkin. Hän jaksaa yllättävän pitkiäkin aikoja leikkiä itsekseen. Viime aikoina D:n oma tahto on alkanut tulla vielä selvemmin esille ja hän esittelee sitä varsinkin kahinoissa veljensä kanssa. O (jolle on sanottu ettei kädestä saa ottaa) saattaa ottaa D:ltä lelun, jolloin D huutaa todella suuttuneesti ja tulee selvästi vanhemmilleen kertomaan O:n huonosta käytöksestä.


D syö itse lusikalla (on syönyt jo pitkään) ja kaikki perheen ruoat menee pojalla alas. Haarukan käyttöä on hieman jo harjoiteltu, mutta sillä tehdään enemmänkin jälkiä pöytään, kuin kalastetaan ruokaa suuhun. Mukista/lasista juomista harjoitellaan vielä.

Tiskikonetta poika tyhjentäisi mielellään koko ajan ja pyykkikorinkin sisältö löytyy yhä useammin pyykkikoneesta. Sitä tosin täytyy vielä harjoitella, nimittäin ei tuo sentään vielä vaaleita ja tummia osaa erotella :D

Portaissa kulkemisen opettelu on edennyt suuria harppauksia ottamalla. Vain pari kertaa poika on mennyt portaita alas "oikeaoppisesti" peppu edellä. Suurimmaksi osaksi hän pyrkii kävelemään portaat alas kylki edellä. Tällä tavoin kulkiessaan hän pitää koko ajan kiinni portaikkomme pystypuista, joita on hyvinkin tiuhassa. Viime aikoina D on jo koittanut ottaa paria tuetonta (nojaa kyllä toisella kädellä seinään) ja vartalo menosuuntaan olevaa askelta, mutta sitä koitetaan vielä toppuutella. Ylöspäin on koko ajan kuljettu konttaamalla, mutta siitäkin ollaan luopumassa. Pystyssä kävelyä on harjoiteltu siinäkin. Kovin vaan on horjuvaa menoa vielä.

Sanallisesti tuo tuntui yksivuotiaana tapailevan äitiä, mutta ei se sana vieläkään kunnolla tule. Äiti tulee jollain tasolla edelleen enemmänkin marinan tai itkun yhteydessä. D:n ensimmäinen sana oli isä ja se tuli pojan suusta 13kk:n iässä. Heti isän perään D oppi toisenkin sanan, mutta se ei ollutkaan mikään perinteinen "ensimmäinen sana". Nimittäin kirja. Ja r-kirjain tulee yllättävän hyvin pojalta. Ei tietenkään kunnolla äristen, mutta kuulostaa se enemmän ärrältä kuin ällältä.


Muita sanoja, mitä D toistaa perässä on ei, anna, hauva, nenä (sanoo usein "nnnäää" ja osoittaa jonkun nenää) ja pappa. Tutti on tötö. Pullo on llo, siis alkaa ällällä ja genetiiviäkin on hieman jo harjoiteltu. IsäM kuuluu, kun poika tunnistaa jonkun tavaran isänsä tavaraksi ja pappa taipuu pappan. Au tulee suusta, kun johonkin sattuu ja tekoitkukin alkaa olla taitona hallussa. Pyydettäessä suusta tulee myös o-ou :) Mämmää -huuto kuuluu, kun ruokaa odotetaan nälkäisenä ja malttamattomana. Kiittääkin poika osaa kunhan vaan jaksaa ja viitsii. Sana kuulostaa etäisesti kiitokselta ja muistuttaa ehkä eniten "tiittiä".

Puhetta alkaa selvästi muutenkin muodostumaan. Poika tykkää selvästi olla paljon äänessä ja nyt huomaan, ettei höpötys ole enää pelkkää tötötötötö tai nänänanänaannan. Puhe kuulostaa enemmän ja enemmän oikeasti puheelta ja kirjaimia ja äänteitä kuuluu koko ajan puheessa enemmän. 

Hyvin myös huomaa, kuinka ymmärrystä on herralle karttunut. Esimerkiksi ruokapöydässä pojan kanssa voi käydä keskustelua siitä, mitä hän haluaisi tai haluaako hän syödä vielä jotain. Kunhan vastaus voi olla ei tai joo, keskustelu onnistuu. Poika pudistaa päätään ein merkiksi ja nyökyttää kylläksi :)


Kasvuja en ole mitannut itse ollenkaan. Saavat sitten neuvolassa mittailla. Se pitäisi varata helmikuun loppupuolelle (taidanpa muuten varata samantien). Parina yönä on poika nukkunut nyt levottomammin, olisikohan joku isompi hammas puskemassa läpi.

_______________________________________________

Kuvat on randomista valittuja viime aikaisia kuviani.

2 kommenttia:

  1. Heh, kovin kuulostaa samalta puhe kuin meidän taaperolla! Tyttö on alkanut tapailla sanoja parin viime kuukauden aikana ihan urakalla, ja pikkuhiljaa alkaa tulla ihan oikeitakin sanoja.

    Kyllän ja ein ilmaiseminen oli myös musta ihan huippujuttu, kun tosiaan pystyy keskustelemaan taaperon kanssa valitsemalla sopivat kysymykset! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ja ei on kyllä parhaat! Meillä ainakin on huomannut kummankin lapsen kohdalla sen, että kunhan pari ekaa sanaa saadaan kunnolla haltuun alkaa sanoja syntyä kuin sieniä sateella. Kai se on tuossakin se kielen (siis sen elimen) hallinta, että sen kun hiffaa, niin homma helpottuu ja menee taas jättiharppauksin eteenpäin.

      Poista

Risuja vai ruusuja? Kiitos kommentistasi!