perjantai 30. tammikuuta 2015

H&M, kevät 2015.

Uutta Meandin mallistoa ihaillessa ajattelin pitkästä aikaa vierailla myöskin POMPdeLUXin ja (sen ei niin erikoisen merkin) H&M:n sivuilla.

Pompilta olen pari kertaa tilannut aleista jotain, mutta jostain syystä niiden vaatteet ei sykähdytä samalla tavalla. Minusta ainakin tuntuu siltä, että heidän mallistonsa on enemmänkin tytöille (tyttölasten vanhemmille) ja pojat on lisänä mukana. Tyttöjen mekot, tunikat, leggarit, paidat ja kaikki muukin on heillä todella ihanaa ja hempeää, mutta jotenkin heidän poikamallistonsa ei mielestäni ole mitenkään erikoinen. Pompin uuden kuvaston selasin läpi, mutta huomaan kaipaavani väriä. Edelleenkin tyttöjen vaatteet ovat heillä ihania ja oikein pastellinsävyisiä, mutta jotenkin kaipaan väriä. Poikien mallisto on heillä jotenkin todella väritön. Mustaa, harmaata, valkoista ja sinistä. Harmooninen värimaailma kyllä, mutta jotenkin kaipaan jotain lisää.


Ei silleen, kyllä nuokin värit silmääni miellyttää, mutta jotenki tuntuu, että saan ne tämäntyyppiset halvemmalla esim. henkkamaukasta ;) Varsinkin, kun merkillä ei oikeasti ole minulle suurta väliä, kunhan vaate tai vaatteet muuten näyttävät minusta hyvältä. Hm:n sivuilta kävin läpi tämän hetken tarjontaa ja lainasinkin heiltä muutaman kuvan kollaasia varten. Kengät on selvästikin heikko kohtani ja niitä huomaan yhä useammin ihastelevani.


Minun valinnat. Taidan olla kenkien lisäksi heikkona lippiksiin. Varsinkin tuollaisiin vanhanaikaisiin lätsämallisiin hattuihin, niitä on nimittäin jo useampikin poikien kaapissa.

torstai 29. tammikuuta 2015

Me&I ss2015.

Mitäs tykkäsit? Sytyttikö? Kauhistuitko? Ihastuitko?

Mä en ole koskaan oikein lämmennyt noille naisten vaatteille kuvien kautta, joten odottelen niiden osalta ensi viikon kutsuja :) Mutta lastenvaatteet! Ne iskee ihan kuvistakin. Useimmiten ainakin. Odotin kovasti millaiset haaremit tälle kaudelle on tulossa ja petyin aika tavalla, kun tajusin ettei haaremeita ole ollenkaan. Toki harmistusta paikkasi aika nopeasti nuo ihanat ruskeat haaremimalliset haalarit. Haaremihaalarit! Niiiiiiin ihanat!! Ne on pakko saada, se on se number uno!


Muut ei ole (ainakaan vielä) niitä _musthavejä_, mutta kuitenkin kivoja. Kuvat lainattu osoitteesta http://www.meandi.com/fi/ .

Makrotex: Koti.

Tipulassa näin Makrotex -haasteen. Makrotex -haaste on Pienen Linnun alulle laittama ja ohjeet tämän toteuttamiseen on yksinkertaiset. Joka viikko on uusi aihe. Haasteen ideana on ottaa kunkin aiheen mukaisia uusia makro- tai normikuvia. Vanhatkin kuvat käy tottakai, mutta idea on juurikin saada ihmiset inspiroitumaan uudelleen ja uudelleen kameran taakse.


Nykyään oma kuvaamiseni on lähes aina nopeita räpsyjä puhelimen kameralla. Enää aniharvoin otan _sen oikean_ kameran käteeni ja räpsin muuten vaan. Lähes aina olen tarkkaan suunnitellut mitä miksi, koska ja milloin kuvaan. Spontaanius ja kuvaamisen vaatima heittäytyvyys puuttuu minulta tällä hetkellä kokonaan.


Päätin osallistua tähän haasteeseen ainakin tämän kerran, mutta toivon enemmänkin saavani tästä tavan itselleni :)

Aiheena tällä viikolla on koti. Lyhyt ja ytimekäs sana, joka kätkee sisälleen aivan järkyttävän määrän tunteita, tapoja, tavaroita, ihmisiä - ja elämää.


Pojat sai joulupukilta uuden maton huoneeseensa. Liikennematon. Halusin tähän aiheeseen kuvata siis auton matolla, koiran syömän nuppipalapelin palasen ja uusimman orkideatulokkaamme.


Pieni Lintu - MakroTex challenge

keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Syntymäpäiväsankarin toiveesta: Hello Kitty -kakku.

Siskon tyttö täytti kolme vuotta viime sunnuntaina. Tytön esnimmäisenä kakkutoiveena oli pupukakku, mutta koska hänen siskolleen olin juuri marraskuussa tehnyt moisen, pyysin jotain muuta mieleistä aihetta. Hello Kitty taisi tulla tytön suusta nopeammin, kuin edes tajusin. Äitinsä mukaan Hello Kitty on se tytön ehkä lempparein oikeasti tällä hetkellä ja tulimme yhdessä siihen tulokseen, että ehkä tuo pupukakku oli enemmänkin muistin muokkaama toive viime marraskuulta.

Halusin tällä kertaa hieman erilaista näkemystä ulkoasuun, joten ehdotin kakun ulkoasuksi jotain muuta, kuin 3D-figuuria. Tämä sopi mainioisti ja olin tyytyväinen erilaisempaan (ja ehkä myös hieman helpompaan) tekniikkaan.


Kakku on päällystetty valmiiksi pinkiksi värjätyllä Sallisen sokerimassalla. Yhdessä paketissa oli muistaakseni 250g massaa ja tuon kakun kuorrutteeksi kaulin sitä kaksi ja puoli paketillista. Osasta kohdista kuorrutetta jäi reilusti yli, mutta käytin senkin hyödyksi kukkien kanssa.

Kakkupohjat on taas laiskuuttani valmispohjia ja tämä kakku rakentui puoliksi vaaleista ja puoliksi tummista pohjista. Pohjia oli kakussa yhteensä viisi eli täytettä tuli neljä kerrosta. Täytteeksi valitsin tälläkin kertaa tutun ja turvallisen kermarahkamoussen, joka sai makunsa mustaherukoista, vadelmista ja sitruuna sekä vaniljarahkasta. Mukaan lurautin myös suklaakastiketta, mutta sitä oli ainakin omasta mielestä vaikea löytää mausta.

Alkuperäinen mousseohjeeni taitaa olla Kinuskikissalta, mutta tällaiseksi se on nyt minulla muokkaantunut.

2,5dl vispikermaa
1 prk maustettua rahkaa
sokeria maun mukaan
n. 200g hedelmiä tai marjoja
4 liivatelehteä
kuumaa vettä

Laita liivatteet kylmään veteen likoamaan noin 10 minuutiksi. Vaahdota kerma. Lisää rahka ja soseutetut hedelmät tai marjat vaahdotetun kerman joukkoon. Sulata liotetut liivatteet kuumaan veteen ja kaada seos ohuena nauhana kermarahkan sekaan koko ajan sekoittaen.


Tämä on siis se perusohje. Sokeria en koskaan mittaa vaan maistelen ja laitan sen mukaan. Sokerin määrän tarve riippuu mielestäni paljon käytetystä marjasta tai hedelmästä tai mahdollisesta muusta lisämausta. Itse tykkään enemmän raikkaista ja ehkä jopa kirpeistä mauista ja siksi kakkuni ovat enemmänkin sellaisia, kuin älymakeita. Tämä määrä riittää sopivasti yhden kakun (halk. 24cm) täyttämiseen, joten lähes aina teen täytteen kaksinkertaisena.


Hello Kittyä varten tulostin paperille tuon naaman ja leikkasin sen ääriä myöden irti. Käytin sitä sabluunana ja leikkasin sen kaulintamassasta. Kukat on tehty valmiilla muoteilla ja koristelut strösseleillä. Kittyn silmät ja nenän maalasin pastaväreillä ja viikset ovat lakumattoa.


Kakun kokosin kahteen irtopohjavuokaan lauantaina ja päällekkäin nostin ne sunnuntaina, jonka jälkeen koristelin. Kakun kuorrutin ensin suklaakastikkeella ja sen jälkeen perus kermavaahdolla (pitäisi joskus kokeilla kreemiä siihen väliin) ja sitten vasta kakku sai päällensä tuon sokerimassan.

Kukista olisin halunnut enemmän kolmiuloitteisia, mutta se olisi vaatinut niiden kuivattamisen. Kukat olisi siis pitänyt tehdä jo ainakin edellisenä päivänä ja jättää kuivumaan muotoonsa johonkin kuppiin tms. Mitään valmiita kuppeja minulla ei tätä varten ole, mutta esim. foliosta saa helposti sellasia muotoiltua :)

Kaiken kaikkiaan kokoamiseen ja koristeluun meni sunnuntaina kaksi tuntia.


tiistai 27. tammikuuta 2015

Akvaarionäyttely.

Facebookin akvaarioryhmästä bongasin, että akvaarionäyttely pidettäisiin Kaapelitehtaalla. Näyttely on jo nyt purettu, mutta avoimena se oli vähän reilun viikon ja päättyi viime sunnuntaina. En ollut aiemmin edes kuullut kyseisestä näyttelystä. Kyllä kannatti käydä katsomassa liuta altaita ja vedeneläviä.  Joudun jopa toteamaan, että vaikka minulla onkin akvaarioharrastusta reilut kymmenen vuotta takana olen jotenkin onnistunut sivuuttamaan tämän järjestäjän kokonaan. Helsingin akvaarioseura ry järjesti akvaarionäyttelyn ensimmäisen kerran jo kymmenen vuotta sitten ja nyt he järjestivät sen uudestaan - pyöreiden vuosien kunniaksi.


Jostain syystä sain kamalan lehtikalakuumeen tuolta näyttelystä ja huomaan yhä useammin selailevani nettiä uuden altaan toivossa :) Ei nyt ihan heti sitä tilaakaan toiselle altaalle löydy, mutta olisi ihana jos voisi aloittaa altaan niin, että tietää mikä on se pääkala ja sen ympärille rakentaisi koko homman. Ehkä joskus.

Lehtikala.


Ihan sellaisen pienenpienenkin akvaarion (sanotaanko niitä nyt nanoiksi) tahtoisin. Sukarapualtaaksi. Ehkä joskus. Tämäkin.




 Tämän altaan ideana oli näyttää mitä vesistöihimme kuulumatonta niistä löytyy.

perjantai 16. tammikuuta 2015

Ihana, kamala kierukka.

Tai mun tapauksessa tuon ihana-sanan voisi yliviivata. Kamala kapistus tähän mennessä, mutta en siltikään ole vielä varma haluanko luovuttaa. Enkä tiedä oikeastaan pitäisikökään, koska sanotaanhan sitä, että ensimmäisten n. neljän kuukauden ajalta ei kannata tehdä johtopäätöksiä. Sen aikaa elimistöllä menee sopeutua tähän hommaan.

Kerrottakoon myöskin tässä vaiheessa ääneen se, että tämä kirjoitus on täysin mutua ja pelkästään minun kokemukseni :D

Olen metsästänyt sitä oikeaa ehkäisymenetelmä ja sen tiimoilta kävin asennuttamassa Mirena hormonikierukan marraskuun alussa.

Minulla on korkea kipukynnys, enkä edes tajunnut ajatella asennukset sattuvan niin paljon kuin sattui. Mutta toisaalta, kipu oli hetkellistä ja päättyi siihen, kun kierukka oli paikoillaan.

Minulla on kuukautisvuoto runsaantunut lasten myötä, joten hain tuon toki ehkäisyksi, mutta myös vähentämään vuotojen määrää. Heti asennuksen jälkeisenä päivänä huomasin muutoksen vuodossa. Se oli niukempaa. Yleisesti vuotopäiviä on minulla 6-7, mutta nyt niitä olikin vain viisi. Kaikki näytti ja tuntuikin hyvältä. Marraskuu meni muutenkin hyvin. Pariin otteeseen oli migreenintapaista jomotusta, mutta laitoin sen stressin piikkiin.

Loppu onkin sitten helpompi esittää kuvan muodossa, katsokaa itse (klikkaamalla saa isommaksi):


Eli joulukuun alussa alkoi vuoto ja se ei sitten ihan heti loppunutkaan. Vuoto oli sellaista tooooosi niukkaa, mutta kuitenkin sellaista, ettei ilman suojaa selvinnyt. Vihdoin ja viimein vuoto loppui ja elämä näytti taas paremmalta, kunnes 23. päivänä vihlasi alavatsaa. Ihan selvä menkkakipu, mikä on minulle tuttua. Samantien vessaan tarkistamaan tilanne. GREAT! vuotaa. Merkitsin joulukuun loppuun asti tuon tiputteluksi, koska toisina päivinä olisin tarvinnut suojaa ja toisina en. Niinä päivinä, kun olisin tarvinnut, oli suojan tarve ajallisesti ehkä 15 min. Kerralla siis tuli ryöpsy ja sitten se oli sitä "väriä paperissa, kun pyyhkii".

Uuden vuoden päivänä totesin homman olevan reilumpaa vuotoa ja lähes kaksi viikkoahan tuo taas kesti. Nyt olen siis saanut nauttia vaipattomuudesta jokusen päivän. Ärsytyksen tuntein odotan kutakin vessakäyntiä. Joudunko taas toteamaan vuodon alkaneen?

Jo pelkästään se saa kuppini nurin, että vuotoa on lähes kokoajan, mutta sen lisäksi vielä joudun käyttämään siteitä. Siteitä, joita en todellakaan ole käyttänyt kun viimeksi ehkä silloin, kun kuukautiset alkoivat (toki käytin siteitä synnytysten jälkivuotoihin, mutta se on eri asia ;) ). Minä olen tamponinainen ja ollut todella tyytyväinen niihin, mutta eihän niitä nyt voi käyttää. Se sellainen kuppikin on ollut harkinnassa, mutta koska systeri sanoi, että sen käytön opetteluun menee hetki aikaa, niin ajattelin etten lähde ottamaan vielä siitäkin tähän samaan syssyyn stressiä.

Eikä muuten tässäkään vielä kaikki. Kärsin migreenistä ja migreenini on ollut aikoinaan aurallista. O:ta kun aloin odottamaan pääsin migreeneistä eroon, ne hävisivät kuin taikaiskusta samantien. Aiemmin kohtaus tuli 1-2 kertaa kuukaudessa ja joskus se kesti tunnin ja toisinaan kolme vuorokautta. Toinen raskaus, eli D:n odotus toi migreenin takaisin ja raskausaikana kärsin migreenistä pari-kolme kertaa. D:n syntymän jälkeen (noin puoltoistavuotta sitten) migreeni on näyttäytynyt pari kertaa.

Kierukan asentamisen jälkeen olen saanut kärsiä migreenistä viidesti ja kaksi kertaa se on kestänyt useamman päivän. Muutenkin tuntuu, että kärsin huonosta olosta ja huimauksestakin vähän väliä. Ja nämä ei edes aina vaadi sitä päänsärkyä, mutta toki useammin niiden kanssa ilmenevät.

Sitten se viimeinen johon ajattelin enemmän leikkimielisesti ottaa kantaa kuin jaella sen suurempia totuuksia. Ehkäisyteho. Tuon sanotaan olevan lähemmän 100% luokkaa kierukassa. Minä voisin omakohtaisena kokemuksena sanoa sen olevan yli 100% :sta. Lähes koko ajan jalkojen välistä vuotaa jotain (joka ei tietenkään ole este, mutta minä en tykkää) ja sen lisäksi halut ovat kadonneet kokonaan, että ehkäisyyn tämä ainakin toimii.

Jälkitarkastukseen tästä pitäisi mennä tossa maaliskuulla. Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että taidan antaa aikaa elimistölleni sinne asti ja jos oireet ovat edelleen samat, poistatan tuon ja päätän tämänkin kokeilun suhteellisen lyhyeen.

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Facekirppikset ja tori.fi.

Kuusin kotona -blogin Leena kirjoitti kivan jutun facekirppiksistä. Minulle tuli heti mieleen useampikin omalle kohdalle osuneesta tapauksesta ja ajattelin niistä intoutua ihan kirjoittamaan.

Pääpointtini aion kertoa heti. Minua ärsyttää suunnattomasti ihmisten välinpitämättömyys ja se miten toisia ihmisiä kohdellaan. Osaltaan varmastikin internet ja sen tarjoamat pikaviestimet on tehnyt meistä ihmisistä tylyjä, lyhytsanaisia ja törkeitä, mutta eihän se ole mikään puolustus! Tuntuu ettei todellakaan osata enää sanoja kiitos, ole hyvä ja anteeksi. Ajatellaan vain minäminäminä, eikä oteta huomioon sitä toista osapuolta. Minne on hävinnyt ajatus: "kohtele muita kuten toivoisit itseäsi kohdeltavan"?

Leenalla oli hyvä lista niistä asioista mitkä esim. facekirppiksillä mättää, joten en ala niitä toistamaan tässä. Kerron siis omista kirpputorikokemuksistani.

Noin vuosi sitten meillä oli keittiöremontti ja siinä samassa kävin kaappien sisällöt rankalla kädellä läpi. Ajattelin, että meille turhat saattaa vielä kelvata jollekin ja laitoin mukeja, kippoja, laseja yms. myyntiin tori.fi -sivustolle. Hinnat olivat tyyliin neljä lasia kaksi euroa, jotkut vain euron ja jotkut ehkä jopa kolme euroa.

Pari viikkoa pidin niitä myynnissä ja koska kukaan ei mistään mitään kysellyt päätin ottaa ne pois myynnistä. Siirsin ne annetaan osastolle. Laitoin sinne kuusi settiä laseja ja ensimmäisen tunnin aikana olin saanut kymmeniä tekstiviestejä ja sähköposteja. Lähes kaikki tyyliin: "tuun hakee noi lasit". Jouduin siis olemaan reilusti itsekin hakijoihin yhteydessä. Ensinnäkin, mistä laseista kyseinen henkilö on kiinnostunut, koska hän tulisi hakemaan, mikä on nimesi jne. Yksi luuli pääsevänsä meille metrolla (tiesi paikkakunnan missä asumme) ja yksi toivoi, että vien lasit hänelle ja kolmas kehtasi kysyä voinko pakata lasit niin hyvin, että hän uskaltaa ne noudon jälkeen jättää suoraan postin kuljetettavaksi. Teki mieli vitsinä heittää takaisin: "tahdotko, että postitankin puolestasi?"

Ketään ei siis kiinnostanut nuo lasit, kun pyysin niistä n. 0,50e/kpl, mutta kun ne ilmaiseksi kehtasin tarjota, niin johan olisi ollut jono ovella.

Facebookin kirppikset on tosiaan oma lukunsa. Kuten Leenakin kirjoitti, on sääntöä sitä-tätä-tota ja kaikkea johtaa "ylläpitäjät". Siis ne natsit ;) Yhdellä tällaisella kirppiksellä oli mielestäni jokseenkin naurettava tapaus. "Säännöissä" sanotaan näin: "Tämä ryhmä on perustettu, jotta hyvä kiertäisi. Tuote, joka on sinulle tarpeeton voi olla jollekin hyvin tarpeellinen. Tarkoituksena ei ole lyödä rahoiksi, vaan harjoittaa kirpputoria, joten hinnoittelethan tuotteesi myös sen mukaisesti."

Tekstinähän tämä on oikein hyvä, mutta musta oli mielenkiintoista kun tämän ryhmän yp möi apaut kymmentä lompakkoa ja 20 erilaista laukkua. Kaikki Guessia ja käyttämättömiä. Ja pyysi niistä lähes uuden hintaa. Siis sitä mitä ne maksaa Suomessa. Kysyin sitten mielenkiinnosta, että saanko ostokuitin mukaan, jos tulee jotain takuunalaisia ongelmia tuotteeseen. En olisi saanut. Tai olisin varmaan saanut, mutta tuotteet oli tuotu jenkeistä :) Myyjä vaan selitti, että hän tuo tuontirajojen puitteissa matkoiltaan kavereille tavaraa ja ajatteli facekirpulla myydä ne mitkä ei kavereille kelvannut. Eihän siinä mitään pahaa ole, mutta minusta se oli lähes surkuhupaisaa, että kirppiksen säännöt on laatinut ylläpitäjä ja sitten myy itse tällä tavalla.

Kerran laitoin itsekin tavaraa facekirppikselle myyntiin. Kaikki alkoi kivasti ja ostaja oli kiinnostunut yhdestä tuotteesta. Sovittiin noutoaika ja annoin vielä puhelinnumeroni siltä varalta, jos jotain viime hetken peruuntumisia tulee. Kuten arvata saatatte, ei ostajaa näkynyt sovittuna aikana. Laitoin hänelle viestin ja kyselin missä mennään. Jokusen tunnin päästä sain viestin, että hän oli unohtanut ja kysyi voisiko tulla tunnin sisään noutamaan. Ei pahoittelua ei mitään. Tuntui, että tällainen tapa oli hänelle normaalia. Vastasin ettei nouto onnistu tunnin sisään, koska en ole kotona. Sovimme uuden päivän ja uuden ajan. Noutopäivää edellisenä päivänä ostaja ilmoitti, ettei pääsekään enää ja ehdotti siitä seuraavaa päivää. Me taas emme olleet silloin seuraavana päivänä kotona hänelle sopivaan aikaan. Joten menimme aika railakkaasti ristiin. Tässä vaiheessa jo tarjosin postitusta vaihtoehtona. Ostaja sanoi kysyvänsä, josko puolisonsa tulisi tuotteen hakemaan. Ei kuulunut ostajasta mitään joten laitoin kyselyä perään sovitun noutopäivän aamuna kysyäkseni ovatko tulossa. Sain vastauksen, ettei onnistu ja että jos sitten postittaisin. Annoin kolme päivää aikaa maksaa (n. 12e) tuotteen ja sanoin, että rahan on oltava tililläni tiettynä päivänä (kolmen päivän päästä), jonka jälkeen postitan tuotteen. Tuli tuo uhattu päivä. Ostaja pyysi maksuaikaa lisää, koska hänellä ei ollut sillä hetkellä rahaa. Sanoin etten anna, eikä minulla ole enää mitään mielenkiintoa jatkaa tätä kaupankäyntiä. Ostaja pyysi aikaa lisää päivän, jotta voisi maksaa puolisonsa tililtä ja rahan siirtymisessä pankkien välillä menisi todennäköisesti se vuorokausi. En antanut sitäkään. Suoraan sanottuna v*tutti niin peevelisti. Tosin ei se raha olisi hänenkään tililtä (vaikka katetta olisikin ollut) siirtynyt enää saman päivän aikana, koska hänelläkin oli eri pankki kuin minulla.

Kieltäydyin siis tekemästä enää kauppaa hänen kanssaan. En saanut haukkuja päälleni (onneksi), mutta syyllistävän viestin kylläkin. Ostaja oli sitä mieltä ettei ollut varsinaisesti ohareita tehnyt minulle. Tai ei ainakaan kahdesti, niin kuin itse väitin. Sain ryöpytyksen siitä, kuinka minäkin rahapulassa varmasti viime hetkellä vaihtaisin kirppistuotteen haun työntekoon. Sain myös tarkemman selvityksen hänen rahatilanteestaan. Päätin olla ottamatta kantaa sen suuremmin. Totesin vain, että koska tuotteelle on muitakin kiinnostuneita hakijoita tarjoan sitä seuraavalle. Minulla ei todellakaan ollut kiinnostusta jatkaa enää yhtään pidemmälle sitä farssia. Ja minkä takia. Kuuden euron!! Teki myös mieli sanoa ostajalle, että jos kerran sulla ei ole rahaa, niin älä sitten osta turhuuksia. Tuote, jota kauppasin, oli lautapeli.

Nyt tuli tosi pitkä sepustus, joten toivottavasti jaksoitte lukea :D Seuraavaksi mun pitäisi myydä meidän yhdistelmä Emmaljungat. City Crossit. Missähän niistä uskaltaisi ilmoittaa :D

tiistai 13. tammikuuta 2015

Ensimmäinen sana on isä. 16kk.

D on kohta jo puolitoistavuotias. Ja O:kin täyttää jo neljä ensi maaliskuussa.

D on kävellyt kohta viisi kuukautta ja voisinpa jopa väittää, että juossutkin tuo on jo hyvän aikaa. Poika kurottelee ja kiipeilee lähes joka paikkaan. Rakastaa palikoita, palikkalaatikoita ja duploja. Ja autoja tietenkin. Hän jaksaa yllättävän pitkiäkin aikoja leikkiä itsekseen. Viime aikoina D:n oma tahto on alkanut tulla vielä selvemmin esille ja hän esittelee sitä varsinkin kahinoissa veljensä kanssa. O (jolle on sanottu ettei kädestä saa ottaa) saattaa ottaa D:ltä lelun, jolloin D huutaa todella suuttuneesti ja tulee selvästi vanhemmilleen kertomaan O:n huonosta käytöksestä.


D syö itse lusikalla (on syönyt jo pitkään) ja kaikki perheen ruoat menee pojalla alas. Haarukan käyttöä on hieman jo harjoiteltu, mutta sillä tehdään enemmänkin jälkiä pöytään, kuin kalastetaan ruokaa suuhun. Mukista/lasista juomista harjoitellaan vielä.

Tiskikonetta poika tyhjentäisi mielellään koko ajan ja pyykkikorinkin sisältö löytyy yhä useammin pyykkikoneesta. Sitä tosin täytyy vielä harjoitella, nimittäin ei tuo sentään vielä vaaleita ja tummia osaa erotella :D

Portaissa kulkemisen opettelu on edennyt suuria harppauksia ottamalla. Vain pari kertaa poika on mennyt portaita alas "oikeaoppisesti" peppu edellä. Suurimmaksi osaksi hän pyrkii kävelemään portaat alas kylki edellä. Tällä tavoin kulkiessaan hän pitää koko ajan kiinni portaikkomme pystypuista, joita on hyvinkin tiuhassa. Viime aikoina D on jo koittanut ottaa paria tuetonta (nojaa kyllä toisella kädellä seinään) ja vartalo menosuuntaan olevaa askelta, mutta sitä koitetaan vielä toppuutella. Ylöspäin on koko ajan kuljettu konttaamalla, mutta siitäkin ollaan luopumassa. Pystyssä kävelyä on harjoiteltu siinäkin. Kovin vaan on horjuvaa menoa vielä.

Sanallisesti tuo tuntui yksivuotiaana tapailevan äitiä, mutta ei se sana vieläkään kunnolla tule. Äiti tulee jollain tasolla edelleen enemmänkin marinan tai itkun yhteydessä. D:n ensimmäinen sana oli isä ja se tuli pojan suusta 13kk:n iässä. Heti isän perään D oppi toisenkin sanan, mutta se ei ollutkaan mikään perinteinen "ensimmäinen sana". Nimittäin kirja. Ja r-kirjain tulee yllättävän hyvin pojalta. Ei tietenkään kunnolla äristen, mutta kuulostaa se enemmän ärrältä kuin ällältä.


Muita sanoja, mitä D toistaa perässä on ei, anna, hauva, nenä (sanoo usein "nnnäää" ja osoittaa jonkun nenää) ja pappa. Tutti on tötö. Pullo on llo, siis alkaa ällällä ja genetiiviäkin on hieman jo harjoiteltu. IsäM kuuluu, kun poika tunnistaa jonkun tavaran isänsä tavaraksi ja pappa taipuu pappan. Au tulee suusta, kun johonkin sattuu ja tekoitkukin alkaa olla taitona hallussa. Pyydettäessä suusta tulee myös o-ou :) Mämmää -huuto kuuluu, kun ruokaa odotetaan nälkäisenä ja malttamattomana. Kiittääkin poika osaa kunhan vaan jaksaa ja viitsii. Sana kuulostaa etäisesti kiitokselta ja muistuttaa ehkä eniten "tiittiä".

Puhetta alkaa selvästi muutenkin muodostumaan. Poika tykkää selvästi olla paljon äänessä ja nyt huomaan, ettei höpötys ole enää pelkkää tötötötötö tai nänänanänaannan. Puhe kuulostaa enemmän ja enemmän oikeasti puheelta ja kirjaimia ja äänteitä kuuluu koko ajan puheessa enemmän. 

Hyvin myös huomaa, kuinka ymmärrystä on herralle karttunut. Esimerkiksi ruokapöydässä pojan kanssa voi käydä keskustelua siitä, mitä hän haluaisi tai haluaako hän syödä vielä jotain. Kunhan vastaus voi olla ei tai joo, keskustelu onnistuu. Poika pudistaa päätään ein merkiksi ja nyökyttää kylläksi :)


Kasvuja en ole mitannut itse ollenkaan. Saavat sitten neuvolassa mittailla. Se pitäisi varata helmikuun loppupuolelle (taidanpa muuten varata samantien). Parina yönä on poika nukkunut nyt levottomammin, olisikohan joku isompi hammas puskemassa läpi.

_______________________________________________

Kuvat on randomista valittuja viime aikaisia kuviani.

Revontulia!

Reilu 30 vuotta on tullut käytyä Kuusamossa. Ainakin kerran vuodessa. Useimmiten talvisaikaan. Taitaa niitä oikeasti olla kyllä jokunen vuosi välissäkin, etten ole ollenkaan käynyt ja vasta nyt viimeisen lähemmäs kymmenen vuoden aikana olen ruvennut käymään siellä kesäisinkin.

Lapsuudesta muistan, että olen nähnyt revontulia. Eihän niitä kuitenkaan kauhean usein näe ja ensimmäistä kertaa sain jotain (huonoja) kuvia otettua niistä.


Ensin meinasimme tulla kotiin jo sunnuntaina (4.1.15), mutta päätimme kuitenkin venyttää vielä yhden päivän ja ajella kotiin vasta maanantaina. Onneksi näin, nimittäin sunnuntai-iltana, näimme revontulia. Mies oli pihahommissa ja tuli yhtäkkiä sisään kertomaan valoilmiöstä. Äkkiä kamera käteen ja jotain räpsyjä edes aikaiseksi. Ei ihan helppoja kuvattavia muuten :D Varsinkin kun en tietenkään ollut aiemmin niitä kuvannut niin säädöt oli hieman hakusessa.

Mutta ehkä näistä kuitenkin se pääasia selviää ;)






ps. useampikin luonnos löytyy tekstieni seasta. Yritän saada ne loppuun asti kirjoitettua.

perjantai 2. tammikuuta 2015

Virkattuja bootseja. Enimmäkseen lapsille.

Edit: tämä kirjoitukseni on ylivoimaisesti katsotuin verrattuna muihin kirjoituksiini. Miksi? En tiedä :) Tervetuloa, mutta kertoisitko miksi (ja mistä) juuri sinä tupsahdit tänne?

Ja koska tämä on kirjoitettu aikaa ennen kuin olen itse tehnyt virkatut tossut/bootsit, niin käyhän samalla katsomassa millaiset niistä tuli ;)
_____

Jostain eksyin jonnekin ja lopulta päädyin googlettamaan kuvia hakusanalla: crochet baby snow boots. Aivan mielettömiin tossuihin törmäsin ja ahmin kuvia ja toinen toistaan makeempia tossuja verkkokalvoilleni.





Ensimmäinen, toinen ja neljäshän on keskenään aika samanlaisia. Eli kuvittelen, jos yhteen ostaisin ohjeen, voisin koittaa soveltaa erilaisia varsia yms. Pohjan koen olevan se haastavin, mitä en ehkä osaisi omasta päästä soveltaa. Tai onhan mulla tallessa niiden baby conversejen ohje, mitkä tein pari vuotta sitten.. saisikohan niistä sovellettua ja tehtyä oikeankokoiset. Tai siis haluamansa kokoiset :) Minulla vaan on ongelma. En koe näitä ihan poikien tossuiksi :) Ja samalla nämä on ehkä enemmän ei_kävelevän_lapsen tossuja. Eli, halu tehdä ja kokeilla on kova, mutta en ole vielä keksinyt kenelle tällaiset tekisin ;)

Samalla löysin myös naisille aivan mielettömän nättejä virkattuja tossuja. Katsokaa vaikka itsekin :)

Kuva lainattu: https://www.etsy.com/listing/61216075/instant-download-crochet-pattern-adult?ref=market

Kuva lainattu: https://www.etsy.com/listing/59268047/instant-download-crochet-pattern-adult?ref=market 

Tai sitten on vielä nämä, joita olen kuolannut jo jonkin aikaa. Villasukkien ja tossujen yhdistelmä. Enimmäkseen neulottua.

torstai 1. tammikuuta 2015

Tervetuloa vuosi 2015.

Nyt päätin sen. Mitään en lupaa tälle vuodelle. Enkä aseta tavoitteita. Siis mitään niitä normaaleja erikoisempia. Tottakai tavoitteena on elää normaalin oikein, olla kelpo kansalainen ja mikä tärkeintä - pyrkiä omaan, sekä läheisten onnellisuuteen ja hyvään oloon.

Moni käy tässä vaiheessa blogissaan läpi sitä, millainen uudesta blogivuodesta on tulossa. Tekee suunnitelmia blogin varalle ja minusta on ihana lukea ihmisten ajatuksia tulevasta vuodesta. Itse en vaan osaa ajatella kokonaista vuotta eteenpäin. Varsinkaan blogini osalta. Edelleen nimittäin "pelkään", että tulee se joku hetki, etten enää keksi kirjoitettavaa. Tai aikaa ei vain ole. Tai keksin jotain muuta harrastusta :D ja bloginpito jää unholaan..

Hyvin olen kuitenkin omasta mielestäni kotiutunut tähän blogielämään ja koen jokseenkin olevani jopa riippuvainen tästä. Siis hyvässä mielessä. Ja lähinnä riippuvuuteni on muiden blogeista aiheutuvaa, eikä niinkään tästä omastani. Paria blogia seuraan niin tiiviisti, että lähes päivittäin pohdin onkohan niihin tullut jotain uutta ja ihanaa luettavaa.

Alusta asti olen ollut sitä mieltä, että pidän blogia itselleni enkä muille. Lukijoiden haaliminen ei ole tavoitteeni, mutta toki on kiva saada kommentteja ja vuorovaikutusta aikaan omilla ajatuksillaan. Siksi toivonkin lukijoilta ja varsinkin niiltä satunnaisemmilta kävijöiltä sanaa tai paria. Miksi kävit, miten löysit minut ja jos esimerkiksi etsit jotain, niin löysitkö etsimäsi? :) Oletan, että moni ei jaksa olla _niin kiinnostunut_ minusta siksi, että kerron itsestäni kai aika vähän. En henkilöydy kunnolla, enkä esimerkiksi jaa lapsistani kuvia. Mutta se on periaatepäätökseni ja aion siinä pitäytyä.

Olen pitkään harkinnut pienen esittelyn kirjoittamista itsestäni, mutta olen sitä koko ajan lykännyt. Yhden jo kirjoitinkin (ja julkaisin), mutta piilotin kuitenkin, kun pelkäsin, että kerron itsestäni liikaa ;) Olen joskus ehkä _hieman_ vainoharhainen. Tiedän :D

Viime vuoteen palaan vielä tämän alkukuun aikana. Lahjapostaus on nimittäin vielä kirjoittamatta loppuun asti. Ajattelin, että kirjoittelen sen sitten ajan kanssa, kunhan kotiudumme loman vietosta. Tämän hetken suunnitelman mukaan ajamme kotiin joko tämän viikon sunnuntaina tai sitten ensi maanantaina. Loppiaiseen ei oikein viitsi jättää, kun silloin taitaa olla joku muukin ajelemassa viitostietä etelän suuntaan ;) Tai ainahan sitä voisi tulla vasta keskiviikkona. Katsotaan nyt, miltä alkaa tuntumaan.

Hupsis, tästä tuli aika paljon pidempi ja syvällisempi kirjoitus, mitä lähdin kirjoittamaan. Oli aikaa ja sormet vaan naputtaa läppärin nappuloita. Uppouduin. Taustalla soi uudenvuodenkonsertti Wienistä. Poronkäristys tuoksuu nenässä. Perunat on kiehumassa muusia varten. Äidin laittamaa ruokaa saadaan kohta <3

Parit kuvat vielä eiliseltä. Pääasiassa kuvasin koiria järven jäällä.










Kaikille - tutuille ja tuntemattomille, uusille ja vanhoille ystäville - Hyvää alkanutta vuotta 2015!