keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Cookie mix in a jar // Lahja purkissa.










Jo useampana vuonna meillä on aikuisten kesken ollut joko sanallinen tai sanaton sopimus siitä, ettei lahjoja osteta, varsinkaan jouluna. Tämä taisi tulla lasten myötä ja päätettiin, että panostetaan mielummin heihin. Olen kuitenkin aina halunnut antaa jotain ja useasti se jotain on ollut ne seinäkalenterit. Viime vuonna annoin joillekin lastenhoitolahjakortteja ja tänä vuonna lahjoin läheisiä purkkilahjoilla.

Näitä samanmoisia on kiertänyt blogeissa ja muissakin jo vaikka kuinka paljon ja vaikka kuinka kauan, mutta minä löysin nämä vasta nyt. Kävin läpi useammankin eri ohjeen ja kokoonpanon ja nämä m&m keksit päätin toteuttaa. 

Kauhoin aineet kerroksittain purkkeihin ja tein vielä jokaiseen ohjelapun mukaan. Lapun toiselle puolelle kirjoitin ainekset (ja määrät) mitä purkki sisältää. Koristeeksi vielä vähän kultanauhaa ja that's it!

Purkit on litrasia ja ostettu Ikeasta. Suklaan rouhiminen on muuten suhteellisen helppoa kuorimaveitsellä - itselleni aivan uusi oivallus :D ja helpoiten se varmasti onnistuu, jos suklaan lykkää jääkaappiin tai vaikka pakkaseen ennen rouhimista.

tiistai 29. joulukuuta 2015

Housuja pukinkonttiin.

Siskontyttö - ainakin vanhempi heistä on ollut hieman housujen tarpeessa. Pukinkonttiin siis sellaisia. Päätin tehdä itsestäni vähän villimmän ja koittaa miksata kankaita vähän enemmän keskenään. Hommaan lähdin enemmänkin ajatuksella: tulee mitä tulee, kohan jotain ainakin.


Nämä kellertävät orava(?)housut meni nuoremmalle tytölle ja nämä kaksi muuta sille vanhemmalle.





Näihin tuli armeijan vihreää collegea. Niihin kohtiin, mihin muu kangas ei riittänyt. Autohousuissa (pitäähän jokaplikalla nyt edes yhdet autohousut olla) on takakappaleet sekä toinen etulahje autoa, muuten ne on yksiväristä vihreää. Collegea koitin hieman piristää pienellä polviyksityiskohdalla.

Pupukangasta ei riittänyt ihan yhtä paljon, joten sitä on kokonaisuudessaan vain toinen etulahje. Kaava on puoliksi oma ja puoliksi OB:n (joku tosi vanha). Valmiista kaavasta olen muokannut housut kapeammiksi, pidemmiksi ja vyötäröä hieman matalammaksi.

maanantai 28. joulukuuta 2015

Jouluaatto.

Olin jo päättänyt, etten takerru sen enempää enää jouluun, mutta onhan minun pakko kertoa meidän jouluaatosta. Ihan vaan jo siksi, että pääsen ainakin yhden kuvan näyttämään teille.

Meillä oli minun mittapuuni mukaan hyvinkin perinteinen joulu. Jouluaamuna heräsimme yöunilta kinkun tuoksuun. Ensimmäinen jouluaaton perinne on siis maistaa juuri uunista tullutta kinkkua ja ehkä jopa dipata vaaleaa leipää kinkusta irronneeseen nesteeseen. Joulupukin kuumaa linjaa katsellaan tai ainakin se pyörii siellä taustalla. Joulukuusi koristellaan ja aletaan valmistella puurolounasta. Joulurauhan julistus katsotaan ja nautitaan samalla glögiä. Siitä suoraan puurolle ja jännitetään sitä, kuka saa mantelin. O halusi vielä toisenkin lautasellisen - ihan vaan josko se manteli osuisi omalle kohdalle, vaikka SE manteli olikin osunut jo muualle. Lappasin pojalle puuroa lautaselle ja sujautinpa sinne mantelinkin. Yhden ylimääräisen, mutta ei sitten kerrota sitä muille ;) Niin vaan hävisi sekin puuro lautaselta, ja ai että mitkä fanfaarit kuulimme, kun manteli löytyi!


Puuron jälkeen pakkasimme itsemme autoon ja lähdimme käymään hautausmailla. Kahdellakin. Toiveena oli, että saisimme pojat nukahtamaan. Toisen kohdalla ajatus toimi ja toisen ei, mutta onneksi tuo O jaksaakin jo oikein hyvin ilman päikkyjä.

Takaisin oltiin kolmen jälkeen ja miehet lähtivät saunaan. Tai ainakin osa heistä. Vähän ennen viittä päästiin joulupöytään ja hengähtämään kunnolla. Nyt saataisiin kunnon ruokaa. Sitä mitä on odotettu taas vuoden verran.

Jouluruoalla meitä oli kuusi aikuista ja kolme lasta. Viisi-, kolme- ja kaksivuotiaat, sekä yksi pienen pieni, juuri parahiksi joulun viettoon ehtinyt vuorokauden ikäinen vastasyntynyt ihmistaimi. Tuo veljeni toinen poika, jolle se Mägi meni. Jouluruoan jälkeen tuli Joulupukki. Tietenkin. Ei hän tällä kertaa sisälle asti ehtinyt, mutta aikataulunsa antoi sen verran myöden, että vilkutteli meille pihalta. Lapset jako paketteja ja availi niitä innostuneena. Nukkumaan pojat meni todella myöhään normaaliin verrattuna (n. 21:30), mutta kerrankin voin todeta, ettei se oikeastaan vaikuttanut mihinkään.




Joulupäivän lounaalla meitä olikin sitten jo vähän enemmän paikalla. Jouluaaton porukan lisäksi saman pöydän ääreen tuli toinen veljeni perheineen, siskoni mies heidän vanhemman tyttärensä kanssa sekä isämme sisko, että isoisämme.

Joulu oli ihana. Vaikka ainahan se on vähän sellainen suoritus :) Ei sitä osaa aina ottaa rennosti, mutta sellainen minä vähän olen. Ja toisaalta tällä kertaa jaoimme hommia niin paljon äitini kanssa, että sehän meni kuin leikiten. Tosin ehkä juuri siksi, kun äitini teki kuitenkin suurimman osan kaikesta.

Ja sitten vielä se kuva, jonka vuoksi oikeastaan aloin tätä kirjoittamaan. Joulumaisema jouluaatolta, ennen puolta päivää. Eikös olekin aika jouluinen (tai talvinen) maisema :D

Mekko valmiilla nappikujalla ja taskulla.

Äitini antoi minulle isäni vanhan kauluspaidan pari kuukautta sitten. Isäni käyttää päivittäin kauluspaitoja ja tästä kyseisestä paidasta oli päässyt hieman kaulus jo rispaantumaan, joten se jouti uusiokäyttöön tai roskiin. Äiti sitten kysyi minulta tarvitsenko paitaa johonkin ja meinasinkin kieltäytyä paidan vastaanotosta, mutta otin sen kuitenkin. Ehkä siitä jotain keksin. Omille pojille - tai ainakin toiselle. Paita? Niivvarmaan :D

Kuten olen jo aiemminkin todennut, ideani tulevat aina öisin. Niin tämäkin :D Yhtenä yönä heräsin älynväläykseen, joka oli taas pakko kesken unien laittaa puhelimen muistiin. Nappikujamekko  - niin siinä puhelimen näytöllä aamulla luki.

Tätä oli melkein pakko lähteä samantien kokeilemaan, mutta onneksi sain vielä unen päästä kiinni. Sitten meni ehkä viikko, kun idea muhi ajatuksissani ja kunnes sain etsittyä sopivan kaavan, leikattua sen ja soviteltua niitä paidan päälle. Olin päättänyt saada etukappaleeseen valmiin nappikujan keskelle ja (jos mitenkään mahdollista) ison taskun.


Ysikakkosen kaava haukkasi juuri ja juuri tuon taskunkin mukaansa. JES! Paidan takakappaleesta leikkasin mekon takakappaleen ja hihoista takakaarrokkeen. Etukaarrokkeen sain sopivasti etukappaleen helmasta.




Kokosin vaatteen ja ompelin tehosteita pinkillä. Pinkit nepparit kaivoin kaapista ja kiinnitin ne. Jotain tuo kuitenkin vielä kaipasi. Ottobre lehdestä löysin valmiiksi sopivankokoisen kissakuvion. Ensin ajattelin piirtää kissan kankaan nurjalle puolelle ja surruutella siitä piirroksen avulla, mutta päätinkin kokeilla pergamiinia tässä apuna. Piirsin siis kuvion pergamiinille ja neulasin sen vaatteeseen etupuolelle kiinni. Ompelin ääriviivoja pitkin pergamiinin läpi kerran, jonka jälkeen revin paperin pois. Sitten vielä enemmän surruuttelua ja kissa oli valmis.

Ensimmäiseksi tällaiseksi yritelmäksi siitä tuli oikein kiva, mutta ehkä tuo "kirjonta" kuitenkin vähän turhan paljon vetää kangasta sykkyrälle. Olisikohan tukikangas auttanut - en tiedä, mutta täytyy varmaan hankkia ja kokeilla. Tai ensin ehkä ihan vain googlettaa ja katsoa miten noita kannattaa tehdä.

Olen ehkä vähän turhan innoissani edelleen tästä omasta oivalluksestani kierrättää ainakin tämä paita. Mitähän sitä seuraavaksi keksisin? ;) Kaava on Ottobren lehdestä 4/2014.

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

DIY: Pöllö afrikankukista.

Novitan seitsemän veljestä lankaa. Kolmea eri väriä - sininen, valkoinen ja harmaa. Koukku 3,5mm. Oikealla ohjeella niistä tulee reilu kymmenen pentagonia ja yli 20 hexagonia. Ja mitä niistä sitten tulee, kun ne laittaa juuri oikeassa järjestyksessä toisiinsa kiinni? No niistä tulee pöllö! Afrikankukkapöllö!!


Kuinka moni muistaa sen the Happy Hippon? Happypotamuksen? Sen "pienen" (lähes kilon painoisen) virtahevon, jonka olisin voinut jättää itsellenikin, mutta se pääsikin ihastuttamaan yhtä minun lempitytöistäni :) Isoäidinneliöt on kaikille vähänkin enemmän virkanneille tosi tuttu juttu - niin minullekin, mutta nämä afrikankukat oli täysin uusi tuttavuus. Niihin rakastuin ja nyt minulla oli mahdollisuus tehdä uusi luomus niistä.

Tämän pöllön tein vanhemman pikkuveljeni toiselle pojalle syntymälahjaksi. Oliko muuten tarpeeksi kiemurasti sanottu tuo edellinen lause :D Ohje on nimeltään Maggie the Owl pillow ja löysin sen Ravelrystä. Minulla on ollut tapana tehdä näille lähipiirin syntyville lapsille jokaiselle jotain syntymälahjaksi ja tämän nyt syntyneen pienen pojan isoveli sai kaksi ja puoli vuotta sitten tekemäni nallen.

Tästäkin tuli omasta mielestä syötävän suloinen ja aivan ihana. Nyt uskallan sen taas sanoa: "Olen taas niin pirun tyytyväinen itseeni :D" Tai noh, kun kaikesta oma tekemästä on hyvä hakea aina jotain huonoa tai parannettavaa, niin tällä Mägillä on ehkä vähän turhan pysty nokka. Taitaa olla vähän nirppanokan vikaa :) Mitä lie tuo muuten nokkaansa nostaa kohti korkeuksia!




Helppohan tämäkin oli tehdä. Afrikankukka oli sillä tavalla sopivassa muistissa, että kun yhden teki ohjeen kanssa, niin muihin ei sitten ohjeita enää tarvinnutkaan. Ohje oli sinänsä vaikeampi, kuin Hippon ohje, että tässä ohjeessa oli lähes kaikki vain kirjallisesti selitetty ja kuvia oli todella vähän. Joissain kohdissa olisin toivonut olevan kuvia, mutta ei siitä varmaan loppujen lopuksi olisi ollut muuta hyötyä kuin, että pöllö olisi valmistunut hieman nopeammin. Ohjeissa oli kuitenkin hyvä vinkki palojen yhdistämiseen, minkä kanssa taas Hippoa tehdessäni hieman tuskailin.

Omalle tyylilleni uskollisena en tätäkään ohjetta lukenut ensimmäisellä kerralla sanasta sanaan ja kannesta kanteen (opinkohan koskaan). Ja niin taas tein "väärin". Osa paloista olisi ollut tarkoitus tehdä numeroa tai puolta isommalla koukulla jolloin palasta olisi tullutkin hitusen isompi kuin normaalisti. Hälläkö väliä, onnistuihan se noinkin :D





Langanmenekki oli lähes sama kuin Hipossa, mutta tähän ei mennyt lankaa ihan yhtä paljon, joten yhdellä kerällä per väri taas pärjättiin.

tiistai 22. joulukuuta 2015

Viime hetken koristeluvinkki.


Eilen tehtiin rockyroadia ja leivottiin saaristolaisleipää ja tänään on laatikoiden paisto päivä. Lanttulaatikko on jo valmiina ja porkkanalaatikko on nyt uunissa. Perunalaatikkoa en suostunut edes yrittämään tänä vuonna, vaan annoin auliisti tämän homman äidilleni ;) Hänellä kun on tuota kokemusta siitä hommasta huomattavasti minua enemmän.

Lanttulaatikon tein tänäkin vuonna äitini vanhalla reseptillä. Sosetta kuitenkin maistellessani tulin siihen tulokseen, että taitaa olla lantut aika miedon makuisia, kun ei tuo maku oikein irronnut. Maistetaan sitten aattona paremmin, josko maku vielä vähän kehittyisi. *toivossa on hyvä elää*

Porkkanalaatikkoa en ole koskaan aiemmin tehnyt, enkä oikeastaan syönytkään. Meillä ei kotona koskaan tehty porkkanalaatikkoa - kai siksi, että niin harva sitä meillä söi. Tosin en minä tiedä onko kyse siitä etten itse esimerkiksi siitä tykkäisi, koska en edes tiedä oikeastaan mille se maistuu. Mutta tämän joulun jälkeen tiedän, joten toivottavasti Valion ohje oli hyvä ja maku miellyttää itseäni sekä muita. 

Laatikot on aika pitkään uunissa ja sillä aikaa ei oikein voi tehdä mitään noiden valmistumisen eteen. Pitihän tuo aika siis käyttää hyödyksi ja kaivoin teippivarastot esiin. Koristelin sitten nuo kertakäyttöiset foliovuokien kannet :D Joku (kuten siskoni) voi ajatella: "voi luoja"! Mutta kyllähän hänkin varmasti on tyytyväinen, kun saa yhden kumpaakin laatikkoa omaan joulupöytäänsä <3 

Teipit on Ikeasta.

Lasten suusta vol. 14

Meillä on tässä nyt parina päivänä ollut poikien kanssa leikkimielinen skaba "kuka nukkuu pisimpään". Tänä aamuna O hipsi viereeni ja tuumasi: "Tätä kuka nukkuu pisimpään kisaa ei kyllä kisailla enää tänä vuonna. Mä HÄVIIN tän aina!!

Tämä kisa on oikeastaan kaksiosainen, joista toinen osa kisataan jo illalla ja toinen aamulla. Kummankin kisan voittaja selviää vasta aamulla. Illan kisan nimi on.. arvaatteko? :D

Kuka nukahtaa ensin - tottakai!! Sen voittaa O aina.

maanantai 21. joulukuuta 2015

Talvinen rockyroad.

Tämä on niitä sellaisia aikaansaannoksia, jotka tulee jostain mieleen kuin salama kirkkaalta taivaalta ja siitä ajatuksesta ei vain voi luopua. Pakko testata. Pakko kokeilla. Pakkopakkopakko. Luulin keksineeni järkyttävän hyvän idean. Miten saan jouluisen tai talvisen rockyroadin. Tai oikeastaan jouluinen ja talvinen suklaaherkku rockyroad idealla :D Enpä vaan tainnut olla ainoa tämän idean kanssa, nimittäin googlen mukaan joku muukin on kokeillut tätä tai muita hyvin samanlaisia versioita. Ja voihan se olla, että tämäkin ajatus kun taas saapui minulle unessa tai unen keskellä (jossain siellä - yöllä kuitenkin), niin olinkin jo jossain nähnyt tämän tai kuullut tällaisesta.

Joulua tähän tuli mausta. En halunnut lähteä liikaa sotkemaan, joten valitsin vain kaksi täytettä. Maun vuoksi piparkakut ja sekä maun, että joluisen punaisuuden vuoksi kuivatut karpalot. Mikä on sitten se talvinen? Se on lumi ja siksi tämä on tehty valkoisesta suklaasta.



Murskaa piparkakut (määrä: oman maun mukaan). Pilko kuivattuja karpaloita pienemmiksi, tai jätä sellaisiksi. Pilko suklaa paloiksi ja laita mikron kestävään astiaan. Sulata suklaa mikrossa noin 20 sekunnin pätkissä välillä sekoittaen seosta. Kun suklaa on kokonaan sulaa sekoita joukkoon murskatut piparkakut ja karpalot. Sekoita tasaiseksi ja kumoa esim. folioastiaan. Tasoita suunnilleen tasaiseksi ja ripottele vielä päälle piparkakun paloja ja karpaloita. Nosta herkku jääkaappiin jähmettymään noin puoleksi tunniksi. Irroita rockyroad astiasta ja nosta leikkuulaudalle. Leikkaa sopiviksi paloiksi ja herkuttele!

Tästä tuli oikeasti namia ja on muuten tosi nopea tehdä. Eikä suuresti sotketaan :) Kokeilkaa tekin!





Pukinkontin Sneak Peek.

Huh! Kello on 12:29. Jos nyt ehtisin hetkeksi istahtaa alas ja kirjoittaa tämän, itseasiassa hyvin lyhyen ja lähes "asiattoman" (siis, ettei tässä oikeastaan ole asiaa :) ) tekstin.

Varsinkin siskoltani sain kuulla, ettei hän halua nähdä tai kuulla mitään tarkempaa joululahjoista ennen joulua, joten päätin sitten julkaista Sneak Peekin. Tällaisia juttuja tästä kotiompelimosta on valmistunut viimeisen kuukauden aikana. Eikä tuossa itse asiassa ole vielä kaikki ;) Ja voin todeta, että koska suutarinkaan lapsilla ei ollut kenkiä, niin mikään näistä ei mene omille lapsille. Piti priorisoida ja tehdä vain muualle menevät lahjat ensin, nin jäivät nyt sitten omat lapset ilman. Tyypillistä?


Minun ja lasten joululoma alkoi perjantaina. Mies on töissä vielä aatonaattonakin, mutta toivottavasti tekevät lyhyemmän päivän. Jouluksi me mennään vanhempieni luokse ja äitini siis vastaa suurimmaksi osaksi joulun herkuista. Vähän jaettiin kuitenkin laittamisia ja minulla on jo viime keskiviikkona laitettu lasimestarinsilli maustumaan. Tänään pitäisi leipoa tummaa leipää, tehdä talvista rockyroadia (sitä, mikä minun piti tehdä ja viedä tuliaisiksi jo pikkujouluina, mutta kun emme sairasteluiden vuoksi päässytkään osallistumaan) ja käydä vielä viime hetken ostokset tekemässä ;)

Huomisen todo -listalla on vielä lanttu- ja porkkanalaatikko. Sitten pitäisi olla meidän osalta kaikki tehty. Keskiviikkona sitten pakkaan itseni ja lapset pariksi yöksi vanhemmilleni ja mies tulee perästä, kunhan töistään ehtii.

torstai 17. joulukuuta 2015

Pikkujoulut naisporukalla - meanditeemalla.


Meandin aw2015 -kausi päättyi viime sunnuntaina ja perjantaina juhlimme luottomyyjäni luona pikkujouluja, jotka hän oli järjestänyt tämän kauden emännilleen. Jo aikaa sitten sain häneltä toiveen, jos voisin leipoa juhliin kakun. En uskaltanut heti siltä seisomalta ottaa haastetta vastaan. Juhlat tosiaan olivat perjantaina, enkä siis ollut täysin varma että ehtisin kakun koristelemaan.

Ja puuttuihan se aihekin omasta päästä, vaikka sopivasti ideoita minulle kyllä annettiin. Sitten (taas kerran yöllä) se idea iski tajuntaan. Halusin ehdottomasti jotain punaista, koska kyseessä oli pikkujoulut. Lasten unstoppable rocket, se se on. Punainen paita, jossa lukee mustalla UNSTOPPABLE.








tiistai 15. joulukuuta 2015

Kortti vastasyntyneen vanhemmille.


Tämä kortti meni edellisen postauksen virkattujen vauvabootsien mukana uusille, tuoreille vanhemmille.

Idea korttiin tuli jostain. Yhtäkkiä ja kun kotona sillä hetkellä olin, ryhdyin samantien tuumasta toimeen. Kaivoin askartelukassini läpi ja tutkin mitä minulta löytyy ja mitä kaikkea voisin käyttää. Kaivoin kuvioitua paksumpaa paperia (kahta eri väriä), dymon ja punaista dymonauhaa, käsittelemättömiä puunappeja, pieniä koristenappeja ja tottakai pienen tytön syntymän johdosta olevassa kortissa pitää olla jotain blingblinggiäkin :)

Kuumaliimapistooli lämpenemään ja puuliima esiin. 

Ilman sen suurempaa suunnitelmaa päällystin kolme puunappia puuliiman avulla serveteillä (kuka tunnistaa kuosit?). Etsin sopivan tekstin korttiin ja päätin mitkä kohdat naputan dymolla. Dymotin ja tulostin loput tekstit perusvalkoiselle paperille. Leikkelin tekstit ja mustat kuviosoirot. Vähän mallasin ja sitten liimasin. Ensin ilmapallot, sitten mustat koristesoirot, jonka jälkeen tekstit järjestyksessään. Piirsin ilmapallojen narut ja liimasin dimangit. Dimangien liimaus meinasi olla haastavaa kuumaliimalla. Se kun on oikeasti kuumaa - nimensä mukaisesti :)




Kortista tuli kerta heitolla ihan kiva. Tai kaikkeen muuhun olen tyytyväinen, paitsi noihin "naruihin". Olisi ehkä mielummin pitänyt tehdä ne ihan langasta.

Toiselle puolelle kirjoitin lausahduksen, jonka yksi perhetuttumme sanoi minulle, kun odotin meidän esikoista. "Vain yksi asia muuttui, ja se on KAIKKI!" Onnentoivotukset vielä ja nimet alle.