lauantai 29. marraskuuta 2014

Juu, kyllä täällä vielä ollaan.

Joku voisi luulla, että olen saanut hulluna aikaiseksi kaikkea jouluun liittyvää tämän reilun viikon hiljaiselon aikana. Mutta kuulkaas, kun ei! Täällä on sairastettu, oikein urakalla. Tai no pojat on, me aikuiset ollaan (tähän mennessä) säästytty.

Flunssakierre, mikä tuntuu vaivaavan kumpaakin poikaa alkoi jo ehkä kolme viikkoa sitten.. tai sitten siitä on jo neljä viikkoa. No mutta kuitenkin.

Vähän väliä on toinen tai kummatkin kotihoidossa ja minä tietysti kotisairaanhoitajana. Onneksi pystyn jonkun verran tekemään töitäni kotoakin käsin, mutta kyllä mä mielummin ne hommat siellä työpaikalla hoitaisin, enkä viitsisi kovin montaa rikkonaista viikkoa putkeen pitää.

Perusflunssaa siis suurimmaksi osaksi ollut, mutta tänään mies kävi O:n kanssa lääkärissä. Silmätippoja piti pojalle saada, kun kummatkin silmät rähmii ja punoittaa oikein kunnolla.

Vihdoin ja viimein sain tänään koottua pilttipurkkijoulukalenteria. Kuvia laitan siitä, kunhan saan sen ihan valmiiksi asti :)

Ihanaa kohta on joulukuu!



torstai 20. marraskuuta 2014

Kotiruokaa. Mitä teillä useimmiten syödään?

Kaikki aina sanoo kuinka heillä syödään terveellistä peruskotiruokaa. Niinhän minäkin sanon, mutta mitä se peruskotiruoka on? Tai mitä se _terveellinen_ peruskotiruoka on? Kuka sen määrittää, tai mitä sillä oikeasti tarkoitetaan?

Meillä syödään päivässä kaksi lämmintä ruokaa, joiden lisäksi tietysti aamupala ja iltapala. Arkipäivinä pojat syövät hoidossa myös välipalan, mutta harvemmin välipaloja varsinaisesti meillä kotona syödään.

Aamupalat koostuu muroista, maidosta, mehusta, jogurtista, leivästä + päällisestä ja kananmunista. Ei siis joka aamu näin suurta repertuaaria ruokapöydästä löydy, mutta nämä ovat yleisimpiä aamupalatarpeita meillä. Lämpimät ruoat ovat pääsääntöisesti itse tehtyjä, mutta ei meilläkään supervanhempia joka päivä olla ja syötetään lapsille tai syödään joskus itsekin einesruokia tai pikaruokaa.

Meillä ollaan kaikkiruokaisia, lapsia myöden ja harvemmin meillä on ongelmia syömisen kanssa ollut. Kumpikin poika on lähes aina syönyt mukisematta tarjotun ruoan ja mikä parasta, varsinkin O haluaa maistaa kaikkea. Jopa niitä erikoisempia juttuja, joita on esimerkiksi hillosipulit, oliivit, homejuustot ja kaprikset. Toivon, että D seuraa veljensä jalanjälkiä tässä asiassa, kunhan hieman kasvaa.

Kerran tässä tänäsyksynä päätin kokeilla jotain uutta. Kasvissosekeittoa laitoin ensimmäistä kertaa ja omasta (sekä lasten) mielestä se oli hyvää :) Nyt vaan kuitenkin löytyi se ruoka, mitä mies ei meillä syö. Maistoi se sitä, mutta sanoi rehellisesti ettei todellakaan ole hänen makunsa mukaista ruokaa.

Meillä siis syödään kaikkea, mutta siltikin minä koen ahdistavuutta kokkausasioissa. Olen kyllästynyt laittamaan ja syömään aina samoja ruokia, mutta koen jotenkin todella vaikeaksi laittaa mitään uuttakaan. Päätin siis listata ne meidän perheen yleisimmät ruoat, joita laitetaan aina ja uudestaan.

1. Jauhelikastike joko perunalla tai makaroonilla. Useimmiten perunalla.
2. Siskonmakkarasoppa.
3. Jauhelihasoppa.
4. Kanankoivet riisillä.
5. Pizza.
6. Lihapullakastike ja perunamuusi.
7. Lohta uunissa (tai joskus paistettuna) useimmiten perunoilla.
8. Lihamakaroonilaatikko.
9. Pihviä perunoilla.
10. Nakkikastike joko perunalla tai makaroonilla. Useimmiten perunalla.
11. Poronkäristys perunamuusilla.
12. Lihapata riisillä.
13. Pelmeenit.
14. Lihamureke perunamuusilla ja kastikkeella.

Ja kun oikein herkutellaan, niin
15. Wienerleike perunalla :)

Lista ei ole missään järjestyksessä. Kirjoitin nuo tuohon sitä mukaan, kun tulivat mieleeni. Lihapullat on se mitä en tee itse. Siis jos laitan niistä kastiketta. Jos ruoaksi on lihapullia sellaisenaan, niin silloin yleensä haluan tehdä nekin itse. Muusista en koskaan käytä pussiversiota, vaan teen sen itse. Muutenkin kastikkeet yms. teen alusta lähtien itse, enkä käytä puolivalmiita pussiseoksia. Mies on meillä se, kuka niihin turvautuu :) Pizzaankin teen pohjan itse.

Listasta jätin pois seuraavat, joita meillä kyllä syödään, mutta ei kuitenkaan yhtä usein, kuin näitä ylläolevia.

1. Kalapuikot ja riisi.
2. Hernekeitto.
3. Nakit ja ranskalaiset.
4. Lohipasta.

Omaa listaa lukiessani tulin siihen tulokseen, että taitaa meillä sittenkin olla ihan kattavasti eri ruokia tarjolla :) Onhan tuossa jo 19 eri ruokaa ja jos kaikkia lattaisi yhden kuukauden aikana, ei tarvitsisi yhtä ruokaa syödä edes kahta päivää. Eli minkähän takia minusta silti tuntuu siltä, että ruoanlaitto on välttämätön paha ja se ei innosta ollenkaan? Ja mitään ei oikein tee mieli, kun tuntuu, että aina vaan laitetaan samoja ruokia.

Nyt huomaan myös, että kovin on lihavoittoisia meidän ruoat, siis kun alueet on liha, kala ja kana. Ruoalla meillä useasti on myös lisukkeena salaattia, kasviksia ja esim. raejuustoa.

Listaa sinäkin teidän perheen arkiruoat, jos saisin niistä vaikka jotain uutta vinkkiä, ideaa ja tai kipinää ruoanlaittoon.

Mä haluun pappalaulun.

Pappalaulu on laulu, mitä meillä on kuunneltu ja paljon. Sitä pitää äidin laulaa ja sitä pitää kuunnella kotona (nykyään jo vähemmän), sen pitää kuulua puhelimen kautta ja sen pitää tulla tabletista. Sitä pitää kuunnella autossa ainakin kerran _jokaisella_ matkalla.

Se on ensimmäinen laulu, jonka O on osannut melkein kokonaan laulaa. Alusta loppuun. Sekä säestyksellä että ilman. Ja mikä se on? No se on päivänsäde ja menninkäinen :)

Pappalauluksi sitä meillä sanotaan siksi, että mun isä - lasten pappa on sitä O:lle laulanut. Aina ja useasti.

Soittoversioista meidän lemppari on alkuperäinen (?) Tapio Rautavaaran versio.

Aurinko kun päätti retken,
siskoistaan jäi jälkeen hetken
päivänsäde viimeinen.
Hämärä jo maille hiipi.
Päivänsäde kultasiipi
aikoi juuri lentää eestä sen,
kun menninkäisen pienen näki vastaan tulevan,
se juuri oli noussut luolastaan.
Kas, menninkäinen ennen päivänlaskua ei voi
milloinkaan elää päällä maan.

Katselivat toisiansa -
menninkäinen rinnassansa
tunsi kummaa leiskuntaa.
Sanoi:"Poltat silmiäni,
mut en ole eläissäni
nähnyt mitään yhtä ihanaa!
Ei haittaa vaikka loisteesi mun sokeaksi saa-
on pimeässä helppo taivaltaa.
Jää luokseni, niin kotiluolaan
näytän sulle tien-
ja sinut armaakseni vien!"

Säde vastas:"Peikko kulta,
pimeys vie hengen multa,
enkä toivo kuolemaa.
Pois mun täytyy heti mennä,
ellen kohta valoon lennä,
niin en hetkeäkään elää saa."
Niin lähti kaunis päivänsäde,
mutta vieläkin,
kun menninkäinen yksin tallustaa,
hän miettii, miksi toinen täällä valon lapsi on,
ja toinen yötä rakastaa. 

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Kuvakirjoja lapsille.


Näin joulun alla ajattelin jakaa lahjaideaksi kirjan. Lasten kuvakirjan, jossa on mahtavat kuvat ja paksut sivut. Meillä nämä ovat olleet kummankin pojan syynäyksen alla ja ovat sitä edelleen. Uudestaan ja uudestaan näitä jaksetaan selata ja tutkia. Pyytävät, että lukisin. Keksisin ja kertoisin tarinoita kuvien perusteella. Tai sitten vaan yhdessä etsitään kuvista jotain tiettyä.



Yksi näistä kirjoista tuli meille jo aikaa sitten lahjana. O sen sai lahjaksi jouluna 2011. Muistaakseni. Kirja on iso ja vaikka se onkin saksankielinen, ei se haittaa. Kirjassa ei nimittäin ole juurikaan tekstiä. Tai sanotaanko näin, että tekstiä ei ole muualla, kuin ehkä kuvissa kauppojen niminä tms.

Koska lahjaksi saatua kirjaa O jaksoi aina uudestaan ja uudestaan selata ja tutkia, päätin etsiä mahdollisesti muita samanlaisia. Fyysiset kirjakaupat (esim. suomalainen ja akateeminen) eivät edes tienneet tällaista kirjaa, joten ajauduin nettiin etsimään.



Jostain (ehkä adlibris tai cdon) löysin samaan sarjaan kuuluvia kirjoja vielä kolme. Jokaiselle vuodenajalle omansa ja pitihän ne tilata itsellekin. Jokaisessa näistä neljästä kirjasta seikkailee suunnilleen samat henkilöt. Henkilöt näkyvät melkein joka sivulla ja oma ajatukseni on, että lukija voi itse keksiä ja kertoa tarinan kirjan kuvien avulla.

Esimerkiksi yhdessä näistä kirjoista seikkailee papukaija nimeltä Niko. Tai löytyy se useammastakin, mutta yhdessä on tarkoituksella kuvitettu siitä tarina. Niko on karannut lintuhäkistään ja koko kirjan läpi sitä etsivät mies ja tyttö. Niko löytyy jokaiselta aukeamalta, mutta aina se on jotenkin piilossa. Mies ja tyttö kulkevat kaupungin läpi, etsivät Nikoa ja kiinnittävät ympäriinsä etsintäkuulutuslappuja papukaijan kuvalla varustettuna. Teksti lapussa sanoo: "Wo ist Niko?"



lauantai 15. marraskuuta 2014

Rakas joulupukki.. meidän lasten toiveet.

Omat toiveet on kirjattu ja lähetetty Joulupukille niin tässä sitten poikien toivelistat. Suurin osa näistä toki on minun käsialaani ja varsinkin D:n listan olen omavaltaisesti koonnut. Osan toiveista olen myös laittanut yhteiseen muotoon.

O:n toiveet (3,5v):
Fortuna -peli
Vaatteita koko 104/110
Pussilakanasetti, ei lentsikat
Palapeli
Kyynär- ja rannesuojat
Leikkikeittiö

D:n toiveet (1v):
Nuppipalapeli
Palikkaboksi
Kehittävät kuutiot
Pussilakanasetti
Fröbelin palikat DVD, Parhaat leikkilaulut 2

Yhteiset toiveet:
Junarataosia
Leikkiteltta
Duploja
Liikennematto
Soiva joululaulukirja tai Joulupukin soiva laulukirja
Ti-Ti Nalle DVD:tä
Autoja

perjantai 14. marraskuuta 2014

Akvaarioharrastus: kalasoppaa 170 litraa.

Akvaarioharrastus on kulkenut mukanani ainakin kymmenen vuotta. Nopealla tsekkauksella vanhimmat omat kuvat akvaarioista on vuoden 2005 alusta, mutta ennen niitäkin minulla on ollut akvaario.

Altaita on ollut monta erilaista ja erikokoista. Joskus jopa parikin kerrallaan, mutta kuitenkin kaikki on ollut vielä suhteellisen pieniä.

2003 muutin ensimmäiseen omaan kotiin ja silloin hankin 60 litraisen altaan. Ajattelin, että pienellä on hyvä aloittaa ja saahan silläkin purkilla tyynnytettyä kalasoppa innostusta. Väärin meni! 60 litrainen vaihtui puolentoista vuoden jälkeen 120 litraiseen. 120 litrainen oli hassunmallinen, koska se oli tavallaan suorakaide, mutta pystysuunnassa. Eli allas oli korkea, mutta ei niinkään leveä.

120 litraisen asukkeja:

Hieris 


Vuonna 2005 120 litrainen sai väistyä 100 litraisen tieltä. Syynä tähän vaihdokseen oli saada paremman mallinen allas. Samana vuonna hankin myös toisen altaan. Isomman altaan. 220 litrainen akvaario tuli koristaman kotia. Vuonna 2007 oli hetki, jolloin kotona ei ollut yhtäkään allasta. Tuli elämänmuutos, joka toi mukanaan muuton ja uuteen kotiin altaat ei mahtuneet. 220 litrainen meni talteen ja 100 litraisen olin päättänyt myydä.

100 litraisen asukkeja:



Jokusen kuukauden vietin kalasopatonta elämää. Sitten sille 100 litraiselle löytyikin paikka kotoa ja laitoin sen uudestaan pystyyn. Se siirtyi mukanani seuraavaankin kotiin vuonna 2008. Aika pian nykyiseen kotiimme muuttamisen jälkeen haaveilin taas isommasta altaasta. Tyhjensin 100 litraisen ja laitoin sen varastoon talteen. Otin käyttööni veljeni (tyhjillään olevan) 170 litraisen altaan. Oma 220 litraisena oli veljelläni käytössä ja siksi en sitä ottanut.

220 litrainen.

Parin vuoden ajan olen ollut jo totaalisen kyllästynyt koko akvaariotouhuun. Kipinä on hävinnyt ja olen lähinnä odottanut, että viimeisetkin kalat kuolevat, jotta voin luopua hommasta. Ainahan kalat voisi lahjoittaa muille harrastajille, mutta en ole saanut aikaiseksi. Ja toisaalta. Minulla on yksi kala, johon on kehittynyt yhteys. Hieroglyfipleko - Hieris noin niinkuin tuttujen kesken. Se on ollut minulla vuosia, ja siitä en tahtoisi luopua, tai jos luovun, haluan sen hyvään kotiin :D

220 litraisen asukkeja:








Liityin facebookissa akvaarioharrastajien ryhmään. Ajatuksena, että löytäisin sieltä uuden kodin Hierikselle. En kuitenkaan saanut antoilmoitusta laitettua samantien ja uutisvirtaani alkoi pompsahdella milloin mitäkin akvaariojuttuja ryhmästä. Melkein sammumaan päässyt kipinä alkoi kyteä uudelleen ja huomasin lukevani hymyssä suin muiden postauksia. Siitä se sitten taas lähti, kalasaoppatouhu uuteen nousuun. Ostin lisää kaloja, parit uudet kasvit ja yhden juurakonkin.

Tämän hetken kalasto:
15 seeprakalaa - Danio rerio
5 nuoli-imumonnia (Ottoja) - Otocinclus sp (?)
1 hieroglyfipleko - Hypancistrus sp. (L260)
1 juovaimunuoliainen - Sewellia lineolata

Ja allas näyttää tältä. Aika paljasta, mutta eiköhän se tuosta kunhan antaa hieman aikaa kasveille. Hiekkaakin voisi olla omaan silmään vähän enemmän, mutta en ole saanut aikaiseksi ostettua sitä. Saakohan muuten hiekkapuhallushiekkaa pienemmissä kuin 25kg säkeissä? Tylsää ois ostaa taas kokonainen säkki ja käyttää siitä vaan tyyliin kolme kiloa. Tai sitten perustan samalla rapulaarin.. mutta se on jo asia ihan erikseen ;)


Altaan jalusta on perus alumiiniputkinen (en muista merkkiä). Semmonen avonainen, aika pirun ruma hökötys. Minun mielestäni :) Kun allas otettiin meille käyttöön pyysin miestäni nikkaroimaan jalustan ympärille seinät. Onhan tuo noin paljon nätimpi, kuin että kaikki altaan alla olevat romppeet näkyisivät.

10 joululahjatoivetta.

Rakas joulupukki.

Minun kymmenen joululahjatoivettani tulevat tässä. Ymmärrän, ettet varmastikaan pysty venymään näihin jokaiseen, mutta jos edes näistä osan saisin.

1. Tekstiilisakset. Toivoin näitä jo viime jouluna, mutta taisit olla keksinyt varalleni muuta tarpeellista. Edelleenkin Fiskarsin keittiösakset ajavat asiansa, mutta kyllä ne tekstiilisakset vaan olisivat niin paljon paremmat.

2. Iiittalan Origo sarjaa. Varsinki isoja lautasia, sillä meillä on näitä vain kuusi ja kuten tiedät, on perheemme jo nelihenkinen. Väritoiveena olisi beige, koska sininen (?) mitä meillä on, on lopetettu. Se meidän on tuo 2002. Ei olisi paha ollenkaan tuo 2008. Mutta en tiedä sen väriä.

Kuva: http://trendenser.se/2009/january/

3. Pussilakanoita. Kivoja, värikkäitä, pehmeitä ja ihania. Mutta ei satiinisia. Ne on niin sähköisiä.

4. Monitoimikone. OBH Nordican Hercules tai muu vastaava.

Kuva: http://www.gigantti.fi/

5. Meidän aterinsetit on sitä-sun-tätä-settiä, joten olisi kiva saada yhtä vähän enemmän. Hackman Carelia -sarjaa meillä on eniten, mutta ei sitäkään kauheasti. Sitä toivoisin enemmän. Perusaterimia.

6. Lastenhoitolahjakortti, kesto ainakin 24h. Tätä olen miettinyt pitkään ja ajattelin tänä jouluna myös antaa tällaisia, niin miksen sitten itsellenikin toivoisi.

7. Taikakauha. _Kukaan_ ei ymmärrä, mitä haluan, kun haluan taikakauhan. Minulla on sellainen ollut ja se on mennyt rikki reilu vuosi sitten. Toivoin moista jo viime jouluna, mutten saanut sellaista. Niitä ei kai ihan joka kaupasta enää nykyään löydykään. Kyseessä on siis kauhannäköinen keraaminen esine, joka on tarkoitettu ruoanlaittoon hellan tms. viereen. Sen päälle voi asettaa haarukan, lusikan, kauhan tai minkä tahansa keittovälineen, millä hämmennetään valmistuvaa ruokaa.

Kuva: http://ullankeitokset.blogspot.fi/2013/04/miksi-taikakauha.html

8. Pyörivä kakkualusta. Kakkujen koristelua varten.

9. Patakintaat.

10. Sähkösavustin. Olen kyllästynyt uunikalaan. Paistettu kala veisi vaikka kielen mennessään, mutta sitä ei viitsi käryn takia laittaa useasti. Tai ainakin minä saan siinä hommassa järkyttävän käryn aikaiseksi ja sehän kestää monta päivää meidän huushollissa.

Siinäpä ne. Minun 10 toivettani. Lahjalistoja on kiva lukea, koska niistä voi helposti saada ideoita mitä itselleen tarvitsee tai mitä antaa muille. Lahjoista parhaita on kai kuitenkin ne, joita ei edes tiennyt tarvitsevansa :) Viime jouluna taisin saada uuden Tefalin paistokasarin (vai-mikä-se-nyt-oli), en edes osannut toivoa sellaista, mutta koko vuoden se on ollut jokapäiväisessä käytössä :) Tai ainakin melkein yhtä usein, kun meillä on ruokaa laitettu.

Seuraavaksi kirjoitan listan lasten kymmenestä toiveesta.

tiistai 11. marraskuuta 2014

Afrikankukkia virkaten.

Tällaisia mä olen viime aikoina näpertänyt. Montaa eri kokoa ja useamman kutakin kokoa. Arvaatteko mitä näistä tulee? :D




Mä olen ihan täpinöissäni. Valmis tuote hyppää pukinkonttiin ja matkaa kummityttöä ilostuttamaan :)

maanantai 10. marraskuuta 2014

Joulukortit.

Taas on se aika vuodesta, että joulukortteja pitäisi alkaa miettimään. Aikaahan ei ole enää mitenkään ihan kamalasti, jos nimittäin meinaa tehdä itse eikä ostaa valmiita kortteja. Useamman vuoden ajan jo olen tilannut Ifolorilta kortteja omalla kuvalla. Ylläriylläri on kuva ollut meillä aina lapsipainotteinen. Ensin vuonna 2011 O oli mallina, sama homma vuonna 2012 ja 2013 oli kummatkin pojat kuvassa.

Nyt olen ehkä hieman kyllästynyt tähän kuvaideaan. Tai taitaa kyllästyminen johtua enemmänkin siitä, etten millään keksi hyvää kuvaideaa :)

Selasin Pinterestiä. Se on mulle ihan uus paikka, enkä oikeastaan edes osaa käyttää sitä vielä, mutta joulukorttihaulla löysin ihan kivoja ideoita.

Kuva: http://www.apartmenttherapy.com/
Kuva: http://www.babble.com
Kuva: www.mommysavers.com
Täytyy varmaan mennä ostamaan korttipohjia ja sormivärejä tai muita vastaavia. Ja Dymo! Sellasen mä haluan. Semmosen kohokirjotusdymon :)

ps. joku jo varmaan ihmettelee, että mikä ihmeen superpostausmaanantai tämä on. O:n kanssa pidetään taas sairastupaa pystyssä, niin ehtii näpytellä näitäkin hommia.

Jääkaappimagneetteja hamahelmistä.


Ei suinkaan oma ideani, mutta minulle aivan uusi ajatus. Muistan hamahelmet jo omasta lapsuudestani, silloin tosin ei muistini mukaan ollut kuin yhdenkokoisia helmiä, kun nythän noita taitaa olla jopa kolmea. Maxit on tosi käteviä askarteluun jo suhteellisen pienten lasten kanssa ja meillä onkin O tykännyt näistä jo pitkään.

Näihin jääkaappimagneetteihin käytin niitä pieniä. Isoista kun olisi tullut tosi isoja. Googletin hamahelmikuvioita ja tulostin pari kuvaa joista otin mallia näitä tehdessä.


Kunhan kuvio oli halutunlainen silitin sen leivinpaperin läpi. Odotin hetken, että helmet hieman jäähtyy ja irrotin kuvion alustasta. Jotkut jättää toisen puolen sellaiseksi, mutta minä tykkään silittää kuvion kummaltakin puolelta. Laitoin vielä kuviot silitysten jälkeen hetkeksi kirjapinon alle, jotta sain niistä mahdollisimman suoria.


Askartelukaupoista saa leikattavaa magneettilevyä, jossa useinmiten on tarra toisella puolella. Tätä olin ajatellut käyttää, mutta kun mieheltä löytyikin varaston kätköistä rullatavarana magneettinauhaa, käytin sitä. Ongelmia kuitenkin tuli hieman matkaan, kun magneettinauhan tarra ei ollutkaan tarpeeksi tyjyä.

Seuraavaksi kokeilin kiinnittää magneetin kuumaliimalla hamahelmityöhön, mutta ei sekään pitänyt. Muilta olen kuullut, että kuumaliima kyllä pitää, mutta että niitäkin on erilaisia ja eri käyttötarkoituksiin sopivia. Minun liimani ei varmaan ollut tähän käyttöön parasta, koska se ei ottanut oikeastaan ollenkaan kiinni helmiin. Helmethän on hieman liukkaita, vaha- ja tai rasvapintaisia.


Seuraavaksi kaivoin askartelutarvikkeeni esiin ja sieltä kaksipuoleista (ilmeisesti) liimateippiä. Todella stydiä tavaraa. Ja sillähän lopulta sainkin kiinnitettyä magneetit hamoihin :)

Näitä voisi hyvin tehdä pukinkonttiinkin ja mikä parasta O voisi tehdä ihan itse omiakin.

Syklaamista väriä keittiön pöydälle.








Syklaami on yksi lempikukistani. Sen ulkonäössä ja väreissä on sitä jotain, mistä tykkään. Olen viimeisen vuoden aikana karsinut tosella paljon kukkia ja viherkasveja kotoa. Osaltaan jopa kyllästymisen vuoksi. Lähinnä orkideat on ainoat, joista en edes kuvittele luopuvani. Syklaamistakaan en mielelläni luopuisi, mutta jostain syystä se kuuluu minulla siihen kasvikategoriaan, jotka osaan tehokkaasti tappaa suhteellisen nopeasti. Veikkaan sen olevan turhan lämpimässä meillä ja saavan välillä liikaa valoa ja välillä taas liian vähän.

Kotimme on siitä inhottava, että ikkunat on joko pohjoiseen tai etelään. Takapihan (etelä) puolella puolivarjoisen paikan kasvi saa liikaa aurinkoa ja etupihan (pohjoinen) puolella taas aivan liian vähän. Asutamme rivitalon päätyä ja näin ollen naapuriasunto on toisella puolellamme, kun taas päädyssä ei ole ikkunoita.

Kuvat on otettu puhelimella (samsung galaxy s4) kokeillen eri tehosteita, jotka puhelimen kamerasta löytyy vakiona.

perjantai 7. marraskuuta 2014

Miten valita se oikea ehkäisymenetelmä?

Tänään on edessä kierukan asennus.

Sain jo alkukesästä lääkäriltä reseptin Mirenaan kystatutkimuksen yhteydessä, mutta en ole aiemmin ehtinyt asennuttamaan tuota. Ehkäisymenetelmistä on siis jo kokeiltu ehkäisyrengas, e-pillerit ja kondomi. Rengas ei sopinut ollenkaan minulle, sen tarinan voi käydä lukemassa tuosta kystatutkimuksen ohesta. E-pillereitä olen aikoinaan syönyt n. 10 vuotta ja samalle tielle en enää halua lähteä. Oli aikoja jolloin pillerit oli hyvät, mutta oli myös aikoja milloin ne eivät olleet. Muistini mukaan olen kokeillut yli viidet eri pillerit. Ja kaikissa on jossain vaiheessa tullut jotain ongelmaa. Siksi toisekseen, en tahdo tähän elämäntilanteeseen enää yhtään enempää lisämuistettavaa ;) Siitä olen varma, että jos pillereihin päätyisin, olisi vahinko kohta omalla kohdalla. Kondomi taas on inhottava. Räpeltämistä ja sen sellasta. Spontaanius hommasta katoaa (ihan kuin se nyt muutenkaan hirveen spontaanista olisi tällä hetkellä) kokonaan ja samalla se vaikuttaa fiilikseen. Ainakin minulla.

Nyt vasta muistin. Onhan minulla kokemus myös kuparikierukasta. Nyt siis menen asennuttamaan hormonikierukkaa. Lähemmäs kymmenen vuotta sitten jo kokeilin päästä eroon hormoonallisesta ehkäisystä ja silloin kunnallisen puolen perheneuvolassa (vai-mikä-se-nyt-oli) suositeltiin kuparikierukkaa. Tai kai siksi, että se oli ymmärtääkseni ainoa hormooniton vaihtoehto kondomin lisäksi. En tiedä mikä siinä hommassa meni pieleen, mutta sekään ei sopinut minulle. Tai näin jälkikäteen minulle on sanottu sen todennäköisesti olleen väärin asennettu.

Kierukka aiheutti mieltäräjäyttäviä kipukohtauksia ehkä joka toinen päivä. Tai joka päivä. Enää en oikein muista. Kipupiikki iski varoittamatta ja täyslaidallisella yleensä alavatsasta vetäen nivusen kautta reiteen. Aina sen iskiessä kroppa veti "väkisin" kaksinkerroin, tai saatoin jopa kaatua jalan pettäessä alta. Pahimmillaan kipu oli niin kokonaisvaltainen, että mikä tahansa mikä minulla oli käsissä, lensi kaaressa. Menihän silloin yksi läppärikin tuusan nuuskaksi, kun ote laitteesta kirposi kivun vallatessa kehoni.

Kävin eilen hakemassa apteekista tuon härvelin. Taisin näyttää pelästyneeltä siinä tiskillä, kun farmaseutti toi sen siihen. Järkyttävän kokoinen paketti! Oletin ja tiedän, kierukan olevan suhteellisen pieni kapistus, mutta se pääsi todenteolla yllättämään, kuinka suuren pakettiin se oli pakattu. Katsokaa vaikka. Mä odotin sellasta ehkä e-pilleripaketin kokoista pahvilootaa, joka sujahtaa helposti käsilaukkuun ;)


Viiden vuoden kierukkaa ollaan menossa asentamaan. Vähän hassuin tuntein, koska ajattelen toki, että tuo minulla olisi "koko rahan edestä", mutta en kuitenkaan ole sulkenut (omalta osaltani) ovea kolmannen lapsen ajatuksesta. Miehenihän tämän oven on omalta osaltaan sulkenut. Laittanut kuulemma lukkoon ja hävittänyt avaimen. Tämä on asia, mistä meillä ei niinkään puhuta (varmaan pitäisi), siitä enemmänkin joko keskenään tai kaveriporukassa heitetään vitsiä. Kierretään aihetta minkä ehditään, vaikka kumpikin tietää, että asiasta on joskus puhuttava. Tai minä ainakin tiedän.


Eli miten valita se oikea ehkäisymenetelmä? Ei mitenkään, on minun vastaukseni. Tai kokeilemalla sen oikean löytää. Tai niin kuin minun tapauksessani: Kokeilemalla löytää ne, mitkä ei sovi ;)

torstai 6. marraskuuta 2014

Haaste.

Sain Kuusin kotona -blogista haasteen. En olekaan aiemmin vastannut haasteisiin tai muihinkaan "kiertokirje" juttuihin blogissa. Hauskaa.
 
Säännöt:
-Haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
-Haastetun pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
-Haastetun pitää valita 11 blogia jolla on alle 200 lukijaa.
-Haastetun pitää esittää 11 uutta kysymystä haastetuille.
-Sinun pitää kertoa kenet 11 olet haastanut.
-Ei takaisin haastamista.

11 asiaa minusta:
1. Olen lyhyt (152cm).
2. Meillä on "kotieläiminä" myös kaloja. Akvaario on 170litrainen ja olin jo luopumassa siitä, mutta nyt kalasoppatouhu on taas saanut uutta kipinää.
3. Kanssani samannimisiä (etu- ja sukunimi yhdessä) ei ole toista tässä maassa. Ei ehkä koko maailmassa.
4. Menimme naimisiin esikoisemme kastejuhlassa. Vain tulevat kummit ja vanhempamme tiesivät suunnitelmistamme. Ristiäisjuhla alkoikin normaalikaavasta poiketen Mendelssohnilla.
5. Pelkään kulkea yksin pimeässä.
6. Haluaisin joskus vielä kolmannen lapsen, mutta mieheni on ilmoittanut lapsilukumme olevan täynnä.
7. En ole tyytyväinen ulkonäkööni (lähinnä paino ja pituus), mutta samalla minun on myös todella haastavaa saada aikaiseksi tehtyä sille mitään. Pituudelle en edes voisi tehdä.
8. Kadehdin ihmisiä, joilla on hyvä itsekuri. Asiassa kuin asiassa.
9. Haluaisin osata nauraa itselleni enemmän.
10. Kolmanteen viitaten. Mieheni on ulkomaalainen, mutta asunut koko ikänsä Suomessa.
11. Olen suorittanut kolme tutkintoa peruskoulun jälkeen, mutta en vieläkään ole varma mitä haluan tehdä "isona".
 
 Sitten kysymyksiin vastaaminen:
1. Hankitko tavaraa/vaatteita enemmän uutena vai käytettynä?
Uutena. Vaikka ihan hyvin voisin ostaa käytettynäkin, jostain syystä en vain saa aikaiseksi.

2. Onko sinulla eläimiä, jos on niin mitä?
Kaksi kääpiösnautseria. Heta on mustahopean värinen 11,5 vuotias vanharouva ja Däni on pippuri-suolan värinen neljävuotias tehopakkaus.

3. Mikä on paras näkemäsi leffa?
Paras.. en tiedä. Mutta leffoja, joita voisin katsoa aina uudestaan ja uudestaan on ainakin: Pretty Woman, Potterit ja Maija Poppanen. Ne nyt tuli ensimmäisenä mieleen.

4. Mitä sisustustrendiä et voi sietää?
Tiedän tosi vähän sisustuksesta. Jos tätä olisi kysytty minulta viitisen vuotta sitten, olisin vastannut heti maalaisromanttinen. Nyt kuitenkin se on yksi eniten miellyttävistä. Ehkä semmonen täysi valkoisuus ja jotenkin kliinisyys ei sovi minulle. Tai en voisi kuvitella kahta pientä lasta ja koiria samaan tilaan täysin valkoisen kanssa. 

5. Mikä suklaa on parasta?
Niin perus, mutta Fazerin sininen. 

6. Mistä ruuasta et tykkää?
Syön kaikkea (vaikka pikkukiviä, niinkuin äitini sanoisi), mutta kesäkeitto ei ole herkkuani. 

7. Onko sinulla jokin fobia?
Ihan fobiaksi en sanoisi, mutta hämähäkkien kanssa en tule toimeen :D 

8. Kuinka usein liikut?
Liian harvoin, hah! 

9. Mikä bloggaamisessa on parasta?
Ehkä se, että oman blogin kautta on löytänyt muita bloggareita joiden puuhia on kiva seurata.

10. Minkä asian haluaisit oppia?
Vaatteiden kaavoittamisen. 

11. Mitä muuta kuin bloggaamista harrastat?
Valokuvausta, ompelua, askartelua, käsitöitä muutenkin. 

11 kysymystä haastetuille:
1. Kuinka vanha olet?
2. Mikä on kaukaisin paikka maapallolla, missä olet käynyt?
3. Mihin uskonkokuntaan kuulut, jos kuulut johonkin?
4. Kuljetko pääasiassa omalla autolla vai julkisilla kulkuneuvoilla?
5. Kuinka pitkä työmatkasi on?
6. Mitä haluaisit vielä saavuttaa elämässä?
7. Kierrätätkö?
8. Lempimusiikkisi?
9. Luettele kolme asiaa minkä vuoksi elämäsi on hyvin tällä hetkellä.
10. Onko blogillasi facebook-sivua, twitter- tai instagram-tiliä?
11. Miten suhtaudut jouluun?

Ja sitten ne haastetut. Mistä ihmeestä minä nyt 11 näitä keksin? :D Kaivanpa tuota lukuluetteloani läpi ja katson sieltä. Ihan ei vaadittua määrää haasteita lähtenyt, mutta onhan tässä jo jokunen.

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Hajustettuja pesuaineita herkkäihoisille?

Onko sellasia edes olemassa?

Kuten jo useampaan otteeseen olen kertonutkin, niin olen allerginen isotiatsolinonille (esiintyy ainakin nimillä methylchloroisothiazolinone ja methylisothiazolinone. Ymmärtääkseni benzisothiazolinone on joku johdannainen näistä edellä mainituista, joten sitäkin välttelen kuin ruttoa.). Se on säilyte / säilöntäaine, jota käytetään pesuaineissa, saippuoissa, shampoissa, kosmetiikassa yms. Kaiken muun olen onnistuneesti osannut vaihtaa korvaavaan tuotteeseen, paitsi pyykinpesuaineen.

Korvaavia tuotteita toki löytyy. On MiniRiskiä, tai LV:tä. Tai on BioLuvil Sensitiveä tai OMO Sensitiveä tai mitä tahansa muuta. Kyllähän niillä pesee ja ne ajavat varmasti jollain tasolla asiansa, mutta kun se ei ole sama asia. Niistä kun PUUTTUU hajusteet!! Joku saattaa miettiä nyt, että miksei se sitten käytä tuoksullista huuhteluainetta. No kun nekin kaikki sisältää tuota samaa ainetta. Tai jos ei sisällä, niin ei niissä hajusteitakaan ole.

Ilmeisesti järjestäen aineet, mitkä on tehty allergikoille tai herkkäihoisille on tehty ajatellen hajusteyliherkkyyttä. Eli hajusteita ei näistä aineista löydy.

Suoraan sanottuna kaipaan tuoksuvaa pyykkiä ja sen takia lähdinkin selvittämään löytyykö mistään pesuainetta, jossa ei olisi isotiatsolinonia.

Suhteellisen lyhyen selvityksen jälkeen minulla oli vastaus yllä esittämääni kysymykseen. Kyllä on. Ja nyt minulla oli tiedossa kaksi vaihtoehtoa. Mummi ja Minä sekä Ole Hyvä. Kummatkin lupasivat raikasta pyykkiä. Mummi ja Minä -sarjasta ostin kokeiluun polkkakarkki pesuainetta ja Ole Hyvältä eukalyptus-piparminttu pesuainetta. Heti voidaan todeta, että hyvin samanlaisethan näiden tuoksujn on pakko olla. Purkista haistellessa Ole Hyvästä tuli sellainen saunaeukalyptus mieleen ja Mummi ja Minästä ihan selvästi polkkakarkki. Ehkä se oli hieman makeamman tuoksuinen. Hyvät tuoksut oli kummassakin.


Jokusen koneellisen olen pessyt nyt näillä kummallakin. Vaikkakin tuoksu kummassakin on hyvä, raikas ja miellyttävä, ei ne kuitenkaan mielestäni sovi pyykkäämiseen.

Eukalyptuksen tuoksu saunassa on mielestäni aivan mielettömän ihana, mutta jotenkin nyt löytyi se mihin se ei mielestäni sovi.

Tätä voisi melkein verrata taannoiseen vessanraikastin hankintaani. Kun halvalla sai, niin minähän ostin. Kokeilumielessä. Mustaherukka wc-raikastin. Mustaherukka esimerkiksi kuumassa mehussa on törkeän hyvä tuoksu, mutta ei sekään vaan kaikessa toimi. Mustaherukka-wc-raikastin lensi kaaressa parin päivän pöntön reunalla roikkumisen jälkeen roskiin. Se aiheutti lähes oksennusrefleksin aina kun vessaan jalallani astuin.

Eukalyptus pyykinpesuaineessa ei ole aivan sama asia, mutta melkein. Ja mielipideasiahan tämäkin on :) Taidan siis jatkaa tuoksuvan pyykin metsästystä. Anna vinkkejä, jos tiedät miten saan (hyvältä) tuoksuvaa pyykkiä välttäen kuitenkin isotiatsolinonin.