torstai 16. lokakuuta 2014

Kuivaksi opettelun vaiheita.

O oppi päiväkuivaksi hyvinkin nopeasti. Heti kun vaan hän itse oli siihen valmis. Vielä maaliskuun alussa voivottelin neuvolantädille (O:n kolmevuotisneuvolassa) ettei O näytä minkäänlaista mielenkiintoa pottaa tai pönttöä kohtaan. Jos pojan antoi olla vaipatta, oli taatusti lammikko jossain seuraavan 10 minuutin sisään. Kakkaa poika lähes panttasi, jos ei saanut vaippaa. Tämä kaikki kuitenkin aika kärjistetysti kerrottuna, sillä itse en jaksanut ottaa kauhean suurta päänsärkyä O:n vaipoista. Totesin, että oppii kun oppi, ja jättää vaipan, kunhan kokee siihen itse olevansa valmis.

Ehkä pari viikkoa tämän neuvolakäynnin jälkeen O:lle kävi vahinko. Hyvä vahinko :) Jostain syystä se meni potalle istumaan ja teki kakan siihen. Äärettömän tyytyväisenä poika esitteli tuotostaan ja me vanhemmat ylistimme häntä hienosta suorituksesta. Sen jälkeen ei O ole käyttänyt vaippoja päivällä. Uskon vakaasti siihen, että hän todella tarvitsi omaehtoisen toteutuksen hommaan.

Nyt olemme yrittäneet opetella myös yökuivuutta. Toisinaan poika haluaa olla ilman vaippaa yön ja toisinaan taas ei. Joskus sänky on kuiva aamulla, mutta useimmiten märkä. Jostain syystä sen kummempia ajattelematta oltiin vanhempien kesken päätetty et nyt se on saatava siitä vaipasta eroon. Miksi? En tiedä. Nyt tuntuu jotenkin jopa nololta. Ensin minulle oli tärkeää, että O saa luopua omaan tahtiin ja nyt olen pakottamassa häntä. Mikähän ihmeen hormonihöyry muhun on iskenyt, että ihan pyörrän omia päätöksiäni.

Googlettelin yökastelua ja muutenkin kuivaksi opettelun vaiheita ja löysin omasta mielestäni hyvän lähteen asiasta. Mannerheimin lastensuojeluliitto kirjoittaa tukivinkkejä arjen tilanteisiin ja sieltä löytyy myös kuivaksi opettelu. Lähdin etsimään tietoa asiasta, koska olen viimeisen parin viikon aikana oikeasti kyllästynyt pesemään lakanapyykkiä. Taas tänä aamuna heitin lakanat koneeseen ja nappasin koneen päälle ennen töihin lähtöä.

Tyhmänä kuvittelin, että olen epäonnistunut itse, jos nyt siirrän lapsen takaisin yövaippaan. Miksi unohdin omani, niin hyväksi havaitun toteamuksen: "ei sillä ole kiire, kyllä se siitä enemmin tai myöhemmin irrottaa otteensa". Tyhmä olo tuli lähinnä luettuani asiasta. Suorituspaineita olen kasannut sekä lapselleni, että itselleni. Ja aivan turhaan.

Käyn siis hakemassa O:lle yövaippoja kotimatkalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Risuja vai ruusuja? Kiitos kommentistasi!