perjantai 31. lokakuuta 2014

Keittiöremontti.

Vanha aihe, josta piti kirjoittaa jo aikaa aikaa sitten. Meillähän uusittiin keittiö. Toukokuussa - vai olikohan se jo huhtikuussa ;D Aika vierii niin, ettei tunnu olevan mitään toivoa pysyä perässä.

Asumme rivitaloasunnossa, joka on rakennettu 90-luvun alussa. Muutimme tänne vuonna 2010. Asunto oli muuttaessamme alkuperäiskuntoinen. Asutimme kahta asuntoa kuukauden verran tuolloin, jotta saimme rauhassa tehdä halutut remontit pois asumisen alta. Seinät maalattiin (valkoisella. nyt kaipaisin tehostevärejä ja muuta piristystä), paneelikatto maalattiin vaalean puun väristä valkoiseksi, lattia sai parkettinsa päälle laminaatin (pähkinä), kaikki listat (jalka, katto, ikkuna, ovi) uusittiin ja yksi väliseinäkin siinä samassa saatiin kaadettua.

Remonttikohteiksi hamaan tulevaisuuteen jäi siis märkätilat ja keittiö. Alkuvuodesta minulla oli taas muuttohaluja, mutta päätimme kuitenkin jäädä vielä tähän. Järkisyillä tätä päätöstä perusteltiin ja taisin mainita miehelleni myös halustani uudistaa nykyistä kotia, jos kerran uutta kotia en saa :) Keittiö pääsi sitten ensimmäisenä tulilinjalle.

Jo silloin nelisen vuotta sitten vaihdoimme tiskipöydän, keittiön tasot sekä vetimet. Näitä hyödynsimme uudistuksessa mahdollisuuksien mukaan. Ikean kitchen plannerilla näpyteltiin yhdessä illassa koevedos uudesta keittiöstä ja seuraavaksi kävin tutkimassa paikan päällä ovimalleja. Sen jälkeen ei muuta kuin tilaus ja nouto. Remontti toteutettiin suurimmalta osin viikonlopun aikana (perjantai-ilta - sunnuntai-ilta). Minä ja lapset olimme evakossa vanhempieni luona ja mies pisti hihat heilumaan parin kaverinsa avustuksella. Mukavaa olisi ollut sekin, että olisin itsekin päässyt hommaan mukaan, mutta jonkunhan niiden lastenkin kanssa oli oltava.

Vaihtoon lähti siis ala- ja yläkaapit kokonaisuudessaan (rungot ja ovet), sekä välitilan laatta. Vetimet vaihdettiin vanhoista uusiin ja astianpesukone, hella ja jääkaappi pysyivät paikoillaan. Pöytälevykin jouduttiin uusimaan kokonaisuudessaan. Emme muistaneet, että kun nelisen vuotta sitten vaihdoimme levyn, jouduimme kaventamaan sitä syvyyssuunnassa hieman, jotta se istui alakaappien päälle.

Vanhat kaapit pois. Välitilan laatta on vielä paikoillaan.




Välitilan laatta löytyi Bauhausista.

Sitten vielä katon maalaus yläsokkelin osalta (tila jää avonaiseksi) sekä liesituulettimen yläpuolisen kaapin, alasokkelin peitelevyjen ja yläkaappien alareunaan tulevan peite(?)listan asennus. Vai valolista. Mikä sen nimi nyt onkaan. Tämän listan taakse asennetaan led-valolistaa, kuten meillä on aiemminkin ollut.




Keittiön romukoppa. Tästä oli myös pakko ottaa kuva, enemmän tai vähemmän Kuusin kotona -blogin Leenaa varten ;) ps. siivosin tuon läjän juuri ennen kuvanottoa, joten ihan parasta kuvaa tuo ei nyt kyllä anna. Pinossa on kolme lomakelaatikkoa ja päälimmäinen on minun, keskimmäinen miehen ja alin poikien. Pahana tapana minulla vaan on kerätä pelkästään päälimmäiseen koko ajan lisää tavaraa, oli ne sitten minun tai ei.

Ja viimeisenä (ja ehkä myös vähäisimpänä) vielä se miltä tuo keittiö näytti ennen:


Vielä kun saisin uuden keittiön pöydän ja tuolit (vaaleat).

Lasten suusta vol. 3

Viime lauantain keskustelu minun ja vanhemman poikani välillä:

O: "Mikä tää on?"
M: "Ai mikä?"
O: "No tää päivä?"
M: "Lauantai."
O: "Nii mut tänään?"
M: "No tänään on tänään."
O: "Miks?"
M: "No tänään on tänään ja huomenna on huomenna." (hieman jo kyllästyneenä tähän keskusteluun)
O: "Miks tää ei oo huomenna?"
M: "No ku ei oo."
O: "Mut milloin se huomenna sit on?"
M: "No huomenna."
O: "Aha.." "No mut mikä tänään on?"
M: "No tänään, lauantai."

Poika näytti mietteliäältä ja oli hiljaa (outoa sinänsä, koska tuo ei ole ikinä hiljaa :) ). Ehkä minuutin jälkeen se avasi taas suunsa.

O: "Mut huomenna me OLTIIN hoidossa."
M: "Eiku se oli eil..."

Lopetin lauseen kesken. En halunnut laittaa pojan päätä enää yhtään enempää sekaisin. Enkä myöskään jaksanut käydä enää tuota keskusteluakaan ;)

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Ajatukset sinkoilevat, en pysy perässä, en saa mistään kiinni.

Havahdun useasti, ainakin kerran päivässä siihen, että olen nauttinut aivojeni pikajuoksusta. Usein saatan jopa tajuta juuri hymyilleeni. Omille ajatuksilleni.

En kovin luova ole, mutta on minussa varmaan jonkin verran sitäkin. Tiedättekö sen tunteen, kun oman pään sisällä lentelee ideat ja mielikuvat ihan sekaisin? Juuri kun ajattelet jotain, huomaatkin jo ajattelevasi jotain toista, johon olet saattanut saada aasinsillan jo kolmannesta asiasta :)

Sekavaa, eikö? Minulla siis useasti ideat heittää päässä. On joku idea jonkun asian toteuttamiseksi ja sitten ajatusleikin kautta keksinkin aivan uuden tavan toteuttaa suunnitteilla olevan idean. Usein tässä kohtaa hyppään jo seuraavaan asiaan (se kun vaan tulee jostain mieleeni) ja selvitän sillekin päässäni ratkaisun. Ehkä kolmannen ratkaistun asian jälkeen havahdun. Havahdun siihen hymyyn. Tai hyvän olon tunteeseen itsestäni.

Ja vain huomatakseni, etten muista yhtäkään kokonaista asiaa ajatuksistani. Paloja sieltä täältä sinkoilee, mutta ei mitään konkreettista.

Todella ärsyttävää, kun omat ajatukset ei pysy koossa. Ja varsinkin, kun suurin osa näistä pikajuoksuista liittyy tavalla tai toisella käsitöihin ;)

Varsinkin näin joulun alla on moniakin ideoita ja ajatuksia päässä odottamassa toteutusta ja ehkä myös pakettiin käärimistä. Tuntuu vain, että unohdan näitä asioita koko ajan. Ehkä listojen kirjoittaminen (pienistäkin asioista) olisi paikallaan.

perjantai 24. lokakuuta 2014

Lasten taide.

Lasten taide on ollut minulle ymmärtämättömyyden kohde. Oletan näin olevan aika monella, kunnes tulee se oma lapsi ja sen oman lapsen taide. Meilläkin jokunen lasten tekemä piirros tai muu vastaava on löytänyt paikkansa ihan seinältä :)



Yllä olevat on meidän poikien näkemykset syksyisestä sienimetsästä. Askartelivat nuo päivähoidossa, ettekä varmasti ikinä arvaa kumpi on kumman teos? ;) Ylempi on tietysti O:n. Onhan siinä jo tunnistettavissa olevia sieniä. Alempi on sitten D:n ja se on selvästi hieman abstraktimmin esitetty.

Teippasin taideteokset antamaan väriä poikien huoneen oveen.


Alla oleva hamahelmityö on O:n käsialaa. Tämänkin hän on tehnyt päivähoidossa ja seinällä se on roikkunut jo vuoden päivät. Isänsä sai tuon isänpäivälahjaksi viime vuonna. Mielestäni kivan helppo idea, mutta samalla niin kovin ihana.

maanantai 20. lokakuuta 2014

Sokerinsietokyky: normaali.

Perjantaina olin siellä sokerirasituksessa. Labrahenkilö veikkasi, että saattaisin saada tuloksen jo samana päivänä, mutta että varmasti se on valmis seuraavana arkipäivänä. Tässä tapauksessa odoteltiin siis viikonlopun yli.

Soitin terveyskeskukseen kysyäkseni tuota tulosta ja normaalihan se oli. Melkein kuulemma jopa omaan erinomaisen sokerinsietokyvyn.

Raskaana ollessani siis (toukokuu 2013) sokerirasituksen kahden tunnin arvo ylitti minulla sallitun. Sallittu on muistaakseni 8,6 ja minulla se oli silloin 10,4. Nyt perjantaisessa rasituksessa kahden tunnin arvo oli minulla 5,1.

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Me&I, Meandi, Miikkari.

Minussa ei ole sellaista vaatetushullua, joka metsästäisi ihania lastenvaatteita maksoi mitä maksoi -mentaliteetilla. Vierestä hymyillen seuraan useasti ihmisten vaatehulluutta, sitä kuinka jonkun merkin vaatteita on mielettömät määrät ja ei niitä edes oikeasti tarvitsisi. Tätä ajatellen, päätin kaivaa meidän kaikki miikkarit esiin ja kuvata ne.

Parin viime vuoden aikana meille on eksynyt yks-sun-toinenkin Me&I -vaate :) Joku niissä vaan napsahti ja eroon en oikein pääse. Pojilla on yhteensä 13 vaatekappaletta tältä ruotsalaiselta merkiltä. Minulla itselläni on neljä ja niiden lisäksi vielä parit emännän lahjat, joita olen saanut vaatekutsujen emännöimisestä. Näiden lisäksi olen jokusen vaatekappaleen ostanut myös siskoni tyttärille, mutta eihän niitä voi laskea tähän mukaan.

Olen tainnut huijata itseäni. Totuus on se, että kyllä minussa taitaakin olla juurikin se sellainen vaatetushullu, joita väitän olevan vain muissa ihmisissä ;)

Ja tässä ne olisi, meidän miikkari-ihanuudet:



 Mä kutsun näitä yllä olevia vauvahaalareiksi. En oikein tiedä mikä noiden oikea termi on.






Nämä sitten ovat jumpsuitteja. Alin oli niin "pakkosaada -kategoriaa", että ostin sen käytettynä facebookin meandikirpputorilta.



Pari piratepaitaa, collegetakki ja velour(?)housut.




Haaremit on parhaita. Kaikista ärsyttävintä on se, että nää loppuu kokoon 98/104. Tahtoisin niin kovasti näitä vielä O:llekin, mutta ei niitä vaan ole :(

Sitten vielä pipo ja tyynynliina. Nämä on emännänlahjoja, eikä niitä pysty siis ostamaan.


Siinähän ne meidän ihanuudet. Ja eihän näitä oikeasti ole edes paljoa. Monella muulla on varmasti paaaaljon enemmän ;)

perjantai 17. lokakuuta 2014

Mä haluan. Mä Haluan! Mä Haaaaluann!!

Naureskellen olen kuunnellut, kun oma äitini on tainnut kerran tai pari kertoa siitä, kuinka minä olen pienenä ollut "kauhukakara". MäHaluun -huutaja :) Olen kuulemma useaan otteeseen heittäytynyt kaupan lattialle makaamaan ja huutamaan MÄ HALUUUUUUUN!

Nyt alan ymmärtää, eikä minua enää niin herkästi nauratakaan tämä asia.

O on viimeisen parin kuukauden aikana kasvattanut itseensä mähaluun -huutajan. Sen lisäksi hän on myös "oppinut" kiljumaan. Huutoitku yhdistettynä kiljumiseen tai karjumiseen on saanut aikaiseksi sen, että poika on oikeasti huutanut äänensä käheäksi. Ensimmäisen kerran se teki sen ehkä pari viikkoa sitten. Sen jälkeen ei ääni ole ollut normaali.

Taas tämän päiväisten mähaluun -huutojen ja muun kiljumisen seurauksena pojan ääni alkaa olla käheääkin käheämpi. Kohta ollaan varmaan oikeasti sen edessä, ettei siltä enää tule ääntä. Mutta voiko tuo olla vaarallista? Siis äänihuulille? Miten tuommoisen parantaa? Hiljaa olemallako? En ole vielä keksinyt miten se onnistuisi, jos eteen tulisi.

Harrastuksessaan edistynyt.

Mistä tällainen harraste/kotiompelija tietää kehittyneensä harrastuksessaan? Siitä, ettei se käytä enää nuppineuloja :D

Viime viikonloppuna sain paljon sellaista aikaiseksi, mikä on odottanut jo pitkään valmistumista. Useampaan otteeseen olen saanut todeta, ettei O:lla ole tarpeeksi olohousuja ja pitkähihaiset t-paidatkin alkavat ihan oikeasti olla kortilla.

Kertaheitolla leikkelin kolmiin housuihin ja kahteen paitaan kankaat. D:llekin leikkelin samalla innostuksella parit paidat.

O:n housukaava on sekoitus omaa ja Ottobretä. Hyväksi todetun housukaavan koot loppuivat turhan aikaisin ja halusin myös tehdä housuista korkeamman vyötäröltä. Leveyttäkin toivoin housuille enemmän kuin kaava tarjosi, joten hieman muokkailin kaavaa ja sain juuri sellaiset housut kuin halusinkin.

Katkaat ostin Metsolan verkkokaupasta pari kuukautta sitten. Ihania retrokuoseja ja kirkkaita värejä iloisille lapsille.


Kangas on joustofroteeta ja kuoseiltaan O:n lemppareita. Resoreista keltaisen tilasin myöskin Metsolasta, mutta punainen ja musta löytyi omista kätköistä.


Kummatkin paidat vanhalla hyvällä Ottobren kaavalla. Tosin kaavassa on myös etu- että takakappale halkaistu, mutta itse en lähtenyt siihen. Hihoissa oleva harmaa trikoo on enemmänkin kierrätyskangas. K-Citymarketissa törmäsin halpoihin, vain pari euroa maksaviin trikootuubihuiveihin. Huivia en tarvinnut, mutta katsoin niitä kiiluvin silmin ajatellen sitä kangasta, jonka siitä saisi halvalla ;) Ostin sitten yhden harmaan ja yhden kelta-liilaraidallisen. Harmaan sain nyt käyttöön ja raidallinen odottaa vielä omaa seuraavaa tarkoitustaan kaapissa. Varsinkin venekangas on O:n lemppari.


D:n paidan kaavan kaivoin joku aika sitten ostamastani norjankielisestä kaavakirjasta, jota kovin on kehuttu. Kirja on nimeltään Heilt spesiell og jubel. Sanaakaan en norjaa osaa, mutta ruotsinkielen hataralla taidolla pärjäsin tuota lukiessani. Toki myös kuvat ovat selkeät ja kaavat helposti ymmärrettäviä.

Ottobren lehdetkin kävin läpi etsiessäni kaavaa, mutta en oikein löytänyt omaa silmää miellyttävää, pojalle sopivaa, tarpeeksi pientä (mutta leveää) ja pitkähihaista kaavaa. Siis en löytänyt niistä, mitkä minulta löytyvät.


Tähtikangas ja sienikangas on Metsolasta. Tähti on trikoota ja sieni joustofroteeta.Sienen kaveriksi laitoin EK:sta ostettua puutrikoota. kumpoikin paita on tehty samalla kaavalla. Lopputuloksesta kuitenkin huomaa, kuinka kankaan joustavuus vaikuttaa lopputulokseen tosi paljon. Tähtitrikoo on todella joustavaa ja näin siitä tuli paljon istuvamman kokoinen. Sienipaidassa joustofrotee toki joustaa, mutta jousto on tavallaan napakampaa ja siksi se on huomattavasti vartalonmyötäisempi.






Pari kuvaa housuista vielä O:n päällä. Just sopivan lököt tuli.