tiistai 15. heinäkuuta 2014

Miks? Mikä se on se puheripuli.

Jokainen vanhempi tai pikkulapsiperheen välittömässä läheisyydessä majaillut henkilö tietää, kuinka lapsen elämä on täynnä vaiheita. On sitäsuntätä vaihetta ja kun yksi loppuu, niin toinen alkaa. Ellei se toinen ole ehtinyt alkaa jo ennen kuin se edellinen loppuu. Tai jotenkin silleen.

Puolisen vuotta sitten O:ta puraisi kyselykärpänen. Ihan varmasti. Jälkiä ei puremasta näkynyt, mutta kuului sitäkin enemmän. Ja kuuluu edelleen. Tämän lisäksi pojalla on krooninen puheripuli. Tauti, joka pakottaa pojan olemaan koko ajan äänessä vaikkei asiaakaan olisi. Toisaalta, kuinka monella kolmevuotiaalla nyt oikeesti asiaa olisikaan ;)

O on ihan mahdoton. Se ei usko mitään. Tekee juuri niinkuin ite lystää. Se tekee aina päinvastoin, kuin pyydetään, mutta siltikään käänteispsykologia ei toimi. Uskokaa vaan, olen kokeillut. Pointtina  nyt kuitenkin oli kyselykausi, joten pysytäänpä aiheessa. Tämä ihana vaihe, jolloin oikeasti toivon, että lapseni ei vielä osaisi puhua. Koitan ihan oikeasti muistaa esim. isoisäni sanat siitä, kuinka on hyvä, kun lapsi on utelias. Onhan se, mutta ottaa se aivoonkin. Rehellisesti.

Jokaiseen asiaan O vastaa miks. Ja vastaat mitä tahansa, niin yleensä jatkokysymys on miks. Ihan luonnollista? Tässä jo hetki sitten päätin pitäväni tukkimiehen kirjanpitoa tuosta miks -sanan viljelystä vuorokauden aikana, mutta koska jo aamukymmenen aikaan olin unohtanut useamman kerran merkata viivan paperiin, unohdin koko homman. Enkä mä varmasti olisi edes lopputuloksella mitään tehnyt. Olisi vaan ruvennut enemmän v*tuttamaan koko sana. Voisikohan sen poistaa sanakirjasta? Kokonaan? Niistä jokaisesta?

Taannoin olimme mummilassa kylässä ja lähdössä kotiinpäin. Samalla oven avauksella mummi oli tulossa hakemaan postit ja kertoi tämän aikomuksensa ääneen. Tässä siis esimerkki puheripulin esiintymisestä:

Mummi: "Ai te lähdette. Minäpä tulen sitten samalla hakemaan postit".
O: "Mummi tulee mukaan, mummi tulee mukaan".
Minä: "Ei kun mummi tulee hakemaan postit".
O: "Mummiii, laita kengät jalkaan. Mummi! Tässä on sun kroksit. Laita kroksit jalkaan. Mummiiii! Mummiiiii!! Mummii!!! Tässä on kroksit, laita ne jalkaan. Laita jalkaan. Mummi. Kroksit. Tässä. Mummii".

Varmasti käskytys jatkui kauemminkin ja pidempään. Samalla O kantoi kenkiä mummille ja asetteli niitä tarkoin matolle yms.
Mummi laittaa kroksit jalkaan.

O: " MUMMI! Miks sä laitat kroksit jalkaa?!?!?"
Ja päälle semmonen pöllöilme. Totesin vaan, että Tampio ;)

Nii ja oikeesti. On se ihan kiltti lapsi. Eikä kai lapselta voikaan odottaa yltiöpäistä tottelua? Jos se niin tekisi, niin ei kai se normaali lapsi olisikaan. Toki eilen Jumbossa vieraillessani totesin, että ranteet auki muovilusikalla ja kotiin kiitos. Hypitään, pompitaan, makoillaan lattioilla, juostaan, piestään, piiloudutaan vaaterekkeihin, ei katsota eteenpäin kävellessä.. Mut se on jo toinen juttu ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Risuja vai ruusuja? Kiitos kommentistasi!