keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Nainen vs. tupakka. Vol. 2.

Se vol. 1 löytyy täältä ;)

Kai se oli taas jonkun juhlinnan tuoksinnassa (kuulostaa siltä, että olisin useastikin juhlimassa), kun tupakkaa poltin ja vähän kuin varkain jäin sille tielle. Aski kesti viikkoja ja alkuun se olikin sellainen "pakollinen" iltatupakka. Kun lapset oli nukkumassa.

Sitten karkasin tupakalle kun mies tuli kotiin. Sitten poltin jo useamman päivässä. Aina oli selitys, lähinnä itselle, että "ensi viikonloppuna on ne ja ne juhlat, et kyl silloin voi vielä polttaa". Jotain outoa mielihyvää saan polttamisesta, vaikka edelleenkin koen mielitekoni olevan muuta, kuin nikotiiniriippuvuutta.

Kun ei se edes aina maistu hyvältä ja kurkkukin tulee kipeäksi, niin pakkohan se on stoppi laittaa tuolle. Ennen kuin se kunnolla alkaa. Ja kun mieskin on lopettanut polttamisen. Tai no nikotiinia se edelleen vetelee, mutta sähkötupakan muodossa. Kuulemma lopettaa sen avulla.

Maanantai aamuna poltin viimeisen. Sen mikä askiin jäi juhannukselta ;) Enempää en ole ostanut. Tiedän, että jos kotona olisi tupakkaa, polttaisin. Mutta silloinkin vain, jos se olisi mentoolia. Miltä tämä uusi savuttomuus on nyt sitten tuntunut. Ei oikeastaan miltään. Välillä tekee mieli. Tai lähinnä se on semmonen halu. Jos lapset nukkuu ja aurinko paistaa ulkona. Silloin käy mielessä, että voisinpa mennä istumaan parvekkeelle kahvin, tupakan ja jonkun hyvän lehden kera :)

Mä en varmaan ikinä pääse eroon tosta tavasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Risuja vai ruusuja? Kiitos kommentistasi!