lauantai 31. toukokuuta 2014

IRC-galleria.

Ketkä muistaa? Kuka tunnustaa olleensa joskus gallerian käyttäjä? Entä kuka kehtaa tunnustaa olevansa edelleen sitä? :)

Tämä iski jostain alitajunnasta eilen. Yhtäkkiä muistin galtsun :) Aikaa ennen Facebookkia oli IRC-galleria mulla todella kovassa käytössä. Jos nyt olen faceaddikti, niin silloin olin galtsuaddikti. En edes muistanut enää mikä se sen osoite olikaan, joten menin uusavuttomasti googlen kautta. irc-galleria.net.. sehän se olikin. Heti sinertävän galtsun etusivun avautuessa mulle tuli sellanen nostalginen fiilis. Teinifiilis. Nuori aikuinen. Mitä kaikkea onkaan minunkin elämäni aikana tapahtunut niinä vuosina, kun galleriaa olen käyttänyt päivittäin.

Mun on kehdattava tunnustaa toi viimeinen kysymykseni :D Minulla on edelleen toimivat tunnukset galleriaan ja minulla on edelleen hirveä läjä kuvia siellä. Monia tunnuksia olen vuosien varrella unohtanut, mutta galleriaan kirjautuminen ei tuottanut ongelmaa. Ne tunnukset on selkäytimessä ;)

Rekisteröitynyt: kauan sitten. 15 albumia. 142 kuvaa. Esillä olevia 112. 60 blogikirjoitusta. Sain vierähtämään kuvia selatessa helposti tunnin. Ja kaikkea en edes käynyt läpi. Tunteet heitteli myötähäpeästä iloon ja huomasinpa pari kertaa ajatelleeni "Ai kamala!!!" tai "Oi niitä aikoja.." Minä olin niitä käyttäjiä, jotka oikeasti tiesi mikä on irc. Irkkasinkin ja siksi sinne liityin. Joskus irkkauskin jäi (niinkuin kaikki foorumitkin), enkä ole vuosiin käyttänyt niitä.

En koe enää reilu kolmekymppisenä ja perheellisenä naisena olevani gallerian kohderyhmää, mutta miksi se tunnus on niin vaikeaa poistaa sieltä? Itsekin aina paasaan, että turhat tunnukset pois, mutta tässä en osaa sitä toteuttaa. Vaikken galleriaa enää käytä, enkä varmasti tulekaan käyttämään, en siltikään osaa lyödä sitä ovea takalukkoon ja poistaa itseäni sieltä.

Mitä muita tällaisia sosiaalisen median alkuilmiöitä on joskus ollut? Tai on vieläkin, mutta sinä olet joskus niitä käyttänyt. kuvake.net? koulukaverit.com? Ja eikös joskus ollut joku irc-gallerian tapainen? Joku kakkonen.. se oli ii2.org :) Sekin on jo lopetettu.

Tai sit jos halutaan mennä todella pitkälle menneisyyteen, kaivetaan kiss fm chat muistoista :D Mitä siitäkin on aikaa.. Olin ehkä 15-vuotias sitä käyttäessäni, eli onhan siitä joku 17 vuotta. Löysinhän sieltä yhden poikaystävänkin. Jonka kanssa ollaan muuten edelleen facekavereita ja jutellaan yllättävänkin pitkät pätkät, jos joskus törmätään livenä. Muistoja. Ihania, kamalia muistoja :) Nyt arkku kiinni ja takaisin tähän hetkeen.

perjantai 30. toukokuuta 2014

Puutarhahommia.

Ajattelin Plantagenin kesäkukkavalikoiman olevan ylivoimaisesti laajin. Voihan se ollakin, kun muita vaihtoehtoja minulla oli Tarjoustalo ja Hongkong, mutta jotenkin kuitenkin petyin määrään sekä laatuun. Kävin kuitenkin Tammiston liikkeessä, joka ainakin oman mittapuuni mukaan on iso. Todella paljon oli tarjolla parhaat päivänsä nähneitä sekä uupuneita kasveja. Toki tiedän ettei ostohetkenkukintoa kannata tuijottaa liian tarkkaan, vaan etsiä nuppuja ja muutenkin ajatella kasvia eteenpäin. Osa kuitenkin oli sen näköisiä etten olisi niitä ostanut vaikka alennusta olisin saanut.

Etsin kukkia sekä etupihalle että takapihalle. Takapihan puolella olevalle parvekkeellekin piti löytää jotain kivaa. Kummassakin paikassa on omat hyvät puolensa. Etupihamme on lähes suoraan pohjoiseen ja on isojen puiden vuoksi hyvin suojaisa (lähinnä siis siltä auringolta), kun taas takapihamme on (ylläriylläri) suoraan etelään :) Onneksi takapihan kukkapenkki on kuitenkin aidan vieressä jolloin varjoa tulee edes osaksi päivää.

Etupihalle laitoin kolme erikokoista ruukkua, joihin jokaiseen istutin uudenguineanliisaa ja murattia. Pienimmän jätin ilman murattia. Ajattelin, että kunhan noista kahdesta muusta se leviää, niin siirrän sitten pienimpäänkin.




Takapihan penkkiin valitsin pelargoniaa, daaliaa ja jonkun peruspelargoniaa "erikoisemman". Taisi olla nimeltänsä enkelinsilmäpelargoni. Näiden lisäksi ostin vielä kolme muratintapaista, joiden nimeä en nyt millään muista. Ennestään penkissä oli kaksi ruusua.

 
 
 


Viimeinen kuva on parvekkeelta kuvattuna. Penkit on muuten muurattu ja ovat mieheni käsialaa. Parvekkeelle ostin riippalobelian ampelissa, mutta sijoitin sen "ruukkuun" enkä roikkumaan. Tämä ns. ruukku on sekin mieheni käsialaa. Vanhat farkut on uusiokäytetty tukkimalla puntit muotoonleikatuilla vanerin paloilla ja täyttämällä housut lecasoralla ;) Näistä ei taidakaan olla kuvaa, joten täytyypä muistaa ottaa sellainen :D


EDIT: Muratintapainen on pensasköynnöskrassi ja uudenguineanliisa taitaa olla sama kuin sateenkaaripalsami.

torstai 29. toukokuuta 2014

Hyvää äitienpäivää! vol. 2.

Muistatte varmaan äitienpäiväpostaukseni? Mieshän sanoi, että toinenkin lahja on tulossa ja jätti mut sitä odottamaan. Lahjan tulossa kestikin sitten enemmän kuin hän kuvitteli. Miehet kun ei niin tarkkaan lue niitä toimitusaikoja :D Toimitusaika 1-3 viikkoa ja kolme viikkoahan sitten vierähti toimituksessa. Mutta nyt se tuli, ja meni heti paikoilleen. Ei mitkään parhaat kuvat, kun kännykällä olen ottanut, mutta näkyypähän kummastakin suunnasta.


Mistä näitä saa? Ainiin, se unohtui http://desingsirola.valmiskauppa.fi/

tiistai 27. toukokuuta 2014

Helteiden jälkeen onkin hyvä sairastaa.

Helteet hellitti ja D tuli kipeäksi. Nenä vuotaa ja kuumetta. Silmätkin tuntuvat vuotavan ja vetistävän. Varsinkin vasen silmä tuntuu jopa rähmivän, niin varasin lääkäriajan huomiselle aamulle.

Justiinsa, kun olin päättänyt lähteä keskiviikkona loppuviikoksi mökille poikien kanssa niin tuli tämä. Taitaa jäädä lähteminen haaveeksi. En taida viitsiä matkustaa autossa 850 kilometriä suuntaansa sairaan lapsen kanssa.

O:lla on huomenna viimeinen päivä hoidossa, sitten alkaa piiiiiiitkä kesäloma. Hoitoon taas elokuun alussa ;)

maanantai 26. toukokuuta 2014

Tekstitauluja.

Meiltä ei löydy montaakaan taulua seiniltä. Joskus se häiritsee ja toisinaan taas ei. Mulla on joku outo ajatus siitä, että taulun pitää viimeistä piirtoaan myöten olla sinut asunnon ihmisten kanssa. Luulen, että tästä johtuen meillä ei juuri nimeksikään ole tauluja. Niin seinillä. Varastossa niitä on, mutta kaikissa on jotain miksei ne nyt seinälle jouda. Ehkä se on se fiilis, tai enemmänkin sen puuttuminen.


Jo vuosia sitten ihastuin yksinkertaisiin tekstitauluihin. Pitäähän sellaisessakin olla sanoma ja pitäähän senkin osua juuri oikeaan oikeassa paikassa. Näissä asioissa minä kuitenkin olen pihi. Löydän usein kaikkea kivaa, mutta sitten en raaski ostaa. Onneksi wordilla ja kotiprintterillä saa paljon aikaiseksi. Vielä kun käy ostamassa Ikeasta kehyksiä, niin johan alkaa seinät koristua halvalla :) Nyttja -kehyksiin olen ihastunut. Niitä on montaa eri väriä ja niitä ei todellakaan ole hinnalla pilattu. Kehykset on kevyitä (pysyvät vaikka teipillä seinässä, tosin kuvan vaihtaminen on hankalaa jos teippaa) eikä ne mene helposti rikki, koska lasi on korvattu jollain pleksillä.

Nuo kolme yllä olevaa pientä taulua löytyy meidän alakerran vessasta. Googlettelin lyhyitä englanninkielisiä fraaseja ja nämä valitsin tauluiksi. Niinikään alakerran vessasta löytyy alla olevista tuo oikeanpuoleinen. Tekstiin törmäsin joskus aikoinaan kampaajan tuolissa lehtiä selatessani ja jotenkin se iski niin, että vielä vuosienkin päästä muistin sen ulkoa. Vasemmanpuoleinen sopi mielestäni niin mainiosti pyykkitupaan, joten se löytyy kodinhoitohuoneestamme. Taidan olla valinnut sen alitajuisesti sinne itseäni potkimaan persuksille. Ehkä tuota ajatellessa pyykkirumba ei ole niin vastahakoista hommaa ;)


Eteiseen on vielä tulossa tauluja. Tekstillä. Kolme kappaletta. Kaksi ovat jo valmiina (vailla tulostusta) ja kolmannen tekstiä etsin vielä.

maanantai 19. toukokuuta 2014

Kesäkukkia.

Viimeistään nyt, kun aurinko paistaa täysin pilvettömältä taivaalta ja parvekkeenkin mittari (ei suoraan auringossa) hipoo KOLMEAKYMMENTÄ sormet syyhyää puutarhahommiin. Nämä hommat omalla kohdallani tarkoittaa kukkien istutusta. Nyt olen päättänyt hankkia enemmän monivuotisia ja vähemmän niitä yksivuotisia. Ei olisi joka vuosi samaa mietintää. Vähän joka kauppa tuntuu nykypäivänä kesäkukkia myyvän, joten mistä niitä sitten menisin ostamaan. Tarjoustalo? Hongkong? Plantagen? Mitä vielä?

Totuushan on, että ihan varmasti alan liikkeestä (plantagen) löytää parhaimman valikoiman, mutta onko se kukissakin niin, että siellähän on ne kaikista kalleimmat?

torstai 15. toukokuuta 2014

Rv 40+2. Onnea! Teille on syntynyt poika!

Esikoisen synnytystarina minun on pitänyt jakaa teidän kanssanne ainakin siitä lähtien, kun kuopus syntyi. Aina se vaan on jäänyt tai unohtunut. Juuri luin tuttavani blogista hänen synnytystarinaansa ja muistin unohdukseni. Tässä se nyt olisi. Tarina siitä, kuinka meidän ensimmäinen herramme näki päivänvalon ensimmäistä kertaa. Mullisti maailmamme ja teki meistä äidin ja isän <3

Lauantai-sunnuntai välisenä yönä kello 01:30 heräsin pissahätään, normaali toimenpide normaaliin aikaan. En varmaan edes ajatellut mitään, vaan nukuin pöntölläkin kunnes pyyhin. Paperissa oli limaa, jossa joitakin verisuortuvia. Olin et JES! tän on pakko olla limatulppaa! Muistin kuitenkin, että itse synnytyksen alkuun voi olla vielä pitkäkin aika, joten en viitsinyt sen kummemmin kuitenkaan vielä ruveta intoilemaan.

Menin takaisin sänkyyn ja myönnän miettineeni pitäisikö mies herättää ja kertoa: "hei limatulppa irtos.." mutta ajattelin ettei se kuitenkaan osaa olla oikeen muuten ku et aha ;) joten en herättänyt. Seuraavaksi tuli supistus. Tiesin heti, että SE oli supistus, sekä sen etten ollut aiemmin sellaista kokenut. Muistin heti lukeneeni netistä, että kyllä sen sitten tietää kun se on sitä. Kello oli 01:45. Seuraavat kaksi tuntia supistuksia tuli 15min välein, ei mitään kovin pitkiä tai kivuliaita, mutta sellaisia että häiritsivät untani. En nukkunut tämän jälkeen muuten kuin torkkumalla supistusten välissä. Kahden tunnin jälkeen n. klo 04:00 rupesi supparit tulemaan 10min välein, välillä vähän harvemmin ja välillä vähän useammin.

Klo 7:30 rupesi mieskin heräilemään ja minä totesin, että tänään muuten tulee lähtö sairaalaan. Soitin kättärille noihin aikoihin varmistaakseni, että kannattaa varmaan vielä kotona olla. Sanoivat, että kannattaa juu, ja että kunhan rupeavat tulemaan viiden minuutin välein ja säännöllistyvät niin sitten lähdettäisiin. Menin sohvalle makoilemaan ja katsomaan telkkaria. Välillä supistukset tekivät tosi kipeetä ja välillä olivat vähän lievempiä, miehen hommaksi jäi lämmitellä kaurapussia mulle, jota sitten pidin selällä. Koko ajan kellottelin suppareiden välejä. Kun alkoivat olla säännöllisesti 4-6min välein oli kello n. 11 ja soitin uudestaan laitokselle. Sanoivat, että tee miltä itsestä tuntuu, lupa on kuitenkin lähteä tulemaan.

Kello oli 12 kun hyppäsimme miehen kanssa autoon. Mies kysyi kuinka kestän ja että pitääkö mennä täysiä :) Totesin ettei niin kiire ole. Päästiin perille, heti sisään ja sänkyyn makaamaan, käyrät hyrräämään ja kätilö kyseli multa joitain esitietoja. Oli aika vaihtaa vaatteet ja supistukset olivat tässä vaiheessa jo niin kovia, että itse oli vaikea saada vaatteita päältä pois, mies ja kätilö mut loppujen lopuksi riisui. Sitten sisätutkimus ja kätilön toteamus: kohdunsuu auki 9cm. Olin vähän ällikällä lyöty, olin olettanut avautusmisvaiheen olevan huomattavasti kivuliaampi :) Kello 14 puhkastiin kalvot, ja olo tavallaan helpottu hetkeksi

Sitten alkoi se kivisempi tie. Seuraavien kolmen tunnin aikana sain epiduraalin kaksi kertaa, ilokaasua, sekä jonkin puudutteen jonka nimeä en tiedä. Siinä puudutettiin alakautta jotkin kaksi hermoa, jotka kätilö ronkki käsillään ”esiin”, saattoi olla nimeltänsä pudendaalipuudutus. Sen laittaminen teki kaikista kipeintä koko synnytyksessä, tuntui todella että taju lähtisi.

Kello oli n. 16:20 kun kätilö tuli tarjoamaan vaihtoehtoa leikkauksesta, kuulemma kaikki keinot alkoi olla käytetty siihen että vauva laskeutuisi tarpeeksi. Jäi niin ylös vieläkin, että imukuppikaan ei sinne ylttäisi. Olin valmis leikkaukseen, taisin jopa todeta että kävi jo hetki sitten omassakin mielessä että olisiko muita vaihtoehtoja. Lääkärin saapumista jouduttiin sitten odottamaan viiteen asti. Sinne mentiin ilokaasun voimalla. En edes ole varma koinko sen auttavan, supistus kun tuli ja istutin sen maskin naamaani tuli mulle siitä niin huono olo etten voinut kauaa sitä siinä pitää. Viideltä lääkäri tuli paikalle ja totesivat kätilön ja joidenkin muiden kanssa, että paras leikata ja todeta synnytys pysähtyneeksi. Kolmen tunnin aikana kun vauva liikkui puoli senttiä. Arvelivat myös pään asentoa vääräksi (avosuinen tarjonta tms.), kokeilivat mahan päältä sekä hakivat vielä ultran ja katselivat sillä.

Oli mullakin huolen aiheet, kun kuulin että hakevat ultran, niin pelkäsin että ei kai vauvan sukupuoli selviä. Minä kun halusin saada tietää sen vasta kun vauva syntyy :) Nyt lapsivesikin vihertyi ja kiireellinen leikkauspäätös tuli 17:10.

Ensimmäisen kerran koko päivän aikana rupesi pelottamaan, kun leikkaussaliin kärrättiin. Seuraavaksi pelotti se, että ehtiihän mies paikalle ajoissa (joutui tietysti mennä vaihtamaan sairaalavaatteet päällensä). Ehti kuitenkin ja ensimmäinen viilto tehtiin 17:31. Poika syntyi 17:37 mitoin 3735g ja 50,5cm.
Tuli helpotus, mutta en tainnut itkeä. Olisin ehkä halunnut, mutta kyyneleet eivät vaan tulleet. Tai sitten tuli, en muistanut sitä silloin heti, enkä muista nytkään. En edes osannut sanoa mitään, olin vaan hiljaa, kun oli niin tyytyväinen ja helpottunut olo.

Pari minuuttia pojan syntymän jälkeen jouduttiin hänen hengitystään auttamaan, joten hän joutui lastenosastolle tarkkailuun. Poika pääsi käymään mun luona osastolla vielä samanta iltana, mutta meni vielä yöksi tarkkailtavaksi. Kaikki oli jo paremmin seuraavana päivänä ja poika pääsi kokonaan mun luo. Sokerit vähän sahasi ja sitä pari päivää seurasivat. Keskiviikkona kotiuduttiin.

Ps. Älkää kuvitelkokaan, että olisin tämän vielä tänäkin päivänä näin hyvin muistanut :D Koneelta löysin melkein valmiin tekstin.

maanantai 12. toukokuuta 2014

Ihana Dermosil.


Tilasin jo jokunen kuukausi sitten Dermoja ja sain testereitä aika kasan. Lupasin jakaa nämä siskoni kanssa :) Dermolla on mielestäni niin miljoona ihanaa tuotetta. Tuotteiden ulkonäkö, tuntu ja tuoksu vaan vetoavat muhun. Ja onhan siinä sekin, että heiltä en ole vielä löytänyt yhtäkään tuotetta, jota en voisi käyttää. Ja mikä parasta, Dermojen toimitus tapahtuu varmaan jossain pikapostissa, kun tulevat useasti kahden päivän sisällä tilauksesta!

Olen tainnut kertoakin, että mullahan on isotiatsolinoniallergia. Isotiatsolinoni on esim. kauneudenhoitoalalla yllättävän paljonkin käytetty säilöntäaine. Siksi sanon yllättävän, kun ymmärtääkseni myös sille allergisia on todella paljon. Omaa tutkimusta tehneenä voin todeta sen olevan nestemäisten tuotteiden vitsaus. Sitä voi olla hiusshampoossa, suihkushampoossa, kosteusvoiteessa, pyykinpesuaineessa, keittiön puhdistusaineissa yms. yms.

Kuva: https://www.dermoshop.com/fi/
Nämä käsisaippuat ovat varmaan löytäneet paikkansa meidän kylppäreistä ihan vaan tuon ihanan pakkauksen ansiosta :D Tosin yksikään testaamistani ei myöskään ole olleet pahanhajuisia, vaan ihanan lempeitä tuoksuja, joiden vuoksi tahtoo koko ajan pestä käsiä. Pullot on uudelleen täytettäviä ja onneksi Dermoshopista saa myös täyttöpusseja. Tosin ei ihan kaikille tuotteille. Käytössä olen kuitenkin huomannut, että pullon käyttö ei ole paras mahdollinen vaihtoehto meidän kolmevuotiaalle, muttei myöskään miehelleni. Kolmevuotias ottaa puristuksellaan aimo annoksen saippuaa kerralla ja mies kun tuon kaappaa käteensä puristaa sitä jo siinä vaiheessa niin paljon, että ensimmäinen tippa tipahtaa pöydälle ;)


Nämä olivat uusia tuttavuuksia. Mustaherukka on hyvä, mutta tuo Tyrni! Ai että, paras ikinä!! Onneksi otin sitä samantien täyttöpussinkin, niin ei pääse heti loppumaan. Varsinkin, kun pelkäsin sen olevan kausituote. Nämäkin kummatkin kuvat osoitteesta https://www.dermoshop.com/fi/ .

Kuva: https://www.dermoshop.com/fi/
Tätä keittiösaippuaa mulla itselläni ei ole ollut. Siskollani törmäsin tähän ja tämäkin tuntui räjäyttävän tajuntani - pelkästään positiivisesti. Tätä olisin tahtonut, mutta tätä ei ollut valikoimassa viimeksi kun tilasin. Tilalla oli Inkivääri ja otin sen. Riskillä otin ja mietin, että näinköhän se salvia olikin joku limited edition. Nyt taas saa Salviaa, mutta Inkivääri on poistunut. Taitavat olla kausituotteina. Kummatkin aivan mielettömän hyviä. Mieto ihana tuoksu ja poistaa esim. sipulin hajun hienosti käsistä (ja leikkuulaudoista) ;)

Kuva: https://www.dermoshop.com/fi/
Saunasaippuaa lähdin kokeilemaan siskon suosituksesta. Oikeassahan tuo rouva oli. Aivan ihana mentoolin raikas tuoksu ja viilentävä tunne jää iholle saunan jälkeen. Dermoshopin sivuilta luin, että jotkut ovat jopa laittaneet tätä iholleen löylyyn ja nauttineet siten tuotteesta. Itsekin voisi kokeilla.

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

100.

Järjestyksessään sadas postaus. Reilu vuosi meni, että tähän päästiin. Aloittaessani tätä, toivoin itseltäni, että saisin edes yhden postauksen viikkoon. Senhän olen hyvinkin täyttänyt :D Toki välillä ollaan oltu ihan hiljaa ja välillä sitten oikein urakalla postattu.. niinkuin tänään.

Nyt jatkan tämän karmaisevan Suomi - Venäjä MM-lätkän seuraamista.

Vaatteita by H&M.




Kuten usealla, niin meilläkin, minä olen enemmänkin vastuussa lasten vaatettamisesta kuin mieheni. Hinta on usein se, mikä määrittää mistä ostetaan ja mitä ostetaan. Suurimmaksi osaksi ostan tarpeen mukaan, mutta välillä tulee ostettua vain siksi, kun on "niin ihana". Eniten rahaa kuluu H&M, KappAhl ja Lindex -akselilla. Kävin hentsulla ajatuksena löytää O:lle kengät ja D:lle hihattomia bodeja sekä kevättakki. Takin löysin, bodyt löysin ja kengätkin löysin. Mutta löytyihin sitä muutakin :) Ylimääräisenä lähti mukaan O:lle nämä purjehduskengät. D:lle kengät ja lippis.




 




Hyvää äitienpäivää!



Jo jokunen vuosi sitten ihastuin yhden vanhan työkaverini hääkimppuun. Se oli kaikessa yksinkertaisuudessaan näyttävä, kestävä, älyttömän hieno ja aivan hänen näköisensä. Juuri sitä, mitä hääkimpun mielestäni tuleekin olla. Kimppu oli tehty paperista, juurikin tämänlaisista paperikukkasista. Siinä oli sopivassa suhteessa mustavalkoisuutta ja väriä. Punertavaa muistaakseni. Olin jo unohtanut tämän kimpun, kunnes törmäsin nettiä selatessani paperikukkien taitto-ohjeeseen. Nyt niitä oli pakko kokeilla ja mikä olisikaan parempi äitienpäivän lahja omalle äidille, kuin itsetehty :D Yhtä kukkaa varten tarvitsee viisi paperineliötä, (vanhoja aikauslehtiä voi kivasti kierrättää) pätkän rautalankaa (varreksi) ja helmen. Helmi pitää kivasti varren paikoillaan, eikä rautalanka pääsee luiskahtamaan läpi. Kuumaliimalla kiinnitin osat yhteen.



 Kukkaisteeman mukaisesti askartelin kortinkin. Ensin harmittelin, kun en viime Sinelli käynnillä ostanut mitään kukkaleikkuria, mutta eipä tuo kukkien leikkaaminen ollutkaan niin vaikeaa. Piirtelin viisisakaraisen peruskukan sabluunaksi ja sen avulla leikkelin kolmesta eri kuviopaperista kukkia. Paperin kuvioinnin takia ei mielestäni haitannut, vaikka kukkien ääriviivat eivät olleetkaan ihan tasaiset. Kukkien lisäksi laitoin korttiin vähän glitteriä ja otin leimasimet käyttöön.



Minä sain poikien tekemän (miehen avutuksella) hamahelmisydämen. Taidanpa pujottaa tuohon narun ja laittaa sen roikkumaan seinälle <3

Ainiin. Miehen mukaan jotain on vielä tulossa. Se jokin ei vaan ehtinyt tälle päivälle postin vuoksi. Jännittää!!