keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Vaipattomuus.

Vielä maaliskuun alkupuolella kolmevuotisneuvolassa kerroin tädille, kuinka O ei yksinkertaisesti suostu luopumaan vaipasta. Kerroin, että suunnilleen kaikkea omaan mieleen juolahtavaa on jo kokeiltu ja kysyin olisiko hänellä vinkkejä vaipoista eroon pääsyyn. Täti kävi läpi kaiken uhkailusta, kiristykseen ja tottakai lahjonnan kautta :) Kaikkea on kokeiltu, mutta poika ei vaan osoita mitään mielenkiintoa pottaa tai pönttöä kohtaan. Täti ei kuitenkaan ollut huolissaan, vaan rohkaisi sen ottavan oma aikansa ja sanoi, että kyllä niistä jokainen jossain vaiheessa luopuu.

Sitten tapahtui ISO askel. O teki vahingossa pissan lisäksi kakan pottaan. Voi sitä riemun määrää sekä pojalla että äidillä. Hirmu määrä kehuja ja lupasinpa tikkarinkin hienosta työstä. Vähitellen sen jälkeen poikaa alkoi kiinnostaa potta. Ajattelin, että helpommin tuo potalle menee, kun hätä tulee, jos ei ole vaippaa. Ja näinhän se menikin. Seuraavana päivänä O kävi jo kolmesti yrittämässä kakkaa - ihan vaan tikkarin toivossa ;) Pari kertaa siinä onnistuikin, niin oli pakko keksiä jotain muuta palkintoa. Ensinnäkin tikkarit alkoi loppua ja toisekseen, voi sitä sokerihumalan määrää.

Nyt voidaan sanoa O:n olevan päiväkuiva, edes päikkäreille ei tarvitse laittaa vaippaa. O käy itsenäisesti useasti päivän aikana vessassa ja useimmiten pöntöllä. Pissaamiseen ei tarvitse apuja ja kakkaamisenkin hoitaisi mieluitin yksin. Niinku tänäänkin:

O: "Äitiiiiiii, mä kävin kakalla!!"
Minä: "Hyvä, äiti tulee pyyhkimään."
O: "Ei tarvii, mä pyyhin ite. Sit mul tuli kakkaa tähän sormeen (tuo sen suunnilleen mun silmään kiinni), mut mä pesin kädet. Saippualla!"

Pakkohan se oli homma tarkastaa ja joutuihan sitä hieman äiti korjailemaan pyyhkimisiä :)

tiistai 29. huhtikuuta 2014

Arkikuvahaaste via Facebook.

Ehdin jo toivoa, ettei kukaan haasta mua moiseen, mutta kun näin siskoni saavan haasteen, tiesin sen napsahtavan sieltä mullekin :) Tässä mun viisi päivääni:

1/5. Päivä alkoi D:n 8kk neuvolalla. Lounaan jälkeen saatiin D:n kanssa idea lähteä käymään Eurokankaassa ja tulihan sieltä kotiinkin jotain. D nukahti takastulomatkalla autoon ja jatkoi uniaan kaukalossa parvekkeella, niin mulle tarjoutui hetki omaa aikaa. Illalla kävin vielä hakemassa uuden/vanhan turvaistuimen D:lle :)



 2/5. Sijoitin lähikauppaan, kun en jaksanut lähteä kauemmas. Jostain syystä nykypäivänä mulle kaupassa käynti on jotenkin tosi suuren suorituksen takana. Laitoin ruokaa (ja tein töitä) kun D nukkui, eli olen käyttänyt aikani hyödyksi :D Sitten olikin kello jo sen verran, että piti lähteä hakemaan O:ta. Päivällisen jälkeen O tahtoi katsoa lentsikoita ja mä juutuin kans telkkarin ääreen (D nukkui sylissä). Viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä hain pakettiautomaatista Sampsukan kangaslähetyksen (sormet syyhyäääää) :)




3/5. Päivähoidon keskeytystä, lasten vaatteiden läpikäyntiä, pääsiäiskoristeiden (niiden parin) pois keräämistä, ompelujuttui, lounasta ja kaffea äidin kanssa, aurinkoa, veljen vaimon (ja heidän poikansa) kanssa O:n hakua puiston kautta (olihan se D:kin mukana) ja vielä pyykin pesua. Niistä ainakin oli tämä perjantaini tehty :D



 4/5. Aamu alkoi lääkäriajan varauksella. O:n korvatulehdukset ei selvästikään ottanut lähteäkseen ensimmäisellä kuurilla, kun oireet iski päälle heti kun viimeisestä lääkkeestä oli kulunut 24 tuntia. Minä suuntasin kulkuni hätäensiapukurssille ja pojat lähti lääkäriin. O:lla kummassakin korvassa edelleen tulehdus ja uudet lääkkeet nautittavaksi. Ohjeistin miestä pyytämään lääkäriltä, että vilkaisisi myös D:n korvat ja onneksi ne oli siistit. Kurssin jälkeen vuorossa oli vähän kaavoitusta :) Ja illalla vielä sain kotiinkannettuna töitä (kiva noin niinku lauantai-illaksi, tietää ainakin mitä tekee sunnuntaina). Äsken leffa punkulla ja kohta se on öiöi.



 5/5. Tänään vain yksi kuva. Mitään erikoista kun ei ole tapahtunut.. todellakin sitä perusarkea, eikä sitä muista kuvailla. Varsinkin kun se perusarki menee kahden kipeän lapsen kanssa. Sämpylöitä leivoin kuitenkin hetken mielijohteesta.

 

Sairastelua, sairastelua.

Kummatkin pojat on unten mailla niin mullahan on hetki aikaa itselle. Ensin vähän ompelujuttuja valmiiksi ja sitten ei muuta kuin tuoretta kahvia kuppiin ja koneen äärelle.

Eilen O oli kaiken flunssan lisäksi pahoinvoiva, ruokahaluton ja maha ihan ripulilla. :( Tämän hetken antibiootin tuoteseloste kertoo näiden olevan yleisimpiä haittavaikutuksia. Kiva. Soitto Diacoriin ja soittopyynnön jättö lääkärille. Kerrankin jotain tapahtui nopeasti, sillä lääkäri soitti samantien. Joskus kuulemma keho voi reagoida antibioottiin tällä tavoin. Joko keho ei tiedä mihin sen pitäisi lääke suunnata tai lääke ei tiedä mitä bakteereja pitäisi tappaa. Lääke tuhoaa vahingossa hyviä suoliston bakteereja ja avot tilanne on valmis. Ohjeeksi tuli (tottakai) lopettaa kuuri ja katsella tilannetta viikon verran. Toki jos pojan vointi huononee, niin sitten lääkäriin. Tänään onkin ollut jo selvästi parempi päivä ja alkaa flunssakin helpottaa. Hirveä yskä tuolla kuitenkin on ja saa aika ajoin yskänkohtauksia. Tätä johtuen taidan pitää O:n kotona huomisenkin, saapahan tervehtyä kunnolla.

Sama tauti on kuitenkin varmaan myös D:llä. Rohiseva hengitys, nenä tukossa, lämpöilee hieman, ja yskä. Oikein kunnon räkäyskä. Limaisuudesta johtuen ei oikein ruoka maistu, mutta onneksi nestettä menee alas. Ja puuroakin syödään, kunhan laittaa sen tarpeeksi vetiseksi.

D:llä on muuten uusi "taito". Kivan suihkun saa aikaseksi, kun pärisyttää suu täynnä ruokaa :)

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Edelleen korvatulehdus.

Aika tarkkaan, kun viimeisestä O:n lääkkeestä oli kulunut 24 tuntia alkoi taas flunssan oireet. Yskä, nenä tukossa, vähän lämpöä (en tosin mittaillut). Nämä siis alkoi perjantaina iltapuolella päivää. Lauantaina mun nokka suuntasi hätäensiapukurssille yhdeksäksi. Aamupalapöydässä naputtelin Diacorin ajanvarausta ja varasin O:lle ajan. Epäilin ettei korvatulehdukset olleet talttuneet yhdellä kuurilla. Annoin miehelle läjän ohjeita lääkärissäkäyntiä varten (lääke mitä on just syönyt, lääke mille on allerginen yms.) ja pyysin häntä vielä kysymään lääkäriltä voisiko katsoa samalla D:n korvat myös.

O:lla edelleen tulehdukset jyllää ja uudet antibiootit tarjolle, mutta D:n korvat oli onneksi puhtaat.  Tänään on ollut aika kipeää porukkaa noi meidän molemmat pojat. Kummallakin tosi räkäinen yskä ja nokat vuotaa. Kummallakin ollut tänään kuumettakin.

Vappubrunssi ois buukattuna torstaille, joten toivottavasti tervehtyvät tarpeeksi siihen mennessä.

Äh, taas menee ainakin alkuviikon suunnitelmat uusiksi.

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

8kk neuvola.

"D nousee tukea vasten. Ryömii, konttaa. Puhuu tavuilla. Kulkuseen reagoi, uikkuun ei. Iho siisti. Kasvut entiseen tyyliin."

Näin kirjoitti neuvolätätimme tällä kertaa D:n korttiin. D herää ainakin kerran yössä, joskus useamminkin ja vaatii maitoa. Tuttia poika ei suostu syömään, joten kyselin apuja yömaidosta luopumiseen. Oikeastaan ainoa vaihtoehto on unikoulu. Sanoi, että voidaan toki kokeilla ensin laimentamalla maitoa tai vaihtamalla maito veteen. Veikkasi kuitenkin, että edessä on ainakin jonkinlainen unikouluttaminen. Osaltaan heräilyt taitaa kyllä johtua kaikesta uuden oppimisesta. Poika kun on kahden kuukauden aikana oppinut ensin ryömimään, sitten istumaan tuetta, seuraavaksi konttaamaan ja nyt vielä nousee seisomaan kaikkea mahdollista vasten. Tämän lisäksi tietysti niitä hampaitakin putkahtelee ikenistä.

Mitoista. D on veljensä tapaan myöskin pulskaa sorttia. Ainakin näin vauva-aikana. Pojan pituus on nyt 71cm ja paino 11540g. Taitaa varsinkin bodeissa koko mennä leveyteen, kun ainakin 80cm kokoisia vaatteita pitää pojan päälle vetää :) Sekä paino, että pituus tekevät omalla käyrällään sahalaitaa, mutta niiden suhde piirtää tasaista viivaa +2 käyrällä. Niin se taisi olla O:llakin. Päänympärykseksi mitattiin 45,3cm ja se piirtää tasaisen kaunista nollakäyrän viivaa.

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Kolmevuotisneuvola.

Huomenna on edessä D:n 8kk neuvola, joten tuli mieleen O:n kolmevuotisneuvola. Enhän ole edes muistanut kertoa siitä käynnistä.

Poika kasvaa ja kehittyy hyvin, edelleen. Kehitys ehkä ainakin puheellisesti hieman normaalia kehittyneempää, mutta aika hyvin alkaa nyt tasoittua. O:n kaksivuotisneuvolassa siis sanottiin, että silloin pojan motoristiset sekä kielelliset taidot olivat paljon tavallista edempänä. Mulle se oli yllätys, kun ei oikein ollut tuota vertailupohjaa :) Mä pidin sitä normaalina että tuo höpötti menemään pitkiäkin lauseita ja puhe oli kertovaa jo silloin.

Nyt oli kiva seurata vierestä, kun neuvolatäti teki testejään O:lle. Kaikki muu läpäistiin ihan "piece of cake", paitsi viivalla kävely. Siihen O ei suostunut ;) Kuulemma esim. pullonkorkin kiertäminen (kumpaankin tai vain toiseen suuntaan) on usealle haastavaa vielä kolme vuotiaana, mutta tuo veti sen ihan tosta noin vaan.

Kotonahan tuo rakastaa ruuvata ruuveja jne. joten on tuota sorminäppäryyttä kyllä harjoiteltu. Ehkä O:ssa yhdistyy isänsä rakennusmaailma ja äitinsä ompelun ja askartelun tuoma pikkutarkkuus. ps. on se isäkin pikkutarkka, useimmiten jopa pikkutarkempi kuin minä ;)

Mitat: paino 16,9kg, pituus 97cm ja päänympärys 50,6cm.

Miehillä on pippeli.

Tämän meidän O on tiennyt jo pitkään ja aina aika ajoin sopivassa (lue: sopimattomassa) välissä jaksaa siitä muistuttaa. Yleensä homma menee niin, että poika luettelee kaikki, joilla on pippeli. Isällä on, O:lla on, D:llä on, meidän toisella koiralla on... Sitten hänen summa summarum on "kaikilla miehillä on pippeli". Useimmiten tämän jälkeen vielä poika toteaa: "Äiti on nainen, äidillä ei ole pippeliä. Naisilla ei ole pippeliä".

Ei olla lähdetty kertomaan pojalle mikä naisilla on, kun kerran pippeliä ei ole. Poika ei ole sitä koskaan kysynyt ja turhaa tietoa tuo kai kolmivuotiaalle on, jos ei sitä kysykään :) Pari päivää sitten kävin suihkussa (nyt tää kuullostaa siltä, että käyn tosi harvakseltaan suihkussa, mutta kyllä se on ihan jokapäiväistä) ja O tuli kylpyhuoneeseen, kun kuivasin itseäni. Yhtäkkiä pojan katse liimautui erittäin intensiivisesti jalkoväliini. Alkoi siinä äitiä ihan häiritsemään tuo tuijotus. O näytti miettivältä ja hetken päästä hän avasi suunsa: "Äiti... sulla kun ei oo pippeliä ni mistä se sun pissa sitten tulee?".

En ollut pätkääkään varautunut tuollaiseen kysymykseen, joten menin ihan hiljaiseksi. Sain sanottua vaan, että melkein samasta paikasta kun sullakin :) Tyhmä olo tuli sen jälkeen, mutta onneksi tämä selitys riitti O:lle.

Miten te muut, oletteko joutuneet vastaaviin tilanteisiin ja miten olette selittäneet itsenne ulos niistä?

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Korvatulehdus x 2.

Eilinen lääkärikäynti kannatti. Ei tullut turhaa reissua vaan saatiin diagnoosi oudoille oireille. O:lla on kummassakin korvassa tulehdus. Jotenkin hävetti mennä lääkäriin, kun poika oli niin tosi iloinen itsensä. Selitin lääkärille oireet viimesen kahden viikon ajalta ja totesin, että juu, eihän tuo kauheen kipeältä ainakaan tällä hetkellä vaikuta. Lääkärikin kallistui heti korvatulehduksen suuntaan, mutta kysyi myös onko pojalla aiemmin ollut tälläisiä myös ehkä kevätkauden allergioihin viittaavia oireita. Ei ole ollut ja hän katsoi korvat sekä nielun. Kurkku ärtynyt ja kummassakin korvassa tulehdus. Kurkun ärtymys mitä todennäköisemmin johtuu korvista. Seitsemän päivän antibioottikuuri.

Kuten olen jo aiemmin kertonutkin on O atoopikko. Kävin tällä viikolla aiemmin apteekissa aikeena ostaa rasvaa, mutta enpä tajunnut reseptin vanhentuneen ;( Kyllähän mä tiedän, että reseptit on voimassa vuoden, mutta jostain syystä en tullut sitä tässä ajatelleeksi, kun kyse oli "vaan" rasvasta. Sen osalta oli turha reissu, mutta muistinpas ostaa D:lle d-vitamiinia. otin reseptin mukaan eilen ja sain samalla kätevästi tuon uusittua. Nyt on sitten abkuuri, rasvaa, puuduttavia korvatippoja ja nenäsuihketta D:lle :) Oikein kunnon arsenaalin poistin apteekista.


Physiomer Babyä (nenäsuihke) suositteli siskoni. Hänelle joku lääkäri oli sitä suositellut, kun heillä tytöt ovat olleet jatkuvasti tämän kevään aikana flunssassa ja korvatulehduksissa. Aineen väitetään avaavan tukkoista nenää tehokkaasti ja jopa ehkäisevän korvatulehduksia. Suhteellisen kallistahan tuo oli, reilu 10€, mutta jos se toimii niin ei pidä valittaa.

Aina sitä muistaa kertoilla kuinka O on tehnyt sitä, tätä ja tuota "tuhmaa". Harvoin muistaa mainita niitä hyviä hetkiä :) Eilen poika oli niin unelma. Ensin se hurmasi Diacorin henkilökuntaa. Kuulin kuinka kehuivat keskenään reipasta, hyväkäytöksistä ja suloista poikaa. Puhuivat varmasti tarkoituksella niin, että kuulin tämän ja ai että lämmitti sydäntä <3 Kun tuli maksun aika sai O perinteisesti valita tarroja :) Spiderman -tarroja valitsi ja sai itse liimata ne reseptin takapuolelle.

Apteekissakin tuo nauratti henkilökuntaa, esitteli pipoansa (se salamapipo) ja lenkkareitaan. Nainen kysyi O:lta itseltään hänen ikäänsä ja silloin pääsi hieman pupu pöksyyn. Väitti olevansa yksivuotias ;) Nainen kuitenkin selvästi tiesi enemmän ja arveli O:n olevan kolmevuotias.. koska puhuu niin hyvin ja oikeinhan se meni. Puhelivat siinä hetken ja lopuksi nainen vielä antoi O:lle pääsiäislahjan, tuon alla olevan nallen. Poika oli todella otettu ja nukkumaan mennessään halusi nallen yökaveriksi :)


Täytyy todeta, että hieman mietin pitkänä perjantaina lääkäriin lähtöä. Mietin onko ihmiset huonolla tuulella, kun töissä joutuvat olemaan. Aivan mahtavaa palvelua saimme kummassakin paikassa, kaikilta ihmisiltä joiden kanssa asioimme. Diacorin (Flamingo) palvelutiski, lääkäri, ja Apteekin (Ala-Malmi) koko henkilökunta! Hymyssä suin sai painella menemään koko reissun.

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Vaatteiden vaihtoviikot.

Tai ehkä päivät. O on keksinyt, että vaatteita ja varsinkin housuja voi vaihtaa päivän aikana useasti. Kello on nyt juuri ja juuri yksi ja herralla on varmaan kolmannet housut jo jalassa. Ja aina pitää laittaa farkut (tai niinku O sanoo: varkkulit) ja tottakai vielä vyön kanssa. Hirveen hyvä yhdistelmä kuivaksi opettelun kanssa ;)

Tottakai myös se housujen vaihtointo iskee esim. olohuoneessa ja sinnehän ne housut sitten riisutaan. Riisumisen jälkeen mennään omaan huoneeseen hakemaan uusia housuja. Arvatkaa vaan, jääkö ne juuri vaihdetut housut sinne olohuoneeseen? Tottakai! Yritä tässä nyt sitten pitää järjestystä yllä ja päätellä mihin housut kuuluu, pyykkikoriin vai kaappiin.

Reilun tunnin päästä pitäisi lähteä O:n kanssa lääkäriin. Varasin sille ajan, jotta voidaan käydä sulkemassa korvatulehduksen mahdollisuus pois.. tai saada moinen diagnoosi. Kaksi viikkoa sitten O:lla alkoi nuha. Jätin sen kotiin päivähoidosta, kun ajattelin flunssaa. Pari päivää meni kotona nenän vuotaessa, mutta muita oireita ei sitten koskaan tullut. Palautin pojan päivähoitoon. Viikko sitten yksi yö meni pojan tuskaillessa korvaa. Olin jo lähdössä lääkäriin sen kanssa keskellä yötä, mutta jostain syystä päätin, että katsotaan aamuun. Ehkä kitinän laatu ei ollut sitten mielestäni tarpeeksi vaativa. Aamulla poika oli normaali ja sanoi kysymättä, ettei korva ollut enää kipeä. Okei, ei muuta ku päivähoitoon.

Toissa yö oli taas täynnä pyörimistä, unettomuutta ja kuumuutta. Luulen pojalla olleen kuumetta tuona yönä, mutta en sitä mitannut. Ja väittihän tuo jo illalla kurkun olevan kipeä. Sama valitus jatkui aamull, joten O aloitti pääsiäislomansa jo eilen. Eilinen oli väsymyksen täyttämä päivä, mutta muuten poika oli normaali. Viime yö meni normisti ja poika on oma itsensä. Paitsi että ruokahalu on hieman hakusessa. Nenäkään ei vuoda, joten ei ihan flunssaakaan ole.

Nyt sitten mietin, että voisikohan olla korvatulehdus, joka oireilee näin ja päätin että käydään kysymässä ammattilaisen arvio kunnosta. Toinen mikä tuli tietysti mieleen on allergia.. mutta mikä? Toivottavasti ollaan parin tunnin päästä viisaampia.

torstai 17. huhtikuuta 2014

Kuvalliset vs. kuvattomat.

Mulla on ongelma.  Huomaan itsessäni jopa itseäni ärsyttävän piirteen. Jokaisessa postauksessa pitäisi olla kuva. Miksi?

Tunnustan. Mieluiten luen tekstejä, joissa on kuvia elävöittämässä tekstiä, mutta tästä alkaa tulla pakkomielle! Nytkin mulla on puhelimen muistissa tosi monta kuvaa, jotka olen ottanut vain blogia varten. Ajattelen, tästä voisin kirjoittaa ja otanpa muuten kuvankin vielä tai kaksi. Sitten kuvat jäävät lojumaan puhelimeen ja jo seuraavassa hetkessä olen unohtanut mitä olin ajatellut kirjoittaa. Kun törmään näihin kuviin myöhemmin, muistan mitä olin ajatellut kirjoittaa eikä se enää tunnu tarpeeksi hyvältä aiheelta ja postaus jää tekemättä.

Vai onko mulla vaan fetissi kuviin, tai hyviin kuviin ;)

Apropoo, asiasta vielä kolmanteen.  Käyttääkö kukaan puhelimella sitä blogger -sovellusta? Ruusuja / risuja, kannattaako vaiko eikö?

Kaava t-paidalle.

Mieheni kysyi jo joitakin kuukausia sitten voisinko tehdä hänelle perus t-paitoja. Hän on pitkä ja hoikka, sekä vielä pitkäselkäinen, joten monesti paidat on liian lyhyitä hänelle.. ainakin ensimmäisen pesun jälkeen. Tottakai voin, mutta kaava puuttuu, enkä osaa yhtään kaavottaa. Kysyin EK:sta kaavaa, muttei heiltä löytynyt. Etsin Ottobreltäkin, enkä löytänyt. Tutkin netin tarjontaa googlea apuna käyttäen, mutta taisin käyttää vääriä hakusanoja, kun en oikeastaan löytänyt mitään. Löysin jopa ohjeen, miten valmista paitaa apuna käyttäen voisin piirtää kaavan, mutta se tuntui todella työläältä.

Jokunen viikko takaperin eksyin Etsyyn ( https://www.etsy.com/ ) ja hetken selattuani löysin etsimäni. Hintaa tälle kaavalle tuli postituksineen seitsemisen euroa, eli oli suorastaan ilmainen :)  Postituskin oli nopeaa, vaikka kirje tuli aina Kiinasta saakka. Seuraavaksi sitten kangaskauppaan ja eiku ompelemaan.




keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Viiden minuutin pipo.

Tämä oli todellakin viiden minuutin pipo. Tai no olisi ollut, jos en olisi lähtenyt salamaa siirtelemään puhki kulutetuista housuista :) Tähän asti olen aina tehnyt kaksikerroksisia pipoja, mutta tarve yksinkertaisille alkaa olla jo kelienkin puolesta. Ohjeen löysin Lähiömutsin blogista. Omaa kaavaa käytin pipokappaleiden leikkaamiseen, mutta lisäsin alareunaan nelisen senttiä kääntöä varten.


maanantai 14. huhtikuuta 2014

Veljenpoika täytti vuoden.


Tai no itseasiassa hän täyttää vasta torstaina, mutta lauantaina jo juhlittiin. Sankari sai ensi kesää ajatellen paidan ja housut (capripituiset). Ensimmäistä kertaa tein erillisellä peppukappaleella, ja kyllähän se hieman päänvaivaa alkuun aiheutti. Varsinkin, kun kankaat eivät olleet keskenään saman paksuisia tai joustaneet saman verran. Paidassakin oli ohjeessa keskellä edessä nappikaitale, vai mikä lie kuja onkaan, mutta jätin sen pois.


Kellertävä tähtikuosi on Sampsukasta ja muut EK:sta. Tällä hetkellä mulla on visio päässä seuraavasta ompeluksesta. Ensimmäistä kertaa jotain itselle. Tunika. Kaavaa ei tosin ole, joten päästä pitäs ihan reilusti ruveta työstämään jotain paperille. Onnistunkohan?

torstai 3. huhtikuuta 2014

Maaliskuun kuntoilut ja evakko.

Maaliskuu alkoi salitreenin osalta hienosti. Sain saliohjelman ja kävin siellä StrongMamassakin. Sitten tuli järjetön takapakki :( Ensin olin itse flunssassa, sitten esikoinen ja tottakai perään vielä kuopuskin. Tähän kun vielä lisää sen, että mies on alvariinsa ylitöissä, niin enhän mä minnekään salille ole päässyt. Kuntoilua on kuitenkin päässyt tekemään kävelyiden merkeissä.

Useimmiten olen hakenut O:n päivähoidosta autolla, ihan vaan omaa laiskuuttani, mutta nyt olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja alkanut hoitaa haut kävelemällä. Suurta kuntokävelyähän ei se kolmivuotiaan kanssa kotiin päin tulo ole, mutta ainakin saan raitista ilmaa ja hyötyliikuntaa :) Sports Trackeriä olen pitänyt päällä ja sen mukaan matka on edestakaisin n. 3,6km. 20 minuuttia suunnilleen kävelen sinnepäin ja sitten yleensä 5-10 minuuttia menee hoitajan kanssa jutteluun. O:n kävelyvauhdilla tullaan n. 30 minuuttia takasin, joten koko hommaan menee tunnin verran.

Nyt kuitenkin yhtäkkiä Sports Tracker on ruvennut väittämään tuon matkan olevan kokonaisuudessaan yli neljä kilometriä. En tiedä mitä on tapahtunut, mutta kun asensin puhelimeeni (Samsung Galaxy S4) uuden päivityksen alkoi kilometrejä olla muka enemmän.

Maaliskuun kävelyt olivat yhteensä 47,97 kilometriä. Ei ihan paskasaldo.. kai? Ei ainakaan minulle, joka on tottunut pienemmätkin matkat kulkemaan autolla ihan vaan sen helppouden vuoksi.

Huomenna pitäisi pakata itseni, lapset ja koirat autoon ja hurauttaa vanhemmilleni yökyläilemään koko viikonlopuksi. Mies jää kotiin ja me lähdetään evakkoon. Ihana evakko kuitenkin tiedossa, koska sunnuntaina kun palataan, pitäisi olla vanhan keittiömme paikalla uusi keittiö :D Kaikki kaapit runkoineen ja välitilan laatat vaihdetaan.

Lankkuhaaste.

Facebookissa on tapahtuma, joka on itseasiassa luotu jo tammikuun alussa, mutta minä siihen törmäsin vasta pari päivää sitten. Vähän yllytyshulluna ajattelin osallistua, kun itsensähän tässä vain haastaa eikä tämä kummosia vaadi ;) Tapahtuma on nimeltään 30-päivän "lankku" haaste. Ideahan on simppeli ja näin 30 päivää pitäisi toteuttaa:

Päivä 1 - 20 sekuntia
Päivä 2 - 20 sekuntia
Päivä 3 - 30 sekuntia
Päivä 4 - 30 sekuntia
Päivä 5 - 40 sekuntia
Päivä 6 - LEPOA
Päivä 7 - 45 sekuntia
Päivä 8 - 45 sekuntia
Päivä 9 - 60 sekuntia
Päivä 10 - 60 sekuntia
Päivä 11 - 60 sekuntia
Päivä 12 - 90 sekuntia
Päivä 13 - LEPOA
Päivä 14 - 90 sekuntia
Päivä 15 - 90 sekuntia
Päivä 16 - 120 sekuntia
Päivä 17 - 120 sekuntia
Päivä 18 - 150 sekuntia
Päivä 19 - LEPOA
Päivä 20 - 150 sekuntia
Päivä 21 - 150 sekuntia
Päivä 22 - 180 sekuntia
Päivä 23 - 180 sekuntia
Päivä 24 - 210 sekuntia
Päivä 25 - 210 sekuntia
Päivä 26 - LEPOA
Päivä 27 - 240 sekuntia
Päivä 28 - 240 sekuntia
Päivä 29 - 270 sekuntia
Päivä 30 – PIDÄ ASENTO NIIN PITKÄÄN KUIN PYSTYT !!

Ensimmäiset kolme päivää on jo pulkassa.